Aloitin uudella otsikolla, koska joissain säikeissä on tähän viitattu.
Muuttaminen työn perässä ja siihen suhtautuminen on hyvin yksilöllistä. Asenne kysymys mitä voi olla vaikea muuttaa. KOSKA, toiset muuttavat mielellään muutenkin ihan vaihtelun vuoksi. Toiset painavat keikkaa ympäri Eurooppaa siitä suuremmin numeroa tekemättä jne. ja näissä on sekä perheellisiä että sinkkuja ja seurustelevia.
Sitten on ihmisiä, jotka ovat painaneet samaa duunia samassa paikassa 30 vuotta ja kynnys mihinkään muuhun on huomattavan korkea. Vaikka vaihtelu voisi tehdä hyvää niin toki se ärsyttää, jos eläkeikään olisi ollut esim. 10 vuotta ja työpaikka meni alta.
Vaan tosiasia on, että kukaa tai mikään ei pakota muuttamaan työn perässä minnekkään, jos ei halua. Jos kyseessä on perheellinen ja puoliso on töissä niin talous varmaan kestää pienen tulojen notkahduksen. Ei näet ole pakko ilmoittautua työkkäriin, vaan alkaa aktiivisesti selata ilmoituksia ja lähettelee hakemuksia. Näin ollen uusi paikka löytyy varmasti ilman, että kukaan esittää muuttoa minnekkään.
Muuttaminen työn perässä ja siihen suhtautuminen on hyvin yksilöllistä. Asenne kysymys mitä voi olla vaikea muuttaa. KOSKA, toiset muuttavat mielellään muutenkin ihan vaihtelun vuoksi. Toiset painavat keikkaa ympäri Eurooppaa siitä suuremmin numeroa tekemättä jne. ja näissä on sekä perheellisiä että sinkkuja ja seurustelevia.
Sitten on ihmisiä, jotka ovat painaneet samaa duunia samassa paikassa 30 vuotta ja kynnys mihinkään muuhun on huomattavan korkea. Vaikka vaihtelu voisi tehdä hyvää niin toki se ärsyttää, jos eläkeikään olisi ollut esim. 10 vuotta ja työpaikka meni alta.
Vaan tosiasia on, että kukaa tai mikään ei pakota muuttamaan työn perässä minnekkään, jos ei halua. Jos kyseessä on perheellinen ja puoliso on töissä niin talous varmaan kestää pienen tulojen notkahduksen. Ei näet ole pakko ilmoittautua työkkäriin, vaan alkaa aktiivisesti selata ilmoituksia ja lähettelee hakemuksia. Näin ollen uusi paikka löytyy varmasti ilman, että kukaan esittää muuttoa minnekkään.
Vastaukset 28
Vanhimmat
"Vaan tosiasia on, että kukaa tai mikään ei pakota muuttamaan työn perässä minnekkään, jos ei halua. Jos kyseessä on perheellinen ja puoliso on töissä niin talous varmaan kestää pienen tulojen notkahduksen."
Jos malli olisi Ruotsin kaltainen joka pakottaa muuttamaan esim. toiselle paikkakunnalle ja/tai pakottaa vastaanottamaan töitä muulta alalta kuin siltä mille on kouluttautunut.
Viittaat siis siihen, että kyllä talous kestää, jos jää ilman työttömyyskorvausta. Kuvittele tilanne, että puoliso on töissä juuri siinä huonosti palkatussa työssä ja lapsiakin löytyy sekä asuntovelkaakin huomattavasti. Tulojen pudotus voi olla tässä tilanteessa jopa 70% ja siinä tilanteessa voidaan puhua jo pakottamisesta.
Kyllä työnhakijalla pitää olla turva jona aikana saa puolikin vuotta hakea juuri oman ammattinsa työtä ilman että työttömyyskorvaus olisi uhattuna.
Tämä ei ole asennekysymys, koska on ihmisiä jotka haluavat lapsilleen vakaan kehitysympäristön, eikä vuoden parin välein heittelyä koulusta toiseen. Unohdat täysin sen, että myös sen puolison on haettava töitä jos pakkomuutto tulee eteen, jos hän sitä edes sieltä saa samalla aikataululla mitä työttömyystuva voisi vaatia.
