Voiko valehtelu ja asioiden värittely olla jossain päin maailmaa kulttuuriin kuuluva juttu? Kun ei oikein mitään voi sanoa suoraan ja rehellisesti. Tuntuu vaan aika hölmöltä, kun jätkä keksii valheen näköjään aiheesta kuin aiheesta. En ole keksinyt valheille mitään loogista syytä (esim. yritys peitellä suhdetta toiseen naiseen tms.), koska ne koskee jotain yksinkertaisia asioita. Sanoo lukeneensa kirjaa, kun on oikeasti katsellut telkkaria tai kertoo toisten kokemia juttuja omina kokemuksinaan jne. What's the point?
Muunneltua totuutta
tell me l...
171748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oma mielipiteeni on, ettei tarvitse mennä pohjoismaita pidemmälle, kun kaikenlainen lööperinpuhuminen alkaa. Varsinkin jos on kysymyksessä söötti nuori naisihminen. Vanhemmalle naiselle taktiikka on ihan toinen: kurjia kokemuksia nuorista, sööteistä naisista.
mutta en tiedä onko tuollainen joka asiasta valehtelu kulttuurissa, missään. Afrikkalaisia tunnen useitakin, jotka lupaavat kaikenlaista, kun eivät viitsi kieltäytyä, ettet loukkaannu. Sitten sovittuihin tapaamisiin vain jätetään tulematta jne.. Kohteliaisuudesta vain ei sanota ei.
Viisaammat varmaan kertovat enemmän, mutta kyllä kummalliselta kuulostaa, että valehtelee esim. kirjan lukemisesta..
Tunnen joukon kiinalaisia opiskelijoita, jotka puhuvat ihan lööperiä melkein joka asiasta. Esimerkiksi sanovat tulevansa johonkin tapaamiseen sinä ja sinä päivänä, siihen kellonaikaan, mutta eivät ikinä saavu. Sitten kun tarkemmin kyselee, niin eivät "jaksaneet!" eivätkä viitsineet pahoittaa mieltä ilmoittamalla. Hmmm, tosi hyvä selitys. Sitten on näitä huvikseen pehmoisia puhuvia, keiden kanssa ei kannata sopia tapaamisia ollenkaan. Jos alkaa kuulostamaan, että ihan kaikki on OK, niin silloin ei tosissaan ole. Pitäisi onnistua erottamaan "kulttuurierot".
Itselläkin kokemusta kiinalaisten höpötyksistä. Yhdellä on joka toinen viikko mahatauti tai auto-onnettomuus, toinen sopii tapaamisia ja erityisen oma-aloitteisesti vannoo olevansa paikalla, mikä on varma merkki siitä, ettei ole, ja kolmas tykkää sepittää Kiinan historiaa luullen, etten siitä mitään tietäisi ja on piut paut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun selvennän, mitä historian opukset kertovat (ja tämä ei ollut mitään ideologista näkemyseroa, vaan herran itsensä virittelemää lööperiä).
Kokemuksia kiinalaisista, jotka ovat sanansa pitäneet ja olleet paikalla sovitusti,jopa paljon täsmällisempiä kuin minä suomalaisena,joten eipä voi yleistää:)
sanoi, että valkoiset valheet on ihan yleisiä ja he lupaavat paljon kaikenlaisia...silti pitämättä niitä...se on heidän tapansa...he haluavat vaikuttaa kilteiltä ja kohteliailta ; )
Suomalainenhan sellasesta pitää ihan kamalasti!!!
Ainakin elovenat jotka sotkee koko loppuelämänsä uskoessaan näihin "kohteliaisuuksiin".
Suomalainenhan herättää jopa pikkaista hilpeyttä sillä rehdillä ja eksaktilla elämisen kokemisella. Jos esim. jenkki sanoo puhelun päätteeksi, että I talk to you later, niin ei se tarkoita, että soittaa parin tunnin kuluttua ja puhuu kanssasi. Tai how do you do ei todellakaan tarkoita, että vastaat siihen että lemmikkimarsu kuoli ja päätäkin särkee. Ei ketään kiinnosta siinä kohtaa.
Nämä ovat vain asioita, joita pitää lukea ja tulkita, eikä jokainen asia ole ihan tarkalleen sitä mitä sanotaan. Eteläeurooppalaisilla on tapana sanoa, että tullaan illalla teille ja ketään ei todellakaan näy ennen iltayhdeksää. Ja sitten he tulla tupsahtavat yksitellen kun suomalaisella alkaa olla jo yöpuku päällä.
