Kyllä hermot menee.
Minulla on työparina keski-ikäinen nainen jolla on kaksi vähän alle kouluikäistä lasta. Hän puhuu taukoamatta lapsistaan, mitä hauskaa lapsi on tänään sanonut tai tehnyt. Taukoamatta. Usein kun sanon hänelle jotain hän ei selvästikään korvaansa lotkauta, saattaa päällekin puhua ja jatkaa siitä mihin jäi.
Ettekö te äidit todellakaan huomaa, että meitä muita ei ehkä kiinnosta teidän lapsenne? En minäkään jauha hänelle taukoamatta jostakin asiasta joka on minulle tärkeä. Jos hänen lapsensa on sanonut jotain joka on hänen mielestään hauskaa se ei ehkä ole minun mielestäni läheskään yhtä hauska juttu.
Mistään muusta aiheesta ei kahvitauolla keskustella kuin hänen lapsistaan. Välillä toivoisin olevani kuuro.
Älkää jaksako olla niin itsekkäitä. Kun muita ihmisiä ei ihan OIKEASTI kiinnosta teidän lapsenne.
Älä jaksa puhua lapsistasi koko ajan!!!!!!
19
3300
Vastaukset
- henki
Se kun elämä pyörii aika pitkälti lasten ympärillä ni sitä huomaa vaan ainoastaan puhuvansa omista nupuista.
Sano työparillesi, että sinua ahdistaa jatkuva puhe hän lapsistaan. - musiikkia korville
kun hän rupee tahkoamaan lapsistaan. JA sano väliin suoraan,että_mua ei kiinnosta- ai äm not interested
- näkökulma
Kun minun elämäni on ne lapset! Valitettavasti tuntuu, että olen kadottanut "entisen" itseni kokonaan, ja minulla ei kertakaikkiaan ole mitään muuta puheenaihetta eikä elämää kuin lapset! Ehkä työparillesi on käynyt samoin?
Voithan kysellä hänen harrastuksistaan, mieluisista lomapaikoista, muista kiinnostuksen kohteista ym. silloin hän saattaa muistaa että olihan sitä muutakin elämää kuin lapset. Pyydä vaikka joskus viettämään "tyttöjen iltaa", niin pääsee hänkin rentoutumaan!- babyboom
oma lapsi on maailman ihanin ja mielenkiintoisin asia ...valitettavasti.
- Anonyymi
babyboom kirjoitti:
oma lapsi on maailman ihanin ja mielenkiintoisin asia ...valitettavasti.
En usko, jos siitä on kokoajan paasattava!
- sanat!!!!
Tuo on niin totta. En minäkään jaksa kuunnella jos koku paahtaa vain lapsistaan koko ajan.
En edes silloin kun en tiennyt ett omalla kohdalla raskaaksi tulo ei olekkaan helppoa. 5 vuotta yritystä takana.
Eräs sukulaisemme sai lapsen tässä taannoin. Ei sinne jumalauta uskalla ees mennä kun siellä vaan pitäis haltioituneena tuijottaa sitä lasta ja yrittää nauraa kun vanhemmat mallaa miten ihanan kuulosia pieruja ja röyhtäyksiä se päästelee.
Ei jaksa! Ei yhtään mistään muusta voi puhuakkaan.
Ja sitten pitäisi olla niin kiitollinen kun SAA pitää lasta sylissä. Se työnnetään syliin, ei edes kysytä haluaako.
Ja näitä ihmisiä on paljon. Joillakin ihmisillä vain on tuo maailma niin suppea, lapset ja sairaudet sekä mies joka ei välitä, mistään muusta ei voi puhua.
Kummilapseni äiti taasen on aivan helmi näiden muitten joukossa. Hänellä on muutakin elämää ja puheenaiheita sekä hän ihan oikeasti nauttii kun kaikkien kanssa ei todellakaan tarvitse puhua lapsista koko ajan.
Onneksi ei edes töissä tarvitse kuunnella tuommoisia, sympatiat sulle! - kuopiolainen´
No voithan hienovaraisesti vaihtaa välillä puheenaihetta, tai sanoa tyyliin "kun minulla ei noita lapsia ole, en oikein osaa niistä jatkuvasti puhua" tms. Koita silti ymmärtää häntäkin, on tietysti ajattelematonta häneltä, mutta kuitenkin hienoa että hän on Äiti isolla Ä:llä, kun välittää noin paljon lapsistaan. Uskon että vihje menee perille, tai sitten sanot ihan suoraan että haluaisit puhua muustakin. Jos ei auta, sinun on vaan kestettävä, ihmisiä on niin erilaisia.
