Heippa kaikille lukijoille! Minulla on sellainen probleema, että olen ollut nyt n. reilut 5v yhdessä miehen kanssa, olemme kihloissa ja meillä on kohta 2v ihana tyttö. Miehen edellisestä avoliitosta on 2 tyttöä ne ovat jo ala-asteikäisiä ja käyvän meillä viikonloppuisin silloin tällöin. Kun tyttäremme syntyi minusta tuntui että kaikki alkoi mennä päin prinkkalaa.. olin toki onnellinen lapsestamme mutta tuntui että kun hän oli minulle esikoinen ja miehelle jo kolmas että otimme asiat eritavalla..lisäksi meillä oli juuri hankittu talo, jossa remontit olivat kesken. MIehelläni on lisäksi todettu keskivaikea masennus ja hän on kolmivuorotyössä. Hän juo minusta aivan kohtuuttomasti. Lähes päivittäin menee useampi olutpullo ja vapaapäivisin viiniä tai kirkasta. En jaksa katsella sitä enää, tunnen silti syyllisyyttä jos rikon lapseltamme perheen. Hän on kuitenkin hyvä ja lempeä isä lapsellemme. Me riitelemme todella usein. Milloin hänen lapsistaan, milloin rahasta milloin mistäkin.. ei ole kiva kuulla kun hän rähjää sanomalla ettei hänen tytöt minun takiani tule meille tai että minun takiani hän juo.. hänen tytöt ovat aivan ihania, mutta minä en saisi puuttua heidän käytökseen/tapoihin. En koskaan ole huutanut/lyönnyt heitä, kehun heitä usein ja teemme yhdessä kaikenlaista, mutta joskus löytyy moitittavaakin ja tytöt ovat huomanneet että kun moitin heitä, he saavat isänsä ja äitinsä huomiota ja sympatiaa puolelleen vaikka minusta meillä aikuisilla mielestäni pitäsi olla sama linja kasvatuksen suhteen niin minusta leivotaan äkkiä syntipukkia eikä mieheni halua ymmärtää kantaani. Tahdon tästä hullunmyllystä pois, lisäksi suhdettamme rasittaa hänen vaikea äitinsä ja moni muukin seikka. Antakaa ideoita mitä voisin tehdä. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!
avoliiton purku edessä..
muuttolinnut
41513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
läpi ja tee päätös sen mukaan.
Mielestäni kirjoituksesi
täydellinen ymmärtäminen
antaa sinulle vastauksen.
Älä lähde sille tielle, että
lapsen takia yritetään.
Siinä kärsit sekä sinä,
että lapsenne.
Miehesi voi olla hyvä isä lapsellenne, vaikka eroaisittekin. Hän voi hoitaa omat tapaamiset vuorollaan. Tuo kuvailemasi tilanne on todella hankala itsesi kannalta. Kyllä sinulla pitää olla oikeus myös kieltää ja tarvittaessa moittia miehesi aikaisempien lapsien käytöstä. Ja todellakin kaikkien teidän aikuisten täytyy olla samoilla linjoilla. Miehesi käyttää alkoholia liikaa. Se ei ole sinun vikasi. Enkä ollenkaan usko siihen, mitä hän väittää tuosta, etteivät hänen lapsensa kävisi teillä sinun vuoksesi. Tuollainen syyttely on tyypillistä alkoholistille. Mies ei varmaankaan myönnä, että hänellä on alkoholiongelma. Oletteko keskustelleet asiasta?
