Joku mies vois nyt valaista mulle logiikan tässä asiassa:
Mieheni ilmoitti yhtäkkiä, että myy asuntomme ja ostaa omakotitalon ja jos en tule perässä, niin voin hankkia itselleni oman vuokra-asunnon. Ja minun pitää olla hiljaa, koska minulla ei ole varaa osallista omakotitalon ostamiseen. Ollaan siis alle kolmekymppisiä ja minä vastavalmistunut, joten eipä tässä suuria omaisuuksia vielä ole kertynyt.
Mut nyt siis ajetaan ulos kodistani ja millään mitä sanon ei ole väliä.
Mitäs sanotte? Nostanko kytkintä vai koitanko selvittää mitä ihmettä sen miehen päässä liikkuu? Oishan se voinut ekaks ees kysyä, että haluanko ylipäätään muuttaa. Miten joku voi ajatella näin?!
Mieheni ilmoitti yhtäkkiä, että myy asuntomme ja ostaa omakotitalon ja jos en tule perässä, niin voin hankkia itselleni oman vuokra-asunnon. Ja minun pitää olla hiljaa, koska minulla ei ole varaa osallista omakotitalon ostamiseen. Ollaan siis alle kolmekymppisiä ja minä vastavalmistunut, joten eipä tässä suuria omaisuuksia vielä ole kertynyt.
Mut nyt siis ajetaan ulos kodistani ja millään mitä sanon ei ole väliä.
Mitäs sanotte? Nostanko kytkintä vai koitanko selvittää mitä ihmettä sen miehen päässä liikkuu? Oishan se voinut ekaks ees kysyä, että haluanko ylipäätään muuttaa. Miten joku voi ajatella näin?!
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kannattaisi olla naimisissa, niin mies ei voisi myydä edes nimissään olevaa asuntoa ilman suostumustasi. Kun nyt näin ei ole, niin mikäs mahdat. Itsekäs äijä, vaikka hänellä moiseen laillinen oikeus onkin. Kummallista, kun puolisot eivät osaa puhua asioista, olipa kyseessä sitten seksi, lapset asunto tai joku pienenpikin asia.
Ajattele positiivisesti; mies sentään antoi selvät vaihtoehdot.
..positiivisesti. Oikeestaan ajattelin, että luojan kiitos ei olla naimisissa eikä ole lapsia. Tuskin se edes ajattelee, että olis olemassa semmonen vaihtoehto, etten tulis sinne omakotitaloon. Mutta sittenpähän näkee, kun kannan kamani jonnekin vuokrayksiöön. Jos hän haluaa jonkun sopankeittäjän nyrkin ja hellan väliin, niin musta ei kyllä siihen ole. En vaan jaksais sitä kitinää, joka tästä tulee, kun kerron lähteväni. Tai no, eikai sillä pitäis olla väliä? Itsehän se sano, että pakkaa kamas jos ei kiinnosta. On vaan todella outo olo, koska kaikki tämä on tapahtunut viikon sisällä. Ensin oli "kaikkia hyvin" ja nyt yhtäkkiä kamala kaaos..
Nii ja siitä, että pitäis puhua. Mä en uskalla. Saan aina huudot jos yritän jostain vakavasta keskustella.
Pitäisi osata pitää puolensa. Jos se ei jostain syystä onnistu, on parempi lähteä eri teille. Olen tosin tähän ikään mennessä pistänyt merkille, että jokaisessa parisuhteessa jossain vaiheessa kokeillaan, kumpi määrää kaapin paikan. Hyvän suhteen merkki on valistunut kompromissi, josta teillä ei taida olla tietoakaan. Tosin koskaan ei kannattaisi erota vain periaatteen vuoksi.
mitä olet tekemässä itsellesi?! Alistut kynnysmatoksi. Tuskin mies sua voi tolla pelillä kunnioittaa. Tee selväks että peli ei vetele. Jos ei muutosta tuule niin luulempa että sinulle ja ehkäpä teille molemmille parasta on erota..?
perässä ja alat emännäksi.
Nyt sait kaikki palstan päivystävät femakot (mukaanlukien miespuoliset femakkomyötäilijät) niskaasi.
