Reilu vuosi sitten menin onnellisena naimisiin. Sitten alkoivat riidat. Alkoi syyttely, uhkailu, manipulointi, valehtelu, pelottelu. Aluksi en tajunnut oikein missä mennään olin välillä aivan järkyttynyt ja sitten taas niin rakastunut että annoin kaiken anteeksi ja aloitimme jälleen kerran uudelleen. Kun mies uhkaili toisilla naisilla ja kertoili kuinka naiset yrittää saada sitä sänkyyn kanssaan ja tuli tekstareita ym. olin vähällä tulla todella mustasukkaiseksi. Mutta päätin että menköön sitten minä en ala mustasukkaiseksi enkä hyväksy hänen mustasukkaisuutta ystäviäni kohttan. Mustasukkaisuus on sairaus jota ei tule hyväksyä. Sitten alkoi uhkailu että vie kaikki rahat ja ym. Välillä meni hermot todella, meinasin jo tappaa itseni siinä temmellyksessä. Välillä mies syytti tytärtäni että hän on kaikkiin meidän riitoihin syyllinen ja haluaa vain erottaa meidät. Haukkui mielenvikaiseksi jolle olisi hankittava uusi koti tai tyttö tuhoaa meidän onnen.
Sitten tulin raskaaksi juuri samalla hetkellä aloin avaamaan silmiäni ja raskaus todella auttoi siinä lisää. Lopulta mies uhkas tappaa ei nyt vaan lapsen syntymän jälkeen. Se oli liikaa. Silti vielä hetken yritin kun toinen rukoili ja vannoi muuttuvansa, mutta rakkaus oli mennyttä. Mielessä oli vain mitä jos se tekis sen...
Joten hankin itselleni ja tyttärelleni uuden kodin ja nyt elellään täällä. Mutta on vakea jatkaa elämää sisällä on niin paljon pettymystä, pelkoa ym. vielä kun odottaa samalla vauvaa joka on aivan ihana asia mutta samalla on aivan lamaantunut. Nyt toivonkin voivani keskustella täällä jonkun kanssa, jos se vaikka vähän helpottais ja pääsis taas paremmin elämään kiinni.
Sitten tulin raskaaksi juuri samalla hetkellä aloin avaamaan silmiäni ja raskaus todella auttoi siinä lisää. Lopulta mies uhkas tappaa ei nyt vaan lapsen syntymän jälkeen. Se oli liikaa. Silti vielä hetken yritin kun toinen rukoili ja vannoi muuttuvansa, mutta rakkaus oli mennyttä. Mielessä oli vain mitä jos se tekis sen...
Joten hankin itselleni ja tyttärelleni uuden kodin ja nyt elellään täällä. Mutta on vakea jatkaa elämää sisällä on niin paljon pettymystä, pelkoa ym. vielä kun odottaa samalla vauvaa joka on aivan ihana asia mutta samalla on aivan lamaantunut. Nyt toivonkin voivani keskustella täällä jonkun kanssa, jos se vaikka vähän helpottais ja pääsis taas paremmin elämään kiinni.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ensinnäkin olet tehnyt ihan oikean ratkaisun,ottanut itse ohjat elämääsi. Ole onnellinen lapsesta, keskity ensin saamaan se tähän maailmaan,anna hänen hieman kasvaa että pääset ns normaaliin rytmiin ( vauva vie aina äitin aikaa tosi paljon,mutta kun pääset päiväkoti tms vaiheeseen alkaa helpottaa.
sitten hommaa itsellesi suhteita, älä jää riippumaan, jos se oikea löytyy se löytyy..
Kiitos vastauksestasi. Näinhän se on. Joskus on vaan niin ankara itselleen kun on muuttanut uuteen asuntoon ja ei ole pariin viikkoon saanut juuri mitään aikaseksi kun kelailee mennyttä avioliittoa ja yrittää ymmärtää mitä oikein tapahtui. Onneksi 6v tyttäreni on niin positiivinen ja muistuttaa koko aika vauvasta ja sanoo että meitä on kolme, niin itsekin on jo enemmän tulevaisuudessa ja siinä että meitä on jo kolme.
