on sellainen,jossa toista ei saa ikinä omakseen,silloin tällöin vain saa olla yhdessä ja koskettaa,siinä ei tunteet näivety eikä likapyykki haise yhteisessä nurkassa..aina vaan haluaa ja kaipaa toista.
Parasta
rakkautta §
10918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei sitoumuksia, ei velvollisuuksia.
perinteisen parinmuodostuskäsityksen vastaistahan se taitaa olla. siis tapahtumaketjun, joka johtaa yhteiseen talouteen ja yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen.
yhteinen likapyykki ei välttämättä ole mikään kauhistus :) se voi olla jopa tavoite ;D ;D
eikä rakkaus kai ole pelkkää ikävää, kaipaamista ja satunnaista olemista? voisi sen kai noinkin tulkita, mutta lienee paikallaan todeta, että muunkinlaisia tulkintoja rakkaudesta on olemassa :) isoja tunteita voi saada aikaan muunkinlaisesta yhdessäolemisenmuodosta.
hlökoht pidän perinteistä yhteiselämänmallia parempana. ei tosin fundamentalistisesti, kun on kuitenkin moderni käsitys ihmisyydestä ja inhimillisyydestä sekä joitain tarttuneita käsityksiä naisten mielikuvista koskien naiseutta. sekä tietysti omat käsitykset miehisyydestä ja miehen rooleista ja olemuksesta, miehisyyden näyttämisestä, jotka ovat vuosien varrella joutuneet kovastikin kyseenalaistetuiksi siitä ja sillä mitä muut ajattelevat ja käsittävät sanoilla mies ja miehisyys.
Noh, eihän ketään voi omistaa. Tosin en usko ikävän intohimoa ylläpitävään voimaan. Arjen sietäminen on vaikea taitolaji, joka ei kaikilta valitettavasti onnistu. Heikot ja pelkurit eivät uskalla edes yrittää.
Ps. Taidan pistää pesukoneen pyörimään. Samalla vaivalla tulee vaimonkin pyykit pestyä. Ja joo, osaan lajitella ja pistää rintsikat pesupussiin...
kun ei nyhjätä yhdessä koko aikaa ja siinä vaalitaan sitä tunnetta se ei arkene ja latistu niin kuin yhessä asumisessa käy,,ja olosuhteetkin sanelee ettei voiskaan asua saman katon alla kaiken aikaa.
Yhdessä ja lähekkäin, mutta tukevasti omilla jaloillaan seisten. Ei siis ripustautuen tai kahliten.
Mikä suhde se sellainen on, mikä ei yhdessäolemista kestä? Ei hyvä ja onnellinen suhde latistu yhdessäasumisesta. Päinvastoin arjen jakaminen vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Teeppäs muksu ja tule sitten kertomaan erilläänasumisen autuaaksitekevästä vaikutuksesta. Ai mutta eihän sellainen voi ajatusmaailmallasi edes tulla kyseeseen.
yhdessä asuminen ei vain olosuhteiden pakosta ole mahdollista,tää on ihanin muoto meille ja nautimme täysin siemauksin!!!
Mutta ei tuossa siltikään mitään erityisen rohkeaa tai hienoa ole. Ei sillä, että siinä mitään väärääkään olisi. Sitäpaitsi jos tilanne johtuu olosuhteiden pakosta, niin kyseessähän ei silloin ole edes oma ratkaisusta.
tykätään näin tää on upea ja hienojuttu meillä..
Miksi arvostelet tiukasti toisten tapaa järjestellä asioitaan ,etkö ole omaasi tyytyväinen vai??
kun näen unelmieni miehen (ketä en kuitenkaan voi koskaan saada) on jotain tajuttoman ihanaa.
Kun emme näe elämäni on yhtä helvettiä.
Olen riippuvainen hänestä, mutta hän ei ole riippuvainen minusta.
Hän on minulle kuin huumetta.
Ja minä olen hänelle vain leikkikalu.
Sitä huolimatta en pysty lopettamaan tapaamisiamme.
yksipuolinen rakkaus ei ole kiva asia.
puoleinen olisi, vaikkette yhdessä alvariinsa olisikaan, eiks ni?
kuunnella ensimmäistäkään pierun paukausta,
siitähän se arki ja toisen pitäminen itsestäänselvyytenä alkaa.