Jees. Tuo nuori nainen työpaikallani...
Ollut nyt puoli vuotta iltapäiväunelmissani. Helvetti, mä olen sentään perususkollinen (luulin olevani?) aviomies ja kahden lapsen isä.
En ole osoittanut kiinnostustani käytännössä mitenkään. Okei, joitain freudilaisia lipsahduksia on tullut matkan varrella ja tuleepa katseltua työpäivän aikana useampaankin kertaan. Silmiin saakka.
Mä en halua pettää, en halua antaa sille mahdollisuuttakaan. Toisaalta ei voi kieltää niitä ajatuksia joita tilanne synnyttää. Mä sentään makaan aivojeni perukoilla tuon nuoren naisen kanssa sängyllä joka helvetin päivä. Jos se ei ole pettämistä niin mikä sitten? Tässä vaiheessahan peli on menetetty jo, se todellinen tunne omasta "ehdottomuudesta".
Kuitenkin oma vaimo on edelleen elämäni - arkisen elämäni - nainen. Hän on ihan liian hyvä nainen kärsiin mun takiani ja tunneoikuistani. Mä kuitenkin olen pystynyt pitään oman osani ainakin fyysisestä koskemattomuudesta. Mutta mitä jos henki onkin muualla? Mut on jaettu kahtia ja haava syvenee jokainen päivä. Muksujenkaan en soisi kärsivän. Ne on viattomia. Tunnen itseni kurjaksi paskiaiseksi.
Periaatteessa annan asian olla yksinkertaisesti siksi että en jaksa alkaa pelleilemään noilla tärkeillä asioilla. Helpompi uskotella että mitään ei ole ilmassa. Sanoa että se on mun oma yksityinen iltapäiväunelma joka loppuu sittenkun loppuu. Asiaa helpottaa että tuo nuori nainen on aika selkeesti ujohko, mun tuskin tarvii koskaan kohdata ainakaan suoraa aloitetta. Joka sitten varmaan oliskin naula mun arkkuun. Ei pystyis vastustaan. Ei millään. Nyt mä voin sentään leikkii flegmaattia ja kääntää aivot pois päältä työpäivän ajaksi ja koittaa elää unelmieni kanssa jotakuinkin tasapainoista elämää.
Ollut nyt puoli vuotta iltapäiväunelmissani. Helvetti, mä olen sentään perususkollinen (luulin olevani?) aviomies ja kahden lapsen isä.
En ole osoittanut kiinnostustani käytännössä mitenkään. Okei, joitain freudilaisia lipsahduksia on tullut matkan varrella ja tuleepa katseltua työpäivän aikana useampaankin kertaan. Silmiin saakka.
Mä en halua pettää, en halua antaa sille mahdollisuuttakaan. Toisaalta ei voi kieltää niitä ajatuksia joita tilanne synnyttää. Mä sentään makaan aivojeni perukoilla tuon nuoren naisen kanssa sängyllä joka helvetin päivä. Jos se ei ole pettämistä niin mikä sitten? Tässä vaiheessahan peli on menetetty jo, se todellinen tunne omasta "ehdottomuudesta".
Kuitenkin oma vaimo on edelleen elämäni - arkisen elämäni - nainen. Hän on ihan liian hyvä nainen kärsiin mun takiani ja tunneoikuistani. Mä kuitenkin olen pystynyt pitään oman osani ainakin fyysisestä koskemattomuudesta. Mutta mitä jos henki onkin muualla? Mut on jaettu kahtia ja haava syvenee jokainen päivä. Muksujenkaan en soisi kärsivän. Ne on viattomia. Tunnen itseni kurjaksi paskiaiseksi.
Periaatteessa annan asian olla yksinkertaisesti siksi että en jaksa alkaa pelleilemään noilla tärkeillä asioilla. Helpompi uskotella että mitään ei ole ilmassa. Sanoa että se on mun oma yksityinen iltapäiväunelma joka loppuu sittenkun loppuu. Asiaa helpottaa että tuo nuori nainen on aika selkeesti ujohko, mun tuskin tarvii koskaan kohdata ainakaan suoraa aloitetta. Joka sitten varmaan oliskin naula mun arkkuun. Ei pystyis vastustaan. Ei millään. Nyt mä voin sentään leikkii flegmaattia ja kääntää aivot pois päältä työpäivän ajaksi ja koittaa elää unelmieni kanssa jotakuinkin tasapainoista elämää.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tehnyt eli olet naimisissa ja kahden lapsen isä. Turha haikailla vapaiden naisten perään. Muista, että teet hallaa myös tälle nuorelle naiselle eli et pelkästään vaimollesi ja lapsillesi.
