vaikka tämän eron pitäisi olla helpotus. Kertokaa millon tämä helpottaa??????????
Tuntuu pahalta
pirun pahalta
102574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
2,5 vuotta.......siinnä se!!
Jaksamista!!
pahaa oloa. Sehän on hirveen pitkä aika. Mun tapauksessa on nyt vajaa vuosi vasta kulunut. Ikävä miestäni on hirvee. Vaikkakin hän petti ja jätti. Miten jaksan niin kauan. Apua.
Lapsuuskin oli kivaa ja hyvää aikaa. Mä kaipaan sinnekin, mutta ei vaan pääse, vanhat koditkin on myyty, nyyh.
Paras ajatella, että aika aikaa kutakin, entisissä liitoissa, lapsuudenkodeissa ja menneissä kesissä. Hyvät muistot mukaan ja loppuja voi joskus haikeina hetkinä muistella.
ja alkaa jo melkoisesti helpottaa. Ensimmäinen vuosi on ehdottomasti pahin. Älä jää vällyihin makaamaan ja murehtimaan vaan koeta keksiä jokin uusi harrastus, liiku, ulkoile, kirjoita päiväkirjaa, mene erokurssille ja puhu, puhu ja puhu ystäviesi kanssa, toivottavasti sinulla sellaisia on. Uusia tuttavuuksia voi löytyä juuri erokurssilta, jollaista suosittelen. Minä aloin lenkkeillä ja menin kuntosalille, pudotin painosta yli 10 kiloa...kaikki tämä vahvisti itsetuntoani ja auttoi eteenpäin. Uusi koti, jossa mikään ei muistuta menneestä on myös ollut minulle suuri ilon aihe.
Avioliittoa ehti kestää 30 vuotta, joten hyväksyn senkin, että jonkinlainen haikeus seuraa mukanani hautaan saakka. Toisaalta tämä "uusi elämä" on tuonut mukanaan paljon sellaista, mikä ei entisessä elämässäni olisi ollut mahdollista. Elä tätä päivää, älä entistä, mikä on ollut ja mennyt. Etsi onni pienistä asioista. Minulle päiväkirjan pitäminen on ollut antoisaa. Muista, että mikä ei tapa, se vahvistaa...avioerokin!
Miten on mahdollista, että naisella on IKÄVÄ miestä vielä eron jälkeen, jos mies on lähtenyt tai mies on pettänyt tai mies kohdellut huonosti. Eikö pitäisi tuntea vapauden riemua? Miksi nainen kaipaa, jos suhde ei ole tuottanut iloa vaan surua, tai jos iloa oli vain vähän?
Minä olen lähtenyt suhteesta, kun ei innostusta enää ollut, kun kyllästyin, kaksi kertaa, ja en kyllä ole ikävää tuntenut paria viikkoa enempää. Tietysti ensin outoa, kun muuttaa uuteen kämppään ja laittaa sinne asumisen puitteet ja joka ilta menee yksin petiin. Ei ketään jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia, ei edes riitaa haastavaa naista! Mutta pian siihen tottuu ja katselee jo uutta kumppania etsien ympärilleen. Ei siis ole mitään vuosia kestävää tuskaa, jos koko hommaan ei ole enää ollut valmis panostamaan. Ja miksi panostaa, jos tilanne on mennyt epätyydyttäväksi? Vetäytyvätkö naiset muistojen viittaan ja itsesääliin?
nämä sinun suhteesi ovat olleet, kun olet noin nopeasti päässyt eroon? Olen minäkin pystynyt lyhyehköt nuoruuden seurustelusuhteet unohtamaan nopeastikin, mutta väitän, että 30 vuotta ja 3 lasta on sellainen jakso elämästä, että unohtaminen ei tapahdu kovinkaan äkkiä.
Ensimmäinen suhde kesti 14 vuotta, toinen sitten paljon vähemmän, vain 6 vuotta. Sen päättymisestä on nyt 4 kuukautta ja uuden ehkä pitkälle johtavan kumppanin kanssa seurustelun aloitin jo ennen kuin epätyydyttävästä liitosta lähdin.
juttu "päästä eroon" entisestä, kun uusi suhde on valmiina odottamassa.
Lisäksi epäilen, että ensimmäisen pitkän liiton kariutuminen on pahinta, etenkin jos on joutunut ns. jätetyksi. Seuraavat menee jo enemmän kokemuksen piikkiin... Lähtijä pääsee aina vähemmällä.
meillä keksen vielä lasten huoltajuusoikeudenkäynti ja ositukset kesken joten tuntuu että sitä eletyn elämän lehtee ei vielä saa lopullisesti käännettyä.
Mielialat vaihtelee, alkuun koin helpotusta ja rauhaa kotona kun ei tarvinnut pelätä mitä millonkin voi tapahtua.
Sitten jossakin kohtaa exän kautta aiheutetut hankaluudet alkoivat tietenkin painamaan, mutta ei auta on vain elettävä päivä kerrallaan ja pidettävä elämä hallinnassa ihan lasten tähden.
Kyllä sitä välillä miettii niitä onnellisen perheen hetkiä, olin minäkin 15 v naimisissa ja ei niitä pyyhitä noin vain pois. Ne jäävät muistoihin elämään.
voimia
Kannattaisiko hetkeksi pysähtyä ja opetella olemaan ihan itekseen ja yksin jos vaikka ei olisi nii montaa kariutuvaa suhdetta sen jälkeen.. tutkimusten mukaan jos alottaa pitkän parisuhteen jälkeen hetimiten uuden se kariutuu myös, kannattaa ensin opetella elämään ittensä kanssa ennen kun ottaa siiheen toista ihmistä..