Tekeekö tällä mitään? http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_standard.htm
mitään?
miten on?
151093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä tekee.
kyllä sillä soittaa.
Lapa on sellainen kuin on, koska se edustaa Epin perinteistä muotoilua eikä siis tässä suhteessa edes yritä jäljitellä Gibsonia.
Epiphone on Gibsonin merkki, eli kyseessä ei ole kopio vaan klooni. Kyllä tuolla soittelee, jos kestät henkisesti sen, että lavassa on Epiphonen eikä Gibsonin logo.
Mikäli oikein muistan, Epiphonella on Lessu sekä pulttikaulaisena että kiinteänä. Varmistaudu, että saat haluamasi.
on luultavasti liimakaulainen, Epin specialit on niitä pulttikaulaisia, samoin Epi Lp 100, jota T-kauppassa ei taida olla edes tarjolla. Jos välttämättä Epin haluaa, niin kannattaisi mieluummin valita täysmahonki-bodylla varustettu. Paitsi jos välttämättä haluaa alder- ja mahonkipaloista kasatun. Mutta on tuokin ihan ok. kitara.
on suomeksi "leppä", eli ei mitään kovin eksoottista puuta :-)
"Laminate" voi pahimmillaan tarkoittaa samaa kuin "vaneri".
Siitä juuri onkin kyse; leppä ei ole varsinaisesti ehtaa Les Paulin runkomateriaalia. Onko joku muuten sanonut sitä "eksoottiseksi"?
Ns. alder on melkolailla samantyyppinen leppä, kuin meikäläinen tervaleppä. Eli varsin kelpo soitinpuu lähinnä strato- ja teletyyppisiin kitaroihin. Fenkku käyttää ns. amerikan mustaleppää (fenkun omissa kuvastoissa esim. nimellä "lightweight alder") omissa kalliimmissa versioissaan, joissa on vintage-tyyppinen saundi (muistuttaa melko paljon vanhojen saarnesta tehtyjen fenkkujen saundia).
Mitä tulee noihin "laminoituihin" yms. tikuista kasailtuihin Lessuihin, niin tulee erottaa kaksi eri juttua: halvemmat Lessut on todellakin kasailtu tulitikkuaskin kokoisista sahapaloista. Jokaisen palan välissä oleva liimasauma tekee saundille samaa kuin bilsomit laulajan sieraimissa laulajan saundille...Halpisversiot on useimmiten tätä osastoa.
Toinen juttu on sitten Lessun originaali rakenne: Peruslessu on tehty nimenomaan siten, että taustapala on mahonkia ja päällä on vaahterakansi. Siis näissä kuperakantisissa versioissa. Ne studiot (suoralla kannella) yms. on yleensä pelkkää mahonkia.
Alkuperäinen (ja monen mielestä paras) Lessu on tehty siten, että bodyn tausta on tehty yhdestä palasta hondurasmahonkia ja siihen on liimattu kahdesta palasta tehty vaahterakansi eli liimasaumoja on vain kaksi. Ja saundi sen mukainen. Myös kahdesta mahonkipalasta tehty Lessu saundaa mielestäni varsin hyvin, mutta sitten saundi heikkeneekin olennaisesti liimasaumojen mukaan.
Myös kaulan sovituksen tiukkuus vaikuttaa saundiin olennaisesti. Sovituksen pitäisi olla niin tiukka, että rakennusvaiheessa kitaraa voi roikottaa kaulasta ilman, että vielä liimaamaton body irtoaa siitä. Hurjimmat jutut kertovat, että 80-luvulla Gibsonin omasta pajasta tuli Lessuja, joilla sovitusta oli fiksattu käsipyyhepaperilla. Itse olen nähnyt -76 Lessun, jossa sovitusta oli tukittu ennen lakkausta tulitikuilla (kitara oli valitettavasti oma kitarani, jonka hukkasin asp)
Siinä tulikin tarkennusta ja hyvä niin. Sen voisi vielä mainita noista ns. alkuperäisistä Lessuista, että eiväthän nekään alkuperäiseltä varustelultaan täydellisiä ole, siis nykypäivän standardein arvioituna. Esim. jos laittaa vähänkään paksummat kielet näihin vanhempiin Gibsonin LP:in, loppuu tallan säätövara heti alkuunsa. Tämä johtuu siitä, että talla on sijoitettu (en muista missä vaiheessa sitä siirrettin kauemmas)liian lähelle kaulaa. Toinen selkeä ero on virittimissä, jotka eivät ole vanhoissa LP:ssa yhtä hyvin vireen pitäviä kuin modernit virittimet. Elko ehkä muistaa paremmin, mikä nailonstoppari tai vastaava se on nimeltään, joka näisä nykyisissä paremmissa virittimissä yleensä on...
