Kyllä mä nyt sen jo tajusin: tuollaisen miehen haluaisin. Ei se ole mikään täydellisyys, kaikkea muuta, vasta on eroaankin järjestämässä. Mä olen ollut ystävänä, viestitelty joka päivä kuukausien ajan. Olen saanut kertoa murheitani ja toiveitani, hän on todella ollut hyvä ystävä, eikä ole säikkynyt mitään kertomaani. Hän on myös kertonut ongelmistaan ja ehkä olen jopa voinut häntäkin auttaa, olen ollut ainakin kuuntelijana. Mä ymmärrän ja hyväksyn myös hänen omalaatuisen ajatusmaailmansa ja olen ainoa, jolle hän niitä asioita on edes kertonut. Hänen sanojensa mukaan meidän suhteemme on jotain erityistä, kivaa, antoisaa, sykähdyttävää, hämmästyttävää, kummallistakin... Ja mä olen rakastunut...
On me pari kertaa nähtykin ja juteltu yhteisistä työprojekteista ja muista mielenkiinnonkohteista. Joskus hän heittelee jotain mukavaa pikkutuhmaa...
Juuri nyt hänellä on aika raskaista aikoja eronsa tiimoilta, eikä oikein jaksa ihan joka päivä edes pitää yhteyttä. Mä olen koitanut vähän vihjailla tunteistani, mutta tällä hetkellä tilanne ei liene kovin otollinen. Vapaana naisena tekisi kuitenkin mieli alkaa jotain jonkun miehen kanssa kehitellä ja tiedän, etten mitään voi tehdä kenenkään toisen suhteen, ennen kuin saan selvyyden tämän yhden herran tunteista.
Jos kavereitani kuuntelisin, niin tämä mies olisi unohdettava mitä pikimmin: vasta eroamassa (jos eroaa!), pieni lapsi, alkoholia kuluu toisinaan reippaasti, ei vakituisissa töissä... Mutta jos kerrankin kuuntelisin sydäntäni?
Varmaan jossain välissä kysyn ihan suoraan ja jos ei sitten intiimimpään suhteeseen ole halua, niin hän tullee menettämään myös ystävän, sillä kyllähän mun aikani sitten menisi jonkun uuden miehen kanssa suhdetta kehitellessä. Tai sopivaa miestä metsästellessä...
Tällainen vuodatus tällä kertaa. Anteeksi.
On me pari kertaa nähtykin ja juteltu yhteisistä työprojekteista ja muista mielenkiinnonkohteista. Joskus hän heittelee jotain mukavaa pikkutuhmaa...
Juuri nyt hänellä on aika raskaista aikoja eronsa tiimoilta, eikä oikein jaksa ihan joka päivä edes pitää yhteyttä. Mä olen koitanut vähän vihjailla tunteistani, mutta tällä hetkellä tilanne ei liene kovin otollinen. Vapaana naisena tekisi kuitenkin mieli alkaa jotain jonkun miehen kanssa kehitellä ja tiedän, etten mitään voi tehdä kenenkään toisen suhteen, ennen kuin saan selvyyden tämän yhden herran tunteista.
Jos kavereitani kuuntelisin, niin tämä mies olisi unohdettava mitä pikimmin: vasta eroamassa (jos eroaa!), pieni lapsi, alkoholia kuluu toisinaan reippaasti, ei vakituisissa töissä... Mutta jos kerrankin kuuntelisin sydäntäni?
Varmaan jossain välissä kysyn ihan suoraan ja jos ei sitten intiimimpään suhteeseen ole halua, niin hän tullee menettämään myös ystävän, sillä kyllähän mun aikani sitten menisi jonkun uuden miehen kanssa suhdetta kehitellessä. Tai sopivaa miestä metsästellessä...
Tällainen vuodatus tällä kertaa. Anteeksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juliet Jonesin Sudämen sanoin: "Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin..."
Kyllä se varmaan pääsee pikaisesti yli erostaan, raitistuu ja menee töihin, jos sinä vaan sitä pyyteettömästi rakastat...
Siis olenko mä ihan todella umpisokea? Ja kaikki muut näkee sen näin helposti... Mikset sano, että sydäntään on aina kuunneltava, se kyllä tietää...
Mä kyllä toivon, että se mies löytäisi jonkun naisen, ja minä voisin rauhassa jatkaa miestenmetsästystäni... Koska enhän mä voi häntä nyt "jättää"... Mä olen nyt jo jäänyt kiinni, vaikka ollaan vaan ystäviä...
huh huh, sanon jo itsekin.
Ihmisille on onneksi annettu järkikin tunteiden lisäksi. Ehdoin tahdoin ei kannata itseään satuttaa. Jos joku ulkopuolinen olisi tilanteessasi, niin etkö sinäkin neuvoisi pistämään jäitä hattuun?
vain kertoillut asiostaan ????????????et ikinä voi varmaksi tietää????
mä luotan siihen mieheen. Tuon asian suhteen en näe mitään syytä olla luottamatta. Luotan häneen ystävänä.
ei voi kun nauraa :D
"On me pari kertaa nähtykin ja juteltu yhteisistä työprojekteista ja muista mielenkiinnonkohteista. Joskus hän heittelee jotain mukavaa pikkutuhmaa... Ja mä olen rakastunut..."
Onneksi olkoon!!!!!!!!!! ;DDDDDDDDD
Mut hei, mulla ei oo antaa muuta neuvoa kuin vaan se, että älä kuuntele kavereita jos et halua. Katso itse loppuun asti ja sen jälkeen opi virheistä jos homma ei toimi.
kuunteleppa ystävän laulu
Oletko keskustellut alkoholiongelman syistä. Oikea ystävä voi keskustella ihan kaikesta. Jos ystävyyttä on molempiin suuntiin kipeätkin asiat voidaan kertoa. Jos keskustelu on sujuvaa, niin ystävyyskin on lujalla pohjalla.
Keskustele eroasioista ja tue ystävänä. Älä kerro rakkauden tunteista ennen eroa. Eroaminen on niin rankkaa, ettei siihen sotkuun tarvita uskottomuutta. Rakasta hiljaisesti olemalla ystävä viimeisen päälle.
Enpä tunne yhtään tapausta, jossa alkoholin ongelmakäytöstä olisi päästy toisen ihmisen tahdosta. Sitä tahtoa on ensin löydyttävä käyttäjältä, vasta sitten voi ystävän tuella saada tulosta. Eipä ole ihmiselossa huonoja asioita, joita ei viinalla saisi vielä pahemmiksi.
Jos mies aloittaa rakkauden tunnustamisen, niin voit sitten myöntää tunteesi toteamalla ettette voi asialle mitään ennen, kuin mies on saanut eroasiansa kuntoon. Oikea rakkaus on pitkämielinen. Jos olet tyrkyttämässä itseäsi, niin mies voi helposti käyttää sinua kakkosena ongelmiensa kanssa, mutta sillä pelillä on ystävyys hävinnyt ja ongelmat pysyvät. Aito ystävyys on arvokas asia, parisuhteen pohjana jopa kultaakin arvokkaampaa.
Ystävyys on ikuista.