- tarja 2
johonkin toiseen ihmiseen,vaikka lapsettomaankin.
Taatusti hänelläkin on joku asia mistä hän tuppaa jankuttamaan...eli meillä kaikilla taitaa olla joku "intohimo" elämän tärkein asia josta on pakko toiselle kertoa.- waera
Ei se noin kyllä mene, kumma juttu kun jotkut naiset ei osaa enää mistään muusta puhua kuin lapsista! Ymmärrän senkin jos paljon puhuu, mutta se että nämä äidit eivät koskaan kysy toiselta ihmiseltä esim. mitenkäs sinulla menee? He ikään kuin elävät elämänsä lastensa kautta. Tunnen useita lapsettomia joista KUKAAN ei samalla tavalla käyttäydy mistään asioista noin.
- lopeta!
waera kirjoitti:
Ei se noin kyllä mene, kumma juttu kun jotkut naiset ei osaa enää mistään muusta puhua kuin lapsista! Ymmärrän senkin jos paljon puhuu, mutta se että nämä äidit eivät koskaan kysy toiselta ihmiseltä esim. mitenkäs sinulla menee? He ikään kuin elävät elämänsä lastensa kautta. Tunnen useita lapsettomia joista KUKAAN ei samalla tavalla käyttäydy mistään asioista noin.
En minäkään kyllä ole koskaan tavannut lapsettomia ihmisiä jotka jauhaisivat samasta asiasta taukoamatta.
Aluksi tietenkin ymmärsin, että hän puhuu lapsistaan mutta nyt alkaa jo mennä liian pitkälle. Kun en saa suunvuoroa. Ja jos minä kerron jotain omasta elämästäni niin hän lähinnä viittaa kintaalla. Hän ei varmaan itse edes huomaa sitä. Vaikka se oma lapsi onkin maailman kiehtovin asia itselle niin meille muille se ei ole. Muiden lapset eivät merkitse minulle mitään. Ihme kun ihmiset eivät huomaa ollenkaan jos puhuvat vain itsestään. - sinä nyt?
lopeta! kirjoitti:
En minäkään kyllä ole koskaan tavannut lapsettomia ihmisiä jotka jauhaisivat samasta asiasta taukoamatta.
Aluksi tietenkin ymmärsin, että hän puhuu lapsistaan mutta nyt alkaa jo mennä liian pitkälle. Kun en saa suunvuoroa. Ja jos minä kerron jotain omasta elämästäni niin hän lähinnä viittaa kintaalla. Hän ei varmaan itse edes huomaa sitä. Vaikka se oma lapsi onkin maailman kiehtovin asia itselle niin meille muille se ei ole. Muiden lapset eivät merkitse minulle mitään. Ihme kun ihmiset eivät huomaa ollenkaan jos puhuvat vain itsestään.tais jäädä levy päälle?
- Meidän työpaikalla
on tasan kaksi keskutelun aihetta. Toinen koskee erään työkaverin harrastusta, missä hän kilpailee suomenmestaruustasolla. Hän ei puhu mistään muusta. Toinen aihe on televisio. Jokainen päivä kuulee töissä kaikki tauot vain ja ainoastaan edellisen päivän tv-ohjelmat tiivistettynä ja sitten sitä ainaista pelaamista, pelaamista, pelaamista. Meitä on kaksi lapsellista ja itse olin töissä yli puoli vuotta, ennen kuin jossain yhteydessä tuli puheeksi, että mulla on lapsia (liittyi siihen kun en voinut lähteä mukaan ryyppyreissulle, joka suuntasi työkaverin peliä katsomaan). Samaan yhteyteen mainitsi yksi työkaveri, että hänelläkin on lapsia. Minä en sitä tiennyt, mutta pitempään työpaikallamme olleen olivat asiasta ilmeisen tietoisia.
