Minunkin vaimo petti minua muutama vuosi sitten. Annoin hänelle anteeksi, panostimme suhteeseemme, kävimme perheneuvojalla ja meillä menee nyt hyvin.
Mutta oikeasti en ole unohtanut, en ole armahtanut enkä jätä rankaisematta vaimoani. Minä olen nämä pari vuotta hiljaa itsekseni laatinut suunnitelmaa, jolla rankaisen vaimoani armottomasti hänen uskottomuudestaan. Enkä puhu mistään lapsellisista fyysisistä kostotoimenpiteistä, vaan perinpohjaisesta henkisestä ja psyykkisestä romahduttamisesta. Kärsivällisyys ja aika, siinä ovat kaksi täydellisen rangaistuksen elementtiä. Joten pettäkää ihmiset toisianne minkä kerkiätte, perästä kuuluu...enkä varmasti ole ainoa.
Mutta oikeasti en ole unohtanut, en ole armahtanut enkä jätä rankaisematta vaimoani. Minä olen nämä pari vuotta hiljaa itsekseni laatinut suunnitelmaa, jolla rankaisen vaimoani armottomasti hänen uskottomuudestaan. Enkä puhu mistään lapsellisista fyysisistä kostotoimenpiteistä, vaan perinpohjaisesta henkisestä ja psyykkisestä romahduttamisesta. Kärsivällisyys ja aika, siinä ovat kaksi täydellisen rangaistuksen elementtiä. Joten pettäkää ihmiset toisianne minkä kerkiätte, perästä kuuluu...enkä varmasti ole ainoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi haluat myrkyttää itsesi vihalla ja tuhlata elämäsi "täydellisen" koston suunnitteluun?
Minä olen saanut täydellisen kostoni. Mies petti ja minä jätin. En vihassa, huutaen ja riehuen vaan asiallisesti, ystävällisesti, asioista sopien. En ole antanut vihan syödä itseäni, vaan pyrkinyt aktiivisesti pääsemään ylitse siitä. Meillä on lapsia ja tästä johtuen joudumme edelleen olemaan säännöllisesti tekemisissä toistemme. Lapset tahtovat ja saavat nähdä isäänsä, sama pätee isään. Olen aina ystävällinen, kiltti, huomioon ottava, oma ihana itseni se, johon hän rakastui. Alkuaikoina olin ehkä jopa korostetun yliystävällinen. Mies tietää tasan tarkkaan mitä menetti ja se iskee kovaa joka kerta kun näemme tai puhumme. Minua on kuitenkin turha edes yrittää takaisin, senkin hän tietää. Vaikka tilannetta ei oltu tarkoituksella suunniteltu, niin jokin siinä hivelee.
ja pysyin ystävänä. kaikkein julmin ero ex-miehelleni. ja niinhän kävi että pyrki takaisin mutta ei päässyt. ystävyys vain jatkui. kun löysin uuden ihanan paremman kerroin ensimmäiseksi ex-miehelleni. ja isku oli kova ja minua miltei säälitti koska tunsin antaneeni takaisin oikein olan takaa. aina odottelee tietoa että suhde olisi loppunut ja pettyy kuulleesssaan vastauksen kysymykseensä. surulliset silmät ne on...
Nerokasta... Kertakaikkisen nerokasta! Sodankäynnin perustermistöä... "Pidä ystävät lähelläsi ja viholliset vielä lähempänä"
Juuri näin pitäisi kaikkien, sellaisten toimia, jotka haluavat kostaa pettäjälle. Näyttää siltä, että menee hyvin, treenata itsensä huippukuntoon henkisesti ja fyysisesti. Osoittaa hellyyttä ja rakkautta ja uskollisuutta kaikin tavoin. Olla huippu isä lapsille, jopa niin huippu, että saa varmasti lasten huoltajuuden, kun sen aika on. Säästää rahaa siihen asuntoon, jossa lapsilla on tilaa, kun puoliso joutuu yksiöön jne. Muutaman vuoden "rakentamisen" jälkeen sitten isketään ja kunnolla. Juuri siinä vaiheessa, kun pettäjä on siinä onnellisessa olotilassa, että kaikesta on selvitty ja pettäminen ei koitunutkaan kohtaloksi, vaan muka paransi suhdetta. Sitten lähdetään. Otetaan lapset ja jätetään vain kirje pöydälle:
"Hei
Olen viimeiset 4 vuotta inhonnut sinua ja halveksinut sinua. Olen kestänyt sinua vain siksi että voisin rakentaa tulevaisuuteni ilman sinua. Vaikka olen antanut anteeksi, en ole koskaan unohtanut. Pettäminen tuhosi kaiken sen mitä oli välillämme. Nyt minä tuhoan sinut. Aion tapella oikeudessa lapsistamme ja olen tänään muuttanut lasten kanssa uuteen asuntoon. Voin ehkä suostua yhteishuoltajuuteen, joka tarkoittaa sitä, että näet lapsiasi vain puolet elämästäsi. Miltä se tuntuu... Pettäjän taitaisi olla parempi kuitenkin ihan yksin."
Mutta mutta... Mitä sitten, kun olet siellä uudessa kämpässä niiden lasten kanssa? Uusi puoliso? Ehkä lapsi uuden puolison kanssa? Silti sinulla on petetty olo. Petetty jo senkin takia, että et ollut tällaista elämää suunnitellut. Suurin kosto ei ole tilien tasoittaminen tai pettäjän haavoittaminen. Suurin kosto on todellinen anteeksianto ja hyvän osoittaminen. Lopulta hyvä aina voittaa, vaikka se kärsii pahan juhliessa.
on tyhmää. Ero olisi sinunkin kannaltasi paras ratkaisu.
yksimielisiä olitte. Minun on siis annettava anteeksi, luotava uutta ja hyvää, opeteltava unohtamaan ja rakastaa vaimoani...Olen myyty!
Kostaminen on lapsellista, turhaa, itsekästä, typerää, ilkeää, lyhytnäköistä, tunteetonta ja julmaa! Hetkinen...kuvaavatkos nuo adjektiivit jotain muutakin asiaa?
Olen vain kyllästyt olemaan kiltti ja kaikensietävä nössö.
Kiitos vastauksista ja mukavaa kevättä kaikille!