Niin ja meillähän kaikilla on koko elämämme aikaa nauttia parisuhteesta, ei se todellakaan tähän lopu.
hei vaan, minäkin odotin nyt 2viikkoista vauvaani miehen kanssa joka käytti todella pahaa henkistä väkivaltaa ja olin todella seota.. en vieläkään ole tasapainossa, no tietysti sen verran että jaksan hoitaa lapseni ja siinä hän auttoi uhkasi nimmittäin viedä lapsen ja leimata minut hulluksi, jokainen äiti varmaan tietää että se olisi kaikkein hirveintä..
on todella vaikea elää lasten kanssa ilman toista aikuista, sinulle niin on varmasti parasta koska henkeäsikin on uhattu, olethan muistanut neuvolassa puhua pahasta olostasi, ettet jää yksin. tosin minäkin paras sanomaan en ikinä ole kertonut kenellekkään miltä minusta tuntuu.. niin minä pidän vieläkin kulissia yllä tämän miehen kanssa, hän on hyvä isä vaikka minut yrittääkin henkisesti murtaa, hän varmaan yllättyi minun kovuudestani sillä osaan nykyään olla todella kylmä mutta sisimmässäni huudan apua ja mietin niin kuin sinäkin että kuinka jaksan jatkaa. minusta tuntuu etten selviäisi omillani ja haluaisin että lapsellani olisi isä, itse kun olen avioero perheestä mutta tiedän ettei näin voi jatkua.. halusin vain kertoa sinulle ettet ole ihan yksin tässä maailmassa, ehkä se onni koittaa meillekkin jonain päivänä. voimia sinulle ja tyttärellesi ja tulevalle pienokaiselle.
Tänään olin juuri perheneuvolassa juttelemassa. Onneksi minulla on ollut nämä keskustelu kanavat käytössä jo pidemmän aikaa kun tyttärenikin tein aivan yksin. Ehkä se onkin tässä yksi suurimpia pettymyksiä kun nyt toinenkin lapsi tulee tehtyä yksin, toisaalta enhän minä enää ole yksin koska 6 v. tyttäreni odottaa innolla vauvan syntymistä. Mutta isä, mies, toinen aikuinen se puuttuu nytkin tätä en olisi enää halunnut kokea. Tiedän että pärjään äitinä nyt vielä ehkä paremmin kun tiedän jo etukäteen mitä on pienen vauvan kanssa.
Sinulle Iida haluaisin sanoa että älä turhaan pitele mitään kulissia yllä, helpottaa aivan suunnattomasti kun saa sanottua miten todella asiat ovat. Minä koko ajan pidin kulissia yllä koska halusin että kaikki hyväksyisivät mieheni, nyt jälkeenpäin huomaan jos olisin puhunut vähän aikaisemmin jollekin niin olisin ehkä säästynyt näiltä viimisiltä tuskilta, tai sitten en. Mieshän on aivan arvaamaton, epäluotettava, ehkä en olisi tajunnut alkaa suojella itseäni ja olisin mennyt suoraan hänen suunnitelmien mukaan.
Se on muuten kumma miten sitä on todellakin muututtava kylmäksi tälläistä miestä kohtaan, on tunne että jos yhtään tunteilen ym. niin mies pääsee iskemään pahemman kerran. Tapaamisen jälkee on aivan poikki, kun on ollut kokoaika varuillaan.
Voimia myös sinulle. Sen takia ajattelinkin kirjoittaa tänne keskustelu paikkaan kun tiedän että on muitakin joilla on aivan samanlaisia juttuja menossa tai ollut ja suurin voima tässä maailmassa on se kun me yhdistämme näitä voimiamme edes hetken keskustelemalla. Uskon että jokainen nainen joka sanoo ei loukkauksille, väkivallalle elämässään muuttaa omalta osaltaan tätä koko maailmaa. Ja mehän myös annamme mallin lapsillemme. Meidän tyttäristä ei tarvitse tulla alistettuja eikä pojistamme alistajia vaan kummatkin oppivat kunnioittamaan jokaista ihmistä ja koko maailmaa.
Vastasin sinulle myös tuonne Suhteen lopettamiseen.Sinulla on varmasti vielä tulossa hankalia aikoja eteen mutta hyvä että olet päättänyt pärjätä etkä jäänyt masennuksen kouriin.Siitä lähtee alku,ja sinulla on oikea asenne elämään.