Jos yhteiskunta haluaa tehdä selväksi sen, että toisen puolison on jätettävä perhe työn takia, niin mitähän siitäkin seuraa... Alkaisimmeko elää kaksoisasuntoelämää ja kannattaako enää työntekokaan...
ps. Kaikki tämähän on nyt jossittelua, mutta liittyy siihen samaan iltalehden artikkeliin.
erikseen, kuten jos perheessä on pieniä lapsia ja työmatka olisi hyvin pitkä. Näissä tapauksissa ei minusta pidä "pakottaa" ihmistä töihin. Mutta ylivoimaisesti suurimmassa osassa tapauksia (sinkku, eletään kahdestaan tai lapset on jo isoja) niin minusta pitkäkin työmatka on perusteltu. Suomalaisista on tullut pehmoja, pullamössösossuja, joille kaikki pitäisi tulla tarjoamaan kotiin.
vaikkapa hieman eri alaltakin, on tarjolla kohtuulliselta etäisyydeltä, ei mielestäni yhteiskunnalla ole velvollisuutta maksaa samantasoista korvausta kuin jos työtä ei ole ollenkaan.
Jos kysymys on omasta halusta pysyä omalla paikkakunnalla, ei halua matkustaa pidempiä työmatkoja tai muuttaa työn perässä, ei silloinkaan yhteiskunnan tule suhtautua samalla tavalla kuin kokonaan työtä vailla olevaan.
Aivan normaalia on tänä päivänä matkustaa jopa pari sataa kilometriä työn perässä jos yhteydet ovat hyvät.
Kyllä perheellinenkin voi hankkia tilapäisasunnon kuten reissumiehet tekevät.
Kysymys on useimmiten enemmänkin halusta.
Kyseessä olisi nyt yleisratkaisu, jossa tiettyjä tapauksia voidaan katsoa tapauskohtaisesti.
Katsos kun monet perheet elävät siten, että vain toinen käy työssä, jotta lapset voisivat olla kotona, kun ovat pieniä. Lisäksi monet kuuluvat johonkin työttömyyskassaan josta saa sen 500 päivää, jona aikana varmaankin löytää töitä. Eli tyhjän päälle ei heti jää.
Lisäksi on harkitsematonta typeryyttä, jos perheen tulot on sidottu 110 prosenttisesti vuosiksi eteenpäin lainoilla, luotoilla ja osamaksuilla. Skenaario, jossa ei ole varaa mihinkään poikkeavaan tulopuolella. Näitä ei tarvitse yhteiskunnan maksaa.
Sitten viimeisenä ryhmänä nämä perheet, jossa molemmat nauttivat äärimmäistä minipalkkaa eikä kumpikaan ole minkään kassan jäsenenä. Eikä myöskään ole halukkuutta/valmiuksia hankkia työtä muualta. Nämä marginaalit voisi käsitellä erikseen.
Mutta edelleenkään en kannata ajatusta, että jäädään työttömänä paikkakunnalle, jos muualta on mahdollista saada työtä. Tai ainakin perusteiden jäämiseen pitäisi tällöin olla kunnolliset.
että työläinen ei saisi asua omistusasunnossa, vaan ainoastaan vuokralla? Tunnetko montaa duunaria, jolla on syntymästään asti ollut valtava omaisuus?
Kirjoitit näin:
"Lisäksi on harkitsematonta typeryyttä, jos perheen tulot on sidottu 110 prosenttisesti vuosiksi eteenpäin lainoilla, luotoilla ja osamaksuilla. Skenaario, jossa ei ole varaa mihinkään poikkeavaan tulopuolella."
Eli siis duunarin on säästettävä koko ikänsä saadakseen asunnon, mutta ei se siltikään onnistuisi, koska suuri osa tuloista menisi vuokriin.
Taidat itse olla jonkun rikkaan kakara, jonka koulutuksesta lähtien on saanut kaiken vanhemmiltaan. Sinulla on varmaankin ollut ensiasuntonakin vanhempien ostama kämppä, autot ym. Lahjaveroahan noista joutuisi lain mukaan maksamaan, mutta niitä kierretään.
Minun lapseni joutuvat hankkimaan elantonsa itse koulutuksen aikanakin, ja kaiken he joutuvat maksamaan itse. Miten he voisivat joskus hankkia asunnon, niin etteivät sitoutuisi johonkin kymmenien vuosien lainaan, sillä voihan jotain yllättävää tapahtua koska tahansa, terveys voi pettää ja lamakin voi iskeä, kuka sellaisia pystyisi ennustamaan?
on lähdetty työn perässä Amerikkaan, Australiaan, Ruotsiin, Helsinkiin.