Tota tallan säätöongelmaa Lessuissa voi yrittää korjata siten, että kääntää tallapalaa 90 astetta toiseen suuntaan, kuin mitä se tehdasasennettuna on. Tätä on pirun vaikea kuvailla tässä tekstinä, mutta jokainen kellä lessu on, voi itse vilkaista tallaa, niin ymmärtää, mistä on kyse.
Itelläni on -82 Tokain Lessu ja punottujen kielten tallapalojen "loivat pinnat" on eri suuntaan kuin punomattomien. Ite käytän .13 tai joskus jopa .14 (myös G-punottu, jazz-setti) settiä, joten säädöt loppuis muuten jo kättelyssä.
Jep, joissakin virittimissä nailostoppari on sisällä, yleisimmin se on siinä virittimen rungon ja viritinnupin välissä näkyvissä oleva nailonrengas, joka paitsi estää nupin tahatonta liikettä myös pitää kestovoideltujen virittimien öljyt sisällä. Kitaran huoltoon kuuluu säännöllisesti tsekata viritinnupin kireys (=kierrä ruuvi nupin päästä ensin "hellästi" täysin kiinni, avaa sen jälkeen ruuvia 1/8 tai 1/4 kierrosta siten, että nuppi pyörii "naheasti")
Muuten, suurin osa ongelmakitaroista rauhottuu pelkällä virittimien vaihdolla, joskus myös talla täytyy vaihtaa. Noin satkun satsauksella, nauhojen hionnalla ja kaulan säädöllä saa satkun halpiskitarasta noin 300% jouheamman pelin.
Tässä linkki innostuneille tuunaajille. Muitakin vaihtoehtoja toki on:http://www.millbrook.fi/kielisoittimet_ja_tarvikkeet.htm
Kiitos kiitos.
kannattaa laittaa vähän lisää, että saa täysmahonki "bodilla".
Voisit ehkä tsekata vaihtoehtona esim. alla olevan linkin takaa löytyvää Epiä eikä tarvitse edes laittaa paljonkaan lisää hintaa. "Täysmahonkia" tuokin keppi lienee vain sikäli, että siinä luvataan body-materiaaliksi pelkkää mahonkia (=jotakin tiheämpää mahonkisukuista puuta).
http://www.thomann.de/fi/epiphone_lp_standard_plus_ta.htm
tokain love rock... ?
minä henkilökohtasesti....
päädyin...
siihen... hinta laatusuhteen takia
viimestely on kiitettävää tasoa ja samoin kuin soitto tuntuma... plus tietty saundi
epi tuntu lelulta tokaihin verrattuna
ESP-GRASS ROOTS samaten...
annan ääneni kyll tokaille...
Ymmärsin, että tämä kyselijä oli kiinnostunut nimenomaan Epistä. Itse en hankkisi Epiä sen takia, että lähes samalla rahalla saa selvästi paremman. Tosin liimakaulaiset Korean Tokait ovat suunnilleen samassa kastissa Epin standardien kanssa ainakin bodymateriaalin osalta. Mutta todellakin, noin satanen lisää hintaa, ja saat Grass Rootsin lespan. Kuten tuolla toisaalla mainitsin, sen ongelmana on, että alkuperäinen talla on kelvoton (voi tietysti olla jonkin verran yksilökohtaistakin). Satula menettelee. Body ei nyt aivan yhtä puuta ole, mutta mahonkisukuista kuitenkin, ja soi todella hienosti. Suosittelen siis minäkin, vaikka en halua Epiä sinänsä dissata.