Olen seurustellut noin kaksi vuotta poikaystäväni kanssa ja hän on kohdellut kaltoin henkisesti tuntuu kuin olisi ihan riekaleina ja sekoaisi pian.Keksii asioita päästään muista naisista ja siten koittaa tehdä mustasukkaiseksi minut.Joskus myös hän on uhkaillut ei fyysisessä mielessä vaan raha-asioissa jne.Kuinka teidän suhteessanne alkoi näkyä tällaisia asioita?ja missä vaiheessa?
Nyt kun olen miettinyt tarkemmin asioita suhdella aivan alusta alkaen huomaan siellä pieniä merkkejä heti alussa. Mm. hän vihjaili jos en tajua rohkene rakastaa niin ehkä kohta hän ei ole enää paikalla.
Meidän naisten tulisi olla tarjoja pienissä asioissa, niin ja miksei miestenkin. Jos alussa jo tulee pieniäkin vihjauksia haluun omistaa toinen, sitoa toinen on silloin poistuttava paikalta jos haluaa välttää tulevat ongelmat. Mutta kukapa sitä on niin vahva poistumaan kun juuri on rakastumisen huumassa.
Minä kirjoitan sinulle lisää sinun sähköposti osoitteeseesi.
Teit oikein kun muutit eri asuntoon. Väkivaltaisen kanssa ei kannata asua.
Älä tapa itseäsi.Älä tee sitä itsesi äläkä lapsesi takia. älä rankaiseitseäsi pahan ja sairaan miehen takia. Jos mies alkaa uhkailla ota heti yhteys poliisiin ja pakota poliisi ottamaan todesta asiasi.
Voimia!
Kiitos tsau. En voi enää luopua elämästä, se ei ole mahdollista enää. Ennen raskautta se oli pinnalla niissä kauheissa ahdistavissa riidoissa, mutta nyt minä olen jälleen täysin kiinni elämässä.
Onneksi poliisi uskoi ja jos mies vielä ahdistelee otan heti uudelleen yhteyttä poliisiin. Nyt on keskityttävä tähän päivään ja järjesteltävä hyvää ympäristöä tulevalle lapselle, eli meille kolmelle.
.. Olen tosi iloinen kun sanot noin! Vaatii vahvuutta muuttaa elämänsä suunta. Ihailen sinua kun jo noin aikaisin teit tuon ratkaisun, tuo on tervettä. Jotkut kituuttavat läpi elämän hakattuna.
Takapakki voi tulla kun alkaa tuntea syyllisyyttä jos mies soittaa ja alkaa itkeä puhelimessa. Mutta ei pidä ottaa takaisin mikäli hän ei ole käynyt esim pitkässä terapiassa ja esim lääkityksessä. Jos raivo johtuu viinasta, ehtona pitää olla absolutismi ja A-kokoukset tmv.
Kirjoitellaan! Älä jää yksin!
Onnea odotukseen, on ihanaa kun sulla on kohta joku jota voit oikein halia ja hän on sun paras ystävä! Lapset on ihania (mullakin on lapsia)
Hyvä kun olet ruvennut puhumaan asiasta, ja että olet myös siellä perheneuvolassa! Minusta asian esille tuominen/julkiseksi tuominen on askel toipumiseesi ja irtipääsyyn. Ja minä kyllä sanoisin, että älä missään tapauksessa ota sitä miestä takaisin, vaikka kuinka lupaisi maat ja taivaat - en usko ihmisen muuttumiseen. Ja alkoholistakaan ei pääse oikeasti irti kuin yksi 10 000:nesta. Väkivallan kanssa on sama juttu - kaikki tutkimuksethan kertovat, että ei se siihen yhteen kertaan jää!
