Meille on syntynyt pari kuukautta sitten aivan ihana vauva:) mutta nytten avomieheni vanhemmat, etenkin hänen äitinsä on alkanut elämään vauvamme kautta ja puuttuu elämäämme jatkuvasti. Välimatkaa on, mutta ikävä kyllä puhelimet on keksitty. Hän tekee kaikkensa sotketakseen elämämme, esim. päätimme pitää ristiäiset meidän kotipaikkakunnalla mutta hänelle se ei passaa koska hän haluaa järjestää ristiäiset joten ristiäiset tulisi järjestää avomieheni vanhempien kotona!!!! Onko muilla ollut samankaltaista ongelmaa? itse siis koen tämän ongelmaksi, ja ennen pitkää tämä pilaa minun ja mieheni välit, jotka kiristyvät aina kun anoppi puuttuu asioihimme. Olen joutunut monet itkut itkemään anopin käytöksen vuoksi ja häneltä vaan saan vastaukseksi "teen tämän rakkaudestani Teitä kohtaan". Kestääköhän tällaistä höösäämistä kovinkin kauan? en vain enää jaksais sitä....
anoppi
puuttuu elämään
152708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei ongelmaa. Asumme samalla paikkakunnalla ja minut
avoanoppi jätettiin kutsumatta ristiäisiin kokonaan.
eli samaa teille, antakaa olla anopin siellä puhelimen päässä vaan, mutta älkää kutsuko koko ristiäisiin . Mitä hän siellä tekisi sohlaamassa.
oman lapsenne ovat ristiäiset.
Ihan aikuisten oikeesti, aikuinen osaa kertoa mielipiteensä asiasta asiallisesti, jämäkästi ja hermostumatta. Ja ilman, että asiasta tarvii itkeskellä täällä.
Sulla on suu sitä varten, että sillä puhutaan. Mutta jos et osaa puhua ja olet mykkä, kirjoita anopille asiallinen tekstiviesti, osaathan tännekin kirjoittaa.
Mutta jos noin paljon itkettää,on masennus,mene lääkäriin.
minun anoppini myös alkoi elämään lapseni kautta, kun pienokainen syntyi. voit siinä mielessä huokaista että hän vain soittelee ja sotkee elämäänne, meillä anoppi alkoi "asumaan" lapsen syntymän jälkeen ja oli erittäin omistavainen vauvaa kohtaan!!! tästä kärsittiin molemmat mieheni kanssa. myös ristiäisiä anoppi oli kova suunnittelemaan mutta sanoimme että hoidamme kyllä itse oman lapsemmme juhlat. anoppi tietysti loukkaantui, mutta me pidimme päämme!!! sinun pitää vain olla kovana ja tehdä anopille selväksi että lapsi on teidän ja teette miehesi kanssa lastanne koskevat päätökset ihan itse!!! jos anoppi tekee asiat rakkaudesta...suurin rakkauden osoitus on kun antaa teidän itse hoitaa lastanne ja lasta koskevat asiat!!! anopin takia varmasti vielä itket monet itkut jos hän jatkaa samaan malliin..tiedän kokemuksesta, kuinka ahdistavaa on kun anoppi puuttuu asioihin jotka hänelle eivät kuulu!!! voimia sinulle!!!
Pidät ristiäiset kotona siitä riippumatta, mitä anoppi siitä ajattelee. Teidän vauvannehan se on.
Se, että välit miehen kanssa kiristyy, johtuu vain siitä, että mies ei osaa laittaa äidilleen rajoja. Mies hoitakoon asiat niin, ettei äiti aiheuta vaimolle pahaa mieltä. Ja mieluusti ihan heti alkuunsa, ettei tilanne pääse liian pitkälle ja tulehdu kokonaan.
Jos nyt annat periksi, saat sitten antaa lopun ikääsi, joten tässä kohtaa on paikka ottaa oma elämä omiin käsiinsä, aloittaen nyt vaikkapa ristiäisistä.
Puhelimeen voit hyvin olla vastaamatta. Miehesi voi hyvin hoitaa puhelut äitinsä kanssa, ei sinun tarvitse olla aina anoppisi tavoitettavissa ja saatavilla.
Voimia! Tiedän kokemuksesta, että tilanne voi olla hankala, mutta tiedän myös sen, että jos tekee liian pitkään jotain vain toista miellyttääkseen, on vaikea enää ottaa ohjia omiin käsiinsä. Ja hei, se mies on tosiaan avainasemassa. Kyllä miehestä täytyy sen verran löytyä jytyä, että saa sanottua äidilleen, jos äiti häiritsee teidän elämäänne. Ja jos ei saa sanottua, niin kipin kapin kotiin kasvamaan.
