NATO:n puolustajat tykkäävät mustamaalata Suomen johtoa kehumalla Itä-Euroopan maiden rohkeaa siirtymistä eurooppalaisuuteen Suomen nöyristellessä Venäjän etupiirinä. Mitenkähän mahtaa olla? Itä-Eurooppa elää edelleen kylmän sodan aikaa Länsi-Euroopan ja Venäjän kanssakäymisestä piittaamatta. Tosiasiassa uudet jäsenmaat aiheuttavat jatkuvasti harmaita hiuksia etupäässä Saksalle ja Ranskalle, jotka nyt kuitenkin edustavat sitä eurooppalaisten arvojen ja EU:n ydintä. Suomen siteet Keski-Eurooppaan ja Venäjään on niin hyvässä kunnossa, että on vaikea kuvitella sen tästä parantuvan.
NATO:oon liittyminen ei muuttaisi Suomen suhdetta Keski-Eurooppaan todennäköisesti mitenkään, mutta paikallisena sotilasmahtina meille lankeaisi todennäköisesti vastuuta Etelässä olevien NATO-maiden puolustuksesta, joiden ilmatilaa muut NATO-maat vastahakoisesti valvovat. Suomeahan on tähän hommaan kyselty jo nyt, vaikka emme NATO:oon edes kuulu. Itä-Eurooppa varmasti ilahtuisi Suomen jäsenyydestä. Meiltä odotetaan liittymään Venäjänvastaiseen rintamaan ja puolustamaan Itä-merta karhua vastaan. Kuulostaa kyllä houkuttelevalta.
Tosipaikan tullen Venäjää ympäröivillä NATO-mailla ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua. NATO-jäsenenä Suomi muodostaa selkeän uhan Venäjälle ja saa tukkapöllyä siinäkin tapauksessa, että selkkaus syntyisi aivan jonkun muun maan ja Venäjän välillä. Tähän astihan Suomen välit Venäjään ovat hyvät, mitä ei Norjaa lukuunottamatta voi sanoa yhdestäkään muusta Venäjän Länsi-naapureista. Länsi-Eurooppaa ei kannatta odottaa avuksi. Se on täysin riippuvainen Venäjästä energiataloudeltaan ja riippuvuus kasvaa koko ajan. Jäljelle jää vain USA. Mutta mikä on USA:n halukkuus lähteä seikkailemaan Venäjän rajalle pienen kahnauksen vuoksi (monet Itä-Euroopan maat ovat pelkkiä lilliputteja)? Venäjä on huomattavasti suurempi sotilasmahti kuin IRAK ja tiukan paikan tullen sillä on myös ydinkärkiä takataskussa.
NATO on toki kaunis sana paperilla, muttei paljoa muuta. Kirjava jäsenjoukko on koko ajan hajanaisempi, sotilaallisesti heikompi ja riitaisampi tavoitteistaan ja toimintatavoistaan. NATO:sta ei ole Suomelle mitään hyötyä, mutta velvollisuuksia se teettää vuorenvarmasti.
NATO:oon liittyminen ei muuttaisi Suomen suhdetta Keski-Eurooppaan todennäköisesti mitenkään, mutta paikallisena sotilasmahtina meille lankeaisi todennäköisesti vastuuta Etelässä olevien NATO-maiden puolustuksesta, joiden ilmatilaa muut NATO-maat vastahakoisesti valvovat. Suomeahan on tähän hommaan kyselty jo nyt, vaikka emme NATO:oon edes kuulu. Itä-Eurooppa varmasti ilahtuisi Suomen jäsenyydestä. Meiltä odotetaan liittymään Venäjänvastaiseen rintamaan ja puolustamaan Itä-merta karhua vastaan. Kuulostaa kyllä houkuttelevalta.
Tosipaikan tullen Venäjää ympäröivillä NATO-mailla ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua. NATO-jäsenenä Suomi muodostaa selkeän uhan Venäjälle ja saa tukkapöllyä siinäkin tapauksessa, että selkkaus syntyisi aivan jonkun muun maan ja Venäjän välillä. Tähän astihan Suomen välit Venäjään ovat hyvät, mitä ei Norjaa lukuunottamatta voi sanoa yhdestäkään muusta Venäjän Länsi-naapureista. Länsi-Eurooppaa ei kannatta odottaa avuksi. Se on täysin riippuvainen Venäjästä energiataloudeltaan ja riippuvuus kasvaa koko ajan. Jäljelle jää vain USA. Mutta mikä on USA:n halukkuus lähteä seikkailemaan Venäjän rajalle pienen kahnauksen vuoksi (monet Itä-Euroopan maat ovat pelkkiä lilliputteja)? Venäjä on huomattavasti suurempi sotilasmahti kuin IRAK ja tiukan paikan tullen sillä on myös ydinkärkiä takataskussa.
