enää mahtua, jossa on jo monta naista valmiina? Siis kaikki entiset ovat olleet jokainen omalla tavallaan niin ainutlaatuisia, että kaikki näistä kulkevat yhä edelleen miehen elämässä mukana; joko fyysisesti tai ainakin vähintään ajan kultaamissa muistoissa.
Tiedän, että toiset ihmiset kokevat kaikki ihmissuhteensa niin kokonaisvaltaisesti ja suurella tunteella että irtautuminen toisesta ei ole helppoa, mutta kuinka paljon uuden kumppanin on ymmärrettävä ja siedettävä ilman että hän on mustasukkainen ja omistushaluinen? Mikä on normaalin sietämisen rajoissa, onko näkeminen sallittua näiden entisten naisten kanssa? Vai onko parempi antaa toisen elää siinä menneisyydessään ja uskoa suosiolla, että miehen sydämessä on jo kiintiö täynnä?? Rakkautta kyllä löytyy miestä kohtaan paljonkin, mutta jo ajatuksena se, että joutuisi olemaan vain yksi niiden muiden joukossa ahdistaa.
Tiedän, että toiset ihmiset kokevat kaikki ihmissuhteensa niin kokonaisvaltaisesti ja suurella tunteella että irtautuminen toisesta ei ole helppoa, mutta kuinka paljon uuden kumppanin on ymmärrettävä ja siedettävä ilman että hän on mustasukkainen ja omistushaluinen? Mikä on normaalin sietämisen rajoissa, onko näkeminen sallittua näiden entisten naisten kanssa? Vai onko parempi antaa toisen elää siinä menneisyydessään ja uskoa suosiolla, että miehen sydämessä on jo kiintiö täynnä?? Rakkautta kyllä löytyy miestä kohtaan paljonkin, mutta jo ajatuksena se, että joutuisi olemaan vain yksi niiden muiden joukossa ahdistaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Opetettiin jo kansakoulussa:)
siltä kantilta, että jos sillä kaikki entiset olivat ainutlaatuisia, niin miksi ne ovat sitten entisiä eikä nykyisiä. Ja jos ne tosiaan kaikki ovat olleet ainutlaatuisia, niin oletko varma, että miehen arviointikyky on jotenkin muuttunut? Oletko varma, ettei mies pidä sua ainutlaatuisena? Jos ei pidä, niin miksi ylipäätänsä antaa sulle aikaansa? Lakkaa pelkäämästä ja koe itsesi ainutlaatuisena. Koska sitä sinä olet kuitenkin. Jokainen meistä on. Useimmat vaan tarvitsee toisen ihmisen tai ihmiset vahvistamaan sen. Siitä ei ole vaan mitään apua jos ei itse tunne olevan sitä. Onnea tiellesi.
ajattelin sanoa omasta kokemuksestani, mikä järkytti minua... Olen iältäni aika nuori, joten en tiedä onko minusta ketään neuvomaan, mutta mielestäni kaikki on hyvin niin kauan kunnes ne pysyvät vain ajan kultaamina muistoina. Itse seurustelin viime vuonna yhden yli parikymppisen miehen kanssa. Kaikki oli muuten hyvin, mutta tuli ero kun hän oli pettänyt... Kuitenkin, nyt myöhemmin, pidimme jotain yhteyttä. Ja tapasimmekin kiihkeissä merkeissä, hän jopa sanoi että hänellä on vielä tunteita minua kohtaan... Luulin että hän on sinkku,niin hän sanoi minulle aiemmin, joten tekstailimme jonkin aikaa tässä sitten vielä. Mutta kun ehdotin tapaamista, hän ilmoitti että hän on käymässä tyttöystävänsä kanssa. Se juttu loppui siihen. Minua epäilyttää että hän taisi seurustella jo silloin kun tapasimme viimeksi. En olisi koskaan uskonut hänestä, että hän olisi ollut valmis tapaamaan ainoana ongelmana se että hän ei voinut tulla. Niin hän ilmoitti. Joitakin ihmisiä ei sitten koskaan opi kyllä tuntemaan... Toivottavasti sinulla on käynyt parempi tuuri.