no niin vihdoin saan aikaseksi kysyä teiltä tästä aiheesta tai paremminki sanonnasta et "jotain puuttuu".
tilannehan on se että tapaat uuden ihmisen, tapailette ja kaikki menee (ainakin) sun puolelta ihan hyvin ja homma tuntuu pelaavan. kohta sitten tapahtuu etääntyminen ja sitten tulee tekstiviesti (jos ei suoraan uskalleta jättää) ja asia on, et "oot kyllä tosi kiva mut jotain puuttuu". mikään ei oo niin rasittavaa kun tuo.
ja nyt tulee se yleistys. tuo lause tulee just niiltä hyvännäköisiltä, joilla menee ihan hyvin elämässä ja seuraakin riittää. on ehkä oltu aika kauan sinkkuja ja on totuttu elämään vapaasti.. sit tulee eka tajuaminen siitä et ei tuo uus tuttavuus olekaan TÄYDELLINEN. ja sillon tulee tunne et jotain puuttuu. toisin sanoen, halutaan liikaa, eikä uskalleta vaan lähteä yrittämään suhteessa tosissaan. vaikka sä löytäisit minkä ihannemiehen tai naisen niin aina elämästä tai suhteesta jotain puuttuu! miten siihen suhtaudut onki eri asia.
me ollaan luusereita kaikki sinkut. ensin katsellaan, kierrellään ja etsitään sitä oikeaa. eihän se koskaan tuu vastaan ku kukaan ei uskalla jäädä suhteeseen kokeilemaan josko homman sais toimimaan, vaan aina sen jonkin puuttuessa haikaillaan jo aidan toiselle puolelle missä ruoho vihertääkin taas mukavasti.
tilannehan on se että tapaat uuden ihmisen, tapailette ja kaikki menee (ainakin) sun puolelta ihan hyvin ja homma tuntuu pelaavan. kohta sitten tapahtuu etääntyminen ja sitten tulee tekstiviesti (jos ei suoraan uskalleta jättää) ja asia on, et "oot kyllä tosi kiva mut jotain puuttuu". mikään ei oo niin rasittavaa kun tuo.
ja nyt tulee se yleistys. tuo lause tulee just niiltä hyvännäköisiltä, joilla menee ihan hyvin elämässä ja seuraakin riittää. on ehkä oltu aika kauan sinkkuja ja on totuttu elämään vapaasti.. sit tulee eka tajuaminen siitä et ei tuo uus tuttavuus olekaan TÄYDELLINEN. ja sillon tulee tunne et jotain puuttuu. toisin sanoen, halutaan liikaa, eikä uskalleta vaan lähteä yrittämään suhteessa tosissaan. vaikka sä löytäisit minkä ihannemiehen tai naisen niin aina elämästä tai suhteesta jotain puuttuu! miten siihen suhtaudut onki eri asia.
me ollaan luusereita kaikki sinkut. ensin katsellaan, kierrellään ja etsitään sitä oikeaa. eihän se koskaan tuu vastaan ku kukaan ei uskalla jäädä suhteeseen kokeilemaan josko homman sais toimimaan, vaan aina sen jonkin puuttuessa haikaillaan jo aidan toiselle puolelle missä ruoho vihertääkin taas mukavasti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...Vinhasti perää!! :)Noinhan se tuppaa menemään...
voi olla sellaisia villejä kausia, milloin ne kuuluisat juoksut _ei_ ole vielä juostu. Kiva tapailla ihmisiä, mutteivät ota sitä kovin tosissaan, kunhan katsastelevat erilaisia ihmisiä.
Ainakin mulla tuollainen elämänvaihe oli parasta mitä on ollut, parempaa kuin missään suhteessa. Ihminen rauhoittuu, jos itse haluaa. Turha yrittää rauhoittaa sellaista ihmistä, joka haluaa vielä juosta juoksujaan.