Pidä nyt näppisi erossa, pliis. Jos tuosta jotain kehkeytyisikin, niin tulisit katumaan hirvittävästi. Nuori nainen ei ole mikään aikuisen naimisissa olevan ukkomiehen leikkikalu vaan vapaana oleva hehkeä nuori nainen, jolla on vapaita miehiä tarjolla jonoksi asti.
Luovuta siis ajoissa.
Jos avioliittosi kaipaa piristystä, rakastele vaimosi kanssa riittävän usein tai mene kuherruslomalle.
on niin,ettei tunteilleen ihminen mitään voi ja kerran täällä vain eletään...tosin järki pitäisi! ottaa mukaan ja tehdä asiat oman harkinnan mukaan eli lykkyä pyttyyn ja koeta löytää elämääsi jokin balanssi:),terkkuja vaan.....tuttu tunne:)
Pelkkä seksi olisi liian halpa hinta siitä mitä minulla on. Pelkästään siitä en kyllä mitään ala.
Mutta jos siinä voisi olla jotain muutakin mukana. Sitten... Ajatus siitä että voisi aloittaa jotain tuon naisen kanssa ihan alusta... ja tuoda kuitenkin omat muksut mukaan (jos hän ei niitä hyväksyisi niin sitten hänellä ei oo toivoakaan mun kanssa. Palvon lapsiani... mutta hän on ilmeisesti varsin lapsirakas...)
Se olis syöksy täysin tuntemattomaan. Mä olen elämässäni tehnyt niitä aikaisemminkin ja joka kerta olen nauttinut siitä tunteesta... villistä vapaudesta, aallon harjalla olemisesta. Hänen kanssaan se voisi olla ... jumalaista...
taas kiinnostavampi niin eikun vanha syrjään ja....kukasta kukkaan. No jokainen taaplaa tyylillään, mutta mitä niille entisille jää??
Et oikeasti tunne koko naista. Et samalla tavalla kuin lapsiesi äitiä, hänen kanssaan olette jo monissa liemissä uineet ja edelleen yhdessä. Et oikeasti tiedä onko unelmiesi nainen edes hyvää seuraa sängyssä, kuvittelet vain! Saati sitten että tietäisit minkälaista seuraa hän on samassa veneessä kun myrsky elämässä yllättää. Sitä kun ei tiedä yleensä etukäteen kukaan edes itsestään, jälkikäteen voi sitten todeta selvittiinkö hyvin vai huonosti.
Ja myrskyhän on ovella jo heti lähdössä. Suhteen alkuaika, jonka pitäisi olla huoletonta tutustumista ja toisistanne nauttimista, kuluisi avioeron, perheesi pahoinvoinnin ja oman syyllisyytesi puimiseen. Ne alkuhuuman hetket, joidenka voimilla päästään yleensä ohi suhteen ensimmäisten karikkojen, olisivat uudessa suhteessasi huolien sävyttämiä aikoja. Miten se vaikuttaisi jatkossa?
Kuulostat siltä että olet lähinnä tylsistynyt kun kaipailet syöksyjä tuntemattomaan ja uutta alkua. Työpaikkasi nainen ja ihastumisesi ei ole tämän tilanteen syy, vaan oire! Jos ihastumisesi kohde ei olisi juuri tämä nainen, se olisi joku muu.
Tässä kohtaa alkaa se työnteko nykyisen suhteesi eteen jos ennen on asiat hoituneet ihan itsestään, tämän lupasit jos sanoit "Tahdon!" Hommaat lapsille hoitajan ja kehittelet vaimosi kanssa jotain mielekästä tekemistä. Tietysti ensin psyykkaat itsesi siihen tilaan että aiot taistella, eihän ole hirveästi hyötyä jos ajattelet jotakuta toista maksettuasi hoitajat ja hotellit jne. mitä nyt aiotkaan järkätä. Jos olette olleet pitkään vain "isi ja äiti" niin joudut varmaan miettimään varsin tehokkaita keinoja että ensinnäkin molemmat unohtaisivat hetkeksi miten ne lapset voi, sekään kun ei hyödytä jos mietitte kokoajan miten kotona menee.
