Epätodellisuus/derealisaatio

Tämä on ilmeisesti vain yksi paniikkihäiriön oire mutta laitetaan nyt tähän kuitenkin.

Eli olen kärsinyt näistä epätodellisista oloista jo lapsesta asti (nyt 22), joskus aikoinaan käytiin lääkärissäkin mutta silloin lääkäri totesi vain että olen täysin terve. En varmaan osannut oikein silloin vielä selittää mitä silloin tunsin. Oloja on ollut aika-ajoin, välillä mennyt vuosiakin ilman mitään oireita, nytkin meni varmaan 5 vuotta ilman. Mutta nyt iski taas pahemman kerran päälle joten ajattelin vähän purkaa tunteita tänne

Olo tuntuu siis vähän siltä ettei tiedä onko unessa vai ei. Tämä olo alkoi noin kolme viikkoa sitten paniikkikohtauksesta, pyörin sängyssä monta tuntia ja olin tosi hermostunut. Sitten iski älytön pelkotila. Pelolla ei ole varsinaista kohdetta, pelottaa vaan jostain syystä. Sitä kesti sitten parikymmentä minuuttia ja sitten meni ohi. Ainut vaan että jäi tämä olo päälle enkä muista että epätodellisuuden tunne olisi koskaan ollut näin voimakas tai kestänyt näin pitkään. Olinkin viisi päivää putkeen sisällä ennen kuin kävin ensimmäisen kerran ulkona, pelotti vaan niin paljon jostain syystä mennä ulos.

Nyt kolme viikkoa jälkeenpäin epätodellinen olo on ja pysyy. Paniikkikohtauksia ei ole enää ollut, luulen osaavani hallita kohtaukset koska niitä oli joskus vuosia sitten ja selvisin niistä omin neuvoin.

Onko teillä muilla kestänyt tämä epätodellinen olo koskaan näin kauan? Olen jo pariin kertaan meinannut lähteä lääkäriin, jostain syystä se vain on niin vaikeaa mielenterveyteen liittyvissä asioissa. Pelkään vain että tämä ei olekkaan paniikkihäiriötä vaan jokin vakavampi mielenterveyden ongelma.

Olen käynyt allaolevista linkeistä lukemassa juttua liityen derealisaatioon, esim. tuossa ensimmäisenä olevan linkin etusivulla oleva kuvaus derealisaatiosta sopii kuin nyrkki silmään omien oireitteni kanssa. Jos kiinnostaa kannattaa selailla läpi tuon alimman linkin keskustelu, siellä on oireet kuvattu erittäin osuvasti (englanniksi)

Muiden kokemukset paniikkikohtauksista ja varsinkin liittyen tuohon epätodelliseen oloon olisivat tosi tervetulleita

http://www.dpselfhelp.com/
http://www.abchomeopathy.com/forum2.php/1252/1
Ilmoita


yksi paniikkihäiriön rasittavimmista oireista.olo on niin omituinen että pelkää kertakaikkiaan sekoavansa. minä söin tavalllista masennuslääkettä ja menin lääkäriin juuri em.oireiden takia. lääkäri sanoi että lääke on väärä, pitää syödä paniikkihäiriölääkettä,seroxat nimistä. kuin aloitin ko. lääkkeen, omituinen olo hävisi. eihän sekään lääke lopullisesti tätä sairautta paranna mutta pitää sen jotenkin hallinnassa.
1 VASTAUS:
että oireita ja varsinkin tuota epätodellista oloa on mahdollista helpottaa lääkkeillä. Yritän kyllä pysyä erossa lääkkeistä, mutta jos ei olo helpota niin kai se on lääkäriin mentävä, on tämä olo sen verran perseestä.

