olen vajaa 30v nainen.Minut jätettiin eilen. Kaikki kihlat ja yhteinen tulevaisuus oli suunnitelmissa. Nyt tuntuu niin pahalta että henki ei meinaa kulkea. eikö nämä vastoinkäymiset ikinä mun kohdalta lopu.
Pitää etsiä nyt uusi asunto ja jaksaa olla töissä. En ymmärrä miksi näin kävi, luulin että kaikki oli hyvin.
Pitää etsiä nyt uusi asunto ja jaksaa olla töissä. En ymmärrä miksi näin kävi, luulin että kaikki oli hyvin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jätin oman naiseni noin 2 viikkoa sitten, ilman ennakkovaroitusta. Kaikki oli sujunut hienosti, kihlat ja yhteinen tulevaisuus suunniteltu ja mitään ristiriitoja ei ollut, ajatusmaailmat natsasivat mainiosti. Totesin kuitenkin, että voisi olla paremminkin, jotain suhteesta kyllä puuttui, vaikka en tiedä vieläkään mitä se oli.
Minulle jäi hyvä mieli, jotain uutta ja syvempää opin tutustumisen aikana, mutta ehkä naiselle tuo puolentoista vuoden suhde oli tiivistynyt niin väkevästi mieleen, että hänkin on ahdistunut, en tiedä. En kysele, en ole tuntevini, jos vastaan kävelee. Suhteita syntyy ja katkeaa, se on niin tavallista. Ahdistumista en ymmärrä. Eihän voi elämää lukita yhteen ihmiseen ja yhteen kaavaan, kaikki on vain toistaiseksi ja sillä siisti.
Reilua käytöstä sinulta. Olitte 1,5 vuotta yhdessä ja jätät yxkax ilman kummempaa syytä ja nyt olet kuin et tuntisi häntä.
AUTS! Onneksi se en ollut minä kenet jätit tylysti!
onko tosiaan olemassa ihmisä siellä kolmeskympissä,jotka luulee elämä menee noin kevyesti , vielä näet myömemmin, jopa olis pitänyt arvostaa, kun kaikki oli hyvin,juuri sitä ihmistä tulet kaipaamaan, et niitä riemullisia vaihtuvia hetkiä,muistaa sopii, vaan kaipaa oikeeta elämää. SINULLE jätetty voimia,jos löydät sittenkin sen oikean....
Asioista pitää keskustella eikä olettaa, myöskin joku aina alkaa niin se pitää myös lopettaakin hyviä tapoja kunnioittaen. Onko paljon vaadittu?
Tätä sun kannattaa kysyä mieheltä. Ehkä sitä alkoi ahdistamaan, kun jutut meni liian vakavaksi. Juttele sen kanssa. Ehkä te saatte selvitettyä joitain asioita.
sinut pian pahimman yli
kyllä jos kiiman perässä juoksisi,elämä olisi täyttä tuhoa, joten eipä kai sillä pitkälle ihmis suhteita tehdä.
Olen 30 mies, jätetty kuukausi sitten, siitä lähtien sairaslomalla ja nyt syön masennuslääkkeitä. Tuntuu ettei millään ole mitään väliä.
Käy ihmeessä juttelemassa lääkärin kanssa ettet joudu samaan jamaan kuin minä.
Olen pahoillani, mutta aika helpottaa, ehkä näin on parempi. Mies ei ollut sinun arvoisesi. Aikaa auttaa asiassa ja joskus olet onnellinen tapahtuneesta ja vielä yhtä opettavaa kokemusta rikkaampi. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka sitä ei aina ymmärrä. Kuitenkin elämässä tällaiset kokemukset vahvistavat ja opettavat. Parempi tehdä, elää ja tutustua, kuin jättää tekemättä ja katua sitten vanhempana tekemättä jättämiset. Nuorena pitää elää, tutustua ihmisin => sitten voi vakiintua, perustaa perheen ja silloin sillä on edellytykset onnistua.
Itsekin olen kokenut ed. ja paljon muutakin. Nykyään elän onnettomassa avoliitossa, johon kuuluu pari lasta ja omaa elämää elävä mies.
SINÄ selviät tästä ja tulossa on paljon merkittävämpää ja pysyvämpää (ehkä hänkin).
Ahdistuksen iskiessä lähde vaikka lenkillä, kuntosalilla ja hanki fyysitä voimaa itsellesi niin huomaat miten elämä sitten kantaa, vahvistaa ja voimistut kaikin puolin.
ONNEA, TSEMPPIÄ ja kaikkea hyvää jatkossa. Kirjoittele, niin jaetaan kokemuksemme!