Jos taas kiinalaisten kanssa mennään iltaa istumaan ja juomaan, niin ruokaa ja juomaa tulee kuin tuutista ja sitten kun suomalaisen mielestä alkaa olla hyvä meno (nousuhumala) päällä illanistujaiset loppuvatkin yhtäkkiä, vaikka laseissa ja pulloissa onkin juomaa vielä runsaasti. Saman suuntaista olen huomannut Japanissa. Kaikki vaan hyvästelevät hyvällä mielellä ja lähtevät koteihinsa.
Muut banglamiehet ja intialaiset valehtelevat miehelleni että tulevat siihen ja siihen aikaan sitten ilmaantuvat vähintään tunnin myöhässä ja yleensä mies, joka tosiaan hermostuu jos joutuu odottamaan minun aamu valmistautumistani autossa edes 15 minuuttia, on jo soittanut heille.
Kyllä tuo mieskin jotain pikku valheita joskus (siis ihan älyttömiä asioita, mistä ei olisi tarvinnut mitään valhetta keksiä, koska asia oli aika merkityksetön... mutta muuttui merkitykselliseksi kun paljastui, että mies oli sen valehdellut;D)
Esim väittää olleensa kaverinsa luona vaikka on ollut Täyspotissa pelaamassa (ent sitten, en minä siitä suutu kunhan ei kaikkia rahojaa pelaa) sitten ensin kun kysyin sanoi olleensa kaverin luona ja sitten toisella kertaa vastasi, että Täyspotissa ja minä tietysti sitten tarrasin siihen että valehteli ja nalkutin siitä niin pitkään etttä mieskin hermostui.
Toki sitä itsekin jotain valehtelee mutta pääosin olemme molemmat aika rehellisiä (ainakin tuntuisi)
Minä saatan joskus värittää juttujani, koska se on kuuntelijasta mielenkiintoisempaa.
Enpä minäkään ollut uskoa, että mies silloin seurustelun aikaan oli tosissaan kun lupasi soittaa myöhemmin ja tulla käymään johonkin tiettyyn aikaan (olin serkun kanssa kaupungilla pyörimässä kun tämä juuri tapaamani mies soitti ja valitti minulle kun en tullut aukaisemaan ovea, vaikka hän oli mielestään ajoissa ja oli luvannut tulla... tuli vähän kiire sitten kotiin deiteille eikä ollut vieraalle tarjota kuin köyhätritarit hillolla ja serkku poltti nekin paistinpannuun kiinni;D (serkkuni siis lähes asui meillä siihen aikaan en sentään yksin ollessa ketään puolituntematonta miestä kotiini olisi kutsunut (enkä oikeastaan edes kutsunut annoin vain numeroni, että soittaa, jos haluaa jutella samoin kuin hänkin teki;D)))
En tiedä mutta minulle miehet ovat kyllä soittaneet, jos ovat sellaista luvanneet...
Aiempi poikaystäväni (suom.) oli kyllä sen sortin sankari ettei kertonut edes seurustelevansa toisen kanssa kun aloitti suhteen minun kanssa...
Siitä sitten oli orastavalle suhteelle tietyt seuraamukset mutta en usko sen vaikuttaneen mitenkään siihen, että lähdin nykyisen mieheni kelkkaan, ihan yhtä hyvin mieheni olisi voinut olla suomalainen, minulla ei edelleenkään ole mitään suomalaista miestä vastaan (sen enempää kuin miessukupuolta vastaan noin yleensäkään).
Pitäisin suomalaisia rehellisempinä kuin esim. bangladeshilaisia tai intialaisia... usein aasialaisilla on muutenkin tapana hymyillä vaikka olisivat ärtyneitä ja vitsailla, vaikka vituttaisi... Se on ihan kohteliasta, ei kaikkia tunteita kannattaisi minunkaan ääneen laukoa ja mies jaksaa siitä muistuttaakin...
Bileet, ennenkuin meno alkaa hurjaksi ja siitä syystä voi vaikka kasvot menettää, parempi hyvästellä ja mennä kotiin.
suomalaisten opeteltava ulkkismainen tapa "valehdella" ja värittää juttuja?
Mielestäni me suomalaiset saadaan olla ihan suomalaisia. Kuka pystyy sanomaan, että juuri esim. kinkkien tai afrikkaisten käytöstavat ovat juuri ne oikeat?
