Onkohan kellään ollut samanlaisia fiiliksiä kuin mulla on tällä hetkellä... Kuulisin mielelläni ajatuksia.
Tilanne: Olen tavannut pari kuukautta sitten todella mukavan ja ihana miehen, jonka kanssa olemme tapailleet. Olemme puhuneet vakavammasta sitoutumisesta toisiimme, mutta minua hieman askarruttaa. Tämä mies on siis lähes kaikkea, mitä olen etsinyt: avoin, keskusteleva, tunteensa osoittava ja kertova, meillä on samanlaiset arvot, huumorintaju, yhteisiä harrastuksia jne. Muuten kaikki on miltei täydellistä, mutta yksi ongelma on. En nimittäin tunne kovin voimakkaita fyysisiä tunteita häntä kohtaan.
Olen miettinyt mistä se tunne (tai sen tunteen puute) johtuu, mutta en osaa sanoa. Ikään kuin väliltämme vain puuttuisi intohimo tai fyysinen kemia. Välillä tuntuu, että hän olisi minulle enemmän hyvä ystävä kuin rakastettu tai rakastaja.
Seksi kyllä toimii, ja puhumme seksistä avoimesti, välillämme on hellyyttä ja kosketuksia jne. Mutta en siis tunne sellaista fyysistä "kiihkoa" häntä kohtaan. Välillä ajattelen, että kavereina kaikki olisi paljon helpompaa, ettei tarvitsisi "väkisin" yrittää herättää itsessän intohimon tunteita.
Olen neuvoton mitä tehdä. En haluaisi katkaista suhdetta, koska muuten hän on kuin unelmieni mies. En tiedä miten puhuisin hänelle tästä ongelmasta, sillä pelkään loukkaavani. Hän ei koe samoin minua kohtaan (ainakaan sanojensa ja tekojensa perusteella). Olen miettinyt, onko tämä fyysisen vetovoiman puute niin suuri asia, että sen takia kannattaisi jättää muuten ihana mies. Toisaalta tuntuu surulliselta, jos jo suhteen alussa on sellainen olo, että kipinä puuttuu. Olen miettinyt sitäkin, voisiko se kipinä syttyä vähitellen, myöhemmin.
Äh, pääni on sekaisin tämän asian kanssa. Tiedän että minun on itse tehtävä ratkaisuni, mutta olisi helpottavaa kuulla, jos jollakulla muulla on ollut tälläinen tilanne, tai jos tämä kirjoitus herätti muuten jotakin ajatuksia.
Tilanne: Olen tavannut pari kuukautta sitten todella mukavan ja ihana miehen, jonka kanssa olemme tapailleet. Olemme puhuneet vakavammasta sitoutumisesta toisiimme, mutta minua hieman askarruttaa. Tämä mies on siis lähes kaikkea, mitä olen etsinyt: avoin, keskusteleva, tunteensa osoittava ja kertova, meillä on samanlaiset arvot, huumorintaju, yhteisiä harrastuksia jne. Muuten kaikki on miltei täydellistä, mutta yksi ongelma on. En nimittäin tunne kovin voimakkaita fyysisiä tunteita häntä kohtaan.
Olen miettinyt mistä se tunne (tai sen tunteen puute) johtuu, mutta en osaa sanoa. Ikään kuin väliltämme vain puuttuisi intohimo tai fyysinen kemia. Välillä tuntuu, että hän olisi minulle enemmän hyvä ystävä kuin rakastettu tai rakastaja.
Seksi kyllä toimii, ja puhumme seksistä avoimesti, välillämme on hellyyttä ja kosketuksia jne. Mutta en siis tunne sellaista fyysistä "kiihkoa" häntä kohtaan. Välillä ajattelen, että kavereina kaikki olisi paljon helpompaa, ettei tarvitsisi "väkisin" yrittää herättää itsessän intohimon tunteita.
Olen neuvoton mitä tehdä. En haluaisi katkaista suhdetta, koska muuten hän on kuin unelmieni mies. En tiedä miten puhuisin hänelle tästä ongelmasta, sillä pelkään loukkaavani. Hän ei koe samoin minua kohtaan (ainakaan sanojensa ja tekojensa perusteella). Olen miettinyt, onko tämä fyysisen vetovoiman puute niin suuri asia, että sen takia kannattaisi jättää muuten ihana mies. Toisaalta tuntuu surulliselta, jos jo suhteen alussa on sellainen olo, että kipinä puuttuu. Olen miettinyt sitäkin, voisiko se kipinä syttyä vähitellen, myöhemmin.