Tuntuu kyllä kaikki "normaalit" fyysiset sairaudet tämän rinnalla aika mitättömiltä.
+Lisää kommentti
4 VASTAUSTA:
kylkiäinen.Se on tavallaan tunne elämän häiriö.Minulla on koko elämäni ajan ollut pitkiäkin aikoja "muukalais oloja". Tuntuu kuin olisi sivustakatsoja koko olemassa olossaan.Ei ole mitenkään outoa minulle eikä myös vaarallista.Siinnä tavallaan katoaa omat kehon rajatKun katsoo käsiään niin nekin näyttävät oudoilta..ÄLÄ TURHAAN HUOLESTU!
on paniikkihäiriön kirjoitti:
kylkiäinen.Se on tavallaan tunne elämän häiriö.Minulla on koko elämäni ajan ollut pitkiäkin aikoja "muukalais oloja". Tuntuu kuin olisi sivustakatsoja koko olemassa olossaan.Ei ole mitenkään outoa minulle eikä myös vaarallista.Siinnä tavallaan katoaa omat kehon rajatKun katsoo käsiään niin nekin näyttävät oudoilta..ÄLÄ TURHAAN HUOLESTU!
Hei pakko sanoa, että oon miettiny et oon ainut ihminen tän ongelman kanssa! Mut noi kaikki mitä olette kirjoittaneet on suoraan mun elämästä. Aika helpotuksena tuli etten oo yksin. Varsinkin toi et alkaa miettiä et outoo olla olemassa ja sit kaikki raajatki alkaa näyttää oudolle kädet yms. Tai en tiiä onko teillä nyt identtiset oireet, mut kumminkii., :)
Elizabeth3 kirjoitti:
Hei pakko sanoa, että oon miettiny et oon ainut ihminen tän ongelman kanssa! Mut noi kaikki mitä olette kirjoittaneet on suoraan mun elämästä. Aika helpotuksena tuli etten oo yksin. Varsinkin toi et alkaa miettiä et outoo olla olemassa ja sit kaikki raajatki alkaa näyttää oudolle kädet yms. Tai en tiiä onko teillä nyt identtiset oireet, mut kumminkii., :)
mul on noita raaja tuntemuksia paljon joskus ei tunne ns.käsiään ja ne tuntuu et ne ei olis edes omat....epätodellisia tunteita paljon ei ole aina mukana tässä hetkessä tuntuu kuin ei oliskaan!
Mä tunnen esim. Käsissä ja jaloissa kivun mutta se kipu ei tunnu läheskään niin kipeeltä kun "selvinpäin"
+Lisää kommentti
eri diagnooseja,niin sitä vähemmän oireita,ainekin paniikki oireiselle,joka koko ajan kiinnittää huomion joka nipistykseen,
Ilmoita
mulla on useasti sellanen olo, etten elä ollenkaan täällä maanpäällä.. tuntuu ku ois pää pallona pilvissä jalat naruna maanpinnalla..tosi outo ja pelottava tunne..ku yritän jolleki puhuu joka ei oo kokenu samanlaist ei todellakaan ymmärrä..tulee sellanen ikävä olo "ettei kukaan ymmärrä pitää mua vaan sika hulluna" sitte ku se olon kaa pitäis viel jaksaa elää.. mitä pitäis tehä???????
1 VASTAUS:
mulla on välillä sellanen outo, sekava ja huojuva tunne... ikään ku tuntuu, et mitään ei olis olemassa ja et kuvittelisin vaan koko maailman olemassaolon omasssa päässäni.

itekään tiiä mitä tässä tekis. varmaan sanoo nuppi jossain vaiheessa "prii!" ja työkyvyttömyys odottaa. perseestähän tää on tällee kitistä, mut minkäs sille voi, kun melkein koko ajan ahdistaa, masentaa ja kaikki tuntuu sekavalta. yksinkertaset arkiaskareetkin tuntuu useesti ylivoimasilta...
+Lisää kommentti
minä kun ajattelin et oon ainua ihminen jokä kärsii just tästä taasan tarkalleen tästä. en ois ikinä uskonu et jollakin muullakin ois tätä. helpottaa. luulin että tää depersonali ja derealizaatio johtus jostain fyysisestä pään sairaudesta. toivottavasti sepram nyt lähtee helpottaan kohta 2 vk syöny.
Ilmoita
dissosiaatio häiriö
3 VASTAUSTA:
Voisitteko auttaa mua pliis? Mulla on ollut nyt tällaisia epätodellisuuden tunteita melkein vuoden, ne on sellaisia että ne tulee ja jossain vaiheessa lähtevät pois. En ole tehnyt asialle mitään paitsi kävin koulupsykologilla pari kertaa, mutta hän ajatteli että en vain uskalla olla oma itseni ja plää plää plää... Nii osaisiko joku kertoa että mitä mun pitäis tehdä, lääkkeitä en suostu syömään, koska olen urheilija. Pliis nopsaa jos joku auttais.
Epätoivoinen00123 kirjoitti:
Voisitteko auttaa mua pliis? Mulla on ollut nyt tällaisia epätodellisuuden tunteita melkein vuoden, ne on sellaisia että ne tulee ja jossain vaiheessa lähtevät pois. En ole tehnyt asialle mitään paitsi kävin koulupsykologilla pari kertaa, mutta hän ajatteli että en vain uskalla olla oma itseni ja plää plää plää... Nii osaisiko joku kertoa että mitä mun pitäis tehdä, lääkkeitä en suostu syömään, koska olen urheilija. Pliis nopsaa jos joku auttais.
luovu siitä ihan täysin kaikissa muodoissaan, suklaata myöten. Blogissani on asiasta tietoa.