Noin vuosi sitten, ghanalainen ystäväni oli aina myöhössä 1-3 tuntia. Minä pidin puhuttelua ettei se käy meidän suomalaisten kanssa, täällä pitää olla ajoissa. Nyt hän itse on tullut sen huomaamaan kun itse on kiireinen ja asioiden pitää hoitua. Oman maan kaveri oli afrikkalaiseen tapaan myöhässä tapaamisesta ja kyllä tätä kaveriani otti pannuun ja sadatteli miksei se hemmo voinu tulla ajoissa. Siinä meni suunnitelmat uusiksi.
Jos ihmisen perusluonteeseen kuuluu rehellisyys, mutta kuten sanoin minä olen tavannut myös rehellisiä Kiinalaisia, sekä epärehellisiä Suomalaisia, eiköhän kumpiakin löydy joka maasta:)
Meidän yhteiselomme on juuri kuvailemasi kaltaista.
Kurdimies valehtelee kavereilleen ihan yksinkertaisia juttuja vaikka ei olisi mitään tarvettakaan valehtelemiselle.
Valehtelee minulle.Valehtelee vieressäni.
Todella typerää mutta meillä ihan jokapäiväistä.
Lisäksi olen huomannutKurdimiehessäni ja hänen kurdiveljissään ja ystävissään toisenkin yhteisen piirteen.
He rakastavat juoruilla, ei mitään salaisuutta kannata heille uskoa juttu lähtee kiertämään ja paisumaan valheiden voimasta.
Arabeille valehtelu on elämäntapa.
Arabi valehtelee ja toinen arabi tietää sen mutta kertoo itse paremman jutun.
Tämä ei ole mitään rasismia ja on aika yleisesti tiedossa , että tämä on totuus.
Mutta elä siinä näiden kanssa.
Mä nimittäin tuon valehtelun jälkeen epäilen kaikkea, mitä hän mulle sanoo. On kyllä luvannut lopettaa valehtelun, mutta uskoako tuota... Jotenkin vaan on sellainen fiilis, ettei viitsi mistään edes jutella, kun uskoo toisen puhuvan puuta heinää. Tavallaan se on harmitonta, mutta inhottavaa kuitenkin. Ja just se, kun parisuhteen pitäisi perustua luottamukseen ja jos sitä ei ole...
Enhän minä luota häneen mutta suodattelen asioita, otan selvää ja käytän järkeäni.
jostain syystä Kurdimiehet pitävät Suomalaista naista Blondi- bimbona.
He eivät oikein ymmärrä, että meillä on aivot ja osaamme käyttää niitä erittäin hyvin.
Olen aikaisemmin ottanut tämän valehtelu asian puheeksi mutta sefu poistaa sen aina kuten varmaan tämänkin.
Tällä palstalla kun ei saa sanoa mitään negatiivista suhteestaan tai mainita sanaa Kurdi.
Sananvapaus on ainoastaan silloin voimassa jos ylistät puolisoasi ei muuten.
Tällä palstalla on lupa kirjoittaa vain hyviä asioita eikä ollenkaan epäkohtia tai mahdollisista kulttuuri-eroista johtuvia mielipide eriäväisyyksiä.
Sano sille miehellesi, että miksi valehtelet.
Saat vastaukseksi joko suuttumuksen tai loukatun murjottajan tai sitten hän puhuu "mustan valkoiseksi" alle minuutissa.
Totuutta et saa vaikka se olisi kaivettava.
Ei minun (arabi)mieheni kyllä valehtele, valkoisia valheitakin kertoo todella harvoin. Päin vastoin, jos on joskus jättänyt jotain (ihan tyhjänpäiväistäkin) kertomatta tai muunnellut totuutta, niin oikaisee sen kyllä vielä saman päivän aikana. Omatunto alkaa kolkuttaa ;)
Enkä kyllä ikinä voisi elää valehtelijan kanssa.
..on ainakin miehillä tapana valehdella ja nyt en tarkoita mitään lomaromansilätinää. Aivan pokkana kaikesta mahdollisesta, en tiedä miksi...
Kyllä, lupailee kavereilleen; juu juu, nähdään illalla.. eikä ole edes ajatellut lähteä ulos. Usein valehtelu kyllä liittyy tilanteisiin, joissa pitäisi tuottaa toiselle pettymys sanomalla ei.. mieheni ei jostain syystä kykene tähän, tai ainakin toosi kankeasti. Minä olen meuhkannut kotona, että minulle sitten ei voi valehdella..parempi tuottaa pettymys ja vaikka riidellä, mutta epärehellisyyttä ja valehtelua en siedä, en sitten yhtään.