Haluaisin kuulla pettäneiltä henkilöiltä syitä toimintaansa mahdollisimman rehellisesti. Oma mieheni jäi kiinni salasuhteesta ja merkkejä oli ilmassa paljon. Mm. lisääntyneet puhelinlaskut / puhelimien mukana kuljettaminen joka paikassa, menot... Pahinta oli kuitenkin välinpitämättömyys minua kohtaan. Loogistahan se on, kun on uusi nainen ja niin uutuudenviehätyksessä, ei jaksa enää välittää tuon taivaallista puolisostaan. Se kuitenkin satuttaa kaikkein eniten.
Nyt kuulemma ymmärtää miten tyhmästi on käyttäytynyt, ja uskonkin jopa häntä. Suhteen lopetti ennen kuin se koko laajuudessaan tuli ilmi.
Haluaisin vain kuulla muilta mieheni kaltaisilta (?), mitä mielessä liikkui silloin ja mitä kenties nyt jälkeenpäin.
Kakkoselle oli selitetty kuinka meidän suhde on huonolla mallilla, minä en luota mieheen ja anna omaa tilaa (täysi valhe, molemmilla myös oma elämä) ja siksi hän ei enää jaksa minua. Kotiin tullessaan oli usein pahalla tuulella, antoi minun ymmärtää etten ole hänelle niin kovin tärkeä (ihan kuin minä olisin käyttäytynyt suhteessa huonosti) jne... Ehkä halusi tehdä suhteestamme "huonon" jotta se todella antaisi hänelle oikeutuksen pettämisilleen tai tekisi todeksi hänen väittämänsä syyn? Sanoi myös halunneensa olla minulle huono ja satuttaa, jotta minä loukattuna jättäisin, eikä hänen tarvitsisi paljastaa suhdetta ja syitä jättämiseen. Ja halveksui jopa kun en ymmärtänyt jättää. Tämä on todella raukkamaista, sillä hänen se päätös olisi kuulunut tehdä, eipä siihenkään pystynyt itse.
Ja nyt taas ei tietenkään halua että jättäisin. Kun "tuli järkiinsä"... Eli toisin sanoen uutuudenviehätys kakkosesta rupesi haihtumaan?
Kertokaahan rehellisesti mitä tunsitte seurustelukumppanianne kohtaan tuona aikana ja miten nyt asiasta ajattelette. Mistä se välinpitämättömyys johtui? Siitäkö että oli ihastunut toiseen ja halusi siirtää omat syyllisyyden tunteet puolisonsa niskaan?
Tunnetteko nyt syyllisyyttä siitä miten kohtelitte kumppanianne? Miksi? Arvostatteko häntä taas niinkuin ennenkin?
Jos ette ole jääneet kiinni, mutta olette lopettaneet toisen suhteen, mikä alkuperäisessä suhteessa on muuttunut, miksi haluatte siinä vielä olla? Miten kannatte syyllisyyttänne vai selittelettekö kaiken itsellenne parhain päin? (Minulla oli oikeus, koska...)
Pystyttekö avoimuuteen ja läheisyyteen kumppaninne kanssa vai tuntuuko että teidän välissä on aina jokin jota ei voi kertoa. HAluaisitteko kertoa? Vai sujuuko salailu ongelmitta?
Miten koette oman valehtelunne kumppanille?
Nyt kuulemma ymmärtää miten tyhmästi on käyttäytynyt, ja uskonkin jopa häntä. Suhteen lopetti ennen kuin se koko laajuudessaan tuli ilmi.
Haluaisin vain kuulla muilta mieheni kaltaisilta (?), mitä mielessä liikkui silloin ja mitä kenties nyt jälkeenpäin.
Kakkoselle oli selitetty kuinka meidän suhde on huonolla mallilla, minä en luota mieheen ja anna omaa tilaa (täysi valhe, molemmilla myös oma elämä) ja siksi hän ei enää jaksa minua. Kotiin tullessaan oli usein pahalla tuulella, antoi minun ymmärtää etten ole hänelle niin kovin tärkeä (ihan kuin minä olisin käyttäytynyt suhteessa huonosti) jne... Ehkä halusi tehdä suhteestamme "huonon" jotta se todella antaisi hänelle oikeutuksen pettämisilleen tai tekisi todeksi hänen väittämänsä syyn? Sanoi myös halunneensa olla minulle huono ja satuttaa, jotta minä loukattuna jättäisin, eikä hänen tarvitsisi paljastaa suhdetta ja syitä jättämiseen. Ja halveksui jopa kun en ymmärtänyt jättää. Tämä on todella raukkamaista, sillä hänen se päätös olisi kuulunut tehdä, eipä siihenkään pystynyt itse.
Ja nyt taas ei tietenkään halua että jättäisin. Kun "tuli järkiinsä"... Eli toisin sanoen uutuudenviehätys kakkosesta rupesi haihtumaan?