Kyllä nuo ihastukset ohitse menee ajallaan. Turhan moni vaan antaa asioiden tapahtua pelkkien tuntemusten perusteella, ryhtyy jopa aktiivisiin toimiin kun vain sydän sanelee päätöksiä. Jos nykyinen suhde on periaatteessa ok niin silloin kannattaisi tehdä ehkä vähän töitä, eikä lähteä uuden perään kun alkaa olla arki tylsää? Eri asia jos ihan oikeita, ratkaisemattomia ongelmia on ollut jo pitemmän aikaa eikä suhde toimi rankasta yrityksestä huolimatta yhtään paremmin.
ajattelet siis, että haluat kunnon suhteeseen tämän nuoren naisen kanssa.
Uusioperhekuvio on niin rankka, että useimmissa tapauksissa se ei toimi. Tästä on niin monta huonoa esimerkkiä lähipiirissä. Kun lapset kasvavat isoiksi, tyttäret pitävät kovana kilpailijana äitipuoltaan ja alkaa taistelu isän huomiosta. Raakaa peliä. Tulee paljon ristiriitoja.
Niin, sä olet rakastunut rakastumisen tunteeseen. Mutta se on polttava tunne. Ja tuhoava myöskin. Haluan vain "pitää" sen nuoren naisen puolia, kun aina syyllistetään juuri sitä kolmatta osapuolta. Kuvitellaan, että menet täysillä suhteeseen tämän naisen kanssa. Aluksi on mahtavaa. Olette onnenne kukkuloilla. Rakastelette, lähettelette kuumia tekstiviestejä. Suhteenne tulee ilmi työpaikalla. Alkaa yhteisön harjoittama yleinen moralisointi. "Tuo nuori nainen vokotteli perheenisän!" Sitten tulee vastoinkäymiset ja sitä paskaa sataa lopulta niin paljon niskaan, että pelästytte molemmat. Alat empiä ja käännytkin siihen suuntaan, että palaat takaisin oman perheesi pariin. Vaimosi saa jostain tietää, että sinulla on ollut suhde tai tunnustat sen kännipäissäsi vaimollesi eräänä kauniina viikonloppuna ja sitten alkaa itsensäsyyttely ja syytät sitä toista naista. Se nuori nainen olikin kaiken takana. Se nainen iski sinut! Vittu mikä ämmä. Naisesi soittaa häiriöpuheluita naiselle ja haukkuu huoraksi ja sinä luikit vastuuta pakoon. Tämänkö kaiken sinä haluat muutamien suudelmien tähden?
Tiedän tasan tarkkaan mitä käyt läpi. Itse olen nainen, varmaan samaa ikäluokkaa kuin sinä.Olen myös kolmen ihanan lapsen äiti ja söpön miehen aviovaimo. Kaikki siis hyvin; elämä kohdillaan kaikin puolin. Itselläni on ollut suhde omassa työpaikassani olevaan varattuun mieheen jo pidemmän aikaa. Kaikki lähti ystävyydestä, sitten ihastuttiin ja sitten rakastuttiin. Pari vuotta jaksoimme kaksoiselämää, mutta sitten ei enää pää kestänyt vaan päätimme (elämäni kovin päätös) lopettaa suhteen ja keskittyä omiin perheisiimme ja uraamme. Molemmille työ ja perhe ovat tärkeintä maailmassa. Päätös oli varmasti tässä tilanteessa se oikea, mutta edelleenkin välilä mietin minkälaista olisi arki, lasten kasvatus jne hänen kanssaan. Edelleenkin harrastamme "panokaveri"-touhuja silloin tällöin, mutta se jättää vain suuremman kaipauksen. Vaikka pari vuotta oli yhtä ylä- ja alamäkeä, en silti kadu mitään. Oli se kaikkisen tuskan arvoista. Ei tästä nyt varmaan mitään apua ollut, mutta tsemppiä kuitenkin. Mitä ikinä sitten päätätkin tehdä. Mutta tunteilleen ei voi kukaan mitään, ainoastaan sille, että miten niiden tunteiden pohjalta käyttäytyy.
ja ajatelkaa että tämä maa on pullollaan ihmisiä joilla ei ole sitä ensimmäsitäkään rakasta ja te jo haikailette toisen perään!