http://qmies.blogit.fi/
Paniikkipalvelu kirjoitti:
luovu siitä ihan täysin kaikissa muodoissaan, suklaata myöten. Blogissani on asiasta tietoa.

http://qmies.blogit.fi/
tuntee et on menettäny jotai suurta elämästään . mut sit ku kattoo elämää.
normaalisti nii huomaa et mun pitää pärjää siinä mis muittenki.

"mut paniikkihäiriöö on kätevä käyttää syynä aikaan-saamattomuuteen.elämässään"

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

+Lisää kommentti
Tunne siitä että on kuin kuplan sisällä, veden alla tai unessa ja katsoo sieltä maailmaa saamatta siitä oikein kuitenkaan välttämättä otetta. Oma kehokin tuntuu kaukaselta ja oudolta, itseäni ainakin myös väsyttää kun joutuu taistelemaan että pystyy pitämään huomiota ympäröivässä maailmasta, jota ei edes jotenkin..näe kunnolla ( ? )
2 VASTAUSTA:
Minulla on myös tälläistä ja onneksi en ole yksin. Luulin jo meneväni psykoosiiin. Näitä tulee aamuisin yleensä: menen kuin omaan maailmaan, en jaksa olla tässä ja nyt, en jaksa puhua (pelkään, että menen mykäksi, puhumattomaksi), teen virhearvioita liikkuvien asioiden suhteen ja täten pelkään sekoavani. Onneksi nämä kohtaukset ovat lyhentyneet huomattavasti. Yleensä pyrin syömään jotain aamuisin jos tälläinen iskee, koska ajattelisin sen olevan yhteydessä verensokeriin. Aikanaan minulla sepram lääkitys pahensi tätä ja pahimmillaan olin siinä usvassa jopa ½v yhtä soittoa.
kdne kirjoitti:
Minulla on myös tälläistä ja onneksi en ole yksin. Luulin jo meneväni psykoosiiin. Näitä tulee aamuisin yleensä: menen kuin omaan maailmaan, en jaksa olla tässä ja nyt, en jaksa puhua (pelkään, että menen mykäksi, puhumattomaksi), teen virhearvioita liikkuvien asioiden suhteen ja täten pelkään sekoavani. Onneksi nämä kohtaukset ovat lyhentyneet huomattavasti. Yleensä pyrin syömään jotain aamuisin jos tälläinen iskee, koska ajattelisin sen olevan yhteydessä verensokeriin. Aikanaan minulla sepram lääkitys pahensi tätä ja pahimmillaan olin siinä usvassa jopa ½v yhtä soittoa.
Mahdotonta... tuollainen usva tulee vain kohtauksittain joinakin päivinä viikossa ja häviää kun on nukkunut.
+Lisää kommentti
Olen joskus taannoin havainnut jonkinlaista epätodellista olotilaa, tai kummallisia ajatuksia ja ei tiedä onko unessa vai ei. Ja sitten pelästyy niitä sekavantuntuisia ajatuksia ja ei meinaa uskaltaa yrittää nukahtaa. Mutta sitten se menee ohi.
Ilmoita
www.dpselfhelp.com, niille ketkä osaa englantia
Ilmoita
Minulla on keskivaikea masennus, jossa on myös paniikkihäiriön oireita. Olen käyttänyt masennuslääkkeitä (Escitalopram Actavis) nyt viitisen kuukautta, ja jo 1-2kk olen osannut erottaa todellisen maailman ja "masennusmaailman" toisistaan. Kun nyt muistelen viime kesää, muistan muutaman viikon ajanjakson, joka on kuin pahaa unta. Muistikuvat ovat hataria, kuin viikon takainen uni jonka on muistanut aamulla hieman mietittyään sitä, ja joka on jäänyt mieleen. Pieniä pätkiä muistan hyvin selvästi, kuten miltä lasinsirpale näytti ihoani vasten, ja miltä tuntui kävellä rantaa kohti itsemurhan partaalla. Loppu on hämärää. En muista mitä olen puhunut tai mitä olen tehnyt. Masennusmaailman totuuksia ovat, että kaikki valehtelevat sinulle, kaikki vihaavat sinua, olet kauhea ihminen, ansaitset kipua, sinun täytyy satuttaa itseäsi ja kuolla. Taistelin itsemurha-aikeita vastaan. Minulla ei ollut "munaa" tehdä sitä, ja nyt olen iloinen siitä. En halua enää kuolla. Olen alkanut nauttia elämästä. Kerran noin 1-2 viikossa saan edelleen ahdistuneisuuskohtauksia. Osaan kuitenkin pitää ne hallinnassa: erotan todellisuuden ja "masennusajatukset". Olen selittänyt asian poikaystävälleni ja parhaalle ystävälleni, ja jos esimerkiksi "masennusminä" väittää että olen läski ja ruma, kerron jommalle kummalle heistä, ja he saavat minut uskomaan että olen normaalikokoinen ja kaunis.
Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin ja ketään ei pakoteta osastolle jos hän ei ole yrittämässä itsemurhaa 24/7, HAKEKAA APUA.
Ilmoita
Heips!