Että jos rakastaa, niin sitten kunnioittais toisenkin mielipidettä :)
Miehet ovat jo riittävästi katselleet ympärilleen ja ymmärtävät jo, että raha-asioissa ei kannata muiden mielipiteitä kunnioittaa. Naiset kuuluvat raha-asioihin.
nosts kytkintä,ei tommosta ukkoo kannata katella
Olis kiva tietää, että mitä mieltä miehet ja naiset on siitä, että pitäskö lähteä? Onko tää ihan normaalia käytöstä miesten mielestä?
ymmärtää poistua takavasemmalle.
Pelottaa vaan kauheesti, ku en o koskaan ollu yksin ja tää kaveri on aika äkkipikänen. Eli olen täällä varmaan taas huutelemassa neuvojen perään, kun mun sohvaa heitetään toisen kerroksen partsilta alas :)
Onneks osaan sentään tietokonetta ja autoa käyttää ite. (Koitan tässä keksiä näitä positiivisia puolia..)
palstan juttuja parisuhteen ihanuudesta..
kuulostaa. Vaikkei sinulla sitä omaisuutta ole ja mahdollisuutta osallistua omakotitalon ostoon eikö suhteessa kuitenkin ole kaksi tasavertaista osapuolta, joiden molempien mielipiteillä on merkitystä. Mielestäni hänen tosiaan olisi pitänyt keskustella asiasta ja ottaa huomioon sinun mielipiteesi.
Onko suhteenne muuten kunnossa, kuulostaa siltä kuin hän kokisi tarvetta osoittaa sinulle, että hänellä on päätösvalta yhteisistä asioistanne, varsinkin kun tietää, että asettaa sinut mahdottomaan tilanteeseen. Toisaalta, miksi koet omakotitalon hankkimisen huonona ideana suhteenne kannalta tai itsesi kannalta? Kerroit, että olet juuri valmistunut? Voisiko miehellä olla jokin taka-ajatus liittyen sinun elämääsi ja päätöksiisi mitä olet suunnitellut nyt tehdä? Etsiä oman alasi töitä, päästä työelämään, saat lisää itsenäisyyttä ja päätösvallan koskien omaa elämääsi kun tähän asti olet ehkä ollut riippuvaisempi miehestä?
Niin, ja anteeksi asiaan sotkeutuminen, nämä ajatukset tulivat nyt naiselta... :)
Ollaan joskus puhuttu isomman asunnon hankkimisesta (nyt rivarikaksio). Olen sanonut, etten missään nimessä halua metsä keskellä isoon omakotitaloon. Mutta asiasta on puhuttu todella teoreettisella tasolla noin vuosi sitten.
Kävimme katsomassa tätä taloa jota hän on ostamassa ja meinasin ruveta itkemään kun mietin, että siellä pitäisi asua. Ei tullut lainkaan "koti-olo" ja tämän talon rakennusvaiheessa tehdyt ratkaisut koskien esim. pesutiloja, eivät olleet naisihmiselle otollinen ratkaisu. Mutta kai se ulkokautta kulkeminen suihkuun on mitätön asia kun pihalla on kaks autotallia? Vaikka ei toi äijä kyllä mitään autoja osaa laittaa..
Itselleen hän sanoi sitä omilla rahoillaan ostavansa, kun kysyin, että eikö mun mielipiteellä ole väliä.
Mutta miks joku haluaa yksin muuttaa 200 neliön taloon YKSIN? Mä en tajua.
Eiköhän sille äijällekin tämä asia valkene 30 asteen pakkasessa. Ukkoa ei vaivaa mikään muu kun typeryys ja näyttämisen halu.
Entäs, jos se mies mielessään on suunnitellut, että pitää olla iso talo tuleville lapsille? Ihmisillä kun on tapana hyvää tarkoittaen tehdä päätöksiä vastoin toisen tahtoa.
Muistan teininä, kun mutsi uhrautui asioissa, joita en arvostanut sitten pätkän vertaa. Jospa miehesi nyt sortuu samaan?
Varmaan sillä on joku hyvä taka-ajatus ollut. Vaikka olen hurjia asioita kokenut nuoresta iästäni huolimatta (pari viikkoo vajaa 23), niin jaksa uskoa, ettei kukaan nyt ehdoin tahdoin pahaa toiselle koita tehdä.
