Ystäväni tuli petetyksi. Kun miehen kuukausien mittainen suhde tuli ilmi, ystäväni aloitti miehen rakastajataren häiriköinnin. Hän on jatkanut tätä häiriköintiään 1,5 vuotta. Vaikuttaa ettei hän uskalla aloittaa omaa elmäänsä ilman pettävää miestä, ja purkaa kaiken kiukkunsa ja pahan olonsa tähän rakastajatareen. Miten voin auttaa ystävääni pääsemään irti siitä kaikesta ja jatkamaan elämäänsä? Pyydän asiallisia neuvoja.
Mitä tehdä?
haluan auttaa
111359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on rikos, josta ystävättäresi saa maksaa, kun häirityksi tulleen pinna katkeaa. Autat parhaiten lyömällä faktat pöytään siitä, kuinka hän voi joutua vastuuseen. Täytyy sanoa, että hyvähermoinen rakastajatar tai sitten ystäväsi vain puhuu...tuntematon numerokin voidaan näet jäljittää...
Ystäväni tietää kyllä seuraukset, mutta ei tunnu piittaavan. Tiedän että ne ei ole häneltä pelkkiä puheita, vaan tekoja. Kiusaa teoillaan rakastajatarta ja perhettään, välittämättä seurauksista. Välillä hän on rauhallinen, kunnes kupla taas puhkeaa ja aloittaa häirinnän.
Mikä on kotirauhan häirintää? Ukkoni antoi huoralleen vaimonsa salaiset puh.numerot ja tämähän soitti vaimolle. Puhelusta tuli tosin kovin lyhyt, mutta koin todella tulleeni petetyksi ukkoni taholta. JA KUINKA TYHMÄ HUORAKIN OLI, ETTÄ KEHTAAKIN SOITTAA.
kuinka TYHMÄ ja todella munaton mies on kun EI itse pystynyt ilmoittamaan sinulle suhteestaan????????????????????????????????
raha omistajaa? Kohdistappa vaan se viha oikeaan ihmiseen, eli pettävään mieheen!
Ei meidän naisten tarvis huoritella toisiamme, eikö siinä ole jo liikaa kun miehet (ei kaikki) tekevät sitä.
Hotelliyöpymiset ruokailuineen, risteilyt, matkustelut ympäri Suomea. Pienet muistamiset etc. Palvelut voi niin kivasti maksaa, tiedäthän miten...
Ei horatsu suhteesta kotiini soittanut vaan inisi ihan muuta, mutta kun minulla ei ollut minkäänlaisia intressejä keskusteluun. Oli vallan hyvin tiennyt alusta läntien toisen olevan varattu ja parin tenavan isä, mutta kun ei ole arvoja eikä moraalia, niin saapi sitä toimia miten vaan.
Niinhän se normaalissa seurustelusuhteessa menee. Mies maksaa kulut, eikä kukaan laske sitä huoraamisen tiliin. Seksi ja hellyys kuuluvat kahden toisistaan pitävän ihmiseen normaaliin toimintaan.
Miksi ns. toinen nainen olisi tässä asiassa huonompi, sillä uskottomuus on parisuhteessa elävien ongelma, johon toinen hakee elämäniloa ja valoa ulkopuolelta. Sillä jaksaa taas hiukan eteenpäin, kunnes liitto kaatuu omaan mahdotttomuuteensa ja päättyy eroon. Fiksuissa suhteissa siis..
Suhteen sisällä on ne ongelmat ja tyytymättömyys. Toinen kokee sen, mutta hyvin usein näkyy toinen elävän laput silmillä.
Usein tämä "sokea" osapuoli tuntuu olen vaimo, jolla on itsetunto-ongelmia ja joka kokée, että kunhan kerran on miehen saanut, niin se on parasta maailmassa. Siitä en luovu, vaikka en rikkaa ristiin laitakaan liitossa miehen hyväksi, päinvastoin.
Mies etsii arvostusta ja hyväksymistä edes vähän muualta, mutta ei tietenkään syöksy suinpäin uuteen suhteeseen, vaan tutustuu ensin. Useinhan käy niin, että kun lähtee sutta pakoon, niin tulee karhu vastaan.
Uskottomuuden paljastuessa saa vaimo mahdottoman puhdin itselleen. Hän ryhtyy valtataisteluun tätä uutta seuralaista vastaan. Useimmiten syyksi paljastuu pelkästään katkeruuden lisäksi iso mörkö, menettämisen pelko. Se tuo taistelutahtoa, vaikka eihän se puolison arvostus ole noussut jupakasta pätkääkään, vaan antaa aiheen alistamiseen.
Näissä draamoissa tuntuu toistuvan usein se, että nämä petetyt ovat ns. elämän seinäruusuja, joille iskee pelko loppuelämän yksinäisyydestä. Pelko siitä, että ei enää uutta puolisoa itselleen saa, koska tietää oman viehättävyytensä. Mieluummin valitaan sitten jatkoon se pettävä kumppani ja annetaan muka anteeksi kerran toisensa jälkeen. (tosiasiassa katkeruus ja nöyryytys syövät koko ajan sisältä aiheuttaen tuhoa mielenterveydesssä)
Farssi on selvä! Toinen pettää ja toinen hyväksyy sen kerta toisensa jälkeen. Antaa siis pettämiselle luvan!
eli virallisesti vielä avioliitossa oleva vaimo, mutta todellisuudessa olen mieheni kämppäkaveri. Lasten ym. syiden takia roikumme vielä samankaton alla ainakin toistaiseksi. Olen varusteltu hyvällä itsetunnolla ja ulkonäöllä. Miehelläni on muita naisia sekä yksi jatkuvampi sivusuhde, joka valitettavasti häiriköi minua puolenvuoden väliajoin puhelinsoitoilla, ilmeisen kyllästyneenä odottelemaan miestäni, jota ei tietääkseni koskaan tule saamaan itselleen. Olen joutunut uhkaamaan häntä lähestymiskiellolla, sillä minua nuo soittelut ei heittele suuntaan eikä toiseen. Päinvastoin ärsyttää suunnattomasti moinen tyhmyys, jota ei voi hallita. Ja vielä aikuinen nainen, ainakin ikänsä puolesta. Toisaalta ei aina itkiskö vai nauraisiko, mutta toivottavasti pysyy mahdollisimman kaukana minusta, vaimosta, joka ei todellakaan kulje laput silmillä.
taas joku laittanu älynsä peliin. Voi hellan psykologin lettas, kun mies vaan lämpöä ja iloa haki elämäänsä. Ja siitä nyt vaimo vetämään oikein herneet sieraimiinsa. Toinen nainen kun vaan hyvää tarkoitti.
Ettäkö se vaimo aina taisteluun kävisi? No voi kuule ei. Samalla tavalla niitä häiriköitä löytyy niistä kaikista naisista, ihan luonnekysymys.
Tiedän monen ehkä sinun luokituksesi mukaan "vanhan seinäruusun" ottavan sen eron ihan itse vaikka mies on halunnut jatkaa. Arvostakoon se uusi nainen vuorostaan, sen on ansainnutkin.
Olen sietänyt tilannetta pitkään ja nyt olen päättänyt ruveta antamaan samalla mitalla takaisin. Poliisi on ollut häneen yhteydessä ja antanut varoituksen, mutta sillä ei ollut tehoa. Nyt laitan kovan kovaa vasten.