Mieletöntä. Ihan ihmettelen miten se niin helposti käy. Mulla ei ole edes ikävä sua. Ehkä se meidän välinen etäisyys, joka oli koko ajan läsnä auttoi.
En muista sua enää edes joka päivä eikä erosta ole kuin vähän päälle kuukausi. Voi olla syy siinäkin, että mua kuitenkin ahdisti olla sun kanssa ja kun mun ei enää tarvinnut arvailla asioita muutuin iloisemmaksi. Huomasin etten ole koko meidän "suhteen" aikana nauranut lähellekään niin paljon kuin sen jälkeen. Sun luonteen vallitsevin piirre, mieletön varauksellisuus kun huokui susta aina läpi ja se ahdisti mua. Tajusin vasta jälkeen päin, että se oli taustalla jopa silloin kun naurettiin ja kaikki oli "hyvin".
Nyt tuntuu siltä kuin olisin päässyt hämärästä, harmaasta, hapettomasta luolasta aurinkoon. Kiitos siitä, että häivyit. Nyt saan taas hengittää vapaasti ja hitto se tuntuu hyvälle.
En muista sua enää edes joka päivä eikä erosta ole kuin vähän päälle kuukausi. Voi olla syy siinäkin, että mua kuitenkin ahdisti olla sun kanssa ja kun mun ei enää tarvinnut arvailla asioita muutuin iloisemmaksi. Huomasin etten ole koko meidän "suhteen" aikana nauranut lähellekään niin paljon kuin sen jälkeen. Sun luonteen vallitsevin piirre, mieletön varauksellisuus kun huokui susta aina läpi ja se ahdisti mua. Tajusin vasta jälkeen päin, että se oli taustalla jopa silloin kun naurettiin ja kaikki oli "hyvin".
Nyt tuntuu siltä kuin olisin päässyt hämärästä, harmaasta, hapettomasta luolasta aurinkoon. Kiitos siitä, että häivyit. Nyt saan taas hengittää vapaasti ja hitto se tuntuu hyvälle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikki oli sen toisen syytä? Itse et ollut toisena osapuolena?
No kauan olitte yhes ja saavutit sä ton hurmoksen toteuttamal ittees "vankeuden" jälkeen?
Tiedän mistä puhut olen itse kokenut vähän samanlaiset tunteet muutamakuukausi sitten.
Onnea uudelle elämälle.