onko väärin seurustella miehen kanssa jota ei rakasta eikä halua rakastella sen kanssa eikä mitään muutakaan??? miten sille voi sanoa kolmen vuoden seurustekun jälkeen ettei halua olla yhdessä ennään?? auttakaa! ja sitten on vielä semmonen juttu että oon ihastunut ehkä rakastunu sen melkein parhaaseen kaveriin??? tosin jätkäkaverini ei luota minuun yhtään eikä anna minun jutella tai tehä mittään kenenkään jätkän kanssa(ei puhua ei mitään)vaikka ite on samasa huoneesa, onko sekään oikein??? entä sitten kun en voi rakastella sen kanssa kun sattuu, nii se suuttuu, menneekö sekään kellekkään jakeluun???!!?!? mitä minun pitäs tehä??? voiko joku auttaa??? mitä tehä sit jos eroaa ja ollaan asuttu yhesä melkein kaksi vuotta ja tavaraa on hankittu yhessä ja ollaan saatu tavaraa molempien vanhemmiultä, pitääkö kaikki antaa pois?? mitä ollaan saatu, nimittäin tää kämppä misä asuttaan on mun, niii jätkä lähtee!!!
auttakaa joku olkaa nii kilttejä!!! toivottakaa vaik onnea tai jotain ees säälistä sitä jätkää kohti tai jotain, mut jotain....
kiitos kuiteski......
auttakaa joku olkaa nii kilttejä!!! toivottakaa vaik onnea tai jotain ees säälistä sitä jätkää kohti tai jotain, mut jotain....
kiitos kuiteski......
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun muija teki mulle juuri tuon. Ok,arki oli ollut aika riitaisaa ja niin edelleen. Mutta en sentään olis ikinä uskonut että se on kovin kauan jo miettinyt pikku päänsä sisässä noita juttuja kun on vaikuttanut niin hirveen onnelliselta.
Eli siis salamana kirkkaalta taivaalta se iski. Oli vielä varannut itelleen lohduttaja-äijänkin siinä samassa, jottei vaan pääsis paha olo syntymään. Noh, anyway. Vihaan sitä naista tällä hetkellä niin paljon, etten halua nähdä, puhua, katsoa saatikka sitten tuntea sitä.
Että jos haluat pysyä väleissä ukkos kanssa niin kannattaa mietiskellä strategia tarkkaan, mut jos et, niin antaa palaa, suurempia miettimättä...
Mullekkin tehtiin oharit 4kk sitte... Viime kesänä muija otti asian puheeksi ja melkein jätti mut mutta sain puhuttua että jos vielä katsottais...sen jälkeen ei tapeltu, käytiin etelässä ja muutenkin oli ihan kivaa mutta muijalta rakkaus oli vaan kadonnut...syksyllä sanoin että tee mitä teet mutta älä petä ja sen se lupas, mut ei pystyny siihen...itse sain pettämisen selville ja sillo tää jätkä keräs kamppeet ja läks...sinne kaupunkiin jäi se ihana elämä, kiva koti ja elämäni paras aika. (Kiitos sun kuspään, asiat olis voinu olla toisin jos et olis tulle meidän väliin! Ei kannata tulla baarissa vastaan!) Seuraavana päivänä muija ilmotti seurustelevansa sen jätkän kaa! :( Aluksi jotenkin pystyin ymmärtämään häntä ja oltiin kavereita mutta nyt laitoin välit poikki, en enää jaksanut sitä surua ja tuskaa joka tuli aina kun lähdettiin eri suuntiin tapaamisten jälkeen... Ja kyllä se vieläkin ottaa koville, on vaikea tajuta että kaikki se ihana on loppu ja alan jo unohtaa sitä elämää ja se on surullista koska en halua unohtaa sitä ihanaa elämää mutta parempihan se on. Olin valmis elämään hänen kanssaan loppuelämäni. Noo...elämä on laiffia vaan, biletystä on riittänyt ja kohta pitäs alkaa kotia kattelee että pääsis täältä evakosta pois...kesä tulee ja sillee...
Kiva lukea että en ole ainoa petetty mies tässä maailmassa...
Että semmonen pystyyn. ;-)
Noi muijat sais kyl maistaa omaa lääkettään. Harmittaa vaan kun mulla ei ole luontoa tehdä kellekkään mitään noin kauheeta...
oonko vässykkä ???
Voisin lähteä naismetsälle, mutta en pysty ku tykkään siitä yhestä vielä niin jumalattomasti, vaikka tiedän
että se höylää sen uuden apinan kanssa oikeen urakalla ja mulla ei edes ole enää mitään sanavaltaa...
Vitutuksen multihuiputus. Lähden Irakiin sotimaan...
Joo kyl muijat on sikoja mut osaa ne jätkätkin kyllä olla...
Mulla on muutaman mimmim kaa "särkyneiden sydänten kerho" :) Naismetsällä on tullu käytyä ja välillä on käyny flaksi mut ei se sitä ikävää vie...se pitää vaan surea pois. Välillä v.tuttaa ihan pirustee kun miettii mitä kaikkea ne puuhaili meidän asunnossa sen muutaman kerran sillo kun minä en ollut siellä...Sen toisen kerran joutu heittää sen jätkän pihalle ja v.tuttaa kun en vetäny sitä turpaa..hitsi...nyt välähti, ei se muija oo minkää arvonen, miten joku voi tuoda yhteiseen kotiin jonkun jätkän ja muhinoida sen kanssa meidän kodissa vielä vaikka miten olisi mua jättämässä...joo ihan pimee muija. Luulis nyt olevan sen verran selkärankaa ja järkeä...taas helpompi vihata sitä enemmän... Voimia kaikille!
Toi on kyllä vaikea asia, mutta loppujen lopuksi, ei kannata olla suhteessa, missä ei rakasta toista! itse seurustelin kolme vuotta ja erosin kesällä, kun minulle oli juuri käynyt noin, eli lakkasin rakastamasta toista. JOs toista rakastaa, ei tule mieleenkään vilkuilla muita, tai edes ajatella sitä. Ja se että se sun poikakaveri on noin mustasukkainen on ihan sairasta, että et saa edes puhua muiden kanssa. Ja ei kannata pitkittää sitä ratkaisua, mitä kauemmin se kestää, sitä vaikeammaksi se menee. Mitä tavaroiden jakoon tulee, kyllä te jonkun kompromissin keksitte, se on aina vaikeaa, kun on yhteisiä tavaroita, ja kun elää avoliitossa, ei ole laki turvaamassa...
Onnea ratkaisuun ja toivottavasti löydät ratkaisun!!!