Olen nyt viitisen vuotta sairastanut paniikkihäiriötä ja minulla kesti epätodellinen olo 24/7 lähes puolen vuoden ajan. Kunnes lääkärit osasivat tehdä diagnoosin ja aloitin lääkkeet ja terapian. Tuo epätodellisuuden tunne oli silloin jotain aivan kamalaa kun tuntui koko ajan että olen sekoamassa ja kun ei tiennyt mikä minulla oli ennen kuin sain sen diagnoosin. Sitten kun sain oikean lääkityksen ja terapia alkoi auttamaan tuo tunne hävisi. Söin siis lääkkeitä parisen vuotta ja olin sen jälkeen 1,5 vuotta ilman lääkkeitä ja ilman paniikkihäiriötä. Nyt sitten muutin takaisin kotipaikkakunnalle ja paniikit alkoi. Tuntui taas että maailma kaatuu. Aloitin lääkityksen uudelleen ja nyt jo paniikit hieman paremmin hallinnassa. Yksin en vieläkään mihinkään mene mutta jonkun kanssa lähteminen kauppaa yms onnistuu jo ilman paniikkeja. Minulla on onneksi ihana avomies joka on ollut tukenani jo 3 vuotta ja myös sukulaiseni ovat olleet suuri tuki ja potku persuuksiin. =) Nyt uskon taas vakaasti että kyllä täältä noustaan ja selätän paniikin. Tsemppiä kaikille!!! =)
Ilmoita
ittellä kestäny kuukausiaki toi epätodellinen olo... voiskoha jotenki liittyä 3 vuoden masennukseen nää epätodelliset olot mitä tälläkin hetkellä poden?
Ilmoita
Täällä on henkilö, jolla on pysyvä tuo epätodellinen olo, ollut noin 6-vuotiaasta asti ja olen nyt 44. Koko ajan ikäänkuin olisin jossain muualla ja kaikki näyttää lisäksi etääntyneeltä.
Taistelua on ollut mutta pystyn elämään lähes normaalia elämää ilman lääkitystä. Kyse on koko ajan siitä, kuinka kestän ja siedän tätä olotilaa. Jos en kestä, masennus valtaa mieleni ja aloitekyky menee olemattomiin. Siitä seuraa, että kaikki tekeminen vaatii suurta ponnistelua. Välillä on helpompia aikoja enkä ajattele asiaa koko ajan. Joskus tuntuu, että taju lähtee sillä tunne on niin valtavan voimakas ajoittain.
Olen ajatellut usein, että jos tämän olotilani yhtäkkiä saisi kuka tahansa ennestään terve ihminen, häneltä voisi mennä jalat alta. Itse olen elänyt tämän kanssa niin kauan, ettei se hätkäytä. Rajoittaa vaan elämää joiltakin osin.
1 VASTAUS:
Mä olin täysin terve ja sitten tämä derealisaatio iski. Ensin kohtauksittain, nyt 24/7 mennyt puoli vuotta putkeen. Yhteensä 3 vuotta olen tästä jo kärsinyt. Muistan sumeasti miltä tuntui kun maailma oli selkeä pään sisällä. Itkettää kun edes ajattelen. Nyt kokeilen lääkettä joka vähentää tätä oloa ja aloitan terapian parin viikon sisällä.
+Lisää kommentti
epis2, vähän sama tarina tällä. Minulla on 20 vuotta takana tätä epätodellista elämää. Olen kokeillut useiden vuosien ajan terapioita, kaikenlaisia lääkkeitä eikä mikään toimi. Ulkopuolisille tämä ei näy, eikä ole haitannut työtäni. Derealisaatio päällä 24/7, minulla ei oikeastaan ole enää niitä tavallisia oloja, koko ajan elän tässä umpiossa, lasin takana.
2 VASTAUSTA:
Useimmat mielialalääkkeet aiheuttavat derealisaatiota sekä depersonalisaatiota.
de-repe kirjoitti:
Useimmat mielialalääkkeet aiheuttavat derealisaatiota sekä depersonalisaatiota.
Itselläni alkoi tämä derealisaatio ilman lääkkeitä, en ollut ikinä käyttänytkään. Nyt, 3 vuotta myöhemmin lääkärini selitti että aivoni ovat suojautuneessa tilassa ahdistukseni takia. Kuulostaa järkeenkäyvältä. Olen ollut lapsena 2 kertaa lastenkodissa. Isätön, äitini kuoli ollessani teini, tein abortin nuorena, olen ollut väkivaltaisessa suhteessa ja muuta todella rankkaa jota en ole koskaan kunnon terapiassa käsitellyt.. lankakerä aukeaa pikkuhiljaa tässä. Kaikki nämä traumat ja niistä seuranneet stressitilat ovat lopulta johtaneet dissosiaatioon ja derealisaatioon , liikaa yhdelle ihmiselle..
+Lisää kommentti