Minä olen alkoholistikodista, ja itseäni on auttanut suunnattomasti, että aloin puhua asiasta. Kauheiden asioiden itsellä pitäminen on rankkaa, minusta tuntui yhteen aikaan myös, että sekoan itse. Ja toinen asia, mikä on auttanut minua, on ollut tajuta se, ETTÄ SE EI OLE MINUN VIKANI. Samaten kuin sinulla: sinussa ei ole syytä, sinä et ole syyllinen. Ja SINUN EI TARVITSE HÄVETÄ. Jos joku häpeää, niin sen kuuluu tehdä kyllä sen miehen. JA MUISTA RAKASTAA ITSEÄSI, ja itse sinun on itsesi pelastettava - ei sitä muut tee. Nythän oletkin jo matkalla pelastumiseen! Ja ihanista lapsistasi saat voimaa. Kyllä sinä jaksat heidän takiaan - että heille tulee onnellinen lapsuus. Lapsen on miljoona kertaa parempi olla vaikka vain yhden vanhemman kanssa, kuin joutua alttiiksi väkivallalle, tai väkivallan katsomiselle, henkinen väkivalta on ihan yhtä pahaa kuin fyysinen.
Lastesi takia sinä kyllä jaksat. Minäkin toivon, että toinen vanhempani, se raitis, olisi vienyt minut pienenä pois. Kauas.
Luin eilen vastauksesi, ja se vähän helpotti eilistä päivää. Oli nimittäin tosi rankka. Ongelmia terveyden kanssa ja kävin äitiyspolilla tarkistamassa että kaikki on kunnossa. Onneksi vauva voi omassa pesässään hyvin kasvaa ja kehittyy. Mutta kun itse voi huonosti alkaa kaipaamaan toista aikuista rinnalleen joka vähän pitäisi hyvää huolta. Joskus on rankkaa olla niin vahva että ainavain pitää itse itsestään hulta. Tajusin kuinka paljon ikävöin sitä hyvää puolta miehessä ja niitä hyviä hetkiä ja haaveita mitä yhdessä haaveiltiin. Sitä on vain oltava vahva, takas en häntä voi ottaa. Hän tarvitsisi todellakin pitkän terapian. On vain ajateltava tämä on nyt vaikeata aikaa, mutta aina tulee uusi kevät.
Tyttäreni oli käymässä mummolassa viikonloppuna, tuli sieltä illalla ja olikin ihana lukea hänelle jälleen iltasatua. Joskus tuntuu että niitä satuja pitäisi lukea itsekkin varsinkin kun on huonopäivä.
Olet oikeassa, puhuminen todellakin autaa. Itse ajattelen itsestäni että olenkohan liiankin puhelias, mutta sitten taas huomaan oman kyvyttymyyteni soittaa kenellekkään kun on tosi rankkaa kuten eilen.
Lapset eli tyttäreni ja tuleva vauva olivatkin ne jotka saivat minut eroamaan hänestä. Kun aloin odottaa vauvaa minä aloin myös irtaantua miehestäni ja aloin katsoa häntä vielä enemmän tulevana isänä ja siinä vaiheessa järkytyin kun huomasin etten voisi antaa mieheni tehdä lapsesta hänen kaltaista.
Tyttäreni joka ei ole mieheni tytär sanoikin sitten kun juttelin hänen kanssa meidän riidoista, eli mitä hän tuntee riitojen aikana ym. Hän sanoi minulle hyvin usein: meillä oli paljon parempi ennen tätä miestä, vaikka tytär kyllä rakastaa isäpuoltaan. Mutta jatkuvaa riitaa on lapsen todellakin vaikea jaksaa jatkuvasti kuunnella.
Itse minun on itseni parannettava, oltava vahva. Koen että kyllä minulla on tekemistä itseni kanssa koska miksi muuten kohtaan suurimmaksi osaksi vain vaikeita suhteita elämässäni. On mietittävä missä minä toimin väärin. Miksi en kuuntele sisäistä ääntäni joka kyllä nytkin hälyytti?
Tärkeimpänä koen itseni hyvinvoinnin ja sitäkautta mitä voin antaa lapsilleni. Millaisen esimerkin naisena annan tyttärelleni. Koska olen vahvasti sitä mieltä että lapsissa on tulevaisuus, mutta millainen. Se on paljon kiinni meidän esimerkistä. Varmasti myös kyvystä myöntää tehneensä virheitä joista on hyvä oppia.
Hienoa kun pystyt puhumaan tai ainakin siis kirjoittamaan.