Toki on monipuolisiakin ihmisiä, jotka voivat puhua aiheesta kuin aiheesta. Suurin osa meistä taitaa olla. Kukaan taas ei mielellään puhu aiheesta, mistä ei mitään tiedä ja mikä ei edes kiinnosta. Toisilla se aihe on lapset, toisilla urheilu ja toisilla television katsominen. Itse toivoisin keskustelua hieman aiheesta kuin aiheesta.
- sinut!
Itselläni on pieni lapsi, mutta olen samaa mieltä, että ihmiset, jotka puhuvat vaan lapsistaan ovat todella raivostuttavia. Minä en puhu lapsestani kovinkaan usein, koska en usko muiden olevan niin älyttömän kiinnostuneita, että monesko flunssa tänä vuonna on menossa. :) Kerron, jos kysytään. Tai sitten, jos asia muuten on puheena...
Mutta, on minulla työpari, joka puhuu koko ajan myös kodin sisustamisesta ja luoja, että silloinkin meinaa pää revetä! =) Onneksi ei sentään ole pakko itse aiheesta puhua vaan olla hiljaa.- puhu...
aina lapsistaan. Kun aloitin uuden harrastuksen, niin muilla harrastuskavereillani kesti puoli vuotta saada selville, että minulla edes on lapsi. En maininnut asiaa siksi, että olisin olettanut, että muita kiinnostaa. Muutenkin pidän lapsestani vähän meteliä siksi, koska en ajattele kaikkien olevan kiinnostuneita hänestä.
Mutta toisaalta ystävyyteen kuuluu olla kiinnostunut asioista, jotka ovat tärkeitä ystävälle. Minulle se kaikista tärkein asia on lapsi, ystävälleni kenties kissa ja toiselle taas työ. Ja kaikkien juttuja kuuntelen ja olen kiinnostunut. Ja sitä samaa odotan myös ystäviltäni, että minua kuunnellaan ja minun asioistani kiinnostutaan. Ystävyys on vastavuoroista.. - tätä asiaa voi käännellä va...
puhu... kirjoitti:
aina lapsistaan. Kun aloitin uuden harrastuksen, niin muilla harrastuskavereillani kesti puoli vuotta saada selville, että minulla edes on lapsi. En maininnut asiaa siksi, että olisin olettanut, että muita kiinnostaa. Muutenkin pidän lapsestani vähän meteliä siksi, koska en ajattele kaikkien olevan kiinnostuneita hänestä.
Mutta toisaalta ystävyyteen kuuluu olla kiinnostunut asioista, jotka ovat tärkeitä ystävälle. Minulle se kaikista tärkein asia on lapsi, ystävälleni kenties kissa ja toiselle taas työ. Ja kaikkien juttuja kuuntelen ja olen kiinnostunut. Ja sitä samaa odotan myös ystäviltäni, että minua kuunnellaan ja minun asioistani kiinnostutaan. Ystävyys on vastavuoroista..meidän kaveripiirissä se menee näin:
minulla ei ole autoa enkä pääse kylille tai oikeastaan mihinkään ilman että joku "auttaa"/kuljettaa minut ja mukulani. minun ystäväni ovat oikeita ystäviä. he tulevat omasta tahdostaan tänne kuuntelemaan mitä jännää minun elämässäni ja minun lapseni elämässä on tapahtunut. mutta vastavuoroisesti kuuntelen heidän ilonsa ja murheensa.nytkin olen kaksi viikkoa putkeen tukenut ja kuunnellut ystävääni joka analysoi vasta päättänytttä suhdettaan. hän tarvitsee minua, niinkuin minä olen tarvinnut häntä monet kerrat. minä voin soittaa ystävilleni milloin vain ja kertoa esim sen et muksu sano ekan sanasa minuutti sitten. koska kotonani ei ole sitä kakslahkeista jakamassa muksun uusia kykyjä, ystäväni tietävät että minulle on tärkeä jakaa ne asiat heidän kanssaan. he ovat myöskin innoissaan muksuni oppimasta sillä kaveripiirissäni ei ole paljon lapsia. minä olen taas innoissani heille tahtuvista asioista ja osaan ottaa heidän tarpeensa ja menonsa huomioon. nyt ollaan kesällä menossa auttaa aidan maalussa jne remontissa, kiitokseksi kaikesta avusta mitä lapseni kummi on meidän eteen tehnyt
pointtini on siinä että kaikkien meidän äitien (niin kotiäitien ku uramammojen) on syytä ottaa ystävämme ja muut ihmiset huomioon mutta myös ystävät ja ne työtoverit ynnä muitten on vastavuoroisesti otettava äidit huomioon. tietty liika on liikaa kaikessa..sanoohan se jo maalaisjärkikin vaikka sitä ei kaikille valitettavastu ole luotu.