Päätin vastaa tähän vaikken oo pitkään aikaan tänne kirjottanukaan.. Olet joo oikeessa siinä, että ainakaan meikäläisellä ei tule suhteesta mitään jos se 'jokin' puuttuu. Ja kuitenkaan EN VAADI TÄYDELLISYYTTÄ. Oon luonteeltani sellanen ihminen että haluun antaa mahiksen kaikille, ulkonäköön katsomatta. Koska ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Siksi oon usein joutunu käyttää tota sun niin inhoomaas lausetta. Mun mielestä rehellisyys on parempi vaihtoehto kun vastaamattomuus. Vai mitä mieltä itse oot? Onko susta kiva miettii että miksköhän se ei vastaa, että onkohan sille jotain tapahtunu? Musta ei ainakaan.. Se on vaan tosiasia ainakin mun kohdalla, että suhteesta ei voi tulla mitään jos toinen osapuoli ei oo fyysisesti kiehtova, ymmärrät varmaan mitä tarkotan. Joskus on käynyt niin että ajan myötä mielipide on muuttunut ja joskus ei. Toi sun ajattelutapa sinkuista on mun mielestä niin väärä kun ikinä voi olla. Miksi tyytyä johonkin, mikä ei ole oikeesti sun juttus? Miksi olla sellasen ihmisen kanssa, joka on ihan kiva, kun on ollut sellastenkin ihmisten kanssa, jotka oikeesti tekee sut onnelliseksi? Muista että onnellisuus lähtee AINA itsestään. Jos et ole ittees tyytyväinen et voi olla sitä toisenkaan kanssa.
välistä.
EHkä on rakastuttu yhteen ja etsitään sitä vielä enempää ja kun ei löydy, niin sitten vaan etsitään. Sen jälkeen kun on rakastunut toisen kerran, niin silmät aukeaa, että hetkinen se olikin erilainen ihminen ja sen kanssa oli hyvä olla. Sen jälkeen kun ei enää roikuta siinä ekassa rakkaudessa, voi onnistua suhteet muidenkin kanssa....näin meni mulla. Tietenkin sitä jotain täytyy olla, ei se juttu ala muuten natsaamaan.
Olen joo samaa mieltä. Kaikki mitä on ennen tapahtunut vaikuttaa kaikkeen tekemiseen tulevaisuudessakin mut jos huomaa vertailevansa toista aikaisempiin, ei se oo ollenkaan hyvä homma. Kummankaan osapuolen kannalta. Ja etsiminen.. Se on mun mielestä vähän ikävä sana, koska se on jotenkin niin vaativa. Eri elämäntilanteissa erilaiset ihmiset on oikeita vaihtoehtoja. Ite oon sinkku omasta vapaasta tahdostani mut en silti poissulje mahdollisuutta suhteesta. Lopetin 'etsimisen' koska totesin että se vaan tuottaa tuskaa ja pettymystä. Nyt olen paljon onnellisempi itseni kanssa. Kenties joskus joku on minuakin varten. On helpottavaa huomata että vanhat asiat ei paina enää, voi vaan keskittyä elämiseen ja uusien ihmisten tapaamiseen. Ei kannata polttaa siltoja takanaan, sillä koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Nauttikaa ihmiset sinkkuudestanne ja olkaa onnellisia, siten asiat alkavat loksahtaa paikoilleen kuin itsestään. :)
tai sitten ei... ;) No, ite oon aatellu pitkälti samoin kuin sä. Siinä, mitä skriivastit on vinha perä. Kuitenkin sen oikean oikean tuntee siitä, että sen kanssa on hyvä olla ja tosissaan ikävöi sitä, kun se ei oo näköetäisyydellä. Pelkästään tieto tuon toisen ihmisen olemassaolosta tuntuu hyvältä. Joku kirjoitti fyysisestä vetovoimasta, mutta kyllä se suurin vetovoima syntyy ihmisen sielun ominaisuuksien pohjalta. Siitä se fyysinenkin vetovoima sitte lähtee. Tosille vain on vaikeeta löytää sitä oikeaa ihmistä. Siinä auttaa vain raaka työ, että jaksaa tapailla ihmisiä.
Osui tossa silmään, että ilmaisit ihmisten tapailemista 'raakana työnä'. Niin se ei mun mielestä kuuluisi mennä.. Kun kirjoitin fyysisestä vetovoimasta, en tarkoittanut PELKÄSTÄÄN sitä. Sielujen vetovoima ja fyysinen vetovoima ei mun mielestä poissulje toisiaan. Jokaisella on omanlaisensa käsitys kauneudesta, mikä mun mielestä on ihan hyvä juttu. Olishan se kamalaa jos kaikkien pitäis tykätä samanlaisista. :) En tarkoituksella halunnut korostaa fyysisyyttä, mutta karu tosiasia on se, että ulkonäkökin merkitsee jotain kumppania valitessa. Sanoi kuka mitä sanoi. Ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan, eikö se niin mennyt..?
Ulkonäkö pelaa vaitettavasti aika suurta roolia parinvalinnassa. Väitän silti ettei se oo kovin järkevä kriteeri. Oon tapailu naisia, jotka o "virallisesti" hyvän näköisiä, mut luonteeltaan ne eivät oo mun makuun olleet. Sitä vastoin joku tavallisen näkönen tallaaja o voinut olla todella puoleensa vetävä luonteensa omainaisuuksiltaan. Jos mä rupeisin naisten kans tekemisiin pelkästään ulkonäön perusteella (pinnallisen ihastumisen perusteella) olis multa jäänyt tapaamatta monta hyvää ihmistä.