En todellakaan ymmärrä sitä, että pitäisi maksaa sitä ettei naapurikunnan työt kelpaa.
Verotuksessa on aika hyvin huomioitu työmatkan vaikutukset.
Laittakaapa nyt te eri mieltä olevat ihan luettelon omaisesti milloin pitää ja milloin ei pidä ottaa työtä vastaan.
Jos on omakotitalo ja perhe, niin ei tarvitse?
Vuokralla asuvan tarvitsee?
Näinkö?
Vaiko tasa-arvoisesti?
Onko vuokralla asuvan halvempaa matkustaa työn perässä?
Haluttomuudesta on varmaan suurimmassa, siis suurimmassa osassa, ei aina, kysymys.
Onhan se mukavaa pistää vaikka kotipaikkoja kuntoon kun korvaukset juoksee. Siinä sivussa vähän jelppiä naapuria pikku korvausta vastaan.
Säästyy monelta kululta.
Vaiko luetun ymmärtäminen?
En sanonut, etteikö duunari saa asua omistusasunnossa. Kohtuuden lainoitusperiaatteen mukaan järkevä lyhennyserä asuntolainalle on 1/3 nettotuloista. Mutta ole ilmeisesti sitä mieltä, että kannattaa elää mahdollisimman velaksi ja kaikki kustannetaan lainaa ottamalla? No, kukin elää tavallaan.
Itse olen 15 vuotiaasta asti tehnyt töitä ja opiskellut. Päivääkään en ole ollut työttömänä enkä vanhemmiltani ole pyytänyt mitään, vaikka olisin luultavasti saanut. Taloudessa olen noudattanut sitä periaatetta, että minulla ei tarvitse olla suurinta ja hienointa asuntoa kalleimmalla paikalla eikä parempaa autoa kuin naapurilla. Käytän rahaa tulojen en halujen mukaan.
nimim. vaimo ja kaksi lasta, yhdet tulot ja omistusasunto.
Itse aloitin työt jo ennen viidentoista ikää ja 15-vuotiaana merille, 16-vuotiaana ulkomaille työn perässä. Kotoa en saanut mitään.
Siltikin olen sitä mieltä, ettei ihmisiä saa repiä juuriltaan, jos on paikoilleen asettunut, muutot stressaavat lapsiakin jos he ovat jo aloittaneet koulunsa.
Työpaikkoja olisi vietävä sinne missä on työvoimaakin, yritys ei kärsi paikkakunnan muutosta.
Vastaväitteenä moni käyttää sitä argumenttia, että esim. pohjois-Suomesta on liian pitkä matka etelä-Suomeen, mutta siirtävät firmat toimintojaan jopa ulkomaillekin. Tosin mm. terveydenhoitoalaa ei voi siirtää Helsingistä muualle.
Hehän joutuvat ajamaan tuhansia kilometrejä työn perässä. Ja jos ei aja niin hommat loppuu siihen. Tähän pitäisi saada parannusta valtion toimesta, ettei perheellisen tarvitsisi lähteä sunnuntaina yönselkään töiden perässä. Kyllä keikkaa pitäisi pystyä heittämään 20km säteellä kodista ja päiväsaikaan.
Tuolla logiikallasi täytyy lentoemoille jo saada jokin kriisipalvelu hyvin hyvin pitkistä työntekomatkoista.
Vai ajelee ne rekkakuskit töidensä perässä...
Lisäisin vielä edelliseen vastaukseeni, että olen itse kokenut työnperässä muuttoja monestikin. Ulkomaille olen muuttanut neljästi, joista yhden kerran perheen kanssa jolloin lapset olivat pieniä. Suomessa olen asunut neljässä kaupungissa, tosin kaikki ovat 200 km:n säteellä. Myös ammatillista koulutusta olen hankkinut ulkopaikkakunnilta ja hankalin aika itselleni olikin se, kun asuin opiskelupaikkakunnalla viikot ja viikonloput kävin kotona, lapset olivat silloin aivan pieniä.
