Oonks mä pateettinen? Mua on petetty, mulle on valehdeltu mutta rakastan häntä vielä. Lapset kärsii kun heidän äitinsä sekoilee. Mitä pitäisi
tehdä, onks tää suhde menetetty tai pitääkö vain
olla rauhallinen ja kuunnella kaikkia jotka sanovat etta kyllä hän palaa. Mikä tämä on 30-kympiisten naisten kanssa. epäilen jopa että tämä
on tarttuvaa koska jatkuvasti kuulee samanlaisia juttuja:
tehdä, onks tää suhde menetetty tai pitääkö vain
olla rauhallinen ja kuunnella kaikkia jotka sanovat etta kyllä hän palaa. Mikä tämä on 30-kympiisten naisten kanssa. epäilen jopa että tämä
on tarttuvaa koska jatkuvasti kuulee samanlaisia juttuja:
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei ole naisellekkaan nykyisin helppoa, etenkään kun mies ei ruoki naisen itysenäistä selviytymistä kuinkaan...
Lapset olisivat taatusti onnellisimpia äidistä, joka on otettu, pidetty, ajateltu aina ihmiseksi...
Eikä miksikään "handicappiksi" joka on vain jotakin tai jotakin... eli joko erityneenä lastensa kanssa kotiin tai vaihtoehtoisesti työelämässä.
Mietippä tuntematon mies näitä asioita...
Voin omasta kokemuksesta sanoa että elämäremontti auttoi... lakkasin olemasta "akka"joka ei osannut milloinkaan keittää sopivaa kahviakaan, vaikka kokeili taatusti joka merkin ja täyteläisyysasteen.
Puhukaapa: Ehkä emännälläsi on omia elämänhaaveita- ammatillisella puolella.
KIrjoitan tätä onnellisena graafisen suunnittelun opiskelijana, minun ei tarvinnut sekoilla, kun aloin kunnioittaa itseäni ajoissa... tietenkään en ole säästynyt kovilta elämänkouluilta, mutta päätökset joita teen ovat omiani, ja siihen suuntaan pikkuhiljaa mihin haluankin.
Onhan se virhe meissä molemmissa ja olen tottakai tietoinen että mä oon sika, sen olen saanut tietää. Kysymys onkin mitä pitäisi tehdä? Tekisin kaikki jotta saisin elämani naisen takaisin. Puhumattakaan että muksut haluavat äitin kotiin.
Pitäisikö vain odottaa ja toivoo vai taistella?
...vaimosi ja lastesi äiti takaisin kotiin!!!
taistelemalla näytät kuinka paljon hänestä välität! vai välitätkö...?
naiset ovat siitä ovelia epeliä, jotta pitää tarpeeksi kauan pyydellä takaisin!!! naiset lämpiävät hitaasti!
ja kun saat kontaktin vaimoosi, keskustelette asiat selviksi, niin ettei niistä tarvitse enää puhua, ja jos siltä tuntuu, haette avioliittoneuvojalta apua!!!
onnea yritykselle, kerrohan joskus kuinka kävi!
[email protected]
toi taistelu juttu oli kuin jostain rakkaus elokuvasta. Tosin elokuvissahan on yleensä onnellinen loppu. Kaverin olisi aika tehdä avioero ja ryhtyä elämään UUTTA onnellista elämää. Vapaita naisia (30) on vaikka kuinka. Ja vielä sellaisia jotka eivät petä mielen häiriössään.
En voisi pettää miestäni,vaikka tiedän että hän tapailee toista naista.
Olen hiukan alle 30v (pian 29v).
Toi MaxBet ei antais kenenkään yrittää suhteessaan. Tosi lyhytnäköisiä neuvoja antaa tyypeille.
... se kannattaa. jatkan myöhemmin nyt menen laittaan lasta nukkumaan. Älä usko luusereita miinkuin MAxBettia. Mun ihana mies taisteli minusta ja se ON PARAS.
Ihanaa että löytyi edes yksi ihminen chatistä joka ajattelee just niin kuin minä. Toi on totta. Hyvin sanottu että naiset on ovelia. Ehkä sun vaimo haluaa että sä taistelet. Naisen ei on harvoin ei. Siis vakiliitossa.
