....olette? Olenko kohtuuton kun ihmettelen sellaista asiaa että kun olen kohta 1 vuoden seurustellut poikaystäväni kanssa ja hän on kyllä tavannut minun vanhempani, mutta mutta....en ole koskaan tavannut hänen vanhempiaan. Hän olisi kyllä muutaman kerran vienyt minut käymään tapaamaan heidät mutta en ole koskaan kuullut että minut olisi kutsuttu sinne kylään, en siis kertaakaan. Olen asiasta loukkaantunut, ja olen ottanut asian niin että anoppini ei ilmeisesti hyväksy minua, on mustasukkainen pojastaan tms...:/? poikaystäväni ei halua puhua asiasta koskaan kanssani.vaikenee vain.
Mitä mieltä****
tästä'''
131430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mikä sinua estää kutsumasta heitä teille? Tai kevyempiversio, soitto anopille ja teidän kuulumisien kertominen. Miksi noin negatiivinen asenne?
Yks vuosi sinne ja tänne ja ämmät tekee jo kakaraa kenelle tahansa. Onkohan pojalla jo penska ennestäänkin? Jo tuollainen asia vaivaa ja et saa jutun juurta niin vaihda kumppaniasi.
Yksi vuosi on kuin hailee paska jos et kestä sitä niin hae uusi mies. Hänen vanhemmat voivat olla erikoisia jotenka oletko valmis hyväksyyn erikoisemmatkin vanhemmat?
Jos nyt jo suhteesi laatu perustuu pelkästään miehen vanhempiin niin se ei tule kestään. Mene sellaisiin piireihin jossa kaikki on niin täydellistä ettei sinun täydy mitään päätäsi käyttää. Jos poikaystäväsi ei halua puhua niin olet väärässä paikassa väärässä aikaan.
Minä nyt vähän ihmettelen, miksi ajattelet, että poikaystäväsi vanhempien pitäisi kutsua sinut visiitille. Et ole kihlattu, ehkä vanhemmat eivät ole kuulleetkaan sinusta, kenties pojalla on vientiä riittänyt.
Kyllä keski-ikäisillä ihmisillä on yleensä muutakin puuhaa kuin laskeskella poikiensa heiloja.
Miksi muuten käytät sinulle vieraasta ihmisestä anoppi-nimitystä?
kun on taas niin mutruhuuli-kommentteja. ;) Ehkäpä tyttö/nainen kirjoitti tänne, koska täällä aika moni anoppi majailee. Siis kyllä minunkin vanhempani ja miehen vanhemmat olivat kiinnostuneita ja innostuneita tapaamaan lapsensa poika-/tyttöystävän vaikkei mitään vihille heti mentykään tai lapsia väännetty välittömästi. Jos sitten on taas sellanen lapsi siunaantunut, joka vaihtelee kumppanejaan kuin sukkia, niin ymmärrän ehkä. Mutta millä olettamuksella päättelit niin ap:n poikaystävästä?
Alkuperäiselle; tuskin tämä johtuu mitenkään miehen vanhemmista vaan juuri siitä miehestä, joka on joko tahattomasti jättänyt tuollaisen huomiotta tai sitten ei jostain syystä halua. Kysy häneltä jos asia mieltäsi vaivaa. :) Ja tosiaan, monissa perheissä voi olla erilaiset tavat; joissakin vanhemmat ovat innostuneita mahdollisista vävy/miniäkandidaateista ja haluavat tutustua myös heihin, joissakin tapauksissa taas kiinnostusta ei löydy eikä se ole mitenkään henk.kohtasesti edes välttämättä tarkoitettu, ehkä pojalla ja vanhemmilla itsellään ei edes ole niin lämpimät välit.
Mutta näihin kaikkiin asioihin se oma poikaystäväsi osaa parhaiten vastata.
Hyväksymisestä ei välttämättä ole kiinni vaan kerro poikaystävällesi että hyväksyt hänen vanhemmat sellaisena kuin ovat. Ymmäärtänet varmaan että kaikenlaisia erikoisiakin ihmisiä on olemassa ns. erakoita jotka eivät kutsu ketään vaan sinne täytyy mennä ja hyväksyä he sellaisena kuin ovat.