Mutta se talo mitä katottiin, ei kyllä lapsiperheelle ratkasujen puolesta sopis. Voisin luopua periaattteestani "ei metsään isoon taloon", jos tää talo ois katottu yhdessa ja vaikka keskusteltu asiasta. Mutta miks se pitää ostaa kysymättä ja viikossa??
Jos sillä äijällä oli tässä joku hyvä tarkotus, niin miksei se voi sanoa, että sori, en tajunnu, ettet halua tommoseen taloon ja tarkotti vaan hyvää ja joo, etitään joku toinen mikä miellyttää kumpaakin.. Mutta ei näin.
Mun pitää kuulemma joustaa ja uhrautua ja olla hiljaa kun en omista rahaa tarpeeksi. Luulin jo joustaaneni siinä, etten lähtenyt vaihto-opiskelemaan tai toiseen kaupunkiin korkeakouluun, koska hän ei olisi jaksanut olla yksin(lue: pelkän käden voimalla) paria kuukautta. Taitaa kyllä ymmärrys kohta multa loppua..
Niin että ulkokautta pesutiloihin ja että itselleen on ostamassa? Ei siis sanonut 'meille'. No, kuulostaa todella siltä kertomasi perusteella, että...ei muuta kun siitä vaan toivotat onnea ja menestystä! :)
Vakavasti puhuen, voitko kuvitella itseäsi/oletko valmis sitoutumaan tuollaiseen mieheen ja suhteeseen, jossa sinua ei kohdella ja arvosteta tasavertaisena? Suhteeseen, jossa sinun mielipiteilläsi ja - pidemmän päälle, myöskään elämälläsi ei ole merkitystä. Millaisena kuvittelet suhteen kymmenen vuoden päästä jos sinun tehtäväsi on olla hiljaa ja toimia sen mukaan, mitä toinen tekee ja päättää? Tämä kaikki hyvin kärjistetysti, eihän todellista asioiden laitaa ja asian vakavuutta voida tietää, paitsi jos sanomaasi uskotaan, ja vaihtoehdot ovat 'muutat tai lähdet' niin vakavasta asiasta voitanee puhua. Mustavalkoista mieheltäsi.
Edelleen uskon taustalla olevan pelko sinun itsenäisyydestäsi ja siitä, että nyt valmistuttuasi tulet yhä riippumattomammaksi miehestä. Työ, palkka, uusi ympäristö, uusia ihmisiä, uusia mielenkiinnonkohteita, reviirisi laajenee, sinä muutut näkemällä ja kokemalla - pystyykö hän sopetumaan muutokseen? Pelko sinun menettämisestä voi nyt purkautua tällaisten ehtojen asettamisena.
Tiedä sitten, tämä nyt tätä keittiöpysykologiaa:)
Ehkä tää nyt sit on joku alitajunnallinen testi siltä äijältä. Ja ehkä mun pitää testata itteeni, että tuleeko tästä mitään.
Kun oltiin sitä taloa kattomassa, niin ajattelin just tonne 10 vuoden päähän. Ajattelin, että voinko kotiutua taloon, johon mut on "pakotettu" ja jos koko ajan on pelko, että mitä seuraavaks tapahtuu multa kysymättä.
Toisaalta mun mielessä pyörii se, että kannattaako sitä prinssiä valkosella ratsulla ruveta odottamaan jossain hikisessä yksiössä kaupungin laidalla. Kannattaako ite koittaa epätoivosesti vaihtaa autoon talvirenkaita ja öljyjä ja pyydellä kavereiden äijiä muuttoavuks? Onko sitten mitään parempaa välttämättä olemassa? Toisaalta ei se selviä kun kokeilemalla.
Pelko ja paniikki iskee nyt kohta.
Ei näytä hyvältä...
"Mutta asiasta on puhuttu todella teoreettisella tasolla noin vuosi sitten. "
"Vaikka ei toi äijä kyllä mitään autoja osaa laittaa.. "
"Itselleen hän sanoi sitä omilla rahoillaan ostavansa, kun kysyin, että eikö mun mielipiteellä ole väliä."
...
Kannattaa ehkä miettiä toi talonhankkimisjuttu ehkä uudestaan?
www.katajary.info
suhteessanne tärkeämpi kuin sinä? Hänen tarpeensa menevät ohi sinun elämäsi ja päämääriesi?
