Rakkaudeton, kylmä, alistava, pitkään jatkunut avioliitto. Lapset aikuisia, maailmalla omillaan.
Ei muuta yhteistä kuin katkerat muistot ja jonkinlainen omaisuus. Haluan oman rauhan ja elämän.
Olenko itsekäs? Vienkö vielä syntymättömiltä, mahdollisilta lapsenlapsiltani sen "oikean" mummolan?
Ei muuta yhteistä kuin katkerat muistot ja jonkinlainen omaisuus. Haluan oman rauhan ja elämän.
Olenko itsekäs? Vienkö vielä syntymättömiltä, mahdollisilta lapsenlapsiltani sen "oikean" mummolan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mummola on siellä missä mummo. Lastenlasten seurasta nauttiva mummo on pienten ilo. Eivät he mieti miksi mummo asuu eri paikassa kun pappa. Et mielestäni ole lainkaan itsekäs, jos oman elämän haluat.
Silloinhan voinet keskittyä lastenlapsiin eikä tarvi omia avioliittohuolia pohtia.
Kamalat syytökset mä kävin läpi 2v sitten,tuntui kuin olisin pettänyt koko perheeni vaikka lähdin oman mielenterv. takia pois.Ajattelin itsekkäästi itseäni ,mitta oli niin täysi sitä elämää ,valhetta ,vääryyttä ja mitä ihaninta lapseni, aikuiset siis ovat huomanneet ,kuinka toisenlainen olen ja jopa kysyneet miksi en lähtenyt aiemmin. Vastauksen kuultuaan (tiedät varmaan, NIIN LAPSSENI, kun he kasvavat aikuiseksi), niin sitten, alan elää omaani. Vaikeata on ollut tällä iällä yksin ,ihmissuhteet on hakusessa ja arkana kierrän katsellen maailmaa mikä on niin kaunis ja antaa iloa ja voimaa,kun niitä lapsenlapsiakaan ei vielä ole.Tässä yksi vanha mummiksi odottelia
Jos mietit eron vaikutusta lapsenlapsiin, voin kertoa kokemukseni. Olen avioerolapsi, vanhempani erosivat kun täytin 18 vuotta. Vanhempieni liitto oli kylmä ja tunteeton, en voinut ymmärtää miksi he olivat yhdessä. Oli helpottavaa kuulla, kun äitini vihdoin uskalsi kertoa eroaikeistaan.
Nyt heidän erostaan on 10 vuotta. Minulla on kaksi lasta ja käymme usein mummolassa, jossa asuu vain mummo. Lapset eivät ole kertaakaan ihmetelleen, miksi mummo asuu yksin. Niin se on asunut aina. Mummo on lapsilleni tärkeintä maailmassa, heti meidän vanhempien jälkeen. Luulen, että jos äitini olisi vielä naimisissa isäni kanssa, ei hän jaksaisi rakastaa lapsenlapsiaan niin paljon, kuin rakastaa.
Kuuntele sydäntäsi, muutkin näkevät kärsimykset.
Lähde rakas "MUMMO" oman mielenterveytesi vuoksi. Tulevat lapsenlapsesi nauttivat, kun tulevat mummon luo jos mummolassa voidaan hyvin!!!
Miksi murehdit syntymättömien ihmisten takia, laita ensin omat asiat jo kiireesti kuntoon!! Sitten jaksat olla se rakastava mummo.
Minä olen eronnut jo ajat sitten, asun yksin. Lopultakin minulla on ihana, suloinen, reipas, villi, tomera päivänpaiste, 1 v 7 kk vanha tyttärentytär. Kun hän tulee luokseni kotiini, huutaa oven avaamisen jälkeen kirkkain silmin "mummo, mummo" ja juoksee kädet ojossa kaulaani, niin se on parasta mitä minulla on! Ei hän ymmärrä ihmetellä miksi Pappa on toisessa osoitteessa, ja sillä siisti. Olen saanut rakentaa rauhassa oman suhteeni tähän ihmistaimeen. Jokainen tekee sen, asuipa missä osoitteensa tahansa.
Nythän se paras erota on, ennenkuin lapsenlapsia on tullut. Tottuvat pienestä pitäen siihen, että on vaikkapa vain mummo. Ei lapset osaa kaivata sellaista mitä eivät tiedä. Ei ole itsekkyyttä! Erosin itse muutama vuosi sitten ja ehdottomasti oikea ratkaisu. Onhan lapsilla silti mummo ja pappa vaikka asuvatkin eri paikoissa. Rohkeutta!
Sinä olet velvollisuutesi siinä perheessä tehnyt eli saattanut lapsesi aikuisiksi ja omaan elämään. Et ole kenellekään mitään velkaa, et varsinkaan omaa elämääsi. Jos tilanteesi on niin ahdistava, ettet näe valoa yhteisessä elämässä miehesi kanssa, älä hyvä ihminen uhraudu. Minkälainen tulee elämäsi olemaan, jos jäät. Nyt on päätöksenteon aika eikä sitä pidä sitten enää myöhemmin katua.
Kaikki järjestyy parhain päin usko pois eikä se elämä ainakaan pahemmaksi muutu kuin nyt, koska siitä päätät sinä itse.