En nyt tarkoita syyllistää koska se ei koskaan kumminkaan tehoa, mutta ajatelkaa silti edes hetkinen esimerkiksi minun elämän tarinaani.
En koskaan onnistunut saamaan niitä miehiä joihin todella rakastuin ja lopulta sitten vaan kävi niin että jäin yksin..
Yhtäkkiä olinkin jo liian vanha saamaan lapsia ja se haittasi miehen löytämistä joka oli ollut jo entuudestaan hankalaa..
En nyt tarkoita syyllistää, mutta olkaa tyytyväisiä jos teillä on kunnon mies ja lapsia, kun on meitäkin joilla ei ole ketään.
Palvokaa perhettänne, sen sijaan että kyttäisitte muualle, ihan kuin muka meillä muilla menisi sen ruusuisemmin kun EI MENE!
"ja ajatelkaa että tämä maa on pullollaan ihmisiä joilla ei ole sitä ensimmäsitäkään rakasta ja te jo haikailette toisen perään!"
Noh. Jos on yhden kanssa niin se toinen jättää ensimmäisen vapaille markkinoille. Siinäpä valmiiksi sisäänajettu malli joka osaa jo parisuhteen kiemuroista paljon.
Tämä ehkä aikamoisena märkänä rättinä mutta... miesten ja naisten suhde kuitenkin on lähellä sitä 50:50 eli jokaiselle joku. Jos se ei ole se ensimmäinen se voi olla se toinen ja toisen ensimmäinen on jonkun muun ensimmäinen ensimmäinen.
Ja riemun kirjava, voe helevetti vetäkää se vittu päähänne ja nunnunuu. No nyt pitää olla yhden vaiheilla. Onkohan tämän viestin aloittaja tosissaan vai piruuttaanko kusettaa.
täytyy selvittää OMAT tunteesi itsellesi. Miettiä miksi tämä nuori nainen olisi sinulle sen arvoinen, että kannattaisi kaikki entinen pois heittää? Ja jotenkin tuntuu, että olet unohtanut sellaisen asian, joka on aika oleellista parisuhteessa. Mitä tuo nuori nainen tuntee? Minun mielestäni rakkautta ei kannata hukkaan heittää, jos se on aitoa. Mutta kuten sanoit, pelkän panon vuoksi ei kande lähteä. Mistä esim. tietäisit että olisit tälle nuorelle naiselle muuta kuin pano?
Voi miten tuttua kirjoituksesi on.Minä olen perhellinen nainen ja tuo päivä uniosasto alkaa olla jo ahdistavan täynnä erästä nuorta miestä työympyröissä.Se on todella hirveän vaikea tilanne.Olla tekemisissä jatkuvasti ja sisällä kiehuu ja pulppuaa mutta olla sit niiku ei tuntis mitään.Tuo tunne syö minua sisältäpäin.Nakertaa ihan kirjaimellisesti.Enkä toden totta enää tiedä miten käsittelisin noita tunteita.Tuntuu että joku päivä ne vaan ryöpsähtää valloilleen.
Minäkin toivoin tämän olevan tilapäistä,mutta tämä päiväuni taitaa olla sitkempää laatua.Koetetaan selvitä näiden unien kanssa..On vaan niin romu olo ja kyllä se heijastuu perhe elämäänkin.Mulla on hyvä mies eikä mitään puutu.Siksi en enää tajuu itteeni.
kuin minun kirjoitukseni. Samassa veneessä ollaan. Oma suhde aivan ihanaan aviomieheen on ok ja perhe-elämä muutenkin, mutta kun ei vain mene ohi tuo ahdistava myllerrys jonka työkaveri herättää. Koittakaa kestää, ette ole ainoita. Mutta loppupelissä täytyy vain ajatella ettei se ruoho ole kuitenkaan vihreämpää aidan toisella puolella.
olet käyttänyt karkottaaksesi tunteesi? Se onkin muuten aika kummallista että olen aina aatellut että jos on hyvä avioliitto ja kaikki ok,tälläisiä tunteita ei pitäs es syntyä.Mistä nämä tunteet syntyvät ja kertovat?