Mun mieskin on ollu just siinä hyvä että se joskus jopa lutkutti niin kauan mun varpaita OIKEEESTI että mun suuttumus lähti. Ja laitaaa mulle ruokaa kun mä oon ollu paska...ja se on muuten kans SIKA välillä, oikein tosiWagner.
Mä oon sitä mieltä että Jumala johdatti meidät kaksi opitimistista neuvojaa sun viesteihis jotta sä tajuisit että elämä kohta paistaa. VOi mennä parikin vuotta mut sitten se on enimmäkseen VALOA. PUHUN KOKEMUKSESTA.
... on ollut mullakin. Kahvinkeittokokeilus alkoi naurattamaan ja oli pakko vastata! Se oli niin hyvin kiteytetty koko touhu tuohon kahvinkeittoon.
Miksiköhän miehet muuten on sikoja ja tajuaa paskamaisuutensa vasta kun nainen uhkaa lähteä/lähtee?
Meilläkin alkoi muutos parempaan kun kyllästyin ainaiseen arvosteluun: en tosiaan osannut mitään tehdä oikein. Ei auttanut vaikka sanoin, että tuntuu pahalta tuo arvostelu.
Vasta se että meinasin lähteä sai mieheni nöyräksi. Vieläkin pieni Wagner aika ajoin nostaa päätään ja saan toisinaan muistuttaa, että joku voisi olla iloinen jos saisi minut (mutta täällä chätissä alkaa kyllä tuntua, että kaikki miehet on tosi laiskanpulskeita jallei jotka mukavoituu vasta jos ovat lähtöuhan edessä )
Jos jatkuva pettäminen on tiedossa. Ja kumppanilla ei ole aikomustakaan lopettaa. Niin kantani on sama kuin tässä lohkossa olevissa kirjoituksissani.
Joskus sattuu lipsahduksia ja niistä pääsee yli jos haluaa päästä. Annan kaikkien yritää seurustella ja olla parisuhteessa. Kun 2 ihmisen parisuhde toimii. Se on loistavaa, kummallakin on hyvä olla ,kumpikin osapuoli luottaa toisiinsa ja arvostaa häntä.
Kyynisyyteni ehkä johtuu kokemuksistani pettämis tilanteisiin (enemmän kuin 2 eri henkilöä enämmän kuin 2 kertaa). Voin kertoa jos joku haluaa kuulla.
Mielipiteeni aisiasta julkaisin jo ja olen edelleen samaanieltä. Se että Tzaulla on otsaa nimitellä ihmisiä mielipiteiden perusteella tuntuu naurettavalta ja lapselliselta. Hänen omakohtaiset kokemuksensa eivät ole minkään arvoisia muulle kuin hänelle itselleen. Se ei tarkoita että kaikkien pitäisi toimia samalla tavalla kuin hän ajattelee.
PS: Anna aikaa itsellesi miettiä asioita kunnolla. Aina on varaa valita.
Avioliitto on pyhä ja se jatkuu vaikka ihminen siitä eroaisi ja uskottelisi itselleen, että eropaperi tekisi sen tyhjäksi.
Myös meillä ollut avioliitossa tosi vaikeita aikoja.
Olen itse meinannut pettää ja olen kuivilla. (En kuitenkaan pettänyt)
Voin lohduttaa sinua, että vikaa ei ollut miehessä sen enempää kuin kenessäkään muussa miehessä, se oli minulla vain sellainen kriisivaihe. Luulen, että kaipasin vain vaihtelua kun olin elänyt niin suojatun nuoruuden ja mennyt nuorena naimisiinkin. Halusin kokeilla onko minussa vetoa, pönkittää itsetuntoani.
Koita ajatella lapsianne, työtä ja keskity muihin asioihin. Suosittelen myös terapiaa jotta jaksat tämän vaiheen ohi. Rukoile myös ja liiku, ulkoile.
