Meille on syntynyt pari kuukautta sitten aivan ihana vauva:) mutta nytten avomieheni vanhemmat, etenkin hänen äitinsä on alkanut elämään vauvamme kautta ja puuttuu elämäämme jatkuvasti. Välimatkaa on, mutta ikävä kyllä puhelimet on keksitty. Hän tekee kaikkensa sotketakseen elämämme, esim. päätimme pitää ristiäiset meidän kotipaikkakunnalla mutta hänelle se ei passaa koska hän haluaa järjestää ristiäiset joten ristiäiset tulisi järjestää avomieheni vanhempien kotona!!!! Onko muilla ollut samankaltaista ongelmaa? itse siis koen tämän ongelmaksi, ja ennen pitkää tämä pilaa minun ja mieheni välit, jotka kiristyvät aina kun anoppi puuttuu asioihimme. Olen joutunut monet itkut itkemään anopin käytöksen vuoksi ja häneltä vaan saan vastaukseksi "teen tämän rakkaudestani Teitä kohtaan". Kestääköhän tällaistä höösäämistä kovinkin kauan? en vain enää jaksais sitä....
anoppi
puuttuu elämään
81388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuullostaa todella tutulta.. Voi sinua,ymmärrän sua täysin. Mulla on entuudestaan 5,5v tyttö jonka olen kasvattanut yksin kunnes nykyinen avomieheni astui kuvioon n.3v sitten. Nyt mulla/meillä rv 36. Vaikka olenkin pitänyt nykyisestä anopistani melko paljon, niin hään nyttemmin alkaa todella käymmään hermoilleni!! Hän on kuin "Cruella" 101 Dalmatialaisesta joka yrittää omia pennut itselleen. Ja meidän vauvahan ei vielä edes ole syntynyt ja nyt jo sataa neuvoja, mielipiteitä, melkein jopa käskyjä miten minun tulee toimia kun on vauva talossa. Huhhuh, se ei vissiin ole vielä ymmärtänyt että olen melko nuoresta (26v) iästä huolimatta asunut jo 11vuotta yksin, maksanut yksin laskuni ja hoitanut ja kasvattanut jo yhden lapsen, niin enköhän osaa tuon toisenkin hoitaa yhtä mallikkaasti.. Tosin tällä kertaa vielä miehen kanssa joka on hänen poikansa.??
Kummallisia nuo ihmiset.
Joka tapauksessa toivon sinulle voimia, ja ennen kaikkea kyvyn ymmärtää itse ja antaa Anoppisi (ja miehesi,mikäli hän äitinsä helmoissa osaksi vielä on)heidänkin ymmärtää että SINÄ olet vauvan äiti, SINÄ päätät miten vauvasi hoidat, missä sen ristit, mitä sille puet, syötät, ja mitä ikinä teetkin sen on SINUN oikeus, vastuu ja velvollisuus tehdä niinkuin sinusta parhaaksi tuntuu! EI kenenkään muun!!
Toiseksi miehesi tulee ymmärtää sellainen seikka että hän seurustelee ja asuu sinun kanssasi, eikä äitinsä enään. Hänen tulee pitää sinun puoliasi ja tukea sinun päätöksiä!!
Meillä meinaan voi kyllä vapaasti valita kenen puolelle astuu, tietyin seurauksin..Niin julmalta kun se saattaakin kuullostaa, mutta jos en voi luottaa siihen että mieheni seisoo minun takanani 110% oli vastassa kuka tahansa, se ei ole parisuhdetta , vaan teeskentelyä. Napanuoran on katkettava jossain vaiheessa, ja varsinkin siinä vaiheessa kun on jo oma perhe mistä huolehtia..
Eikös? :)
Voimia ja aurinkoista kevättä sinulle!!
...tekstiä! Olen täysin samaa mieltä että miehen on oltava aina vaimon rinnalla oli vastassa kuka tahansa, vaikka sitte se oma äiti.
Nykyään tuntuu että tuo anoppiongelma nostaa taas päätään. johtuneeko siitä että yhteiskunnassa on liikaa kiinnitetty huomiota uusavuttomuuteen yms. Ja taas on unohdettu ettei se koske läheskään kaikkia nuoria aikuisia. Itse olen jo lähempänä 40 ja vanhin lapsi asuu jo parisuhteessa enkä todellakaan aio puuttua heidän elämäänsä. kylässä käyn silloin tällöin ja autan kun pyydetään, mutta olis kamalaa jos minusta joku tänne kirjottais ikävänä anoppina :))
kotonanne. Nehän ovat teidän perheenne perhejuhla ja te päätätte missä ne pidetään. Luonnollisin paikka on tietty oma koti. Jos nyt annat pikkusormen,niin se vie koko käden...
Muistuta miestäsi kenen kanssa hän nyt on ja elää.
Anopille voit hienovaraisesti muistuttaa,että te olette perhe ja teette omat ratkaisunne.
Samaa mieltä kuin edellinen. TE päätätte missä ristiäiset pidetään (siis teillä kotona), TE päätätte milloin ko. juhla pidetään ja miten juhla järjestetään, ketä kutsutaan ja niin edelleen.
Ottakaa nyt ohjat käsiinne hyvisä ajoin, ettei mopo ns.karkaa käsistä. Te päätätte perheen asiat ja anoppi saa luvan peesata niitä päätöksiä.
Älkää antako anopin hyppiä silmille. Siitä puolesta on hankalia ennakkotapauksia.
Anoppi voisi noudattaa ohjetta: hanki itsellesi elämä. Varokaa vaan, ettei anoppi rupea "omistelemaan" lasta itselleen ja lapsen hiukan kasvettu rupea selittämään pienokaiselle, että "äiti on tyhmä, mutta mummo on kiva" jne. Tällaistakin esiintyy.
Ja ei sitten koskaan, missään tilanteessa pidä antaa kotinne avaimia anopille. Hän tulkoon vain kutsusta tai ylipäätään niin, että tulon tietää ennalta.
meillä kans anoppi sekaantu joka asiaan ku saatiin meidän ensimmäinen lapsi pari vuotta sitte.. pari esimerkkiä: vietiin vauva anopille hoitoon ku käytiin kaupassa, lapsi oli sillon 1½ kk ja anoppi oli kauppareissun aikana ehtiny käyttää vauvaa SAUNASSA ja syöttäny hedelmäsosetta..omia lapsiaan kuulemma käyttäny saunassa jo heti ku laitokselta päässy.. ja aina oli neuvojaan tyrkyttämässä, kerran jopa väitti että lastani olen pitänyt nälissään, ku pelkkää maitoa annoin. (vauva oli silloin n 2 kk) monet kerrat pahoitin mieleni niin että itku tuli.. nyt toisen vauvan syntymän jälkeen on vähä rauhottunu, vaikka en oo kyllä uskaltanu lapsiani hänelle hoitoon antaa, niin pahat "traumat" jäi tuosta saunassa käyttämisestä..
ehkä se anoppi teilläki ajan kanssa rauhottuu! :)
siis munkin anoppi alkoi vihjailla jo lisämaidon perään kun poika oli vasta muutaman viikon ja sitten kun ikää oli vajaa 4kk hän alkoi suoraan riehua ja uhkailla soittavansa poliiseille kun meillä pidetään poikaa nälässä!! Siis tissimaito kun sehän EI ole mitään ruokaa...anopin mielestä... No, neuvolassa taas aina kehuttiin kuinka reilusti on kasvanut rintamaidolla, eli en kyllä korvaani lotkauttanut anopin uhkailuille. Hänkin olisi kovasti halunnut vauvan itselleen, jopa puheli tulevansa ja hakevansa vauvan niin ettei me huomata.. Vitsiä tai ei, niin tuommoisia ei tarvitsisi suustaan päästellä. No, nyt on jo järjestelemässä lapsemme serkun rippijuhlia, joita vietetään kylläkin vasta 9 vuoden kuluttua=)... Että täälläkin tämmöinen höynähtänyt anoppi...
