hei
olen tässä miettinyt asiaa ja ajattelin nyt ilmaista mielipiteeni ja hämmennykseni tännekin:D
Itse olen 168cm ja 65kg...paino oli viime vuonna vielä 58 kg ja nyt kun lopetin tupakanpolton, makeanhimo yllätti ja ruokakin maistui paremmalta hups viime kerralla vaaka näyttikin sitten tuon 65 kg. Ei siinä muuten mitään mutta kaikki paino on tuolla reisissä ja persuksissa ja ei näytä ollenkaan nätiltä.
Nyt olen aloittanut ns. laihduttamisen eli kuntoilen huomattavasti enemmän ja katson mitä suuhuni pistän, toivottavasti paino putoaisi hieman ja paikatkin kiinteytyisi.
Omituiseen reaktioon olen törmännyt, kun olen ääneen kaveriellekin tästä puhunut että laihis olis päällä ja painoa olis kiva tiputtaa ainakin 5 kg. Kauhea hämmästely ja vähättely että mistä säkin laihdutat ja näkis vaan ne sunkin läskireiden, ei sulla mitään oo...jnejne
Olen normaalipainoinen ja minulla kuten varmaan ylipainoisillakin on oma suhtautuminen kroppaani, en ole siihen tyytyväinen...miksi asiaa ei ymmärretä ja suhtautuminen on noinkin negatiivista. Itsetuntoni on nollassa jo muutenkin kun katselen höllyvää peppuani ja siihen suhtautettuna pientä yläkroppaani...olisi vaan kiva saada hieman kannustusta terveille elämäntavoille...en tässä kumminkaan itseäni 40 kiloiseksi ole laihduttamassa.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia ja miten olette asiaan reagoineet? Itse tekisi mieli välillä ärähtää ja laskea housut kinnttuun ja kokeileppa nyt noita selluliitteja ja roikkuvaa peppua :D
olen tässä miettinyt asiaa ja ajattelin nyt ilmaista mielipiteeni ja hämmennykseni tännekin:D
Itse olen 168cm ja 65kg...paino oli viime vuonna vielä 58 kg ja nyt kun lopetin tupakanpolton, makeanhimo yllätti ja ruokakin maistui paremmalta hups viime kerralla vaaka näyttikin sitten tuon 65 kg. Ei siinä muuten mitään mutta kaikki paino on tuolla reisissä ja persuksissa ja ei näytä ollenkaan nätiltä.
Nyt olen aloittanut ns. laihduttamisen eli kuntoilen huomattavasti enemmän ja katson mitä suuhuni pistän, toivottavasti paino putoaisi hieman ja paikatkin kiinteytyisi.
Omituiseen reaktioon olen törmännyt, kun olen ääneen kaveriellekin tästä puhunut että laihis olis päällä ja painoa olis kiva tiputtaa ainakin 5 kg. Kauhea hämmästely ja vähättely että mistä säkin laihdutat ja näkis vaan ne sunkin läskireiden, ei sulla mitään oo...jnejne
Olen normaalipainoinen ja minulla kuten varmaan ylipainoisillakin on oma suhtautuminen kroppaani, en ole siihen tyytyväinen...miksi asiaa ei ymmärretä ja suhtautuminen on noinkin negatiivista. Itsetuntoni on nollassa jo muutenkin kun katselen höllyvää peppuani ja siihen suhtautettuna pientä yläkroppaani...olisi vaan kiva saada hieman kannustusta terveille elämäntavoille...en tässä kumminkaan itseäni 40 kiloiseksi ole laihduttamassa.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia ja miten olette asiaan reagoineet? Itse tekisi mieli välillä ärähtää ja laskea housut kinnttuun ja kokeileppa nyt noita selluliitteja ja roikkuvaa peppua :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen 167 cm pitkä ja painan tällä hetkellä tuon 65 kg ja olen törmännyt tuohon samaan ilmiöön, että pidetään jotensakin jonnin joutavana laihduttaminen. Itselläni tuli 15 lisäkiloa raskauden myötä (synnytin "vanhoina päivinäni" esikoiseni kaksi vuotta sitten) ja olin painanut koko aikuisikäni n.50-52 kg. Ja nyt kun olen alkanut kiinnittämään huomiota ikääntymiseni johdostakin kuntooni ja itseeni muutenkin niin kyllä tuo 65 kg näkyy joka paikassa häiritsevästi kun vertailukohtana olen "oma hoikka itseni", jollaisena tunsin olevani "sinut" itseni kanssa.
Tein tänä keväänä päätöksen tipauttaa 8-10 kg. Satuin puhumaan suunnitelmaistani muutamille ystävilleni niin he kauhistelivat, että "mistäs ihmeestä sinä..." No, eiväthän ne läskit minussa näy kun pidän väljiä tunikoja. Minulla tuo ylimääräinen rasvakertymä tulee yleensä takapuoleen ja reisiin, mutta nyt synnytyksen jälkeen minulla on omituinen "kengurupussi" alavatsallani ja se ei edes jumpalla ole hävinnyt minnekään ja tuskin enää tällä iällä lähteekään. Sellaista löysää nahkaa, jonka tosin pystyy "kuromaan" farkkujen sisään helpommin kuin läskin.
