Mä olin mieheni luona yötä niin ku tavallisestikin, me ei olla haluttu vielä muuttaa saman katon alle mutta käytännössä me molemmat vaan asutaan kahta asuntoa.
Mun mies on nyt yhtäkkiä innostunu kotisivujen tekemisestä. Se ei sinällään haittaa, ku se on työtön, ni sillä on aikaa tehdä niitä. Mutta jotenki sattu mielettömän lujaa illalla, ku se piirsi malleja siihen asti, että sammutti valot ja sen jälkeen se jatko piirtämistä pimeässä ilmaan.
Mä yritin käpertyä sen lähelle, se ei reagoinu mitenkään, no mä käänsin selkäni ja sit mua alko itkettää. Mä pakenin sit keittiöön, istuin varmaan 20 min siellä, miestä ei kai edes jaksanu kiinnostaa... Palasin sit takas sänkyyn ja viimein nukahdin levottomaan uneen.
Heräsin sit aamulla tietokoneen naputukseen. Kattelin sit aikani televisiosta jotain tekstarivisailua ja sit menin mieheni syliin. Se sit maltto jättää sen koneensa, ku olin pari ehdotusta antanu sille, kuin se vois vähän muokata sivun taustaa.
No meijän hellä hetki kaatu sit tekstiviestiin, miehen kaveri oli tulossa käymään. Mies pakkas suunnillee kaikki mun tavarat valmiiks reppuun ja anto ymmärtää, että mitä nopeemmin poistun sitä parempi ja sit kysy, et miksi mä oon niin totinen. Itkuks meinas taas mennä...
Miksi se toimii sillee? Miksi se ei halua esitellä mua kavereilleen? Ja kuitenki on viemässä mua isänsä 60v. -päiville.
Mun mies on nyt yhtäkkiä innostunu kotisivujen tekemisestä. Se ei sinällään haittaa, ku se on työtön, ni sillä on aikaa tehdä niitä. Mutta jotenki sattu mielettömän lujaa illalla, ku se piirsi malleja siihen asti, että sammutti valot ja sen jälkeen se jatko piirtämistä pimeässä ilmaan.
Mä yritin käpertyä sen lähelle, se ei reagoinu mitenkään, no mä käänsin selkäni ja sit mua alko itkettää. Mä pakenin sit keittiöön, istuin varmaan 20 min siellä, miestä ei kai edes jaksanu kiinnostaa... Palasin sit takas sänkyyn ja viimein nukahdin levottomaan uneen.
Heräsin sit aamulla tietokoneen naputukseen. Kattelin sit aikani televisiosta jotain tekstarivisailua ja sit menin mieheni syliin. Se sit maltto jättää sen koneensa, ku olin pari ehdotusta antanu sille, kuin se vois vähän muokata sivun taustaa.
No meijän hellä hetki kaatu sit tekstiviestiin, miehen kaveri oli tulossa käymään. Mies pakkas suunnillee kaikki mun tavarat valmiiks reppuun ja anto ymmärtää, että mitä nopeemmin poistun sitä parempi ja sit kysy, et miksi mä oon niin totinen. Itkuks meinas taas mennä...
Miksi se toimii sillee? Miksi se ei halua esitellä mua kavereilleen? Ja kuitenki on viemässä mua isänsä 60v. -päiville.
Vastaukset 8
Vanhimmat
asiosta täytyy puhua...pitää vaan rohkeesti alottaa keskustelu...!!eikö parisuhteessa pitäisi pytyä puhumaan seurustelukumppanilleen melkein mistä vain...!??ja näyttämään tunteensa...!!???pitää ukolle tehä rajoja...ei ne osaa muuten meitä naisia huomioida.kysy mieheltäsi haluaako se sinut vai sen tietokoneen!!??
miehet on ikuisesti kuin pieniä
lapsia,kun ne innostuu jostain niin kaikki
muu menee sen edelle.siksi ehdotankin sinua pitämään vähän väliä mieheesi...kyllähän sieltä sitten soittaa ja pyytää sua taas syliin,käytä oma aikasi vaikka omiin ystäviisi.tosin hän ei kuitenkaan itse tajua että sinun olosi on nyt hylätty tai ainakin tois sijainen.toinen vaihto ehto on vetää koneen piuhat seinästä ja sanoa että mä olen tässä nyt ja sä keskityt muhun :)
...väärän ihmisen kanssa. Hän myös.
Mitä jos homma juontaa tästä työttömyydestä? Mies yrittää vain kovasti keksiä tekemistä täyttääkseen sen tyhjyyden jonka työttömyys tuo?
Oletteko olleet jo kauan yhdessä?olisiko jo arki astunut elämään?pientä kyllästymistä?
Itse teen yhtä sun toista luovaa työtä. Kun on inspiraatio niin on inspiraatio, kaikki muu on toisarvoista ja ärsyttää. Oikeastaan työ kuin työ pitäisi saada tehdä rauhassa. Sehän on toisen yksityisyyden kunnioittamista, ettei kiehnää vieressä väärään aikaan.
Parisuhteessa kommunikoidaan muutenkin kuin puhumalla. On hyvä opetella milloin toista voi lähestyä ja milloin ei.
Toiset vaan ei halua esitellä ystäviään kumppanilleen. Toiset haluavat. Kummankin mielipiteitä pitää kunnioittaa.
... mä kyllä tajuan sen, että sillon ei saa häiritä, ku inspiraatio on päällä. Mutta jos mies tekee 12h/vrk sitä hommaa ihan huvikseen vaan ja ku mä sit kaipaisin edes sitä, että ottais mut lähelleen nukkumaan mennessä, ni saan vaan kylmän torjunnan... Eli jos mä annan sen tehdä sitä hommaansa rauhassa päivällä niin monta tuntia ku se vaan jaksaa, ni mä en saa olla huomion kipeä edes yöllä!?
Toki mä tajuaisin sen, jos mä saisin kans tehdä tuntikaupalla jotain mihin voin syventyä kokonaan, mutta jos mä oon tunninki syventyny johonki, mies tulee tökkii todellisuuteen...
tämä kaikki vuodatusko YHDEN illan takia, jolloin miehesi on kiinnostunut enemmän, jostakin muusta kuin sun kanssa kiehnäämisestä? Ja onhan ihmisellä muutakin sisältöä elämässä, kuin yksi ihminen, luojan kiitos. Kyllästyminen astuisi muuten tupaan aika pian.
Kun ihminen jostain oikein innostuu ja paneutuu siihen, saattaa sitä olla vaikea/haluton keskeyttämään.
Olisit iloinen, että hänellä on rakentavaa puuhaa, josta jaksaa innostua. Työttömyydellä kun on taipumusta tehdä passiiviseksi.
Jos kylään on tulossa kaveri, joka innostuu hänen uudesta kotisivuprojektistaan, niin mikä sen hauskempaa.
Anna kumppanillesi oikeus elää muutakin elämää, kuin seurustelu, ja hanki itsekin jotain. Ehkä silloin ymmärrät toistakin paremmin.
Ehkäpä tulee joku toinen hetki esitellä sut kavereille.
lues Doran vastaus vielä kerran
Ehkäpä pitäis olla hiljaa, ku pienen palan antaa, eikä kokonaisuutta voi kuitenkaan selittää. Mä nyt tunnen itteni siksi joka satuttaa, vaikka minuun sattu... Mut sama kai se...