Itse olen erittäin sopeutuva, enkä muuten henkilökohtaisesti ole kärsinyt kiertelevästä elämäntyylistäni (liekö mustalaisen luonne?), mutta perheelle se on tuonut monenlaisia rasituksia.
Sinun on helppo sanoa kommentteja asiasta, koska et tiedä minkälaisia kokemuksia se tuo mukanaan. En tiedä tämänhetkistä tilannettasi tarkemmin, mutta jos mielikuvituksesi riittää, niin kuvittele, että tilanne olisikin tällainen:
Olet perustanut perheen ja lapsesi olisivat vaikka peruskoulussa. Asunnon olet hankkinut pari vuotta sitten. Joudut yllättäen työttömäksi, eikä töitä heti löydykään lähiseudulta, koska siellä on massatyöttömyyttä. Nyt työvoimatoimisto pakottaisi sinut muuttamaan 500 km:n päähän, koska sieltä löytyykin töitä.
Kuvittele minkälaisia hankaluuksia tuo tilanne tuottaisi sinulle ja perheellesi. Kysypä lapsiltasikin, miten he suhtautuisivat muuttoonne. Et ehkä saisi asuntoasikaan myytyä, koska asuntojen hinnat paikkakunnallasi ovat pudonneet juuri siksi, että suuret yritykset ovat lopettaneet tuotantonsa. Joutuisit asumaan vuokralla ja samalla maksaisit asuntovelkaasi. Ajan kanssa voisit ehkä löytää jonkun ratkaisun ja työpaikankin lähempää, mutta työttömyyskorvausten menettämisen uhalla sinun olisi pakko muuttaa. Vielä olisi kaikenlaisia muitakin ongelmia, mutta ne pitää itse kokea ja siihen ei mielikuvituksesi riitä. Sitten joku vielä syyttäisi sinua tilanteesta sanomalla: " Ei olisi pitänyt ottaa sellaista velkaa, jota ei ehkä pystykään maksamaan takaisin".
Pahaa ei saisi kellekään toivoa, mutta kohdallasi tekisin poikkeuksen ja toivon, että tuonkaltainen tilanne osuisi juuri sinulle ja muistaisit omat arvostelusi. Olo voi olla nyt turvallinen, mutta yllätyksiä sattuu joskus.
Niillä vasta pitkät työmatkat onkin. Euroopasta Australiaan kestää monta viikkoa. Pisin pesti mulla oli 8kk ja pisin matka, Jenkeistä Australiaan kesti muistaakseni yli 5 viikkoa vai oliko se sittenkin yli 50 päivää, siitä on jo aikaa, joten en muista.
työpaikan siirrosta? Miten käytännössä nämä yritysten pakkosiirrot pitäisi järjestää? Ei kai kukaan voi tulla sanomaan yrittäjälle, että nyt sinun pitää muuttaa Helsingistä Ivaloon, kun näin on jossain päätetty? Ei se kovin reilulta kuulosta tuokaan. Yritykset syntyvät markkinataloudessa sinne, missä on parhaat edellytykset.
olettavan yksityiskohtia elämästäni. Joten sitä samaa sinulle, toivottavasti saat sydärin ja lapsesi pääsee vihdoinkin nauttimaan vakuutusrahoista.
Jos ihminen onnistuu järkkäämään itsensä huonoon rakoon lainoineen ja alkoholiongelmineen, niin yhteiskuntako siinä sitten on syyllinen?
Ei työkkärikään työttömäksi jäänyttä seuraavana päivänä ole postittamassa Inariin poromieheksi. Suurin ongelma koskee näitä työttömiä, jotka ovat paikoillaan vuosia. Näitä voitaisiin mielestäni patistaa työnhakuun myös muilta paikkakunnilta. Normaali ihminen kun hommaa uuden duunin vaikka ulkomailta, jos sikseen tulee.
Miksi muuten menit laivalla töihin? Minäkkun luulin, että merimiehellä se työ kulkee siinä mukana ja se on tietoinen valinta, eikä siihen pakota mikään poliittinen päätös. Eli pystyt suunnittelemaan tulevaisuutesi ihan oman käsityksen mukaan.
Kysehän tässä keskustelussa alkujaan oli tilanteesta jolloin joutuu työttömäksi ja yhteiskunta pakottaa ottamaan työpaikan täysin toiselta alalta vaikkapa 500 km päästä esim. 3 viikon kuluessa. Jos et suostu menetät työttömyyskorvauksesi.