Kitumistahan tämä on.Ja niin kovin tekisi mieli pyrkiä maistamaan aidan toiselle puolen,mutta kuten sanoit se vain huonontaisi asiaa.Ja olo olisi aina vaan hirveämpi,joten jatkan tätä sikäli turruttavaa tunteiden jäädyttämistä.
Vaikka kohta varmaan poksahdan jotenkin.Ei ole tervettä tämäkään.
rutinoitunutta? Ehkä kaipaat vaan vaihtelua? Vai onko oikeesti sellainen tilanne, että sulla on oikeita tunteita? Itselleen asioiden selvittämisestä kaikki on kii
Pakko oli tarttua tähän, itsellä kun on vähän vastaavanlainen tilanne....paitsi että olen perheellinen nainen ja ihastunut vapaaseen mieheen...
En tiedä miten muut/sinä selvität asiaasi. Itse yritän pitää itseni "puhtaana" ja miettiä ennen kuin teen mitään hätiköityä. Lapset ovat minulle rakkaimmat ja heidän etuaan pitäisi varmasti myös sinun miettiä? Miten heidän tulevaisuus järkkyisi uuden suhteen ilmaannuttua kuviohin? Jne...
Itse en pystyisi pettämään puolisoani. Meillä on suuria vaikeuksia ja ns. seksitön liitto, hellyys on jäänyt matkan varrelta. Näin olisin muka "oikeutettu" pettämään, mutta en pysty sellaiseen, sillä se on väärin, vastoin omia moraalisia arvojani. Sen jälkeen en pystyisi enää katsomaan itseäni peiliin, saatikka puolisoani tai tätä uutta ihastusta...Eli siinä mielessä, jäitä hattuun sulle. Toivottavasti voisit jutella ihastuksesi kanssa tilanteesta rehellisesti ja avoimesti. Sillä ilman rehellisyyttä ei tuosta tilanteesta kyllä selviä. Miksi olet ihastunut? Parisuhteessa jotain toteutumattomia tarpeita? Onko esim. joku ikäkriisi menossa, omat elämäntarpeet tapetilla tms.?
Mitä tämä ihastus olisi valmis kestämään? Avioero ja kaikki se paska mitä siitä seuraa, on rankkoja asioita nuorelle suhteelle (tai kokemattomalle ihmiselle muutenkin), kuinka paljon hän pystyy kestämään? Voisiko teidän "suhteen" aloittamista siirtää eteenpäin sen verran että tiedät mitä haluat?
No, nämä on mun ajatuksiani. Näitten kanssa itse pähkäilen tällä hetkellä. Mikä on oikein ja väärin, mitä haluan, mihin mulla on oikeus? Luotanko tulevaan, pelkäänkö elämää...Hohhoijaa...
Mutta siltikin, tämä on vain elämää. Se on tarkoitettu elettäväksi. Niin hyvin kuin pystyy...:-)
Tsemppiä!!!
aika vähissä tunteiden karkoittamiseen. Yritän etsiä tästä työkaverista huonoja puolia ja miettiä mitä mahtaisi oikeasti olla elämä hänen kanssaan ja miten se muka olisi parempaa kuin nykyinen elämä. Mutta tosiasiahan on se ettei nämä asiat paljon paina kun toinen saa sukat pyörimään jaloissa ja ne ajatellut huonotkin puolet alkavat näyttämään hyviltä puolilta. Aivan hölmöä kaikki. Joskus kun oikein alkaa ahdistamaan iskee ajatus että nyt menen ja sanon tälle kaverille suoraan että hän pistää pään sekaisin ja sitten kun tulee tilanne että voisi jotain sanoa niin sitten ei kuitenkaan suusta tule sanoja ulos ja hyvä niin. Ei todellakaan ole tervettä tällainen, mutta jäädytetään tunteita yhdessä.
Turha sitä on jäähdytellä. Tekee vaan niin että bensaa lisää liekkeihin- fantasioida aina vaan suuremmasta ja suuremmasta mutta vetää roolinaamari päällä työpäivä toisensa jälkeen.
Sitten sitä alkaa lopulta kysyä itseltään että okei, se on täydellinen kaikin puolin mulle ja kaikki on ihanaa. Miksei kuitenkaan mitään tapahdu.
Seuraus: Pettymys.
Ongelma hoidettu.