Kertokaahan rehellisesti mitä tunsitte seurustelukumppanianne kohtaan tuona aikana ja miten nyt asiasta ajattelette. Mistä se välinpitämättömyys johtui? Siitäkö että oli ihastunut toiseen ja halusi siirtää omat syyllisyyden tunteet puolisonsa niskaan?
Tunnetteko nyt syyllisyyttä siitä miten kohtelitte kumppanianne? Miksi? Arvostatteko häntä taas niinkuin ennenkin?
Jos ette ole jääneet kiinni, mutta olette lopettaneet toisen suhteen, mikä alkuperäisessä suhteessa on muuttunut, miksi haluatte siinä vielä olla? Miten kannatte syyllisyyttänne vai selittelettekö kaiken itsellenne parhain päin? (Minulla oli oikeus, koska...)
Pystyttekö avoimuuteen ja läheisyyteen kumppaninne kanssa vai tuntuuko että teidän välissä on aina jokin jota ei voi kertoa. HAluaisitteko kertoa? Vai sujuuko salailu ongelmitta?
Miten koette oman valehtelunne kumppanille?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos kumppani sanoo ettet anna omaa tilaa hän tuntee sen niin vaikka sinä olisit eri mieltä.
Toiselle ei voi sanoa ettet saa noin ajatella koska itse
ajattelet eri tavoin.
Se on myös sinun mielipteesi joka on myös yhtä tosi kuin
sen toisenkin mielipide.
Miehet eivät ajattele mitään muuta kuin sitä hetkeä
missä elävät milloinkin.
Eivät pohdi syitä ja seurauksia.
Se tunne missä ollaan on se hetki.
Tämä nyt tässä.
Nyt on paha olla niin on tai jos on hyvä niin on.
Naiset pohtivat liikaa kaikkea ja varsinkin
sitä mitä mies milloinkin ajattelee.
Ei yhtikäs mitään sinne päin mitä nainen kuvittelee.
Sivusuhteen ihanuus korostaa vakisuhteen tylsyyttä, siitä ehkä välinpitämmättömyys?
Kun se sivusuhde ei enään ole kivaa niin vakisuhde
tuntuu taas kivemmalta?
Monien naisten todellinen luonne palastuu vasta jonkin
ajan päästä.
Mies mielellään ei tee ratkaisuja mihinkään suuntaan vaikka pitäisi ja pitäisi.
Mies olisi ja eläisi vaan tilanteen mukaan.
Naiset kerkiävät yleensä tekemään
ratkaisut miesten puolesta enemmin kuin mies
on ajatellut mitä tekisi.
tuossa on "kiinnijääminen", sillä siitä lähtee usein syyllistämisprosessi, joka on parisuhteessa pahempaa kuin uskottomuus. Sanoisinkin, että mitä paremmin petetty osaa olla syyllistämättä sekä syyllistymättä (uskottoman puolelta on annettava tuohon jälkimmäiseen mahdollisuus!), niin suhde voi kehittyä entistä ehommaksi, läheisemmäksi.
olen nainen ja petin miestäni viime kesänä toisen tyypin kanssa ja kiinni jäin melkeen heti.mies järkytty ihan suunnattomasti,mutta anto anteeks tyhmyyteni.ja se miks niin tein oli se että mua vaan kertakaikkiaan tympi tää yhessä olo halusin vaan kokeilla vierasta suoraan sanottuna.ei siihen sen kummempaa syystä ollu,mutta otinpahan opikseni,etten enää ikinä petä miestäni ei siinä ole mitään järkee.
ei ole mitään salasuhteita pettämisiä kyllä.
Ihan tulee ajateltua pelkää seksiä. En tiedä onko sairaus mutta muut naiset(kyllä omakin ei siinä) vaan kiinnostaa ja paikan tullen kyllä olen antanut yleensä mennä (en tiedä onko joku tilasto harha mutta minun kaveripiirissä näyttää olevan kaikilla sama vika). Vähän on yleensä morkkis sen jälkeen mutta vanhemmiten vähän vähempi. Joku kai kielletty hedelmä tuohon ajaa fiksu tietysti kieltäytyisi eikä ajautuisi tällaisiin tilanteisiin. Onhan tuota jääty joskus kiinnikin mutta eipä parisuhde siihen katkennu ja pahempiakin kriisejä on ollut. Monesti kun on pienessä hiprakassa ajatellu että mennäkö vai ei niin tulee ajatus mieleen että kerranhan täällä eletään ja sitten mennään. Sen voin sanoa että ainakin minä miehenä pystyn pitämään tunteet ja seksin erillään tai voi sen sanoa negatiivisesti minä en saa pidettyä tunteita ja seksiä yhdessä. Ihan miten haluaa ajatella.