Elän parisuhteessa joka on suurimmalta osalta onnellinen ja varmaan naisen puolelta enemmänkin (tätä en siltikään ole täysin saanut selville) mutta itseäni häiritsee muutamat asiat. Eli mikä avuksi seuraaviin?
Nainen on melkoisen kipakka sanakäänteissään ja sanoo suoraan päin näköä ajattelematta ollenkaan sitä, että kuulostaako se loukkaavalta vai ei. Oma mielipiteeni on se, että saa/pitää sanoa jos on aihetta mutta ikävämmät sanomisetkin voi tehdä hienotunteisesti. Hienotunteisuus puuttuu tästä naisesta kokonaan.
Nainen on niin päättäväinen, että saattaa ihan huoletta jättää minut harhailemaan ostoksille jos en satu vartavasten roikkumaan sen mukana vaan pysähdyn katsomaan jotain. Minusta aika outoa tämäkin...kun ottaa huomioon, että ilmoitan jääväni tähän katsomaan tätä ja tätä tuotetta.
Nainen ei käytännössä ole tyytyväinen mihinkään kun sille päälle sattuu (ja sattuu muuten usein). Tällöin kunniansa saa kuulla niin yhteiskunta, hän itse ja minä kuin muutkin. Mistä tulee tämä turha parjaus?
Hänen käsityksensä rahasta on todella abstrakti. Haluamisia, vaatimuksia, toiveita, kulutuskohteita ja menoja on 85% normaalikulutusta enemmän. Syntyy tilanne, että säästäminenkin käy mahdottomaksi. Keskustelu tästä ei ole muuttanut tilannetta.
Eli tässä muutamia seikkoja, jotka olen onnekseni antanut onnellisesti virrata krvieni ohi mutta alkaa pikkuhiljaa riipiä kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Olemme keskustelleet tästä (tai ainakin minä olen keskustellut) aikaansaamatta sen kummempia muutoksia.
Vaikka olenkin suht onnellinen ja vaikka haluankin, että kaikki menee elinikäisesti nappiin ja vaikka kaipuun keskellä tunnen syvästi tätä naista kohtaan, niin silti sydäntäni riipii joskus niin voimakkaasti, että voisin unohtaa koko projektin.
Mitä mieltä olette tällaisesta?
Nainen on melkoisen kipakka sanakäänteissään ja sanoo suoraan päin näköä ajattelematta ollenkaan sitä, että kuulostaako se loukkaavalta vai ei. Oma mielipiteeni on se, että saa/pitää sanoa jos on aihetta mutta ikävämmät sanomisetkin voi tehdä hienotunteisesti. Hienotunteisuus puuttuu tästä naisesta kokonaan.
Nainen on niin päättäväinen, että saattaa ihan huoletta jättää minut harhailemaan ostoksille jos en satu vartavasten roikkumaan sen mukana vaan pysähdyn katsomaan jotain. Minusta aika outoa tämäkin...kun ottaa huomioon, että ilmoitan jääväni tähän katsomaan tätä ja tätä tuotetta.
Nainen ei käytännössä ole tyytyväinen mihinkään kun sille päälle sattuu (ja sattuu muuten usein). Tällöin kunniansa saa kuulla niin yhteiskunta, hän itse ja minä kuin muutkin. Mistä tulee tämä turha parjaus?
Hänen käsityksensä rahasta on todella abstrakti. Haluamisia, vaatimuksia, toiveita, kulutuskohteita ja menoja on 85% normaalikulutusta enemmän. Syntyy tilanne, että säästäminenkin käy mahdottomaksi. Keskustelu tästä ei ole muuttanut tilannetta.
Eli tässä muutamia seikkoja, jotka olen onnekseni antanut onnellisesti virrata krvieni ohi mutta alkaa pikkuhiljaa riipiä kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Olemme keskustelleet tästä (tai ainakin minä olen keskustellut) aikaansaamatta sen kummempia muutoksia.
Vaikka olenkin suht onnellinen ja vaikka haluankin, että kaikki menee elinikäisesti nappiin ja vaikka kaipuun keskellä tunnen syvästi tätä naista kohtaan, niin silti sydäntäni riipii joskus niin voimakkaasti, että voisin unohtaa koko projektin.