Sensijaan että tukahduttaa tunteensa... niin ehkä kannattaakin antaa sen roihuttaa itse itsensä loppuun hyödyttömänä.
ole nyt hyvä mies uskollinen omille tunteillesi!! elämä ei (onneksi) ole meille annettu kuin vähäksi aikaa. ei ole kenenkään etujen mukaista että sun mieli on jossain muualla kuin missä sen PITÄISI olla! elämä on välillä niin hiton monimutkaista, ettei siitä ilman vuodatuksia selviä.. surullista mutta totta.. mistä muuten tiedät etteikö tuo tyttökin vietä joka hiton hetkeä päivästään siellä sun kainalossa?:)
olisit nainen, niin olisit pettänyt jo aikoja sitten. Katsos kun naiset tunteilee aina ja sanovat että tunteet eivät ole koskaan väärässä. Ohhoh mikä yleistys, no mutta ei tässä jaksa eritellä sen erityisemmin, mennään palstan logiikan mukaan. ;O
Eli anna tunteiden viedä ja löydä itsesi tämän tytön vierestä. Jälkeenpäin voit miettiä kuinka fiksua on järjellä ajattelu. Tunteesi vie sinulta vaimon ja lapset, eikä tunteesi löydä enää edes tätä tyttöä. Olet yksin ja menettänyt kaiken. Olet rikki ja luuseri. Mieti sitä! Järkevänä mietit vain tätä tyttöä omissa fantasioissasi ja hakkaat hanskaan - sen ei pitäisi vahingoittaa ketään.
Tietysti voit koittaa tämän tytsyn kanssa kerran ja koittaa jättää sen siihen - epäilen kyllä ettei se jäisi yhteen kertaan. Joten eläisit valheessa, etkä tekstisi perusteella ole sellainen kusipää, että sitä vaihtoehtoa kannattaa edes miettiä. Eikä se sovikaan, koska sulla on tunteitakin mukana. Kornia sanoa, että ole MIES(nehän pettävät aina naisten mielestä) ja pidä näppisi erossa siitä tytöstä. :D
Sunlaiset on rasittavia tapauksia, koska kaikki on tollasia jossain vaiheessa elämäänsä. Ei siis mitään uutta länsirintamalta. Mutta jos pysyt loppuun asti oikealla tiellä, kuulut ehdottomasti parhaaseen A-ryhmään, ja siitä sopii olla ylpeä. Heitä on harvassa.
Voimia siihen, että pysyt sellaisena kuin olet nyt - hyvänä miehenä.
Hajoita tai hallitse. Siinä vastaus dilemmaan.
Olet väärässä siinä että jäljelle ei jäisi mitään.
Nyt, parisuhteessa - olen tilassa jossa en voi enää valita mitään tai tavoitella mitään. Jos siis kunnioitan parisuhdetta. Juuri sitähän se on - käsien sitomista (kahle jonka hyväksyy!)
Jos "menetän kaiken" saavutan taas tilan jossa voin saavuttaa mitä tahansa. Helpommin kuin aikaisemmin koska ei ole enää parisuhdetta tavoittelemisen esteenä.
Vain heikon itsetunnon omaavat ihmiset "Menettävät kaiken" koska ripustautuvat menetettyyn. Terveen itsetunnon omaavat saavuttavat rajattomasti uusia tilaisuuksia vaikka näennäisesti olisivat tyhjän päällä. En pelkää että jäisin yksin, sehän voi tapahtua vaikka kumppanini kuoleman kautta jokatapauksessa ilman että asialle voin omin päätöksin yhtään mitään.
että olet päätöksesi jo tehnyt. Toivotaan, että se on oleva oikea.
Itseasiassa en ole tehnyt mitään valintaa. Ei ole vielä tarpeeksi painetta l. tarvetta, halua tai pakkoa tehdä niitä. Eikä välttämättä koskaan tulekaan. Jos jotain olen valinnut tehdä on se olla tekemättä mitään (vihaan muuten normaalisti flegmaattisuutta itsessäni), antaa asioiden mennä omalla painollaan (mitään ei ole tapahtunut vielä, mitään ei välttämättä tapahdu koskaan). Se joko antaa nykysen suhteeni elää lähes rauhassa tai sitten - jos kemiat sykkii molempiin suuntiin ja se käy selkeäksi - on sitten jo tehtävä oikeita valintoja tekemisiensä suhteen tyyliin lähteäkkö treffeille, varatakko hotellihuonetta, pistääkö koko paska sementtiin ja pakottaa itsensä olemaan semi-kunnonmies edes käytännön tasolla.