Sinulle ei siis jää aikaa etsiä työpaikkaa lähialueilta (r=50km) ja omalta alalta, jos tällä alalla ei ole sillä hetkellä kovin suurta kysyntää.
Yleensä perheillä on tavoitteena saada se hyvä oma koti johon halutaan asettautua kasvattamaan lapsensa.
Oletko valmis myymään asuntosi tuollaisessa tapauksessa?
Tämä kuvio kun voisi toistua vaikka vuoden-parin välein, voi vain arvailla seuraukset kuinka kauan perhe kulkee mukana...
Eivät ne olleet mitään oletuksia, vaan pyysin sinua kuvittelemaan sellaista tilannetta kohdallesi. En minä mikään selvännäkijä ole. Mielikuvituksesi ei ei siis riittänyt tuohonkaan ajatusleikkiin ja loukkaannuit syvästi, siksi että jotain tuollaista voisikin sattua sinulle itsellesi. Muille se kyllä sopisi. Eikä tuollaisen tilanteen syntyyn tarvita edes mitään alkoholiongelmaa, vaan yllättävä työpaikan menetys riittää. On sitä laitettu pihalle porukkaa turvallisimmistakin työpaikoista.
Kerroinhan, että itse olen muutellut paikkakunnalta toiselle ja jopa sinne ulkomaillekin. Töitä sieltä kyllä löytyy, mutta nuorelle perheelle se ei välttämättä sovi. Jotkut ovat riippuvaisempia läheisistään ja ystävistään enemmän kuin minä ja voin uskoa jonkun jopa sairastuvan loppuelämäkseen, jos joutuu tuohon hommaan mukaan.
Kokemusten kautta oppii ja olet ilmeisesti itse vailla tuota "hienoa" kokemusta. Toivon edelleen, että se sattuisi sinulle, voisit päästä näyttämään, että miten se sinulta sujuu leikiten. Et voi tuosta loukkaantua, koska et pidä pidä sitä lainkaan pahana tilanteena, vaan aivan normaaliin elämän vaihteluihin kuuluvana ja ehkäpä hienona kokemuksenakin. Olettaisin kuitenkin sen äänen kellossa muuttuvan. Sydäriä en sinulle toivo, mutta joillekin sellainen voisi tullakin, jos joutuisi lähtemään muualle.
eikä se ole laivassa. Ja sieltä voi olla pitkä matka kotiin. Työkomennukset ovat reilusti pidempiä kuin muilla aloilla. Ei siis aamulla töihin ja illaksi kotiin. Luulo ei ole tiedon väärtti.
Eikö suurin osa töistä ole tietoisia valintoja, mutta emme siltikään pysty päättämään tulevaisuutta oman käsityksemme mukaan, vaikka niin väitit. Minäpä haluaisin tällä hetkellä Ferrari-talliin kuskiksi, hyvät liksat, lyhyt työaika ja mielenkiintoinen työ. Minne voisin ilmoittautua? Olen n. 50v, enkä ole välttämättä kovin lahjakas kuski, mutta jos tosiaan itse voi suunnitella, niin mikä ettei.
"Eikö suurin osa töistä ole tietoisia valintoja, mutta emme siltikään pysty päättämään tulevaisuutta oman käsityksemme mukaan, vaikka niin väitit."
Kyllä minä vaitän, että työuran suunnittelu työssäkäyvällä joka tekee keikkaluonteista työtä tai vakinaisessa työpaikassa on täysin erillainen.
En väitä etteikö merimiehillä olisi pitkiä ja koittelevia komennuksia, mutta näin se on valittu ja se tiedetään.
Tämähän on täysin jossittelua jos yhteiskunnan työttömyystkijärjestelmä romutettaisiin ja asunnot olisi pakko myydä työn muuttaessa, kenties vielä lyhyiden työjaksojen mukaan.
Kyllä minä olen sitä mieltä, että pitää olla aikaa hakea töitä alueelta joka ei edellytä pakollista muuttoa sen uhalla että jäisi ilman työttömyyskorvausta. Mikä tämä aika pitäisi olla 6kk, 12kk, 18kk ...
monet tiettävästi myös sairastuvat työpaikanvaihdoksesta jopa pysyvästi.
