lihakset katoaa melkein samantien kun joutuu lopettaa treenauksen? Pitäis kokoajan olla salilla ähkimässä ja puhkimassa. Ei sais sairastella yhtään, eikä sais olla mitään yllättäviä pidempiaikasia estoja. Mulla lähti kolmen viikon sairastelun jälkeen 6 kiloa painoa pois, 100%sti lihasta, koska maha ei pienentynyt senttiäkään. Puolentoista vuoden työ hukkaan! Nyt oon käynyt 2 viikkoa salilla ja tuntuu että vasta talvella kunto on sama kuin ennen sairastelua. V*TTUUUUUUUUU!!!
Mitä hyötyä on treenata
kun...
121425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvältä näyttävä kroppa todellakin perustuu siihen, ettei koskaan pidetä taukoja, vaan ihan koko ajan on lihaksissa nestettä ja treenistä johtuvaa pientä pumppia. Täytyy olla todella hyvässä kunnossa että voi mennä johonkin robinson-ohjelmaan, olla pari kuukautta autiolla saarella syöden levää ja lopussa silti näyttää hyvältä.
Kolmessa viikossa ei 100-prosenttista lihasmassaa voi hävitä kuutta kiloa!Sairastelusta johtuen mahdollisesti puutteellinen ja vähäisempi ravinnonsaanti voi aiheuttaa toki painonputoamista,mutta sekin on suurimmaltaosin nestettä mitä kehosta häviää.Yleensäkin on aivan mahdotonta ylipäätään millään mitata miten paljon juuri LIHASMASSAA on hävinnyt.Tai ainakaan itse en sitä tiedä miten se onnistuu?Peilistä sitä ei varmasti näe!
Ei kolmessa viikossa pysty mitenkään hukkaamaan puolentoista vuoden reenaamisen tulosta.Vain sairaalassa vuoteenomana makaamalla ilman pienintäkään liikuntaa tuo on mahdollista.
ne mitkä on kolmessa viikossa kadonnut,tulee kolmessa viikossa takaisin.se on varma juttu se.
se puolitoista vuotta ei koskaan mene hukkaan,lihasmuisti kropassa takaa sen,vaikka pitäisit kuukausienkin tauon.paluu keskeytyshetkelle on nopeampi kuin ensimmäinen kerta sinne kiipeäminen ja paluu kolmen viikon jälkeen on jo tosi nopea.
pää puskasta ylös ja back in business..
Täytyy matkia entistä presidenttiämme UKK:sta hänen palatessaan Zavidovosta: Hyvin olivat perillä asioista. Ei tarvinnut kuin myönnellä.
Palautuminen tapahtuu yllättävän hyvin pitkänkin tauon jälkeen. Vuosien huili kuitataan kuukausissa jos ei puhuta aivan huipputasosta.
minun ensi kosketukseni punttien maailmaan tapahtui jo vuonna 1987 ja se jatkui v 1991 ja sitt tuli parin vuoden tauko ja jaksoin treenata
treenata taas noin vuoden. ja sitt tuli pitempi
tauko ja taas alotin treenaamisen joka kesti v1998, ja kappas siinä tuli sitt seitsemän vuoden
tauko ja nyt olen käynyt taas pari vuotta ahkerasti, koska olen älynnyt maltilla treenata
etten riko paikkoja niinku edellisinä aikoina,ja
taas ollut fyysistä työtä enkä sen takia oo tarvinnut/jaksanut salilla käydä.
ja totuus tässä asiassa on tämä että vaikka minulla oli seitsemän vuotta taukoa omasin silti
lihaksikkaan vartalon ,mitä nyt vähä nyt kiinteämmän vartalon mutta silti.
uskon että kaikki perustuu siihen että lihaksistoni on hankittu ilman lisäravintoa jota
suurin osa salilla kävijöistä käyttää ,mutt sit kun treenaaminen loppuu niin loppuu luonnollisesti lisäravinteet ja lihakset katoaa,taas yksi syy kans on fyysinen työ.
tai sitt vartalon malli.
mut me kaikki ollaan eri paketeissa ja se siitä.
eli mulla ei ainakaan katoa lihakset nopeasti.