Äh, pääni on sekaisin tämän asian kanssa. Tiedän että minun on itse tehtävä ratkaisuni, mutta olisi helpottavaa kuulla, jos jollakulla muulla on ollut tälläinen tilanne, tai jos tämä kirjoitus herätti muuten jotakin ajatuksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miksi se kipinä puuttuu? Eikö herra satu nyt olemaan maailman komein ja lihaksikkain? Sekö siinä on päällimmäisenä mielessä? Etkö sä voi antaa missään periksi? Homma kumminkin toimii ja sä aikaa myöten nähdä miehen eri valossa, mitä siihen fyysiseen kemiaan tulee. Voit tietysti etsiä komistuksen, jonka kanssa se kemia toimii, mutta jätkä on muuten ylimielinen ja veemäinen.
Sitä että mies saa rakasteltaessa. Ja sinä et?
Orgasmiton seksi ei naisenkaan puolelta pitkään toimi.
Mutta jos mies hellii sinua niin kauan että saat, eikö kaikki ole kunnossa?
Mielestäni kemia joko toimii tai ei. Olen musta-valkoinen tässä asiassa. Mun on tunnettava se kemia kaikissa läheisissä suhteissa, jotta ne voivat kehittyä. Seksuaalisuus on näistä kemioista ainutlaatuisin, koska se liittyy vain yhteen suhteeseen - siihen ihmiseen, jonka kanssa jaan vuoteeni. Järkeä ja tunteita unohtamatta on mielestäni hyvä kuunnella myös omaa intuitiota. Se on yllättävän monesti oikeassa!
Kerran tutustuin mieheen, jonka kanssa meidän kemiat kohtas heti ja kovaa, mutta mikään muu ei sitten kohdannutkaan. Mahdoton juttu jo alkuunsa! Vieläkin on kiva törmätä ja kysyä kuulumisia. Eikä koskaan mitään sen enempää.
Nykyään mulla on kulta, jonka kanssa toimii kaikki :-) Ihanaa.
Sitä joko on tai sitten ei ole. Intohimon puuttuminen pitkällä aikavälillä ei tule toimimaan. Itse olin suhteesa 7v joissa 5v sitä ei enää ollut.
Asuimme saman katon alla, sama huumorintaju, arvot jne. Seksikin oli aivan loistavaa. Kunnes tajusin yhtenä päivänä, ettei minulla ole häntä kohtaan mitään tunteita. Ei mitään intohimoa joka saisi mieleni leiskumaan ja haluamaan häntä todella.
Ja tällä ei ollut mitään tekemistä kolmansien osapuolien kanssa, niin kuin ei sillä, etteikö mies olisi ollut fiksu ja hyvä kroppainen. Kemiat eivät vain kohdanneet ja se oli aivan hirveä tunne!!
sitten renttuun, jolla riittää intohimoa vaikka muille jakaa (ja nehän jakaa).
Anna ajan kulua ja opi arvistamaan asioita oikeassa tasapainossa.
Kyllä se on niin, että sitä kemiaa on tai ei ole. Väkisin ei sitä syntymään saa.
Kuitenkin voi myös miettiä sitä, mikä elämässä on todella tärkeää ja arvokasta. Se kuuma ja tulinen intohimokin kun vuosien saatossa aina viilenee ja muuttuu syvemmäksi yhteydeksi ja rakkaudeksi...
Mulla on nykyisessä suhteenalussa ihan sama ongelma - tai siis ei ongelma ollenkaan. Exien kanssa ollan rakastettu (ja sitten riidelty, etäännytty ja erottukin) intohimon ja tunteiden riivaamina, ja nykyisen kanssa tuntuu juuri siksi sekä hyvältä että..epäilyttävältä?
Koska mies on muuten niin täysi kymppi ja kommunikaatio pelaa, niin seksikin pelaa. Ja se on mulle tärkeää. Kun itse luovuin epäilytä ja päätin satsata suhteeseen täysillä, niin hiljalleen on alkanut löytyä sitä kipinääkin. Kyllä se om omasta asenteestakin kiinni - parisuhteen toimimiseksi ei pidemmän päälle pelkkä kipinä kuitenkaan riittäisi.
