Olen käynyt paljon treffeillä, tapaillut useampaa miestä ja ollut sängyssä kolmen kanssa. En siis ole miesten suhteen mitenkään kokematon. Voisin jopa sanoa olevani kokeneempi kuin monet muut mun ikäiset. (Ikää pian 20v.)
En ole kuitenkaan koskaan virallisesti seurustellut vaikka olen suht kaunis. En kuitenkaan vielä huolestu asiasta, koska seurustelemattomia paljon mua vanhempiakin löytyy vaikka kuinka.
En ole kuitenkaan koskaan virallisesti seurustellut vaikka olen suht kaunis. En kuitenkaan vielä huolestu asiasta, koska seurustelemattomia paljon mua vanhempiakin löytyy vaikka kuinka.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Nii oliks sulla jotain pointtia? Olen 23 enkä ole koskaan seurustellut myöskään, koska ei kiinnosta seurustelu pelkästään seurustelun takia. Odotan sitä oikeaa, mutta jos ei löydy niin ei paljoo kiinnosta.
Että joo jätä huolestumatta ihan rauhassa
Olevan vaikeaa naisella, toista miehellä.
Ei pidä paikkaansa, että naisella on automaattisesti helpompaa. Tuo on miesten keksimä juttu. Ei se niin ole että nainen vaan istuu ja odottaa miesten tulevan. Siinä pitää itse ole hyvin aktiivinen jos meinaa miehen saada.
Kyllä se keskimäärin on naisille helpompaa. Naisilla riittää odottaminen, miehillä se ei saavuta juuri mitään. Jos asia olisi toisin, niin naisten odottaisi tekevän paljon nykyistä enemmän aloitteita.
Jos mietin tuttavapiirini kauniita naisia, niin ei kyllä yhdenkään ole tarvinnut nähdä mitään vars. vaivaa saadakseen komean/halutun miehen.
Miehellehän oletustila on seksitön elämä ikisinkkuna, omasta itsestä on sitten kiinni onko valmis näkemään riittävän määrän vaivaa tilanteen muuttamiseksi. Ulkonäkö, raha, valta yms. helpottavat tilannetta, mutta kyllä miehen aina pitää vähintäänkin kohtuullisesti nähdä vaivaa.
eli mun elämä on ikisinkkuna ja olen kyllä jos siihen totuttautunut.
Äläs nyt viitsi valehdella.
tavismiehen pitää tehdä tosissaan töitä naisen eteen ja kärsiä monet kymmenet pakit...
Itse seurustelin ekan kerran 22-vuotiaana, kolmisen vuotta. Nyt sitten pari vuotta sinkkuna, muttei huolestuta yhtään. Aina sais seuraa, jos haluaisi, mutta odottelen mielellään sitä että itse rakastun taas palavasti. Mielestäni se on reilumpaa kuin tavan vuoksi seurustelu. Sen kyllä vaan huomaa, että vaatimustaso kasvaa sitä mukaan mitä vanhemmaksi tulee...
Tilanteeni on kanssasi jotakuinkin sama. Ainut ero on, että en ole harrastanut vielä seksiä.
Seurustelemattomuuteni syy taitaa olla siinä, etten halua seurustella vain seurustelun vuoksi, sekä se, että yleensä miehet ovat paenneet paikalta muutaman tapailukerran jälkeen. (varma pakeneminen seuraa siitä, kun miehet huomaavat etten ole helposti sänkyyn saatavissa oleva) Mielestäni minua ei myöskään yritetä baareissa liiemmin iskeä, ellen sitten itse ole aktiivinen.
Minua on kuitenki tässä viimeaikoina alkanut painaa se, etten ole seurustellut. Ihmiset ovat aina ihan ihmeissään kun saavat asiasta kuulla. Sen vuoksi olenkin alkanut miettimään, että olenko jotenkin outo. :)
Itse en tiedä omassa tuttavapiirissäni yhtäkään naista, joka ei olisi vähintäänkin kohtuullisen kokenut. Useimmat seurustelee vakituisesti tai on jopa jo naimisissa (nämä on tosin itseäni hiukan vanhempia). Joten sanoisin, että olet erittäin outo tapaus.
Outoutta lisää myös se, että ilmeisesti tuot seurustelemattomuutesi esille muille ihmisille? Itse en ole *koskaan* edes harkinnut kertovani noin henkilökohtaisia asioita muille ihmisille. Toki muutama lähipiirini ihminen tietää oman kokemattomuuteni, mutta edes heidän kanssaan en koskaan vars. puhu asiasta. Voit itse miettiä, millaisen kuvan ihmisestä saa esim. työelämässä, jos selviää että ihminen on täysin kokematon...Suurin osa ajattelee (ymmärrettävistä syistä), että ihmisessä on enemmän tai vähemmän jotain vikaa, luultavasti pään sisällä. :-) Tuollaiset asiat nähdään hyvin negatiivisesti työelämässä, koska sosiaalinen osaaminen on tärkeää lähes kaikilla aloilla nykyään.