Minä yksin ja me myöhemmin yhdessä (puolisoni ei suostunut ensin terapiaan vaan pitkän ajan päästä myöhemmin kuin minä) kävimme terapiassa. Yhdessä vuoden ja minä yksin 3 vuotta. Mun mielestä ei tartte olla SAIRAS mennäkseen terapiaan. Syyksi riittää se,e ttei ole onnellinen. Ja se että jaksais olla suunnilleen ihmisiks lasten takia. Muuten jos et pääse terapiaan (se on tosi vaikeeta jos et tosiaan ole lähes hullu, olen kokenut tämän)niin psykiatri on yksi vaihtoehto, its kävin. 350mk ja kela korvaa noin puolet. Se ei ole paljon jos maksaa n 150mk kuukaudessa siitä että saa hyviä neuvoja. SUOSITTELEN, mulle oli siitä apua ja me alettiin sitten istuntojen päälle mun miehen kans keskustella, se oli ikään kuin aasinsilta kun mies ei halunnu puhua suoraan asioista (kai ne oli sillekin niin kipeitä)niin saatettiin ikäänkuin keskustella siitä mitä olin jutskannu psykiatrilla. Menepä ansipuoliselle auttajalle se tekee sun vaimon sopivasti mustikseksi.
Sä olet hieno mies, sun kirjoituksesta tajuaa sen. Ole sun vaimon tason yläpuolella, se palkitsee sen vielä jos se on sun arvoinen. Niin minäkin tein: meillä menee nyt sairaan hyvin, jopa sängyssä.
Kyllä se taitaa olla joku hormonaalinen juttu tuo naisen kolmenkympin villitys, olen itse paljon rauhottunut iän myötä. Mun mielestä sun pitäis ottaa tämä lohdutuksena eikä ajatella että vika on sinussa. Se on joku kokeiluvimma ennen kuin alkaa vanheta: nainenhan alkaa miehen silmissä vanheta pian kolmenkympin jälkeen. Ehkä just siksi miehillä on vasta viiskymppisinä sama villitys kun miehet säilyy hormonaalisista syistä kauemmin nuorekkaampina kai.
Mutta vika voi myös olla yhteiskunnassa. Nyt kun mun ja mun miehen suhde on parantunut me on mietitty että Suosikin uus toimittaja Katja Ståhl osui tosi oikeaan kun sanoi mm tv:ssä että naisilla/tytöillä on tyttöys kateissa. Sen voi tulkita monellakin tapaa: Minä luulen että mä sekoilin 30vuotiaana koska mun elämä oli ollu just sellasta kuin Katja sanoo alle 20 ja vähän yli 20vuotiaana:kiltin tytön suojattua elämää ennen naimisiin menoa jotta 'kelpaisin' miehelle ja saisin hyvän miehen, näin mun äiti mua neuvoi...(ei saanu kovin pilata tavaraa, olen vielä sitä ikäluokkaa).Ei ne nykypojatkaan kovin kato hyvällä tyttöä joka on monen kans. Mutta pojat itse saa kyllä huiskia niin ja näin. sitten kai naiset ottaa takaísin ton kuvitellun menetetyn vapauden kun lapset on tehty.
En osaa sanoa mitään yksiselitteistä neuvoa tuohon, mutta mun mies käyttäytyi mun mielestä aika upeesti mun kiimavimman aikaan: se oli kuin ei mitään oliskaan, vaikka kyllä me riideltiin aika rajusti, seksattiinkin vaikka ei me kovin läheisiä oltu. Lapsiakin tehtiin lisää.
Olen onnellinen että mun mies ei kostanu. Olen miettiny että taisin myös alitajuisesti pelätä että jos mun mies pettää (mun äiti ja muut naiset puhui aina miesten petollisuudesta)Mä ikäänkuin 'petin ensin'jotta ei olis niin iso järkytys jos tulis tieto että mun mies on pettäny. Musta tuntuu, että jos itsetunto on oikein kohdallaan, sitä ei tarvitse pönkittää syrjähypyillä. Se voi olla pätemistä sun suhten. mua usein ahrmitti kun mun mies ei vaikuttanut mustasukkaiselta mun suhten. Nainen haluaa että mies on VÄHÄN mustasukkainen, ei tietenkään sairaalloisella tavalla.
Tsemppiä, aika auttaa . Romaanien lukeminen on auttanut meitä kumpaakin, siellä on todellista upeaa elämänviisautta!