Hellyyttä ja avoimmuutta riittää siis myös teillä, niiden tärkeyttä ei kai voi riittävästi korostaa. Viimeinkin pitäisi kai osata kiitellä suhteen helppoutta *hymy*
Hm, sulla on Pikkunainen aika paljonkin samanlainen tilanne kuin mulla. Aikaisemmissa suhteissani suhteen alkuun on kuulunut juuri sitä räiskettä ja intohimoa ja pakahduttavaa ihastumisen tunnetta. Nyt kun olen tutustunut tähän ihmiseen rauhassa ja vähitellen kiinnostuen, niin sitä alkaa epäillä omia tunteitaan. Että onko tässä riittävästi aineksia parisuhteeseen, kun ei sukat pyöri jalassa kko ajan.
Tuo mitä sanoit, että nyt kiittelet suhteen helppoutta, osui muhun aika tarkkaan. Niin, ehkä olen aikaisempien suhteitteni myötä saanut päähäni sellaisen mallin, tunne ei ole oikea, ellei siihen liity räiskyviä tunteita, niin hyviä kuin huonojakin. Tämän ihmisen kanssa on hyvä ja seesteinen olla. Sitä pitäisi osata arvostaa.
Joku noissa aikaisemmissa viesteissä epäili, etteikö mies olisi tarpeeksi komea tai lihaksikas minun makuuni. Siitä ei ole kyse, enkä renttua ole hakemassa. Tuo kemia-asia pitää sisällään paljon enemmänkin kuin vain ulkonäön tai seksin tms., se on paljon monimutkaisempi asia. Eikä mulle ole häpeä mikään myöntää, etteikö seksi ja intohimo olisi myös tärkeitä kriteerejä (ei kuitenkaan tärkeimpiä) parisuhteessa. Sitä jotenkin toivoisi, että suhteen alussa olisi sellainen fiilis, että tekisi mieli vain peuhata lakanoissa koko ajan tai vähintään kyhnyttää kyljessä kiinni. Mutta aion silti katsoa tätä juttua pidemmälle. Haluan uskoa että se kipinä löytyy sieltä vielä, ninkuin Pikkunainen kirjoitti:
"Kun itse luovuin epäilytä ja päätin satsata suhteeseen täysillä, niin hiljalleen on alkanut löytyä sitä kipinääkin. Kyllä se om omasta asenteestakin kiinni - parisuhteen toimimiseksi ei pidemmän päälle pelkkä kipinä kuitenkaan riittäisi."
Liian vähän alfauros ominaisuuksia. Eli taitaa olla aika selkeä kiltin miehen syndrooma.
Hyvä ihminen ja hyvä mies... Niin harvoin sama asia (miehissä).
Hyvä lirpake tuossa alla aihetta sivuten:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000024813312
Miehenä aina hieman naurattaa nämä tilanteet, joissa nainen saa just sellaisen miehen kun haluaa, mutta sitten jokin puuttuu :-) Eli naiset eivät osaa (myönnä itsellekkään) alapään ajattelun tarvetta... tai olisiko "alkukantaisilla tunteilla ajattelu" parempi sanonta.
Vai onko tässä kyse että parisuhde on liian helppo? Ei tarpeeksi tekemistä? Vähän kun joku henkeen ja vereen autoharrastaja saisi uuden auton missä ei ole mitään viritettävää, vikaa tms.
Minulla on ollut samanlainen kokemus naisen suhteen, ja miehen kun on vielä vaikeampi näytellä ei siitä tullut mitään. 3 eri kertaa yritettiin taukoja välissä ennenkuin uskoin Itseäni asiassa. Kumppanuus on eri asia, mutta itse olen niin viettiriippuvainen etten voisi ajatella asuvani naisen kanssa joka ei ensitapaamisesta asti olisi sytyttänyt minua.
Olen hämmentävästi joutunut tilanteisiin jossa joku nainen ihan tavallisessa arkipäivän kanssakäymisessä saa miehen kiihottumaan voimakkaasti ja nopeasti, ilman mitään flirttiä tai sellaista.... se kyllä saa ajttelemaan sanattomien viestien olemassaoloa.
Noissa tapauksissa en mitenkään itse ole ryhtynyt aktiiviseksi koska olen sitoutunut, mutta H U H :) Ja olen kuitenkin ihan täysipäinen.
Joten vain sinä voit tietää kuinka menetellä, mutta jos sitoudut tuohon voit joutua 10 vuoden päästä hankkimaan ainakin jännittävän salarakkaan pitämään hormoonejasi yllä.