Niin mukavaa kuin se olisikin ottaa sitä apua vastaan, kun sitä rakkaudella tarjotaan, niin parempi on olla ilman kuin kärsiä siitä. Voi sitä rakastaa vähän kauempaakin. Usein kysymyksessä on vallan ja hallitsemisen halu, joka on kyllä kaukana rakkaudesta. Totuus avun vastaanottamisesta on se, että sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Samanlaisia kokemuksia kuin edellisillä. Anoppi haluaisi, että kaikki tapahtuisi hänen määräämällään tavallaan olipa kysymys mistä tahansa. Ristiäisiin ei saisi kutsua edes toisia isovanhempia!? Anopin mielestä lapsella voi olla vain yksi isoäiti, hän!
Anoppini elää myös lapsenlasten kautta. Ihanaa ja ihailtavaa, siitä hän jaksaa itse pitää suurta ääntä ja muistuttaa joka käänteessä. Paitsi että todellisuudessa saamme silloin riesaksemme totaalia täyshoitoa ja palvelua vaativan patalaiskan ihmisen, joka jatkaa luonamme ikuista lomaansa naistenlehtien ja shoppailun parissa. Hän tulee mukamas lapsenlasten takia kylään viikkokausiksi, hänelle pitäisi koko ajan olla ohjelmaa kyyditen ja kuskaten paikasta toiseen. Ajokorttia anopilla ei ole ja kuulemma ei hän enää liki kuusikymppisenä voi opetella bussia käyttämään! Tervejalkainen kyllä on mutta jo vuosikymmeniä pakoillut työkkärin työosoituksia milloin mihinkin vaivaan vedoten...Ja hänen loputonta marinaa pitäisi kuunnella päivästä toiseen kuten myös rahan kerjuuta. Päivät lapset on hoidossa ja me töissä. Illalla ja viikonloppuna lasten ollessa kotona mummo ei viihdy edes samassa huoneessa, saati että lapsille puhuisi. Vieraiden tullessa alkaa esitys eli käy kiinni lapseen kuin sika limppuun ja alkaa kimittämään mummonkullasta ja kuinka lapsi pitää hänestä eniten kaikista.
En ole oikeanlainen miniä hänelle eikä hän oikeanlainen anoppi minulle. Kumpikin varmaan haluaisi aisaparikseen oman kopionsa ja voi kun sen hänelle mielelläni soisin :)
Mutta olen tyytyväinen. Arki ja parisuhde voi paremmin kuin koskaan tajuttuani, että menin naimisiin mieheni enkä anopin kanssa. Jos anopin kanssa ei suju, miksi väkisin häntä ylipäätänsä tavata missään muodossa. Silti, ei ole minun asiani puuttua anopin ja lastenlasten suhteeseen, käytännön järjestelyt vain kasaantuvat silloin lasten isän kontolle. Avasin lopulta suuni ja totesin kiltisti mutta asiallisesti anopilleni, että kotonaan tehköön mitä lystää, mutta minulla ei ole aikaa eikä voimia nurkissani turistia passata. Oma epäkohteliaisuus hävettää vieläkin mutta sen jälkeen anoppia ei ole näkynyt. Toki teki äänekkään ja näyttävän loppupoistumisen siltä istumalta suutuspäissään. Kuulopuheita olen kuullut suvusta eli hänen kimppuunsa on käyty ilman syytä, loukattu ja haukuttu jne. Eli ellen olisi suutani aukaissut, tilanne olisi jatkunut lopun ikää tuollaisena.
Lapset tapaavat anoppia nyt ainoastaan menemällä isänsä kanssa anoppilaan ja sen heille kernaasti suon. Ainoa muutos entiseen on se, ettei meillä enää ole noita pari kertaa vuodessa noin kahden viikon mittaisia anoppivierailuja. Hoitoapua anopista ei ole tähän päivään mennessä vielä ollut, ehkä jonakin päivänä anoppi ylittää vielä itsensä jonakin päivänä ja vahtii lasta vartin, siinä olisikin jo yllätystä kerrakseen. Tietysti tämä riippuu katsantokannasta, minusta hoitoapu on sitä, että anopin voi jättää keskenään lapsen kanssa ja luottaa siihen, että lapsi syötetään ja vaipat vaihdetaan ja tarvittaessa peräään katsotaan. Anopin mielestä ilmaisesti jo pelkkä samassa kaupungissa oleskelu on hoitoapua...
