EKSÄÄ IKÄVÄ!!!!!!

Niin, se lääke on se kuuluisa paljon puhuttu aika. Luulen, että olis helpompaa unohtaa jos et pitäsi yhteyttä tähän eksään.

jostain syystä sitä haluaa juuri sen ihmisen joka on hankalin ja vaikeimmin saatavissa. Eli mahdoton yhtälö..
Mutta jos sen saa niin hohto menee koko jutusta. Ymmarrät varmaan...eli tee päätös että etsit itsellesi jotain helpompaa..Erosta on aika vähän aikaa vasta, ajan kanssa helpottaa..

aika parantaa haavat. on ihan normaalia että kaipaat eksääsi ottaen huomioon sen kuinka kauan seurustelitte. mutta nyt sun olis jo aika ryhdistäytyä ja lopettaa tuo nyyhkiminen.kevät tulee kovaa vauhtia ja sä ikävöit eksääs.

sun kannattais vaikka kavereitten kanssa mennä ulos tuulettumaan, pidä tyttöjen iltoja ja leffailtoja, kyllä siinä pitäis pahan olon mennä ohi. mutta jos vain yksinäs nysväät jossain niin tottakai sitä alkaa ajattelemaan asioita!

ja mitä siihen uuden seurustelukumppanin hakemiseen tulee...ei kannata vielä! ole sinkkuna nyt kun voit!miksi hypätä vielä toiseen suhteeseen kun edellinen kalvaa mieltä? nyt saat olla itsekäs(hyvällä tavalla heh)=)nauti sinkkuudestasi, tee asioita joita et ole ennen tehnyt.unohda se seurustelu hetkeksi ja ryhdy siihen vasta sitten kun olet valmis.ole nyt likkakavereittesi kanssa ja pidä hauskaa. itse olen aikoinani pitkän suhteen jälkeen ollut sinkkuna vuoden eikä tehnyt pahaa.

mutta tsemppistä sulle=)

onko sulla sitä eksää ikävä vai niitä riitoja sen eksän kanssa?

Kokelaiden läsnäollessa? Älä nyt niitä loukkaa.

Aika parantaa. Tuo sun ikävä voi olla myös turvattomuutta ja yksin olemisen pelkoa. Eikä sillä ole mitään tekemistä exn ikävöinnin kanssa. Toisaalta..kurjassa suhteessa tottuu ns.paskaan oloon, ja siihen jä kiinni. Ei ikäänkuin salli itselleen mitään parempaa. Mietihän näitä!

Itse ikävöin exääni vähän samaan tapaan. Sitten ihan tietoisesti pistin kaikki yhteydet poikki ja sain etäisyyttä..ja oman elämän. Oli elämäni järkevin päätös.

Eron jälkeen ei kannata alkaa seukkaa kovin nopeasti. Selvittele ensin itsellesi miksi ero tuli ja mitä voisit itse virheistäsi oppia. Ei kannata viedä samoja virheitä siihen uuteen suhteeseen.

Muistele niitä kaikkia riitoja ja muuta kakkaa mitä siltä mieheltä sait niskaasi. Mitä sä siltä mieheltä oikein sitten haluat loppujenlopuksi? Kirjoitit että et halua enää ikinä sen kanssa yhteenkään. Nyt sä vaan muistelet niitä hetkellisiä hyviä aikoja jostain syystä, etkä päästä itseäsi eteenpäin.

Voin sanoa että alat olemaan jo voiton puolella, joten jaksa vielä hetki pitää pintasi. Eron tuska on samanlainen kuin esim. tupakan tuska. Jos alat röökilakkoon, saattaa mennä useempikin kuukausi ihan hyvin. Ja sit ykskaks iskee se h***tillinen himo.

Että kyllä se ohi menee, sinnittele vaan vielä hetki.

Eikä se eksälle soittaminen auta sua ku hetkeksi. Ja sitten alotat taas kaiken alusta jos lankeet. Että parempi laittaa puhelin lukkojen taa ja lähtee vaikka ulos seisoon kun iskee himo soitella exille.

Siit ei seuraa mitään hyvää.

Yritä jaksaa. Rajoita vähän eksälle soittelua, vaikka kyllähän sen äänen kuuleminen varmaan on sulle niin tärkeää ettei täysin ilmankaan voi vielä olla. Teillä on niin pitkä yhteinen historia, että on aivan normaalia ikävöidä. Älä siis yritä väkisin irrottautua surustasi vaan sure loppuun. Pakkohan sen surun on joskus loppua.

Omasta erostani on jo pian kolme vuotta, eikä edes seurusteltu noin pitkään mutta silti mietin häntä ja elämäni onnellisinta aikaa liian usein. Oon hyväksynyt, että nuoruuden ero tulee aina olemaan kipeä asia, jota en ikinä tajua. Tuo hyväksyntä auttaa. On uusi onnellinen suhde, ystäviä, opiskelut opiskeltu ja ura aloitettu, uusia harrastuksia jne.. Olen siis tehnyt parhaani elääkseni täysillä. Se, että hyväksyn, että kyyneleet tulee silmiin kun tulen ajatelleeksi häntä, auttaa. En onnistunut toipumaan, mutta voin siitä huolimatta elää omaa elämääni.