Olen itse eronnut alkoholista. Jälkeenpäin olen huomannut, että se ongelma oli hänellä ollut jo viisi vuotta. Minä vain olin sulkenut silmäni, enkä huomannut/myöntänyt sitä itselleni. Hän myös syyllisti minua kaiskesta mahdollisesta. Esim. hänen ystävänsä eivät käyneet meillä minun takiani. Hänen mieli lauseitaan oli, että hän on menettänyt kaikki ystävänsä minun takiani. Sitäkin hän väitti, että on minun syyni, että hän juo. Mutta enhän minä sitä viinaa ja olutta hänen suuhunsa kaatanut. En edes ostanut sitä kaupasta. Hän itse osti ja hän itse joi. Myös pullon piilottelu oli tavallista, kun yritti salata minulta juomistaan. Lisäksi hän oli vielä sitä mieltä, ettei alkoholi voi olla syy eroon.
Eli itsesi ja varsinkin lapsenne vuoksi hanki itsellesi asunto ja muuta pois. Tee heti selväksi, että et halua olla miehen kanssa tekemisissä. Tietenkin hän voi tavata lasta, mutta silloin se vaatii sen, että hän on selvänä. Älä jää huopaamaan ja soutamaan. Itse tein sen virheen, että vielä hieman yli vuoden verran siitä, kun muutimme erillemme olimme aika tiivisti yhteyksissä. Ja minä kärsin, mutta kun muka vieläkin uskoin parempaan ja ehkä luulin vielä rakastavani. Heti kun tein selvän pesäeron, olin todella helpottunut. Tuli tunne siitä, että nyt pystyn elämään omaa elämää. Pysyn tekemään omat ratkaisuni ja ei todellakaan tarvitse kärsiä siitä toisen juomisesta. Ja todellakin ilkeilystä humalassa ollessa. Ole itsellesi rehellinen. Tee vaikka mielikuvaharjoittelu nykytilanteesta ja siitä tilanteesta, jossa asut omassa asunnossa lapsesi kanssa tulevaisuudessa. Mitä pelkäät?
Kiitos hyvästä ja kantaaottavasta kirjoituksesta. Niinhän se on että mieheni voi olla hyvä isä lapselleen vaikka eroaisimmekin. Olen aiemman kirjoituksen jälkeen laittanut tuulemaan..haussa on asunto, jonotan yhtä rivitalokaksiota, toivottavasti saan sen. Mieheni ei tiedä tosi tästä mitään koska kaikki keskustelut muuttoon liittyen on aiemminkin mennyt riidoiksi ja hän uhkailee etten saisi lasta. Hän haluaa lapsemme jäävän hänelle. Todennäköisesti eromme menee hyvin riitaisaksi. Olen itse hoitovapaalla. Mitä pelkään-kysymys alkoi pohdituttaa, minä pelkään ehkä eniten yksin jäämistä lapseni kanssa. Asumme vieraalla paikkakunnalla ja minulla ei muutamaa tuttavaa lukuunottamatta ole täällä ketään. Miehen sukulaiset ja tuttavat ovat olleet minunkin sosiaalinen verkostoni ja tiedän että se tulee pienentymään eron takia. Aion jäädä kuitenkin paikkakunnalle, lapsella on lyhyt välimatka isälleen ja minäkin olen kotiutunut kuitenkin tänne.
Edellä on tosiaan todella hyviä neuvoja.
Itse halusin vielä lisätä, että ihmettelen tuota sinun syyllistämistä toisten lasten torumisesta. Oli teillä sitten kylässä miehesi lapset tai vaikka naapurin lapset: teidän kodissanne on teidän sääntönne. Jos joku niitä rikkoo, on hyvä muistuttaa niistä fiksusti. Tietysti näistä säännöistä olisi hyvä keskustella miehen, ja kenties lasten&lasten äidin kanssa. Mutta kaikkien tulisi puhaltaa yhteen hiileen ketään syyllistämättä ja haukkumatta. Lapset varmasti oppivat pian, kuinka kenenkin kodissa on tapana olla. Tästä on aika hyviä omakohtaisia kokemuksia... Ja jos miehesi mielestä tytöt tulevat teille vain hänen takiaan, hän varmaankin sitten hoitaa heidät täysin, tekee ruoat ym. Aika naurettavaa sanoa noin...
Voimia sinulle. :)