En tajunnut,e ttä sinulla on ismopi tytär lisäksi.Hänestähän on jo paljon iloa ja seuraa. Tosi hyvä kuitenkin että puhut ennen kaikkea myös aikuisten kanssa. Hienoa myös että tytön kanssa ettei tule 'Virtahepo sohvalla 'oneglmaa eli asiat vaiettais maton alle. Tyttö saa hyvän avoimuuden esimerkin.
Mutta muista ettet ihan kaikkia tuntoja (vaikea sanoa missä raja menee, mutta varmaan itse tiedät sen)hänelle tilitä, jotta suhteenne ei mene terapiasuhteeksi.
Miten tämä päivä meni? Kirjoitit että eilinen (toissapäivä?sunnuntai?)oli vaikea? Eihän vain mies ole uhkaillut?
Tosi upeaa että mummola auttaa. Minäkin olen paljon saanut apua vanhemmiltani.
Tuo mainitsemasi läheisyyden kaipuu on varmaankin syy, miksi moni ei saa irrottauduttua edes hunosta suhteesta.
Nostan todella hattua sinulle, että sait voimaa.
Olen itse ollut aika huono 'lukemaan itselle iltasatuja'mutta olen opetellut. Miksi meille naisille on niin vaikeaa se oman ajan ja oman hyvän järjestäminen? Sitten emme jaksa.
Kannattaisi melkein varata jokin tietty päivä tai pari viikosta jolloin olisi ihan pakko säännöllsiesti lähteä tuulettumaan.
Urheiluharrastukset ovat hyviä. Se voi tietenkin olla nyt hankalaa, kun olet raskaana, mutta jotain voisi keksiä. Sellainen harrastus jossa tapaa harmittomia ihmisiä joiden kanssa ei ole pakko olla mutta kuitenkin joskus voi vaihtaa muutaman piristävän sanan.
Hei tsau
Olen yrittänyt mahdollisimman tarkkaan suojella tytärtä kuulemasta mitään ikäviä poliisi juttuja, tai että hän olisi kuullut jotain tappo uhkauksesta koska sellaista pelkoa en halua missään nimessä vierittää tyttären sydämelle. Olen keskustellut hänen kanssa siitä kun mies valehteli miten se vaikutti meidän suhteeseen. Miten tärkeätä on olla rehellinen että toiset ihmiset voi luottaa. Ollaan myös käyty läpi miltä tytöstä tuntui meidän riitelyt.
Jotkut aikuiset sanoi kun tämä tilanne kärjistyi että tyttö tulee varmaan vaistoamaan pelon mutta tähän asti ainakin kaikki on mennyt hyvin. Tytär ymmärsi ettei hän jos näkee miestä sano missä me asutaan, koska me ei haluta miestä tänne enää riitelemään. Voi nähdä muuaallakin, jos tytär haluaa häntä nähdä järjestän tapaamisen jonnekin turvalliseen paikkaan.
Nyt on jo paremmin, mutta on vaikeata välillä kun tulee ikävä ja suru kaikesta mitä on tapahtunut. Onneksi tietää että kun se menee ohi on jo kulkenut pitkän matkaa parantumista kohtaan.
Mies ei ole nyt uhkaillut. Yrittää saada puhuttua mua ympäri että yritettäis vielä yhdessä. Sanoo muuttuneensa, mutta minä en usko siihen.
Kun on menettänyt luottamuksen ei todellakaan ole helppo uskoa mihinkään mitä toinen sanoo. Toisaalta muutaman kuukauden omassa päässään keilailun ja joidenkin ystävien ja uuden naisen kanssa keskusteluilla ei tehdä vielä ihmeitä jos on taipumus alistaa toista ihmistä, sitä vaan tekee huomaamattaankin.
Sanoinkin hänelle että nyt olemme menossa kohti eroa. Jos hän menee terapiaan ym. juttelemaan jonkun kanssa 1-2 vuotta tai enemmän voi jotain todella tapahtua. Mikä sitten on meidän tilanne sitä ei tiedä.
Kyllä tämä tästä etenee oikeaan suuntaan päivä kerrallaan. Jos on huonopäivä on hyvä ajatella huomenna on uusi päivä. Jos on hyväpäivä on hyvä huomata nauttia siitä.