Uskallan sanoa, että kadut jo nyt tuota päätöstäsi olla lähtemättä vaihto-oppilaaksi tai korkeakouluun, eikö? Arvosta itseäsi ensin.
Ajattele tilannetta vuosien päästä. Itse olen ollut samankaltaisten kysymysten äärellä aikoinaan, oikeaan päätökseen auttoi ajatus siitä voinko olla itseeni tyytyväinen jos jätän toimimatta niinkuin minulle on parasta. Vastaus kuului: En.
Kiitos Hard Talk asioiden tiivistämisestä. Pisti naurattamaan tuo autojen laitto. Onhan sekin tosin kätevä taito. Tollai toisen sanomana omat kommentit pistää miettimään ihan eri tavalla kuin itse kirjoitettuina.
Ei tästä taida tulla mitään..
ei pidä jäädä siksi, että pelkää yksinoloa. Yksinolo omalla tavallaan on parasta aikaa kasvaa, kehittyä ihmisenä. Ne ystävien kundikaverit ja miehet sopii hyvin muuttohommiin ja autonrenkaita vaihdetaan huoltoasemillakin, kai? :)
Sitäpaitsi, yhden suhteen päättyminen on toisen, ehkä paremman alku. Mutta ensin on hyvä opetella tulemaan toimeen omillaan, se vahvistaa.
Hänelle raha ja työ on aina ollut tärkeempää kuin minä. Kai sitä sitten tyhmänä on ajatellut, että semmonen asia joskus muuttuis. Sanoit, että sulla samanlainen tilanne ollut joskus?
Ottamatta enempää tohon ellan juttuun kantaa niin yleisesti...sulla on laadukasta keittiöpsykkaa...!
"Naisen uusi Työ, palkka, uusi ympäristö, uusia ihmisiä, uusia mielenkiinnonkohteita, reviirisi laajenee, sinä muutut näkemällä ja kokemalla - pystyykö hän sopetumaan muutokseen? Pelko sinun menettämisestä voi nyt purkautua tällaisten ehtojen asettamisena."
Kuulostaa aika todennäköiseltä yleisellä tasolla... noinhan se joskus menee...
Ihmisen käyttäytymisen muutosta ohjaa usein pelot... ja pelkoja voi yrittää ratkaista pilkkomalla ne pienempiin osiin toisaalta jos ihmiset eivät arvosta keskenään toisiaan niin vaikea on ratkaista yhtään mitään...se on silloin voi voi...
No ok. toi em. on tietysti usein teoriaa toisaalta mitä muita vaihtoehtoja parisuhteessa tuolloin on takavasemmalle poistumisen sijaan...?
Huutamista, toisten ohi puhumista, ja sitten jos nainen on ollut alistetussa asemassa pitkään niin
sitten se ottaa kaiken takas viimeistään 45 senä ja kyykyttää miestä mennen tullen... ja sukset ristiin... ja molemmat alkavat soittamaan eri bändeissä... ja baari kutsuu yksinäistä kulkijaa... puolin ja toisin...
MITÄ SE TARKOITAA???
Olettaisin että on miehen maksama asunto nykyinen ja uusikin. Se on niin että se joka maksaa päättää. Viisas mies, kun ei anna akkain länkytysten vaikuttaa finanssipolitiikkaan.
Mies itselleen ostanut aikoinaan yksin ollessaan ja pyys mua muuttamaan sitten sinne.
Ja saahan sitä jokainen rahoillaan tehdä mitä haluaa, mutta vastaa kai sitten seurauksistakin?
On vaan hieman epäreilua olettaa, että opiskelujen ohessa tän ikäsenä ois saanu kerättyä omakotitalon verran omaisuutta. Tottakai olisin valmis ostamaan siitä talosta puolet sitten kun voin esim. ottaa lainaa, mutta edellyttäen, että se talon ostopäätös ois aikoinaan yhdessä tehty.
Ei kukaan järkevä mies laita rahaa parikymppisen naisen takia asuntoon jota ei itse halua. Yli puolet avioliitoista menee perseelleen, varmaan 3/4 avoista. Siinäpä sitten istut ja kärvistelet vittuuntuneena asunnossa, josta et itse pidä ja jonka velkataakka on omassa niskassa.
