Yhdessäoloa ja asumista takana useita vuosia, ikää 24 v. Tähän asti en ole muita vilkuillutkaan, mutta nyt tuntuu, että olen ihastunut... ihastunut mieheen, jota en ole (vielä) edes nähnyt.
Hullua, tiedän, mutta en voi tälle mitään. Mieheni katsoo pornosivuja kun minäkin olen kotona, ei huomioi minua kuten mielestäni suhteessa pitäisi, ei tee kotitöitä kun pakottamalla, meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä jne jne...olen välillä niiiiiin kyllästynyt tähän. Tajuan kyllä, että voisi olla pahempiakin ongelmia, mutta silti. Asiat olisivat niin paljon paremmin, jos toinenkin näkisi vähän vaivaa suhteen eteen...tuntuu että olen nyt itsestään selvyys. Olen sanonutkin asiasta, mutta ei mitään vaikutusta. Olen itse yrittänyt ottaa toisen parhaani mukaan huomioon, mutta raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Ilmeisesti se alkaa näkymään tässä vaiheessa minulla niin, että muut miehet alkavat kiinnostamaan. Toisaalta rakastan kyllä kaikesta huolimatta.... :(
Hullua, tiedän, mutta en voi tälle mitään. Mieheni katsoo pornosivuja kun minäkin olen kotona, ei huomioi minua kuten mielestäni suhteessa pitäisi, ei tee kotitöitä kun pakottamalla, meillä ei ole mitään yhteistä tekemistä jne jne...olen välillä niiiiiin kyllästynyt tähän. Tajuan kyllä, että voisi olla pahempiakin ongelmia, mutta silti. Asiat olisivat niin paljon paremmin, jos toinenkin näkisi vähän vaivaa suhteen eteen...tuntuu että olen nyt itsestään selvyys. Olen sanonutkin asiasta, mutta ei mitään vaikutusta. Olen itse yrittänyt ottaa toisen parhaani mukaan huomioon, mutta raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Ilmeisesti se alkaa näkymään tässä vaiheessa minulla niin, että muut miehet alkavat kiinnostamaan. Toisaalta rakastan kyllä kaikesta huolimatta.... :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen 22 vuotias, yhdessäoloa ja asumista samanikäisen miehen kanssa 4 vuotta. Yleensä vapaa-aika menee sillai et mä katon telkkua ja mies on toisessa huoneessa tietokoneella. Ei yhtään hellyyttä mitä suhteen alkuaikoina oli eikä yhteisiä harrastuksia...kaipaan niin sitä. Teen kaikki kotityöt, mies ei tee mitään vaik kuinka pyydän. Se aiheuttaa riitoja ja rasittaa meidän suhdetta. Mies tykkää vaan löhöillä sohvalla, surffailla netis ja bilettää kavereiden kanssa. Oon niin kyllästynyt tähän touhuun. Kaiken lisäksi tapasin baarissa mukavan miehen, ja nyt oon toivottaman ihastunut häneen. Hän on totaalisesti vienyt mun jalat alta. Nyt pitäs vaan uskaltaa ottaa se askel ja erota avomiehestä johon oon kyllästynyt...
niin, ymmärrän miltä tuntuu, kun meillä on ihan samanlaista... ainoa ero se, että olen ihastunut netissä "tapaamaani" mieheen. Pelkän juttelunkin perusteella (ja kuvien) voi näköjään ihastua. Vaikeaaaaaa... En tosin aio sen hölmön ihastukseni olla syynä lopettaa tätä suhdetta, vaan jos lopetan suhteen niin se on ihan vaan sen takia, että minun ei ole hyvä olla, ei sen takia että olisin kiinnostunut jostain toisesta. Harmittaa vaan tässä, kun en edes tiedä onko tuo mieheni kunnolla edes tajunnut, että minun on tosissaan paha olla...
Mul oli sama tilanne...olin seurustellut 4 vuotta avomieheni kanssa...riitelimme, emme osoittaneet enää mitään hellyyttä tai fyysistä läheisyyttä. Itse ihastuin toiseen mieheen. Jätin avomieheni ja syöksyin suoraan uuteen suhteeseen "paremman toivossa"..olihan se sitä huumaa n. 1,5 vuotta mutta sitten heräsin karuun todellisuuteen, IHAN SAMA JUTTU!!yhtä tylsää, kotityöt on mun heiniä, mies kattoo pornoo, bailaa kavereitten kanssa..me ei tehdä mitään yhdessä.edes nukuta samassa sängyssä!!!mä olen hölmö joka on kuvitellut että ruoho on vihreempää aidan...mutta ei se oo, ihan samanväristä se on!!!
nyt se sanoo, et oon vanhoillinen ämmä, kun en ymmärrä, että miksi ukolla on tarve kattoo vieraita pilluja netistä kun mä oon kotona?! mitä vittua. EN TODELLAKAAN YMMÄRRÄ, en. En edes aio yrittää ymmärtää. Luulis et riittäs, et saa tuijottaa niitä ku oon muualla. Mitähän tässä nyt tekis, ollaan riidelty tostakin asiasta jo niin usein, eikä mikään muutu. Olis edes ainoa asia mikä mättää, muttakun niitä on vähän liikaa välillä... :'(
niin, uskon itse siihen että harmaita aikoja tulee ja menee.joskus kestää kauemmin. Ongelma yleensä on vain se että pidetään toista itsestään selvyytenä ja unohdetaan hoitaa suhdetta.
En tie mitä muut ovat mieltä, mutta tietynlainen pysähtyminen tilanteeseen ja puhuminen(ei nalkuttaminen/riitely/purkautuminen jne)asiasta. Yritetään keskittyä mitä asioille tehdään, ei niinkään mikä toisessa ärsyttää..voisi auttaa. Kumpikin on varmasti sitä mieltä että suhde on tärkeä..kokeilkaa.
pitkää suhdetta on turha heittää menemään ilman taistelua!!!erolla on turha uhkailla, mutta "minulla on paha olla! on saatava toiselle selväksi..ilmoittakaa itsenne jonnekkin ihan minne vaan vaikka savityö kursseille, ja pitäkää siitä kiinni. Ympärillä on tällöin muita ihmisiä ja on jotain tekemistä, silloin ei toinen ärsytä ja on hauskaa puuhailua yhdessä=)
olen eronnut kerran avomiehestäni, mutta palasimme yhteen, kun hän tajusi mitä suhteemme merkitsee jos sen menettää. nyt elämme harmaat ja aurinkoiset ajat yhdessä!onnea ja jaksamista!!!