Olen seurustellut miesystäväni kanssa jo kohta kolme vuotta ja tuntuu, että puolet ajasta olen tapellut "anopin" kanssa. Olemme ns. uusioperhe, jossa minulla on yksi tytär ja miehelläni kaksi tarhaikäistä. Saman katon alla ollaan asuttu jo muutaman vuoden. Anoppi hoiti lapsia aikaisemmin melkein päivittäin, ennen kuin astuin kuvioon. Olenko muka vienyt anopin paikan? Vuoden verran annettiin anopille aikaa toipua siitä ettei ole enää lasten "äiti". Mutta missä menee raja? Tämä jatkuva kina anopin kanssa johtuus siitä, että hän ramppaa meidän kotona ihan j a t k u v a s t i !! Tulee kun kotiinsa.
Mainitsin tästä hänelle kerran (vikatikki?), jonka jälkeen suureen ääneen valitti ja mesosi pojalleen, että en anna hänen tavata lapsenlapsiaan ja mulla on jokin "pimeä puoli" odottakaa vaan! Pidin kahden kuukauden ajan päiväkirjaa anopin vierailuista, jotta voisin miehelleni näyttää ihan faktaa näistä visiiteistä. Koska hänen oli vaikea uskoa, että anoppi täällä niin usein käy! Kyllä käy!
Kysynkin siis teiltä, mikä on mielestänne kohtuullista anopin vierailuille? Onko 17 kertaa kahden kuukauden aikana ihan ok? Onko minussa vika kun en halua nähdä häntä niin usein? Kertokaa kokemuksianne ennen kuin mieheni joutuu valitsemaan anopin ja minun väliltä!!
Mitäs virheitä sinä sitten teet. Taidat hoitaa kotia ja lapsia niin huonosti, että anoppi raukka joutuu sinua valvomaan. Yritä reipastua ja ala hoitamaan huushollisi, niin että anoppi saa rauhan ja voi levollisin mielin köllötellä kotonaan.
Mielestäni on tyhmää ollenkaan kirjoitella tuommoisia veemäisiä juttuja sen sijaan että kommentoisi, jos jokin oma mielipide on.
Äskeiselle kirjoittajalle sanoisin, että on ihan kamalaa jos joku ulkopuolinen tulee perheen kotiin kuin omaansa. Kerroista en osaa sanoa onko liian tiuhaan vai ei, sehän riippuu kustakin osapuolesta. Mutta meidän ovesta ei ainakaan tule sisälle kuin ne jotka on kutsuttu. Minusta on siis epänormaalia että joku vain tupsahtaa toisen kotiin ikään kuin asuisi itse siellä. Ei hyvä.
Olepahan vain yksi anoppi, jota miniä pitää apulaisenaan. Minäkin pidän kirjaa, 14 päivää viimeisen kuukauden aikana ovat olleet lapset hoidossa. Toisinaan tuntuu, ettei miniä ehdi kuin kotonaan käydä kääntymässä, aina keksii jotain menoa. En halua mennä hoitamaan heidän kotiinsa, mutta lapset tuodaan minulle. Tietysti pääsisin helpommalla, jos menisein sinne hoitamaan, mutta siellä on niin hirvittävä siivo, ettei huvita ja lapset tulevat mieluummin minun luo. Lapsia on vain vaikea saada taas lähtemaan kotiinsa. Niin että voi ne ongelmat olla toisinkin päin. Siivoomaan en ryhdy miniän huushollia, enkä ole siitä koskaan mitään sanonut, jos viihtyy siinä siivossa niin omapa on asiansa. Tosin sitä siivoamista minulla riittää lasten käynnin jälkeen.
Hiukan tuli mieleeni myös, että voisiko olla jonkinsorttista synnytyksen jälkeistä hormonimullistusta tai jopa lievää masennusta mukana - tai sitten olet erityisen herkkä ihminen. Herkkyys on kaunis piirre ihmisessä - on vain pidettävä huoli ettei herkkyytensä vuoksi ajaudu kenenkään kynnysmatoksi.
Ryhdyt vain ihan rauhassa järjestelemään ristiäisiä juuri kuten haluat, mikäli anoppi väkisin järjestää tuplajuhlat ovat ne ilman sinua ja vauvaa, sillä sinulla on vauvan "paperit" ja siten kaikki "oikeudet".
Ja onneksi nykyisin puhelimista näkee kuka soittaa :)
Tsemppiä - ja onnea!!
kuka määrää....muuten saat kärsiä kauemmin. Aikoinaan oli vähän samaa vikaa mutta kun anoppi huomasi etten anna periksi niin rauhoittui. Kaiken tuon voi kyllä yrittää tehdä ensin ystävälliseen sävyyn, josko se tepsisi.
Nyt "riidellään" koiranpennusta taas samat metkut mutta enpä anna taaskaan periksi.