Itselleni kävi vähän samalla lailla että mieheni vanhemmat olivat todellakin erilaisia kuin mihin olin tottunut. Väkikisin kinusin heillä käymään kotona ja kuvittelin että minussa on syy mutta kun pääsin sitten lopulta tutustuun hänen vanhempiin niin petyin, niin kuin mieheni oli alunperinkin arvellut ja oli oikeassa. En kuulunut mitenkään siihen sukuun, olen niin eri kaliiperia. No ei siinä mitään ja mieheni pitää itse yhteyttä sukuunsa ja se ei haittaa meidän pitkää suhdetta millään tavoin.
Olen itse uskonnoton (uskon vain itseeni ja läheisiini) ja en ymmärrä mitään kiihkouskovaisia jotka joka lahko on aivopessyt
puhtaaksi ja käsitykset ovat sen mukaisia. Mutta kukin eläköön tyylillään ja niin minäkin elän omalla tyylilläni.
Samallalailla miehenikin noin suhteen alkuvaiheissa vaikeni Ja oli tosi vaikeeta avata lukkoja hänessä. Mutta aika ja luottamus teki tehtävänsä ja jos sinäkin olet ymmärtäväinen etkä kiirehdi niin poikaystäväsi rakkaus vaan syvenee sinua kohtaan. Kaikilla ei ole niin yksioikoista viedä kotiinsa kumppaniaan ja sinussa se vika ei todellakaan ole!
Mieheni rakastui ilmeisesti minussa olevaan avoimuuteen ja erilaiseen sukuun kuin hänellä oli. Aluksi sorruinkin parjaan hänen sukuaan ja tein siinä virheen kun kukaan ei mahda mitään suvulleen oli se sitten mikä tahansa. Omat konkelot ovat minunkin suvussani, eikä kukaan meistä ole täydellinen. Jos vaan rakastetaan tarpeeksi niin kaikkeen ongelmiin löytyy ratkaisu ennemmin tai myöhemmin.
voihan se olla niinkin että poikaystäväsi vanhemmilla on esim. alkoholiongelmia tai jotain muuta vastaavaa. itse en esitellyt poikaystäviäni juuri tästä syystä kotona, ennen kuin löysin sen oikean ja tiesin että hän ei karkaa tavattuani vanhempani, päinvastoin hän ymmärsi ja kertoi oman perheensä salaisuuksista, yhdessä ollaan oltu jo kymmenen vuotta ja kaikki sujuu sukulaisia myöten hyvin. Ja asiaanhan vaikuttaa toki myös ikäsi jos olet alle parikymppinen niin monet pojat eivät esittele neitosiaan juuri siksi että vaihtelu on vielä kesken... ehkä et ole se oikea.
ei edellytä mitään sukukokousta. Olette kovin alkuvaiheessa suhteessanne ja pojan vanhemmat varmaankin fiksuja ihmisiä eivätkä halua sekaantua asiaan näin aikaisessa vaiheessa. Varmaankin jos jotain sitovampaa syntyy niin asia on toisin. En itsekkään puuttuisi lasteni seurusteluun ellei se ole vähintään kihlausasteella.
Ja sen ei todellakaan tarvitse tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että antavat teidän olla ja edetä rauhassa omaa tahtianne.
Mitään kihlauksia (pellen touhuja) ja avioliittoja ei tarvita näytelläkseen jotain "sitoutunutta".
Miksi sinun täytyy puuttua missään vaiheessa ollenkaan? Kihlat eivät ole yhtään mitään eikä muukaan liitto jos ei henkisesti ole sitouduttu.
Ei kenenkään sukuun tarvitsekkaan sekaantua vaan itse konkreettisesti nähdä millaisen ihmisen kanssa seurustee. Tottakai kaikki ovat vähän kiinnostuneita minkälaisista vanhemmista kumppani tulee. Jos rakastaa toista niin ei ole suvusta kiinni mutta haluaahan jokainen nähdä, vai eikö? Joillekkin on se hyväksyntä tärkeintä varsinkin jos penskaa tulee mutta pitäisi aina hyväksyä sekin vaihtoehto jos ei tule toimeen jonkun vieraan suvun kanssa niin ei väkisin yritä.
Mistä päättelet varmasti että pojan vanhemmat olisivat fiksuja? Ymmärtääkseni "fiksut" vanhemmat haluaisivat heti nähdä poikansa tyttöystävän. Etkö sinäkin olisi utelias? Mutta kun kaikkien lasten perhe- elämä ei ole niin "katseen kestävää" että sitä voisi esitellä heti tässä ja nyt kenelle tahansa.