Sitten kun on 50v ollut yhdessä naisen kanssa, voi ehkä vahingossa harkita mielipiteen ottamista huomioon raha-asioissa. Siis jos on niin pirun tyhmä, ettei ole jo hillojaan laittanut muihin naisiin, viinaan ja lauluun.
Vielä kyselet täällä...päivänselvää asiaa. Hyvänen aika, olet ihminen, nainen, elävä sellainen, jolla tunteita, mielipiteitä, ajatuksia. Jätä tuo mies. Teidän välillä ei ole rakkautta. Ei välittämistä. Tiedät sen jo itsekin.
Sinä pärjäät paremmin yksin. Muuta vaikka vuokra-asuntoon aluksi, voit sitten ostaa oman. Lainaa saa helposti ja hyvällä maksu-ajalla. Kun ostat oman asunnon, lainan lyhennys korot saattavat olla jopa vuokraa pienemmät.
Toivon, että uskallat tehdä päätöksen, jonka sun olisi pitänyt tehdä jo. Ei kukaan ihminen voi hallita toista noin, eikä kenenkään tarvitse suostua tuollaiseen. Joko olet harvinaisen tyhmä tai sitten todella pahasti lähimmäisriippuvainen.
On korkea aika toimia ! Ja löydät takuulla paremman miehen.
"Toivon, että uskallat tehdä päätöksen, jonka sun olisi pitänyt tehdä jo."
Hyvinpä tiedä toisten asiat... Tuo on kyllä hieno taito ihmisessä!
"On korkea aika toimia! Ja löydät takuulla paremman miehen."
Elä nyt takuuta silti mene meistä miehistä antamaan...
Ex-mieheni omaisuusmassa oli yhdessäolomme aikana melkoisen mittava.Väläytteli aina silloin tällöin vähän samantapaisia kuvioita kuin sinulla nyt.Todellisessa erossa kyni minut putipuhtaaksi,myös minun omista rahoistani.Lakimiehet osaavat sen.
Nykyisellään kaikki ympärillä on omaa.Nautin:)
Onnea sinulle Oikeisiin Valintoihin!
Mitä sulla on siihen sanomista, jos mies myy asuntonsa? En minäkään kysele keneltäkään lupia, kun teen päätöksiä omaisuudestani.
Itsekkyys ei ole parisuhteen kannalta aivan ideaalein ominaisuus.
Tunnistan kertomuksesta itseni miehesi paikalta.
Nuorempana olin niin haltioissani siitä, että olin tienannut paljon ja saanut ostettua rahalla kaikkea mukavaa, etten omaisuuteni voimassa ymmärtänyt, että jakamalla kaikki tuntuu vasta omistamisen arvoiselta.
Niinpä potkin päähän sen aikaista poikaystävääni ja aina riidan tullen ilmoitin, että asia josta riideltiin oli minun omistama, joten minulla oli myös päätösvalta. Oli kyse sitten vaikka minun omistamasta televisiosta, kun kiisteltiin siitä, mitä kanavaa katsottiin.
Samaa vääntöä käytiin myös asunnosta. Aina kun koitti iso riita, tai esim. remontointipäätösten paikka, enkä saanut tahtoani läpi, ilmoitin, että äijä saa lähteä kävelemään, jos ei meikäläisen valinnat kelpaa.
Näin vuosien jälkeen ymmärrän jo paremmin. Elämässä on tehtävä kompromisseja, etenkin jos on kyse rakkaasta ihmisestä. Ja vaikka omistankin kaiken ympärilläni olevan, ei se tarkoita sitä, ettäkö voisin aina päättää kaikesta, jos samalla haluan, että ihminen jota rakastan olisi onnellinen.
Itsekkyys on siinä suhteessa kurja ominaisuus, että siitä pääsee eroon vasta iän ja kokemuksen myötä, jos pääsee. Sitä ei voi kukaan muu sinusta itsestäsi kitkeä pois.
Jos olisin sinun housuissasi, pakkaisin kamani ja muuttaisin siihen omaan yksiöön. Eiköhän se sinun poikaystäväsikin aikaa myöden tajua, että keskellä metsää asuminen yksinään ei olekaan niin kauhean mukavaa, vaikka kämpässä olisi 300 neliötä.