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmoita
Kerrompa oman tarinan, eli n 9 vuotta sitten sain diagnoosin paniikkihöiriö ja sen kanssa elin ihan ok arkea vaikka toisinaan tuli voimakkaita paniikkikohtauksia. Söin cipralex nimist valmistetta muutaman vuoden ja se vaihdettiin sitten efexor depotiin joka lopetti kohtaukset tai lievensi todella paljon kohtauksia. Nyt on tullut sitten aivan outoa ahdistusta, sekoamisen tunnetta, ym ym pelkoja,katastrofiajatuksia jne, ja sen seurauksena? kauhea deresalisaatio? olo on tuskastuttava, tajuton ja toimin kuin kone. En tunne omia eleit,ilmeit tai mtn. :( Olenko nyt aina olon tai tunteen vanki? Vai onkohan minulla joku vakava sairaus/tauti?
Ilmoita
Meikällä helpottaa budin käryttely todella hyvin kyseiseen ongelmaan. Mitään lääkkeitä en ole halunnut käyttää...
Ilmoita
Itselläni samanlaisia oireita ollut jo muutaman vuoden välillä, yhteen aikaan kesti varmaan kuukausia putkeen. Sit on just näitä ahdistavia ajatuksia, sekoomisen tunnetta, olemassaolon kyseenalaistamista ja psykoosipelkoa. Paniikkihäiriö ja sekamuotoinen ahdistus ja masennustila diagnosoitu. Ja semmonen vielä mainittava, että itsellä lähti nää epätodelliset olot pahenemaan kun poltin joskus kannabisöverit ja menin ihan ihme tiloihin sen yön ajaks ja tuntu et olin jonkinsortin psykoosinkaltasessa tilassa sen yön, ihan järkyttävä kokemus. Koin silloin jotenki kaiken kun hidastetussa elokuvassa ja välillä kaikki nopeutu ja taas hidastu ja olin ihankun jossain kehässä sen olotilan kanssa. Järkyttävät ahdistukset ja pelot päällä silloin ja luulin että koen nyt jotain takaumaa mikä johtaa mun kuolemaan ja että nään oman kuolemani ja kaikkee ihan sekopäistä, aloin tavallaan katastrofoida omia ajatuksiani, joku toinen olis ehkä osannut chillata ja olla aattelematta. Noh, tämän jälkeen paniikkikohtaukset ja derealisaatiot aikalailla alkanu kunnolla ja edelleen näen välillä painajaisia tosta tilasta mikä oli sillon överihetkenä. Hyi. Ja päässäni maalaan kaikkia ihme ajatuksia ja pelkoja että se tila tulee takasin ja siks pelkkä kannabiksen haju alkaa ahdistaa. Yhden kerran olen ton jälkeen polttanut kunnolla ja silloin tuli samankaltanen tila mutta 1000 kertaa lievempänä, sen jälkeen en oo ikinä koskenu kyseiseen aineeseen enkä koske. Enkä myöskään suosittele kellekään kellä yhtään herkempi psyyke.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Epätodellisuus/derealisaatio