NATO on toki kaunis sana paperilla, muttei paljoa muuta. Kirjava jäsenjoukko on koko ajan hajanaisempi, sotilaallisesti heikompi ja riitaisampi tavoitteistaan ja toimintatavoistaan. NATO:sta ei ole Suomelle mitään hyötyä, mutta velvollisuuksia se teettää vuorenvarmasti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nato jäsenyyden suurin hyöty tulee olemaan Venäjän hyökkäyskynnyksen nostaminen. Jos sota syttyisi, tärkein olisi jo menetetty, rauha. Naton sotilasmahti on niin valtava, ettei Venäjä koskaan uskalla suoraan uhmata Natoa. Me vähättelemme itseämme,"ei meitä kukaan tulisi auttamaan", jokaisessa natomaassa tiedetään että Nato auttaa hädän hetkellä, ja jo ennen sitä estämällä sotia.
enempi NATOSTA tulee olemaan haittaa kun hyötyä suomelle.
tavalla haittaa. Aika löysä heitto.
1. Kyllä suomalaiset ovat rähmällään. Poliitiset eliitit kumartelevet Puutinia. Kaiken takana ei ole mikään muu kun perusteellinen ja eläimellinen pelko, mitä Venäjä-Äiti
sanoisi.
2. Nuo itä-eurooppalaiset maat ovat eri kokoisia ja niiden armejatkin ovat hyvin eri tasoisia (vert.: esm. Tsekki ja Romania tai Viro …). Esm. juuri tshekkiläiset griipenit valvovat kohta Baltian maiden ilmatilaa, käyttäen ruotsalaisiakin kenttiä …
3. Harmaiden hiusten aihettaminen johtuu A) k.o. mailla on KOVA HENKILÖKOHTAINEN KOKEMUS VENÄJÄSTÄ, Ranskalla ei, Saksalla osaksi, joten koko puolustusajattelutapa on aivan erilainen B) k.o. aiheuttavat niille harmaita hiuksia ennen kaikkea ajamalla tiivimpää yhteistyötä USA:n ja Kanadan kanssa, jotka osoittautuivat toimivammaksi osaksi Natoa mahdollisen kriisin tapauksessa. Ranskalaiset, Englantilaiset allekirjoittivat esm. Münchenin sopimuksen 1938 – tämä petos entisessä Tshekkoslovakiassa muistetaan YHÄ! (N. Chamberlain 1938: „ … miksi meidän pitäisi huolehtia maasta (siis T.sta), josta tiedämme vain todella vähän …“ – se hänen tuntemuksen ulkopuolla oleva maa oli siihen aikaan ainoa demokraatinen valtio koko Keski-Euroopan alueella!!!)
4. N.s. itä-eurooppalaiset maat eivät todellakaan ole kiinnostuneita Suomen NATO:n jäsenyydestä (ehkä Baltiaa lukuunottamatta), koska siitä maasta tiedetään vain todella vähän… Sen puolustusmerkitys on suurinpiirten Moldovan tasolla.
Suomen maana, joka Huo*rasi Neukkujen kanssa, kun he saivat kärsia. Mitäpä sympatioita heillä olisi meidän suuntaan. Euroopan uppoamattomia lentotukialuksia ovat USA, Kanada ja Britannia. Niihin voi luottaa, jos hoidamme asian niin, että olemme luottamuksen arvoisia, emmekä "siipeilijöitä".
Eräs tuttavani eräässä ns. entisen "itä-blokin" maassa kertoi, että eräs hänen ihan paikallinen tuttavansa, joka ei tienyt Suomesta yhtään mitään, nähdessään jossain kirjassa Kekkosen kuvan, sanoi, että "... tuon minä tiedän, tämä on se Suomen presidentti Kekkonen, siitä kerrottiin aikoinaan (siis kommariaikana) armeijan poliitisessa koulutuksessa, Kekkonen oli silloin sosialistisen leirin hyvä ystävä kuten koko Suomi Neuvostoliiton rauhaan pyrkivän maailman uskollisimpia kumppaneita!"