Kysymys on siitä, millaisena itse haluaa ja on tottunut näkemään itsensä. Sekä sinä ja minä olemme painoindeksillä katsoen normaalipainoisia, mutta yleisolotila, itsetunto, estetiikka ovat myös ratkaisevia tekijöitä. Nuoruuttani en saa laihduttamalla takaisin, mutta haluan takaisin hoikaksi. Vauvan hoidon tuoksinassa ei riittänyt minulla aikaa kiinnittää huomiota itseeni ja nyt kun elämä on rutinoitunut niin sitä alkaa olla myös kiinnostunut omasta jaksamisestaan. Joskus teini-ikäisenä lihoin 60-kiloiseksi yhden kesän aikana ja ne kilot lähtivät parissa kuukaudessa pois. Muistan miten raskasta oli kantaa ylimääräistä kymmentä kiloa silloin ja miten kevyeltä olo tuntui laihduttamisen jälkeen.
Takapuoleni ympärysmittani on valtavat 104 cm tällä hetkellä!
olen ihan samassa tilanteessa, mutta enpä ole laihduttamisestani paljon muille huudellut, koska onhan nuo muutamat kilot itsellänikin enemmän "omassa päässä" kun reisissä, eikä muut niitä nää ellen valita. aion myös saada takaisin entisen kroppani ja olla tyytyväinen.
juttelin tästä erään kaverini kanssa ja päädyimme siihen, että ei todellakaan ole normaalia lihoa aikuisiällä n. pari kiloa/vuosi?!?
mitä pahaa on siinä, että haluaa pysyä TERVEISSÄ mitoissaan ja ottaa paino haltuun ennenkö se karkaa saavuttamattomiin... :)
tsemppiä sinulle paljon, meidän tenkin tavoitteet on kuitenkin realistisia!
itse olen kohta 20v. 173 ja haluan päästä alle 60kg. Painoin jouluna 68! nyt 62 :) ei enää paljoa... äidin kauneuskikka onki ollu aina että heti ku paino pomppaa yli 60 hän pudottaa sen heti takas ettei pääse repsahtaan, ja on äiti pysyny normaalipainoisena koko ikänsä! Hyvä äiskä.
neuvoisin, että laihduttelet ihan itekses ja purkaudut sitte täällä ja haet vertaistukea, kaverit voi sitte ihastella tuloksia, jos edes huomaavat!
mukavaa huomata että muutkin normaalipainoiset ovat huomanneet saman ilmiön...
Taidankin pitää koko laihdutusasian omana tietonani. Nykyään kun ihmetellään sitäkin kun lenkille lähden...on se kumma ettei kolmekymppinen saa pitää ittestään huolta:)Ei ne paikat enään vaan ole yhtä piukkoja kuin kahdeksantoistakesäisenä:)
Ehkä se on niin että niillä kritisoijilla taitais olla itselläänkin hieman 'piukennettavaa' pakaroissa ja purkavat huomaamattaan sitä sitten meihin jotka kroppansa eteen jotain oikeen tosissaan tekeekin...
Tänään kävin kirjastosta hakemassa hieman luettavaa, keittokirjoja yms. josko oppis tekemään hyviä ja kevyitä ruokia, silläkin varmaan tippuu jo jokunen kilo...Ystäviltäni kyselin joku päivä noista kaloreista ja hiilareista ja proteiineista ja joka ikinen ensin nauroi ja sitten ihmettelivät että mitä sinä nyt niillä muka, luurangoksiko meinaat itsesi laihduttaa :/
huh huh...mutta pääasia että itselläni on hyvä olo pelkästän päätöksestä pistää kroppa kuntoon ja siinähän ihailevat kesällä kun pistän minihameen (kaapissa on tavoitehame) päälle ja reidet näyttää hyvälle :D
oon 163 pitkä ja painoin "lihavimmillani" noin 60 kiloa. nyt oon onnistunu pudottamaan pari kiloa jo. ylipainoa ei löydy, mutta vaatteet ei mahdu, kun aikaisemmin olin hoikka, noin 52 kiloa suunnilleen. muut ihmiset ei voi hyväksyä sitä että oon alkanu urheilla ja tarkkailla syömisiänikin. tulee just sellaisia kommentteja, että oot kohta luuranko. mutta ei se oo niin! tää ei oo vaan mun oma "ihannepaino" koska oon ollu hoikka. tuntuu että sellaiset, jotka ei itse harrasta liikuntaa on vaan kateellisia???? ne ei halua että mä kiinteydyn, koska ne itsekään ei jaksa kohentaa kuntoaan.........
Voihan sitä olla "laiha läski" ilman lihaksia. Kiinteytyminen tapahtuu kuntosalilla eikä millään ihmedieeteillä.
-LK