Sä ootki m.pieni, hyvä sun on puhua. Hongankolistajana tiedän, että esim kintut menee aivan pilleiksi, jos en käy salilla puoleen vuoteen.
jokainen on oma yksilönsä, ja voi olla että
tämmösten pers jalkasten lihas katoavuus voi olla
erilainen kuin ns hongan kolistajilla.
Treenaaminen kannattaa aina. Ensin kannattaa asettaa tavoitteet hieman matalemmalle ja pikkuhiljaa sitten nostaa niitä vauhdin kasvaessa. Takapakkeja tulee. Tulee sairastumisia,pakollisia esteitä,jaksamattomuutta jne. Ne kuuluvat pakettiin ja kaiken A ja O on periksiantamattomuus. Luuletteko, että yhdelläkään mr olympialla on ollut varaa antaa tuumaakaan periksi? Tuskin. Vaikka tavoitteesi ei olisi pärjätä kisalavoilla ei se tarkoita sitä, että tavoitteesi olisi vähäpätöisempi vaikka se olisi vain terveenä ja vahvana pysyminen! Tsemppiä!
liikunta ku liikunta on hyvästä ja sohvaperunaksi alkaa niin äkkiä ne lihakset ja voimat siitä hupenee,jos alkaa salihommat tympästä pitää taukoa ja tekee ¨jotain muuta
urheilumuotoa välillä. mm kesällä rullaluistelu.pyöräily
uinti ym. kyll niitä vaihtoehtoja on ja pelkkä
kuntosali treenaaminen ei sais olla ainoa vaihtoehto'
Sisältää asian ytimen.
Aikanaan kilpailin hieman olympianostoissa.
Vaatimattomalla tasolla.
Eipä ollut tietoa menetelmistä eikä lisäravinteista.
Ainoastaan yksi normaalitanko levyineen ja jalkajumppatelineet.
Lyhyt pyramidi, 3x3 + 2x2 +1 ja paluu ei paljoa lihasmassaa kasvattanut. Hieman kuitenkin.
Tavoitteena oli suorituskyky, ei ulkonäkö!
1967 - 2004 likimain täyttä taukoa.
Nyt, 2,5-vuotta uudelleen aloituksen jälkeen huomaan liikkuvuuden ja kimmoisuuden kadonneen mutta entisestä voimatasosta on palautunut yli 60%.
Selkä ja vatsa kunnossa. Leikattu polvikin parantunut kohtuullisesti.
Mave nyt 180kg. Kevään tavoite 200kg.??
Tärkeintä kaikesta. Ei ulkonäkö (nyt on laardia 5kg yli muinaisen treenipainon), vaan oma olo!!!
Helppo liikkua ja olla.
Ei koskaan mitään selkävaivoja.
Lösövuosina hankittu verenpainekin on muisto vain.
Aikanaan harrastettu liikunta on antanut myös mahdollisuuden ajoittaisten epäterveellisten elämäntapojen harrastamiseen.
Sopivassa suhteessa salia, juhlintaa ja elostelua!
Tietenkin loppu tulee mutta ei ole vielä näköpiirissä.
Muistista sanotaan usein "use it or lose it". Sama pätee lihaksiin ja voimaan. Kroppa on niin "fiksu" systeemi, että sei turhaan ylläpidä runsaasti energiaa kuluttavaa lihaskudosta.
Itellä on nytten vähän motivaatio-onkelmia ollut reenauksen kanssa. Ajattelin puntilla käynnin sijasta alkaa reenaamaan monipuolisemmin. Säkin pieksäntää, hiekkasäkkien retuuttamista ja nostelua, kehonpainolla tehtäviä harjotuksia.
Ongelmana on harjottelun sopiva rytmittäminen, minkäänlaista ohjelmaa en oikein osaa keksiä.
itsekkin tykkään itse treenauksesta. Monipuolinen liikunta on mukavaa. Kilpailumielessä urheileminen vaatii taas mielettömästi aikaa ja taso on niin korkealla, ettei se tunnu kannattavalta, myöskin treenistä katoaa mielekkyys sitä verenmaku suussa tehdessä. Joskus tosin tulee rääkättyä oikein kunnolla (mikä sekin on suhteellista), mutta elämäntapana liikunta on hyvä homma. Sitä voi pitää elämän suolana muun elämän ja muiden harrastusten ohessa.