Nyt mä painotan, että tämä on vaan yleistys. Ulkonäkö ei kerro kenenkään ominaisuuksista. Mut tahdoin vain kertoa, että kumppania etsiessä ei välttämättä kannata tuijottaa vain sitä pintaa. Ite en luotta pelkkään pinnalliseen ihastumiseen. Se sammakko voi olla se prinsessa tai prinssi. On tietty vaikeeta tietää, mitä itsekukin on miehiään ta naisiaan, mutta siinä mielessä tää netti on kuppilaa parempi tutusmispaikka. Täällä voi tutustua toiseen paremmin.
No sä olet tota mieltä. Luitko ajatuksella mun kirjotuksen? On aina vaikeeta yrittää kirjottaa silleen että tulis ymmärretyks niinkuin haluaa. Laitoin tekstiini selkeesti että EI PELKKÄ ULKONÄKÖ. Niin en ymmärrä miks tossa sun tekstissäs sitten lukee että: "Mut tahdoin vain kertoa, että kumppania etsiessä ei välttämättä kannata tuijottaa vain sitä pintaa". Mulle KOKONAISUUDELLA on väliä. Ja niin varmaan monelle muullekin. Mun mielestä netti ei oo mikään ihannepaikka ihmisten tapaamiseen, koska täällä liikkuu niin paljon häiriintyneitä ja feikkejä ( niin myös tuolla ulkona). Musta on kivempi keskustella ihmisen kanssa niin, että se istuu mun nenän edessä eikä kotikoneellaan. Mut jokainen tyylillään.
Tietysti mäkin haluun keskustella nenät vastakkain, ei netti sitä estä. Kun on tarpeeksi paljo kirjoteltu, niin sen jälkeen voi lähteä tapaamiseen. Sillon jo tietä perusasiat toisesta. Mulle tämä sopii paremmin kuin baari. Niissä on liikaa häiritseviä tekijöitä mulle, mutta kuten sanoit, niin jollekulle muulle sopii jokin muu taa paremmin. =)
Netissä on varmasti paljo hörhöjä, mutta ne taitavat enimmäkseen olla miehiä. Naisissa niitä on vähemmän,mutta kirjoitellessa ja viimeistään tapaamisessa sekin selviää. Voi niihin hörhöihin törmätä kuppilassakin.
Jotain puuttuu tarkoitta sitä, että ei ole tarpeeksi kemiaa. Toinen voi olla hemmetin epätäydellinen jos näin voi ilmaista, mutta kun hänessä on se jokin niin se riittää!
naulankantaan. :)
Näin se vain tuntuu menevän - silloin, kun se jokin oikeasti puuttuu. Tapailin juuri miestä, joka on kivannäköinen, hyvätapainen, huumorintaijuinen,... kaikkea sellaista, mitä mieheltä odotankin. Mutta aina ennen tapaamisiamme, minua ei kihelmöinyt, en edes odottanut erityisesti niitä hetkiä. En edes yrittänyt olla parhaimmillani, sillä mies oli jo valmiiksi polvillaan.
Koska ei ole reilua vahingoittaa toista turhalla fiilistelyllä ja pohdinnalla, että mitä sitä itse tunteekaan, on mielestäni parempi sanoa näkemiin.
Ja kyllä, olen nyvännäköinen, elämässä menee mukavasti ja seuraakin riittää. Mutta stereotypiasi romuttaa seuraava: en hae täydellisyyttä. Olen tavannut miehiä, joihin olen ollut viehättynyt. Suhde ei vain ole syystä tai toisesta toiminut.
Voisin tältä istumalta muuttaa yhteen erään miehen kanssa, perustaa perheen ja hankkia koiran. Mutta miksi pitäisi "tyytyä"? On kaiketi jokaisen oma asia, mistä asioista onnellisuus muodostuu. Sen eteen ei tule vahingoittaa tai loukata muita ihmisiä, mutta muutoin avaimet ovat omissa käsissä.
Minä itse olen hyvällä itsetunnolla varustettu nainen ja koen, etten saa optimaalista onnea vain parisuhteen kautta. Suhde on vain toisenlainen elämänmuoto. En ole luuseri, kuten sanot. Katseleminen ja kierteleminen on tervettä, takertuminen oljenkorteen ei.
ja aion myös pysyäkkin sellaisena kun ei vaan kukaan oo saanut pysäytettyä :P