Jos ei muuta hyvää, toivon itse olevani hyvä anoppi kun on tuonkin puolen elämästä nähnyt. Jokaiselle suotakoon oma elämä!
RISTIÄISET siellä missä itse haluat.Ei kannata välittää anopin jutuista.Varaat nyt heti paikan,missä ristiäiset järjestätte,ja lähetät kutsut eteenpäin.Lähetät kutsun myös ANOPILLE.Niin hän ei enää nokkaansa kerkiä kopautella.Kannattaa vaan heti ruveta pitämään puolensa,koska muuten asiat luisuvat käsistä.Ja huomaatkin,että Anoppi on lapsesi äiti.
Minulla on päinvastainen ongelma. Asun samassa kaupungissa pojan perheen kanssa, kävellen matkaa tulee n. 10 min.
Ja nyt on niin, että meillä on kahdestaan reilusti yli 100 neliötä ja poika perheineen asuu kaksiossa.
Miniä poikkeaa päivittäin meillä kahden lapsen kanssa. Me käymme vielä töissä, mies puolipäiväisesti.
Ja nyt miniä on ottanut puheeksi, että tämän kohta syntyvän kolmannen ristiäiset pidettäisiin meillä.
Ollaan tässä mietitty, miten saisi kohteliaasti rajoitetuksi miniän käyntejä mummulassa tai siis anoppilassa. Vihjeet eivät mene perille. On miniä tietysti väsynyt, kun on kaksi pientä ja kolmas tulossa. Mutta niin olemme mekin miehen kanssa.
Ristiäisistä vielä sekin, että minä en edes kuulu kirkkoon. mutta eihän sillä vissiin ole merkitystä. Edelliset ristiäiset pidettiin toisessa mummulassa.
Tämähän se ongelman ydin tahtoo olla anoppi-miniä asiassa, että toinen osapuoli huomaamattaan tunkee seuraan liiaksi eikä tajua hienovaraisia vihjeitä.
Jos sitten yrittää kohteliaasti huomauttaa, niin toinen loukkaantuu ja asiasta paisuu jättiriita.
Ajattelemattomuutta löytyy niin anoppien kuin miniöiden keskuudesta ikään katsomatta.
Turha lähteä arvailemaan, mitkä miniän motiivit on. Ehkä hän väsyneenä hakee hoitoapua, ehkä hänellä ei ole vain muuta paikkaa, jonne lasten kanssa voisi mennä. Ehkä hän luulee, että nautitte ja haluatte nähdä lapset useasti jne. Monesti ihminen itse ei tule ajatelleeksi, mitä ne toisen osapuolen tarpeet on eikä näe omaa nenää laajemmalle.
Minun neuvoni olisi, että jatkaisit vihjailulinjalla vielä. Sanoisit vaikka että tulkaa seuraavan kerran perjantaina, meillä on apen kanssa muita suunnitelmia pariksi päiväksi. Ja jos ei toimi, niin järjestätte itsenne pois kotoa, ettette ole tavoitettavissa. Eiköhän viesti mene perille. Kovin montaa kertaa useamman lapsen kanssa tuskin turhia reissuja tekee. Edellyttäen ettette ole avainta antaneet?
Mutta sovun takia kannattaa tarjota torjunnan tilalle jotain positiivista eli tulkaa seuraavan kerran ja tehdään/mennään silloin yhdessä sinne ja sinne.
Ristiäiset, täytyy myöntää että omien lasten kohdalla kuvittelin automaattisesti, että molemmat isovanhemmat mieluusti olisivat ristiäisten pitopaikkana. Anoppi näin halusi ja ilmaisi. Omalta äidiltäni en edes kysynyt. Ristiäiset pidettiin kyllä sitten meillä kotona 70neliön tiloissa, mikä sai kritiikkiä osakseen pettyneeltä anopilta.
Jos poikasi tai miniäsi kuuluu kirkkoon kerran, niin seurakunnaltahan voi varata tilat. Ei kai maksa mitään. Tarjoudu auttamaan ja etsi valmiiksi vaikka, mikä olisi vapaa seurakuntatila ja mistä löytyy minkinnäköinen jne. Sano nätisti että kun et kuulu kirkkoon niin tuollaisen kirkollisen toimituksen pitäminen omassa kotonasi tuntuu väärältä. Ei siitä toinen voi loukkaantua etenkin kun pystyt tarjoamaan vaihtoehtoa.
Joo, kyllä nyt on niin, että sulla on ihan hirveä elämä, jätä se jätkä ja koko luuserisuku. Se jätkä ei ole sinun arvoisesi.
Sä tarvitset ihanan miehen ja ihanat appivanhemmat, et sä voi tollaista elämää hyväksyä itsellesi.