- vaikka lapsi onkin
Minäkään en ole ikinä voinut tajuta, miksi muut asiat pitää kokonaan unohtaa, sen jälkeen, kun on lapsen saanut.
Esim. leikkipuistoissa en suuremmin viihtynyt, kun kukaan ei puhunut muuta kuin lapsistaan. Päivästä toiseen samat jutut. Ketä jaksaa oikeasti kiinnostaa, millaiset sonnat se pieni eläjä sinä aamuna on sattunut vääntämään.
Toki lapsi on elämän mullistava asia, mutta aika surullista se on, jollei sen jälkeen osaa muusta puhua.
Itse koitan muistaa, että se mikä minusta on ihmeellinen ja ihana asia lapseltani, ei välttämättä todella jaksa kiinnostaa muita:) - vaikka nyt jo itsekin äiti..
Kymmenisen vuotta asuin pienellä paikkakunnalla ja melkein kaikilla ystäväpiirissäni oli jo lapsia, itselläni ei .. Voi luoja et mä kärsin kun oli illan istujaisia ja joka helvetin kerta käytiin synnytykset ja suurin piirtein minkä väristä kakkaa sun lapselta tulee yms. JA aattelin et ettekö te armaat äidit osaa koskaa heittää vapaalle vaan aina jankkaatte niistä lapsitanne. Toisaalta aattelin että ehkä minäkin sit joskus jos lapsia on. No nyt on 4,5 vuotias äijä ,mut mulla on omakin elämä ja kun niitä illan istujaisia tulee niin tosiaan haluan keskustella muutakin asiaa kun MUN lapsesta.. Tässä on myös syy miks en ikinä käyny perhekerhoissa ym. siellä on puheen aihe juurikin sama MUN mussukka osaa sitä ja tätä. Ei jaksa kiinnostaa vaikka itsellä onkin lapsi , joten ymmärrän ihan täysin että sua ottaa hermoon muakin ottais, eikä tulis mieleenkään töissä koko ajan kertoa että mitä mun poika on taas tehny, koska näistä täällä tuskin kiinnostaa..
- mieltä
Hei
Minulla on lapsi. Kohta vuoden. Rakastan sitä paljon. En kuitenkaan puhu siitä jatkuvasti, ainakaan kavereiden kanssa joilla ei lapsia. ME puhutaaan tyttöjen juttuja. Töissä en puhu lapsesta, koska olen kotona hoitovapaalla. Välillä olen ajatellut, että pitäiskö enemmänkin puhua. En puhu, ellei kysytä toki ohimennen voin jotain mainita. Tiedostin tämän jutun itse aikoinani kun ei ollut lapsia. Muakaan ei kiinnostanut yletön keskustelu jonkun lapsista tai kun kuvat lähti harva se päivä kiertoon. Ymmärrän tämän asian täysin. Lapsia vastaan ei varmaan kellään ole mitään. EN tykkäis jos joku puhuis koko ajan esim. opiskelusta, harrastuksestaan tms. Kun on kotona, ja pieni lapsi, elämä pyörii paljon hänen ympärillään, on mukava puhua muustakin kun tapaa kavereita jne. - Anonyymi
Eihän vielä esim. 20 vuotta sitten paasattu penskoista tällä tavalla? Mikä ihmisiin on mennyt? Ollaan ollakseen onnellisia, mutta silti jatkuvasti tungetaan läheisille riesaksi hoitoon, kun pitää päästä omiin menoihin. Kyllä ne omat menot on unohdettava jos penskoja tehdään, tai sitten ne otetaan mukasn esim. Lomille.
Voi hyvää päivää!!! Hermot menee, mutta onneksi ei tarvitse tavata tällaisia ihmisiä enää niin usein, kun tilanteet muuttuu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)14710682- 563033
- 2062849
- 252137
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171888- 171709
- 141656
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa181597"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181543- 821478