Tämä on ilmeisesti vain yksi paniikkihäiriön oire mutta laitetaan nyt tähän kuitenkin.

Eli olen kärsinyt näistä epätodellisista oloista jo lapsesta asti (nyt 22), joskus aikoinaan käytiin lääkärissäkin mutta silloin lääkäri totesi vain että olen täysin terve. En varmaan osannut oikein silloin vielä selittää mitä silloin tunsin. Oloja on ollut aika-ajoin, välillä mennyt vuosiakin ilman mitään oireita, nytkin meni varmaan 5 vuotta ilman. Mutta nyt iski taas pahemman kerran päälle joten ajattelin vähän purkaa tunteita tänne

Olo tuntuu siis vähän siltä ettei tiedä onko unessa vai ei. Tämä olo alkoi noin kolme viikkoa sitten paniikkikohtauksesta, pyörin sängyssä monta tuntia ja olin tosi hermostunut. Sitten iski älytön pelkotila. Pelolla ei ole varsinaista kohdetta, pelottaa vaan jostain syystä. Sitä kesti sitten parikymmentä minuuttia ja sitten meni ohi. Ainut vaan että jäi tämä olo päälle enkä muista että epätodellisuuden tunne olisi koskaan ollut näin voimakas tai kestänyt näin pitkään. Olinkin viisi päivää putkeen sisällä ennen kuin kävin ensimmäisen kerran ulkona, pelotti vaan niin paljon jostain syystä mennä ulos.

Nyt kolme viikkoa jälkeenpäin epätodellinen olo on ja pysyy. Paniikkikohtauksia ei ole enää ollut, luulen osaavani hallita kohtaukset koska niitä oli joskus vuosia sitten ja selvisin niistä omin neuvoin.

Onko teillä muilla kestänyt tämä epätodellinen olo koskaan näin kauan? Olen jo pariin kertaan meinannut lähteä lääkäriin, jostain syystä se vain on niin vaikeaa mielenterveyteen liittyvissä asioissa. Pelkään vain että tämä ei olekkaan paniikkihäiriötä vaan jokin vakavampi mielenterveyden ongelma.

Olen käynyt allaolevista linkeistä lukemassa juttua liityen derealisaatioon, esim. tuossa ensimmäisenä olevan linkin etusivulla oleva kuvaus derealisaatiosta sopii kuin nyrkki silmään omien oireitteni kanssa. Jos kiinnostaa kannattaa selailla läpi tuon alimman linkin keskustelu, siellä on oireet kuvattu erittäin osuvasti (englanniksi)

Muiden kokemukset paniikkikohtauksista ja varsinkin liittyen tuohon epätodelliseen oloon olisivat tosi tervetulleita

http://www.dpselfhelp.com/
http://www.abchomeopathy.com/forum2.php/1252/1

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta