Miten olet kokenut läheisyyden tämän ihmisen kanssa? Tuntuuko se erilaiselta, kuin läheisyys jonkun normaalilla tavalla rakkaan ihmisen kanssa...?
Voisitko kuvitella eläväsi parisuhteessa sielunkumppanisi kanssa, vai onko se 'voima' teidän välillänne liian suuri kestettäväksi että yhdessäolosta tulisi mitään?
Uskotko edes sielunkumppanuuteen?
Kyselee twinflame
Voisitko kuvitella eläväsi parisuhteessa sielunkumppanisi kanssa, vai onko se 'voima' teidän välillänne liian suuri kestettäväksi että yhdessäolosta tulisi mitään?
Uskotko edes sielunkumppanuuteen?
Kyselee twinflame
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskon sielunkumppanuuteen, mutta uskon myös, että sielunkumppanuus ei ole kuitenkaan se oleellisin asia parisuhdetta muodostettaessa. Käytännön syyt painavat paljon enemmän vaakakupissa. Sielunkumppani voi usein olla paljon arvokkaampi ystävänä kuin puolisona.
Mielestäni tuo "sielunkumppanuus" on aika vaikea määritellä. Itse olen kerran kokenut jotain sellaista mikä voisi olla juuri tuota sielujen sympatiaa. Pari vuotta sitten tapasin naisen, jonka kanssa tunsin välittömästi jotain aivan ennenkokematonta. Jo heti ensimmäisen juttutuokiomme aikana tuntui siltä kuin olisimme tunteneet toisemme jo vuosikaudet. Huumorintajumme ja ajatusmaailmamme olivat lähes identtiset, tajusimme jo pienestäkin eleestä toistemme ajatukset. Emme tarvinneet sanoja vaan luimme toistemme ajatuksia. Vaikka vaikutimme niin samankaltaisilta niin silti välillämme vallitsi voimakas jännite ja sänkyynhän siinä sitten päädyttiin kun ei sitä seksuaalista latausta kestänyt kukaan. Ja kyllä se seksikin oli jotain ihan muuta kuin mihin oli tottunut. Siinä rakastellessa kun katsoi toista silmiin...enpä ole vastaavaa kokenut.
Eli tuon kokemukseni perusteella uskon ainakin jonkinasteiseen sielunkumppanuuteen. Mielestäni se on sitä kun on toisen kanssa lähes täysin samalla aaltopituudella. Tuntuu vaan siltä kuin se toinen olisi juuri se palapelin puuttuva pala.
Niin ja tuohon jatkokysymykseen täytyy vastata sen verran, että emme siis koskaan kuitenkaan varsinaisesti päätyneet yhteen. Ehkä se 'voima' tosiaan oli liikaa. Ainakin minulle. Nainen olisi halunnut olla yhdessä, mutta itse aloin sitten erinäisistä syistä ottamaan etäisyyttä. Kadun tekemiäni ratkaisuja harva se päivä. Mietin vielä vanhana miehenäkin että millaista elämä olisi voinut olla tämän naisen kanssa.
kanssa tekemisissä koska haluavat kieltää itsensä :)
Naisen rehellisyyden puute on suurin este :)
Tai miesten ja naistenkin, rehellisyyden, nöyryyden puute suuren voiman edessä. Se voima voi tosiaan olla suuri, mutta se tulisi valjastaa, ohjata oikein ja hyvin
parin parhaaksi eikä karttaa sitä. Mielestäni rakkaus on Jumalan suurta voimaa. Hyvien voimien kanssa tullee paremmin toimeen kuin huonojen voimien. Miksi rakkauden, sielujen, sydänten ykseyden voimaa pelätään arjessa? Haluaako paholainen estää rakkauden hyviä voimia ihmisten välillä?
Kyllä sielunkumppanuuteen mut en tiedä oikein toimiiko se parisuhteessa, ystävänä varmasti tärkeä.
Toi mainitsemasi voima voi olla sellainen ilmiö et suhdetta se ei jaksa kantaa loppuun asti. Sielunkumppanuus saattasi tehdä suhteesta tylsän ja liian helpon elettäväksi. Erilaisuudet puuttuu.
Entisen avovaimoni kanssa kuvittelimme olevamme sielunkumppaneita. Siitäkin huolimatta tai ehkäpä juuri siksi meistä tuli vuosien saatossa kuin sisko ja sen veli. Ja seksuaalisen jännitteen puute on kuolemaksi parisuhteellee. Hyviä ystäviä olemme edelleen.