Ahdasmielisiäkin voi vanhemmat olla kovin ja kuvitella että jotkut kihlaukset ym. rituaalit merkkaa jotain. Järkevät nuoret eivät enään niin kivikautisilla asioilla viitsi enään pelleillä.
että he eivät ole fiksuja ja juuri niitä omaa elämää eläviä, lapsilleen vapauden antavia vanhempia, vaan jotain salailevia ja luurankoja kaapissaan pitäviä vanhempi ?
Aloittaja kertoi meille vain sen, että eivät ole kutsuneet kylään ja kaikki muu oli oletusta.
Oletus minullakin se, että vanhemmat ovat fiksuja kun eivät puutu nuorten tekemisiin liiaksi vaan antavat heidän tehdä omia valintojaan. Jos poika haluaa esitellä tyttöystävänsä kotonaan niin hän sen tekee. Vanhempien tehtävä ei ole pyytää tyttöä näytille. Jos he sen tekisivät niin tuo samainen tyttö ehkä ajattelisis, että haluavat arvioida ja arvostella. Niinkin täältä on saatu lukea.
Eli pyysi tai oli pyytämättä, koskaan ei tiedä mikä kenellekkin on hyvä.
Mutta jos tyttö tahtoo välttämättä näyttäysyä niin mikä estää häntä.
Kannatan, tai siis suosittelen edelleen sinun itsesi omaolotteellisuutta. Mielestäni on tärkeää tietää miesystävänsä taustoista ja menneisyydestä, sillä jos suhde syvenee sillä voi olla paljonkin merkitystä.
Itse olin tyhma nuoruudessani, kun hyväksyin, että en saa olla appivanhempien kanssa tekemisissä ja että ei saa puhua asiaasta, miksi niin.
Hirvittävä totuus valkeni lapseni syntymän jälkeen, noin kaksi vuotta seurustelusta ja olin vahingossa mennyt avioonkin ilman sen enempää miettimättä, miksi ei saa puhua.
Yhtäkkiä mieheni muuttui väkivaltaiseksi ja mustasukkaiseksi. Ja niin sain viimmein tietää, että hän on väkivalta perheessä kasvanut. Hänen isänsä oli pahoinpitelijä, joka hakkasi vaimoaan ja kaikkia lapsiaan. Salaisuuden huntu aukeni minulle hirvittävällä tavalla.
Ja myöskin syy siihen, miksi ei saanut puhua.
Mieheni, tai siis silloinen poikaystävä, oli saanut tutustua minun vanhempiini ja hän ymmärsi mikä rakkaus ja huolenpito kodissani vallitsee. Varsinkin isäni, joka oli täysin poiketen silloisesta miesroolista, oli oikea kodin hengetär.
Ja jos minä olisin tiennyt tuosta hänen vaetusta väkivalta taustasta, olisin voinut jättää poikaystäväni jo aikaa ennemmin, kuin jouduin ilanteeseen, missä taistelin hengeni puolesta. Minä olisin ymmärtänyt tulkita ne tulevasta väkivallasta kertovat ns.viestit ja merkit.
Siis, väkivalta taustainen ihminen jatkaa samalla mallilla, jos ei saa traumoihinsa hoitoa. Ja sen vuoksi on erittäin tärkeää tietää ja tuntea sulhasen taustat ja vanhemmat. Jotta osaa asennoitua, tai mahdollisesti perääntyä ajoissa.
Ja yleensäkkin, jos on vaiettuja salaisuuksia, niin ne ovat pahoja ongelmia myöhemmin.
Tuollainen väkivalta, mitä mieheni oli kokenut kotonaan oli minulle itselleni aivan vieras asia ja kun ei ollut kunnollista mediaa ja tietoa asioista, niin minä olin todella sinisilmäinen ja olen vieläkin järkyttynyt, vaikka siitä on jo 25 vuotta.
Tsemppiä vaan ja rohkeutta itse tutustumaan poikaystävän vanhempiin. Voithan aina keksiä jonkun tekosyyn heille päin soittoon ja "tikusta" asiaa.
mutta.....Oletko varma, ettei tuo kaveri elä kaksoiselämää, eli toinen tyttöystävä jonka vanhemmat jo tuntevat? Näinkin on käynyt, kokemuksesta puhun....
voihan se olla just päinkinvastoin!
vanhemmat lapsiaan häpeävät.