Nato on ylivoimainen sotilasmahti maailmassa. Sen jäsenyys on varmin tae rauhansäilymiselle, koska kukaan ei uskalla hyökätä natomaata vastaan.
Sopiihan sitä semmoisiin unelmiin tuudittautua. NATO:lla on voimaa paperilla, mutta tositilanteessa voima saattaa jäädä kököttelemään kasarmeille. NATO on riitaisa läjä maita, joista monen puolustuskyky on olematon. Kuka haluaa lähteä mittelöön ydinasemaan kanssa jonkun piskuisen entisen N-liiton maan vuoksi? NATO oli keino lisätä USA:n vaikutusvaltaa, mutta Bushin toheloinnin vuoksi se on umpikujassa. NATO olisi periaatteessa toimiva väline kansainväliseen kriisinhallintaan, mutta tällä hetkellä kukaan ei halua siitä kuullakaan. Venäjä tietää ettei NATO kykene tällä hetkellä mihinkään ja kykyttää rajamaitaan mielinmäärin. Latvia nöyrtyi jo rajakysymyksessä, nyt odotellaan milloin Viro ottaa lusikan kauniiseen käteen. Ja siinä odotellessa Venäjä voi junailla kauppaansa Viron kannalta hieman vähemmän edullisesti.
Nyt yhä lisääntyvästi Baltian maita, jos nämä eivät olisi EU:ssa ja Natossa. Sehän voisi järjestellä uhossaan (nyt kun rahaakin on taas kassassa) kaikenlaisia Mainilan laukauksia ym mukavaa. Niin kova pala näiden maiden itsenäistyminen oli Venäjän itsetunnolle. Emme vain tajua sen merkitystä. Pietari suuri, sankari, oli jo ne aikanaan voittanut venäjälle ikuisiksi ajoiksi.
Niin halutessaan Venäjä olisi tietysti jyrännyt Baltian koska tahansa. Ja jyräisi nytkin NATO:sta ja EU:sta huolimatta. Yksikään maa ei ole antanut osiaan pois purnaamatta, mutta Venäjän ja Baltian välit asettuivat lopulta varsin helposti. Viime aikoina välit ovat huonontuneet varsinkin Viron kohdalla, joka ei halua tunnustaa Venäjän suurvalta-asemaa lainkaan. Venäjä ei kuitenkaan ole uhonnut hyökkäävänsä rajojensa ulkopuolle, toisin kuin USA, jolla on jatkuvasti jokin maa kiikarissa. Se harjoittaa tällä hetkellä varsin rationaalista suurvaltapolitiikkaa, jossa vihamielisiä valtioita vastaan käytetään voimapolitiikkaa (ei sotilaallista), kun taas reaalipolitiikkaa harjoittavat Saksa ja Suomi saavat suhteellisen tasaveroisen kohtelun. Näiltä mailta otetaan jopa vastaan maltillista kritiikkiä ilman seuraamuksia. Tällä tavalla Venäjä saa itselleen maksimaalisen hyödyn. USA on parhaimmillaan tehnyt aivan samaa, mutta tällä hetkellä vallalla on väkivaltaan perustuva voimapolitiikka, joka ei hyödytä edes sitä itseään. Realistien nousu takaisin valtaan on tosin näköpiirissä, jolloin on odotettavaa, että USA:n painostus Eurooppaa kohtaan vähenee ja välit Venäjään paranevat.
Baltia saavutti itsenäisyytensä kansan yhtenäisyyden avulla. Suuret venäläisvähemmistöt olisivat voineet toimia sotilaallisen väliintulon pohjana, mutta Venäjä ei kaipaa mielipuolista sotaa läheskään niin paljon, kuin NATO-kouhottajat antavat ymmärtää. Venäjä olisi heikkonakin jyrännyt liittoutumattomat maat halutessaan, mutta yhtenäistä kansaa on mahdotonta voittaa. Realistit ymmärsivät tämän ja antoivat Baltian itsenäistyä. Tsetsenia on öljyputkien takia strategisesti paljon tärkeämpi ja sitäpaitsi todellinen terrorismin pesä. Tsetsenian sodasta ei tietenkään voi Venäjää kehua, mutta Lännessä sille löytyi ja löytyy ymmärrystä. Erityisesti 9/11 jälkeen. Nykyään Venäjällä ei ole kiinnostusta valloittaa uusia alueita, mutta se ei varmasti anna myöskään uusien alueiden itsenäistyä. Venäjän hyökkäys Suomeen on suurinpiirtein yhtä todennäköinen kuin Saksan hyökkäys Puolaan.