Jep. Tää tuntuu parhaalta kompromissilta. Ehkä olen sika, ehkä kunnollinen. Ehkä tästä seuraa jotain. Ehkä ei. Tulevaisuutta ei voi löytää tästä hetkestä, rehellisesti epävarmana siis.
että oletteko te tän tytsyn kanssa tunnustaneet ihastuksenne toisillenne vai epäiletkö vaan että hänkin olisi suhun? Siis hyvä mies mieti nyt vöähän!
hyvin oleellista eli "vihaan muuten normaalisti flegmaattisuutta itsessäni". Jospa oletkin tylsimys(en tunne sinua), joka kaipaa räväkkyyttä. Sen tähden hingut nuoren naisen kanssa yhteiseen seikkailuun ja yhteistä hotellihuonetta. Hei, pientä ja suurta seikkailua elämääsi saat vaimosi kanssa myös. Vähän vain mielikuvitusta kehiin. Tee jotain normaalista poikkeavaa. Ja tää normaalista poikkeavaa ei tarkoita nyt sitä nuorta naista. Muuta tyyliäsi. Opettele uusi kieli. Aloita tanssikurssi. Tee itsellesi jotain. Muutu, niin ei tarvitse lähteä sekoilemaan. Vipinää tossun alle.
Terv. Eräs taiteilija, joka on viettänyt riittävän räväkkää elämää ja ihannoi normaalia tasapaksua kotielämää.
Ehkä otin ehkä en, mitä väliä sen, kunhan vain siivet mun kantaa ;)
mutta meinasinkin sitä, että menetät sen jonkun "yhteyden" sun, lastes ja vaimos välillä. Jos siis puhutaan lopullisesta menetyksestä, se olisikin juuri toi kuolema, mikä erottais lopullisesti.
Mutta sä menettäisit rakkauden ja kunnioituksen vaimoltas. Suuria asioita ne on, mutta toisaalta voit saavuttaa ne uudelleen jonkun toisen kanssa. Mutta ton vastauksen tietää vain jokainen itse - sisimmässään.
Mä katsos vähän dramatisoin tilannettas ja yritin maalailla uhkaavan tummia kuvia seinille. Taisinkin tehdä sen turhaa. Koska tiedätkin jo kaiken. :D
Tulin itse noin vuosi sitten uuteen työpaikkaan ja melko pian syntyi suhde työkaverin kanssa. Suhde on jatkunut jo useita kuukausia. Työpaikalla tyydymme pelkkään flirttailuun, mutta vapaalla emme pysty olemaan kauaa erossa toisistamme.
Mies on varattu, itse olen vapaa. Heidän suhteensa ei selvästikään ole onnellinen. Minulta mies saa sen, mitä oma vaimo ei pysty tai halua antaa: lämpöä, läheisyyttä. Miehen sanojen mukaan hän on ikään kuin herännyt uudelleen eloon ja huomannu, mitä todella elämältä haluaisi. En ole uskaltanut antaa varmoja vastauksia hänelle, mutta tiedän, että hän haluaisi lopettaa nykyisen suhteen ja aloittaa elämän kanssani.
Tuntuu vain olevan niin paljon muttia...
Yleistä on ihastua työkaveriin ja sitten huomata rakastuvansa vaikka tietää että toiseen ei ole oikeutta. Olimme molemmat perheellisiä ja korvia myöten rakastuneista. Painostin kaveria ja ilmoitin siirtyväni sivuun. Mitään sanomatta mies jätti minut kylmäksi ja pitää minua nyt ilmana. Työskentelemme saman konsernin eri kaupunginosissa joten voimme pakoilla toisiamme. Kuitenkin itse olen edelleen silmittömästi rakastunut mieheen ja yritän uskotella itselleni että hän vielä minut huomaa. Vaikka järki sanoo että unohda mies niin tunteet vain ovat niin voimakkaita että olisin valmis muovipussi kädessä muuttaman yhteen elämäni miehen kannssa. Miten miehet niin kylmästi voivat jättää naisen vaikka vakuuttanut että on elämäsnä naisen löytänyt eikä kukaan hänestä niin ole välittänyt kuin minä.