Sinun haasteesi vastavuoroisesti on se, että yksinjäämisen pelossasi joustat silloinkin, kun sinua kohdellaan väärin. Ehkä nyt olisikin aika oppia sitä yksinoloa, tai hyvässä lykyssä löydät itsesi vielä viisikymppisenäkin avioliitosta jonkun tyrannin kanssa, jossa sinä joustat pelkosi vuoksi kaikessa.
Puhut jo nyt siitä, kuinka miehesi on äkkipikainen ja että sinulla on riski saada päihisi. Onko mies tosiaan edes tämän pohdinnan arvoinen? Olisiko jo aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu omasta elämästä ja ratkaisuista? Teidän molempien.
Olipas hienosti kirjoitettu!
Ihminen voi käyttää elämänsä niin monin tavoin ja siihen meillä jokaisella on oikeus. Vanhempana sitten huomaa että ihminen on valintojensa summa ja niittää sitä satoa mitä on kylvänyt.
Toiset nauttii ihmisen kanssa elämänsä jakamisesta toiset taas pitää kyvyilleen luontevampana jakaa omaa elämäänsä asioiden ja tavaroiden kautta ihmiselle/ihmisille. Ja loput ovat jotain em. väliltä...
Elämän arpajaisissa sitten kukin tavoittelee sitä minkä uskoo olevan oikein ja hyväksi hänelle itselleen.
Varmaankin noin..
Sitten joskus vanhana huomaamme,että koko elämä on mennyt ikuiseen tavoittelemiseen.Olemmeko kaikessa yksilöllisyydessämme vain kilpailuyhteiskunnan rivituotteita?
Sähän puhut jo kuin MMies... tai siis kirjoitat.
En vaan voinut olla huomaamatta. :)
(Joo, kyllä mustakin MMies on ihan ihqu...)
MMiehen otsakoinnit ovat mielestäni suorastaan hurmaavia,siitä into kopiointiin!
(totta kai on ihqu nettipersoona...naamaa en oo nähny...kun ei kuvvaansa laita esille,siis saattaa olla livenä hyvinkin ruma;( suorastaan ihan sieltä)
;)
Vastaavanlaiseen ratkaisuun olen itsekin päätymässä.
3 vuotta on kierretty taloja katsomassa, mutta mikään ei ole "rouvalle" kelvannut, joten jonain päivänä kävelen kiinteistövälitykseen ja ostan itselleni mieleisen talon ja "rouva" saa muuttaa sinne jos se sitten hänelle kelpaa....
iehen omistama asunto, jos on niin miten sanot että asuntomme?
No tuo on ymmärrettävää, että mies haluaa ensisijaisesti itse päättää omien rahojensa käytöstä, mutta muuten ei kovin hyvältä kuulosta.
Äijän siis käytännössä sanoo, että sille on ihan sama tuletko mukaan vai et. Sut voidaan korvata. Siis joko sillä on tosi kömpelo tapa ilmaista itseään (töksäyttää jotakin muuta kuin oikeasti tarkoittaa) tai et tosiaan merkkaa sille kovin paljoa. Sun pitää nyt varmaan miettiä kummasta on kyse ja tehdä johtopäätökset.
No tämä keskustelu jo toi sen esille, että muijahan lähtee heti kun ei asunto miellytä. Siinä sitä pinnallisuutta ja selkeä esimerkki siitä, miksi miehen tuleekin pitää raha-asioissa vain ja ainoastaan oma päänsä.
Kukaan halua asua paikassa, joka ei tunnu kodilta ja johon on pakotettu muuttamaan?
Sanoin äijällä, että pakkaan kamat ja lähden, jos ottaa sen talon. Eipä ottanut, vaikka ite oli käskeny sen oman kämpän hommata jos ei miellytä. Varmasti jonkun mielestä kiristystä, mutta niin olisin tehnyt. Saa nyt nähdä miten tästä eteenpäin. Yllätti se, miten moni on sitä mieltä, että noin voi vaan ajaa toisen ulos kodistaan. Ajatteleeko suurin osa oikeesti vaan itseään vai onko ne fiksummat sitten vaan hiljaa?