Kuten aiemmin kirjoitin, en tosiaan ole ollut työttömänä päivääkään, mutta olen työskennellyt usemmassa firmassa sekä vaihtanut paikkakuntaa läpi Suomen. Toki uusi ympäristö, uusi kaupunki ja uusien tuttavien hankkiminen vaatii oman totuttelunsa. Ja myönnän senkin, että uudessa paikassa voi mennä useampi vuosi ennen kuin asettuu kunnolla. Ja senkin myönnän, että tästä taas uusi muutto aloittaa saman alusta. Mutta ei sitä voida pitää hyväksyttävänä syynä, ettei enää koskaan tekisi töitä, jos sopivaa ei paikkakunnalta satu löytymään. Joko nautitaan se kassan 500 päivää ja tyydytään sen jälkeen matalampaan tulotasoon puolison palkan varassa tai aletaan katsella hommia myös muualta tai perustetaan alan yritys. Mutta jääminen vuosiksi työttömyyskorvauksen varaan ei voi olla hyväksyttävää ilman lääkärin toteamusta henkisestä työkyvyttömyydestä.
niissä tapauksissa, joissa molemmat tienaavat esim. sen 2000 kuussa ja yks kaks toisen tulot jäävät pois? Voiko työpaikka mennä alta siten, että aikaa ei ole menojen supistamiseen?
kukaan ei ole kommentoinut tätä?
Vaikka montaa typerää herjaakin kommentoidaan.
tarvitaan uusi virasto ja parituhatta kaiken tietävää virkamiestä.
Sekä laki jolla heille annetaan valta siirtää yrittäjiä mulle paikkakunnille.
Vaikkapa ahtausliike Kuusamoon tai 100 henkeä työllistävä autokauppa Helsingistä Pudasjärvelle.
Ja työntekijälle oikeus vaatia pisimmäksi työmatkaksi 700 metriä. Ettei rasitu ja pystyy antamaan kunnon työpanoksen. Jokaisella kun on oikeus valita asuinpaikkansa.
Tietysti työmatka palkallisena. Työnantajan limusiinilla.
Ja työnantajan pitää olla avaamassa ovi kun työntekijä saapuu paikalle. Pitää vielä toivottaa tervetulleeksi ja kysellä kuulumiset.
Ei tietenkään pidä tulla töihin jos vaikka rouva on ollut pahalla päällä ja pitää vähän pehmitellä. Pitäähän olla oikeus hoitaa ensin omia asioita.
Tuo rakentaminen menee hankalaksi. Kun ensin pitää olla kunnon olosuhteet että voi tulla töihin. Miten tämä kysymys ratkaistaan?
Perustetaan ratkaisijan virka.
Kaikki työsuhteet lopetetaan välittömästi ja kaikki työ tehdään laskutuspohjalta. Näin ollen ei ole vittumaisia pomoja eikä alaisia eikä paskoja työpaikkoja eikä liian pitkiä työmatkoja. Voit tehdä just sitä mitä haluat ja joku maksaa siitä, jos katsoo aiheelliseksi.
Etkö muka ole huomannut, että yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan jatkuvasti ja jopa toiselle puolelle maailmaa. Itkeekö firma muuttoaan?
Viestissä tarkoitettiin sitä, ettei yritys kärsi henkisesti, koska eihän se ole elävä olento. Ja on olemassa yrityksiä, jotka voisivat toimia missä tahansa. Joillekin yrittäjälle on jopa eduksi se, että siirretään tuotanto muualle, missä on halvempi toimia ja näin tehdään nytkin.
Luuletko tosiaan että täällä on paljoakaan porukkaa joka haluaa keskustella asiallisesti.
Herja ja loan heitto on paljon kivempaa monen mielestä.
Hyviä kysymyksiä, mutta älä odota vastauksia.
Asiallsten asioiden keskustalujana loppuu lyhyeen.
...ei tehdä. Menköön hakemaan palvelunsa / tuotteensa jostain heikommasta paikasta. Yksinkertaista. €:-)
joku tekee joku maksaa joku maksaa ja joku tekee. Ei mene niin, että kukaan ei tee jos jos joku ei saa. Vain ay-liitossa yhteiset tavarat jotta kaikki saa pesää. Jos jollain on parempi pesä niin se jaetaan kaikille tasan, kunnes se ei enää olekkaan niin hyvä pesä.