tunnen olevani niin maailma yksinäisin ihminen työpaikalla. Olen ainut nuori nainen, muut ovat vanhoja juoruilevia mummoja ja nuoria miehiä jotka eivät uskalla edes moikata mua!
Ei ole ketään juttelukaveria joten olen vaan hiljaa ja teen työni ja mummot tappelee keskenään:/
Miksei eri ikäiset tai eri sukupuolta olevat voi kaveerata keskenänsä?
Mummotkin vaan voivottelee että "sulla ei ole täällä ketään itses ikäistä tyttökaveria", no miksi pitäisi olla, kysyn vaan?
Edellisessä paikassa ystävystyin puolet vanhemman naisen kanssa ja juttelin jätkien kanssa, mutta tässä työpaikassa se ei vaan käy.
Minun kuuluu olla yksin koska olen ainut nuori nainen? Jonkinlaista syrjintää se on tämäkin.
Ei ole ketään juttelukaveria joten olen vaan hiljaa ja teen työni ja mummot tappelee keskenään:/
Miksei eri ikäiset tai eri sukupuolta olevat voi kaveerata keskenänsä?
Mummotkin vaan voivottelee että "sulla ei ole täällä ketään itses ikäistä tyttökaveria", no miksi pitäisi olla, kysyn vaan?
Edellisessä paikassa ystävystyin puolet vanhemman naisen kanssa ja juttelin jätkien kanssa, mutta tässä työpaikassa se ei vaan käy.
Minun kuuluu olla yksin koska olen ainut nuori nainen? Jonkinlaista syrjintää se on tämäkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki tuntevat joskus noin, varsinkin uudessa työpaikassa. Kyllä se ystävyys siitä alkaa pikku hiljaa.
ymmärrän tilanteesi hyvin. on meidänkin työpaikalla ns. kuppikuntia,eli kolmen ryhmä jotka pitävät itseään parempina kuin esim. minua. en tunnu aina oikein sopeutuvan heidän kahvipöytä keskusteluihin.mutta,olen ajatellut, että töitä siellä vain tehdään eikä solmita ystävyyssuhteita.tsemppiä!