Olet kyllä aivan oikeassa ton harrastuksen suhteen. Olis hyvä tehdä jotain muiden ihmisten kanssa. Mutta vielä en ole keksinyt mitä toivon että jonain lähipäivinä tulis vaikka joku ns. huoleton kurssi ilmoitus lehteen. Jotain sellaista joka ei veisi liikaa voimavaroja kun ne menee nyt tähän muuhun mutta joka piristäis ja näkis muita ihmisiä.
Onneksi tiedän jo nyt että toukokuussa mulla on yksi kurssi viikonloppu ja kesä kuussa on viidenpäivän koulutus. Nyt jo nautin tunteesta kun osallistun niihin ja nään minulle tärkeitä ihmisiä joita en muuten tapaa kun asumme eripuolilla suomea.
Naisten tulisi todellakin hemmotella itseään. Toisaalta kyllä miehetkin hemmottelua kaipaavat, mutta ei se ole oikein jos nainen aina hemmottelee miestään ja jää itse ilman hemmottelua.
Tekisi mieleni melkein kysyä, mahdoitko olla exäni kanssa naimisissa, kuulin hänen menneen naimisiin naisen kanssa jolla on tyttäresi ikäinen tytär. No, siihen tuskin saan koskaan vastausta, onko kyseessä sama mies.
Oma kokemukseni vastaavasta opetti paljon...opetti nimittäin pelkäämään, mutta ajan kanssa, opetti myös voimakkaammaksi.
Sinulle kissa sanoisin, että kun heikko hetki tulee, älä mene takaisin. Se tulee kuitenkin käymään mielessä, itse menin ja onnea kesti kokonaisen viikon, sen jälkeen kaikki samassa tilanteessa kuin eroa ei olisi koskaan ollutkaan.
Jotta selviydyt eteenpäin, suosittelen että otat yhteyttä kaikkiin mahdollisiin ihmisiin joihin olet vuosien varrella tutustunut, vaikka et olisi heistä vuosiin kuullut, vain siksi, että saat itsesi mahdollisimman kauas menneestä.
Elämään kiinni pääseminen vie hetken aikaa, mutta anna sitä itsellesi. Jos tuntuu ettei pelkkä perheneuvola auta, suosittelen että ottaisit yhteyttä esim. mustasukkaisuuden uhrit r.y:hyn, kriisiterapiaan tai mielenterveystoimistoon...sitä ei aina itsekään ymmärrä kuinka ohkaiseksi voi olotila mennä vaikeimmilla hetkillä, ja nyt kun olet raskaana, ja sinulla on pieni lapsi, on erittäin tärkeää että voit mahdollisimman hyvin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Voimia sinulle ja... kyllä se elämä voittaa, mitä kauemmas menneestä pääset, sen selkeämmin näet.
Juuri tänään mietiskelin mielessäni kuinka moni meistä naisista itseasiassa varmaan melkein jokainen jossain vaiheessa kohtaa elämässään jonkin muotoista väkivaltaa. Miksi näin? Mitä ois tehtävä jotta asiat muuttuis?
Musta tuntuu että meillä kyllä hälyytyskellot kilkattaa jossain suhteen alkuvaiheessa, mutta me vaan ei uskota niihin. Itse olen vahvasti päättänyt muuttuvani tässä suhteessa.
Naisen tulisi lopettaa suhde heti ensimmäisestä alistavasta teosta, jos näin voi sanoa yleisesti kaikesta manipuloinnista, valehtelusta, syyttelystä, kaikesta väkivallasta.
Juu, mutta kun se ei ole niin helppoa kun on rakastunut.
Varmasti tässä onkin tärkeintä tulevaisuus millaisen esimerkin annamme pojillemme ja tyttärillemme.
Kun mies pyytelee eikö voitaisi vielä yrittää kerran ajattelen aina tytärtäni ja syntyvää vauvaa ja sanon ei. Ei lasten takia, heidän ei tule kasvaa ahdistavassa ympäristössä. Jos olisin yksin voisinkin yrittää käydä yhdessä miehen kanssa terapeuttisia keskusteluja ja hoitaa häntä mutta silloin se ei olisi parisuhde, vaan hoitosuhde. Joten ilman että hän hoitaa itseään jossain, ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia yhteiseenelämään.