Miksi jatkat suhdetta. Itse koin exn heti alussa jopa vastenmieliseksi, mutta jatkoin seurustelua. 10kk:n jälkeen ja erottuani exstä, olen ollut todella järkyttynyt. Mies oli joskus iahana joskus oikea perkele. Toimi siis seuraavasti:
Mene sen kundin kotiin, ja katso miten se sua kohtelee? Passauttaako itseään sinulla vai helliikö?
Pidä vähän taukoa, ja kuulostele tunteistasi. Jos mies vielä senkin jälkeen ei ole kiinnostava, niin kannattaa miettiä jatkaako. Ehkäpä vaistoat miehen todellisen minän, jossa ei ole tunteita. Katso, näytteleekö hän niitä? Tuon asian kyllä vaistoaa helposti.
Kuule, sähän olet tuntenut sen miehen vasta pari kuukautta. Voidaan siis sanoa että sä et tunne sitä vielä yhtään. Et siis yhtään.
Intohimo ei ole sama kuin halu. Eikä leffat oo sama asia kuin tosielämä.
Intohimo kasvaa ajan myötä, siitä että tuntee kumppaninsa. Halu syttyy heti, mutta hiipuu ajan myötä jos henkilöiden välillä ei ole yhteistä suhdepotentiaalia kuin nimeksi.
Nää pitää osata erottaa toisistaan.
Ja suurin osa ei edes tiedä mitä intohimo on. Ne vaan käyttää sitä sanaa kun ne on oppinut sen leffoista.
Jotta anna ajan kulua ja katso mitä tunteita siihen suhteeseen luonnollisesti alkaa syntyä. Et sä voi olettaa että sun suhteesta löytyy kaikki elementit kuin hollywoodin leffoista. Hyvä parisuhde kuitenkin koostuu aika ARKISISTA elementeistä ja niiden yhteensopivuudesta, kuin helvetillisestä määrästä tähtisadetta, fanfaareja ja ilotulitusten rätinää.
Jos seksi sujuu, ja hän on omien sanojesi mukaan "unelmiesi mies" niin tuntuu vähän että etsit vaan jotain syytä lähtee pakoon tuosta suhteesta.
Intohimo... *tuhahtaa*.. No oon mä huonompiakin tekosyitä kuullu...
olen sekaisin ihan niinkuin sinäkin, en käsitä tätä . Tässä suhteessa kaiken pitäisi olla kohdallaan. Uusi kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, rakastaa lujaa, minäkin rakastan , on turvallinen ja luotettava ja haluaa naimisiin kanssani.
MInä vain haikailen salaa seksiasioissa entistä kumppaniani. Tiedän että olen hullu koska tämä uusi paketti on kaikin tavoin minulle oikeampi. Olen saanut kaiken mitä olen halunnut. Nautin seksistä tämän uuden kanssa. Mutta se seksin aloitus on aina yhtä vaikeaa, IHANKUIN EN OIKEIN TUNTISI VETOA ja tätä en ymmärrä KOSKA KUN ALKUUN PÄÄSEN NAUTIN ENEMMÄN KUIN KOSKAAN ENTISENI KANSSA. Sen sijaan vanha rakkaani vaikka ei taitoa ollut kuin tällä uudella, hän oli äärimmäisen hellä ja kärsi ehkä vähän siitä pelosta ettei tyydytä minua. Nautin rakastelusta silloin mutta enemmän hellyyden takia. Hän ei ollut kovin aktiivinen eikä taitava mutta silti koko ajan halusin ja himoitsin häntä , tuntui että enemmän kuin hän minua. Olen miettinyt miksi ajattelen entistä kun minulla on parempi paketti nyt. Vai olenko nainen joka nauttii siitä että on aktiivisempi osapuoli kun tässä uudessa suhteessa olen jäänyt kakkoseksi. En ymmärrä itseäni. Tätä uutta miestä rakastan mutta kaipaan kyllä salaa vanhaa. JA TODELLAKIN HALUAISIN NOLLATA AIVONI ENTISEN SUHTEEN koska kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla maailman onnellisin nainen. Ja ilman tätä seksiasiaa olenkin.
Ei kannata jatkaa...oikeasti. Ei se intohimo siitä ajan kanssa parane, päin vastoin. Etsi sellainen mies, jota haluat fyysisesti...pitemmän päälle parempi...