Pitäkää hyvät ihmiset ne anopit kurissa. Niistähän ei ole muuta kuin haittaa. Tehkää oma (perheenne) tahto selväksi. Käyttäkää päätösvaltaanne ja "piirtäkää" sellaiset rajat,joista anoppi ei ylitse hypi.
Mun anoppi alkoi myös puuttua perheemme tekemisiin siinä vaiheessa kun tyttäremme synty 2005. Raskausaikaan hän ei kyllä puhunut asiasta sanallakaan, oli kuulemma liian nuori mummoksi 40 vuotiaana.
Pikku hiljaa ja vaivihkaa hän alkoi haukkua minua lapseni kuullen (tyyliin: kylläpä tyttökin katsoo, että onpa avuton äiti kun ei saa edes ruokapurkkia auki...)!
Ilmoitimme mieheni kanssa menevämme naimisiin (06), jonka jälkeen appiukkoni alkoi soitella päivittäin ja tivasi olemmeko tehneet avioehdon! Emme itse sellaista halunneet (asunto on mieheni nimissä, kuten asuntolainakin), joten appivanhempani tekivät testamentin, jolla suojasivat omaisuutensa (omakotitalo ja mökki) minulta. Hyvä näin, sillä en itse halua heiltä mitään.
Häissä anoppi alkoi riehumaan ja tappelemaan sillä verukkeella, että "joka häissähän tapellaan", ja jos hän ei olisi ruvennut tappelemaan, joku minun sukulaisistani olisi ruvennut! Häissä hän sanoi minulle, että olisi toivonut, että poikansa häät olisi olleet juhla heille, mutta ei ole!!! Anoppini haukkui häissä minut, mieheni, kaasoni ja äitini, jotka auttoivat hääjärjestelyissä. On siis sanomattakin selvää, ettei hän halunnut milläänlailla osallistua ko. järjestelyihin.
Lähdimme hääyötä viettämään itkevän tyttäremme kanssa, hän säikähti kun "mummo" huusi ja karjui vuosikkaan tyttäremme kuullen. Ja tietenkin myös minä itkin siinä vaiheessa. Aamulla kuulin, että anoppini oli lyönyt kaksikymmentä vuotiasta sisartani hääpaikalla!!
Parin viikon kuluttua häistä anoppini soitti humalassa ja pyysi käytöstään anteeksi. Seuraavassa lauseessa hän ilmoitti kuinka onnellinen on kun tyttäremme pääsee päiväkotiin, sillä lapsemme (1v 3kk) on siellä parempi olla kuin minun kanssani kotona. (mielestäni anopilla ei hirveästi ole varaa kommentoida minua äitinä, itse hän on useamman kerran lyönyt poikaansa hänen ollessa pieni, eikä hänen tyttärensä voi sanoa äitiään äidiksi, koska ei tunne niin!)
Häiden jälkeen en ole ollut anopin kanssa missään tekemisissä ja nyt kuulin kuinka appivanhempani kehuskelevat, että nyt on hyvä kerryttää omaisuutta kun se on niin hyvin suojattu!!! Tosi kiva kun he puhuvat pienellä paikka kunnalla tuolla lailla! Enköhän minä olisi jostain rikkaammankin miehen löytänyt, jos rahan perässä olisin. Tai ainakin sellaisen jolla ei olisi niin v....maista äitiä!
Ihana oli saada kirjoittaa edes hieman pahaa mieltä pois, olen raskaana rv 30 ja paha mieli tekee supistuksia...
Voimia kaikille, jotka taistelevat kamalan anopin kanssa, ollaan me sitten omille miniöille ja vävyille parempia!