Nuorena on tosin helppo esittää ns. "normaalia", koska ihmiset luulee että ikisinkkuna elävä ei vaan halua sitoutua ja sehän on nykyään melko trendikästä. Nelikymppisenä ei välttämättä enään hirveästi naurattaisi, jos pitäisi alkaa perustelemaan yksinelämistä, koska siinä vaiheessa se on oikeasti jo aika friikkimäistä.
Mua ei ainakaan koskaan ole oudoksuttanut ihmiset, jotka ovat kokemattomia vielä kolmikymppisinäkin, saati sitten parikymppisinä (itse en ole koskaan kuulunut tähän ryhmään, siksi mielestäni perustelua sanoa). Yleensä mietin, että on vain niin vaativa parinvalinnan suhteen ettei vielä ole kohdalle osunut. Ja miksi noista asioista ei voisi puhua, kaikkihan niistä puhuu! Enemmän ihmetyttää ihmiset, joilla on pakottava tarve aina seurustella lapsesta asti ja kumppania vaihdetaan jo lennosta, ettei vaan tarvitsisi olla päivääkään itsenäinen.
Kokeneisuudella ja kokemattomuudella seurustelun suhteen ei ole mitään merkitystä työelämässä, kuten ei monessa muussakaan asiassa. Miksi edes pitäisi yrittää "esittää" jotakin...
Luuletko oikeasti, että kehuskelen tuolla toreilla ja turuilla, että en ole seurustellut? Saatikaan, että menisin siitä sanomaan työnantajalle. :D
Jos minulta kysytään, niin vastaan. Kun minulta kysyttiin aiempia seurustelukumppaneita niin vastasin totuudenmukaisesti. Vai olisiko pitänyt valehdella, etten olisi niin "friikki"?
Ehkä tuo seurustelemattomuus tuottaa miehille pahempia paineita? Itse en ole siitä kovia paineita jaksanut ottaa. Suvussani on monia yli 40-vuotaita naisia, jotka eivät elä parisuhteessa. Mieluummin yksin, kun elää jonkun kanssa vain sen takia että olisi joku.
En väittänytkään, että kerrot kaikille tilanteestasi, mutta annoit kuitenkin ymmärtää, että et pahemmin peittele kokemattomuuttasi. Seurustelu ei vielä nuorena ole niin paha asia, kunhan ei vaan tuo ilmi, että on myös seksuaalisesti kokematon. Se nimittäin ON outoa todella monen ihmisen mielestä. Lisäksi, jos joku tosiaan kuvittelee, että työuralle ei ole haitallista jos käy ilmi että ihminen on ns. luuseri henkilökohtaisissa sosiaalisissa suhteissa, niin ei taida paljon ymmärtää miten yritysmaailma toimii.
Ei seurustelemattomuus itsessään luo minulle mitään paineita, mutta tämä "kylmä" elämä ehkä hiukan. Katsos, kun mies ei pääse kokemaan _mitään_ läheisyyttä, ellei ole jonkinlaisessa suhteessa naisen kanssa. Miehet ei keskenään halaile tai tee mitään vastaavaa (eikä siihen edes heteromies pysty, paitsi ehkä urheilussa ;)). En ainakaan itse jaksa enään valehdella itselleni, että en mukamas ikinä haluaisi kokea, miltä tuntuisi vaikkapa katsella söpöä nukkuvaa naista vierelläni.
mainitsemassasi jutussa on selvä:
"En ainakaan itse jaksa enään valehdella itselleni, että en mukamas ikinä haluaisi kokea, miltä tuntuisi vaikkapa katsella söpöä nukkuvaa naista vierelläni."
Tuolla tavalla ajattelevia miehiä on valtavat määrät. Naiset eivät kuitenkaan ajattele miehistä samalla tavalla. Nainen ei haaveile katselevansa söpöä nukkuvaa miestä vierellään. Nainen haaveilee miehestä, joka katselee häntä hänen nukkuessaan söpönä vieressä.
ei tajunnut: miehet haaveilevat naisesta, jota saisi silittää ja halata. Naiset haaveilevat miehestä, joka silittäisi ja halaisi. Tämä dramaattinen ajattelutapojen ero on se kulmakivi, jolle kaikki kanssakäyminen perustuu.
Olen nimittäin 30v ja tasan kerran seurustellut lyhyen ajan ja kerran harrastanut seksiä ilman että mentiin loppuun asti. Siis tasan yhden naisen kanssa olen ollut enkä seksiä ole varsinaisesti harrastanut kunnolla ikinä. Miehillä lähes mahdotonta saada naista. Jatketaan yksinelämistä, sitä tuttua ja turvallista.
Mr30v
Ei, et ole outo. Jokaisella on oma tahtinsa.
No eipä sitä seksiä ole päässyt harrastamaan kun ei irtosuhteet kiinnosta.
Mikään ei näköjään kelpaa kun pitää samaan aikaan olla huora ja madonna.
sosiaalista kanssakäymistä, jota työelämässä tarvitaan. Minä en ole tarvinnut.
Aivan uusi asia, aina sitä uutta oppii, kun kauan elää. Hienoa, vau!
Terve ihminen jolla on 2 tervettä kättä ei tarvitse apuja räpeltelyyn....