Kun kukaan ei ole täydellinen, annatko anteeksi pieniä ongelmia suhteessa, jos nainen on todellinen kaunotar? Eli nainen on todella kaunis, älykäs, kaikinpuolin mukava, rehellinen, huumorintajuinen jne. mutta kärsii esim. lievästä masennuksesta ja huonosta itsetunnnosta?
Vai valitisitko ennemmin "tavallisen pullukan" joka on aina pirtsakka ja tasapainoinen? Vai onko edes olemassa ihmistä joka on täysin "tasapainoinen" ja ei kärsi mistään ongelmista?
Joskus tuntuu että miehiltä ei saisi vaatia mitään, koska he kuvittelevat löytävänsä ilmeisesti super mallin, joka vain antaa, mutta ei halua mitään takaisin. Mutta semmoista ihmistä tuskin onkaan?
Vai valitisitko ennemmin "tavallisen pullukan" joka on aina pirtsakka ja tasapainoinen? Vai onko edes olemassa ihmistä joka on täysin "tasapainoinen" ja ei kärsi mistään ongelmista?
Joskus tuntuu että miehiltä ei saisi vaatia mitään, koska he kuvittelevat löytävänsä ilmeisesti super mallin, joka vain antaa, mutta ei halua mitään takaisin. Mutta semmoista ihmistä tuskin onkaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
että naiset kuvittelevat, että miehet kuvittelevat.
on ihmisiä, joiden kanssa ei voi elää. ja sellaisen kanssa harva haluaa elää.
ja on taas ihmisiä, joiden kanssa voi elää. ja sellaisen kanssa useimmat haluaisivat elää.
kauneudella ei käsittääkseni ole tuon asian kanssa minkäänlaista tekemistä.
mutta kyllä jokaiselle se oma ihminen löytyy, jos vaan haluaa päästää sitten sen oikean lähelleen. myös sellaisille vaikeimmille tapauksille.
jotenkin vaan tuntuu, että se on joskus vaan sellaista vastarintaa, luullaan että pitää luopua omasta elämästä. eikä se niin ole.
ja sitten kun lopulta päästää jonkun lähelleen, niin sitä vaan sitten huomaa, että niinhän se onkin, ja ihmettelee että miten se olikin niin vaikeata joskus silloin aiemmin.
Ei tällaiseen oikein voi antaa mitään patenttivastausta. Ensin tuli mieleen, että ehkä ihmisen, joka tunnistaa itsessään jotain heikkoja kohtia, olisi helpompi ymmärtää myös toisen sellaisten olemassaolo, mistä sellaiset johtuvat ja millaisia vaikutuksia niillä on toiseen.
Toisaalta voi kuitenkin ajatella, että elämänkokemusta ja ihmistuntemusta, tai sanotaan nyt sitten vaikka tunneälyä omaava ihminen voisi myös pärjätä tässä suhteessa hyvin, olla rohkaiseva ja kannustava vaikka olisi itse näitä ikipirteitä ihmisiä. Kun taas ikipirteä mutta vain oman itsensä kaltaisen persoonallisuustyypin ajatusmaailmaa ymmärtävä saattaisi tuskaantua liian erilaiseen luonteeseen, tulkita toisen oireet esim. välinpitämättömyydeksi tai itsekeskeiseksi oikutteluksi.
Oma näppituntuma kehoittaisi sanomaan, että jos ihmiset olisivat kovin eri taajuuksilla tässä mielessä, niin esim. ulkoiset edut voisivat pitkän päälle korvata yhteisymmärryksen puutetta. Toisaalta kumma kyllä tosielämä tuntuu joskus olevan tarua ihmeellisempää, ehkä kaikki eivät vain vaivaa päätään miettimällä liikaa...
"kärsii esim. lievästä masennuksesta ja huonosta itsetunnnosta" tähän kaatunut...
ei me tavalliset pullukatkaan mitään ongelmattomia ja tasapainoisia olla. Ristinsä se on kullakin. Ulkonäöllä taida olla mitään tekemistä henkisen tasapainon kanssa. Tai se näennäinen pirtsakkuus on vain ulkokuorta.