Mitä mieltä olette tällaisesta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä helpottaako, mutta eräs exäni oli lähes samanlainen. No eipä olla enää yhdessäkään, joten minun ongelmani ratkesi silloin siinä. Tarpeeksi monta kertaa, kun oli tullut haukutuksi kusipääksi ym. niin paloi pinna ja sanoin hei hei. Naiselle ei voinut sanoa vastaan, koska hän sai siitä vain lisää vettä myllyyn.
Hmm... no ei hirmuisesti helpota mutta pieni hymynkare syntyi tuosta kun mainitsit, että ei enää olla yhdessä:) Ei kai tässä silti tarvitse ennakoida moista... Niin, tästä mulle syntyikin ajatus, että mikä on todellisuudessa rakkauden mitta? Mitä kaikkea rakkaus antaa ihmisen kestää, ennenkuin napsahtaa poikki. Minusta itsestäni tuntuu, että siedän rakkauden nimissä melkoisen paljon (oman elämän kokemuksetkaan ei ole olleet niin helpot, että tiettyä selkärangan lujuutta on kehittynyt) mutta jossain kai se rajakin kulkee. Olenko kenties nyt ylittänyt jonkun rajan kun pohdin tätä...?
Naisellista näkökulmaa asiaan... *hymy* Seurustelen mitä ihanimman miehen kanssa... ainakin vielä tällä hetkellä.
Minä olen sellainen ihminen, jolta pääsee sammakoita suusta aina silloin tällöin (tai vähän useamminkin). Varsinkin se kohdistuu useimmiten poikaystävääni tavalla tai toisella, (mutta ei missään nimessä julkisella paikalla vaan kahden kesken). Minä en haistattele enkä toivota häntä alimpaan helvettiin (paitsi silloin kun kumpikin tietää, että se on huumoria).. sellainen ei kuulu minun tyyliini, mutta muuten minulla on hyvin "terävä kieli", mikä voi loukata muita ihmisiä ja poikaystävääni. Olemme puhuneet asiasta hyvin paljon ja nykyään pyydän yleensä anteeksi jos olen sanonut todella pahasti.
Kuitenkin.. Mistä sitten tulee tälläiset "sammakot"? Olen lukenut kirjoja yms aika paljon elämäni aikana ja minulla on hyvät pohjatiedot vähän jokaisesta asiasta.. olen myös "sanoilla leikkijä", verbaalikko. tämä tulee varsinkin ikävällä tavalla ilmi silloin kun pääsen heittämään huulta koko sydämeni pohjasta, silloin ei kovinkaan moni ihminen pärjää minulle ja voin laukoa ilkeitäkin asioita. Se, että sanon jollekulle pahasti ei tarkoita silloin sitä, että mä todellakin olen sitä mieltä asiasta tai toisesta henkilöstä.. se mitä sanoin äsken niin yleensä olen sen jo unohtanut ("bygones") muutaman minuutin kuluttua enkä vaivaa sillä omaa pientä päätäni joka jo askartelee jonkin muun asian kimpussa.. kun taas se jolle minä sen asian sanoin karvastelee ja irvistelee mulle asiasta vielä kahdenkin viikon kuluttua..
Kuten sanoin.. poikaystäväni kanssa ollaan puhuttu asiasta vakavasti ja perinpohjaisesti (sitä kannattaisi sinunkin harkita..) ja olemme saavuttaneet yhteisymmärryksen.. hän tietää, että minä en muista sanomiani asioita enää seuraavana päivänä ja on ottanut itsekin saman kannan asioihin.. hän pyrkii unohtamaan ne samalla tavalla, mutta sanoo minulle jos jokin asia jäi häntä kaivelemaan ja minä pyydän anteeksi.
Sinuna ottaisin tyttöystäväsi tiukasti kainaloon ja puhuisin asian halki, vaikka se tekisikin kipeää.. kysyisin mistä tuollaiset puheet oikein tulevat ja onko niillä jokin tarkoitus.. sanoisin, että osa niistä jutuista joita hän sanoo satuttaa minua tosi paljon enkä tiedä miten niihin suhtautua.
Tuo turha parjaus tulee siitä, että tyttöystäväsi vain haluu puhua pahaa olotilaansa pois (sitä minä ainakin teen).. ja tässä on se pointti, että vaikka minä puhunkin ja parjaankin milloin mitäkin niin minä en odota, että poikaystäväni pitäisi ratkaista se ongelma jollain tavalla.. sitä minä en halua ollankaan.. vaikka puhuisin ongelmista joita minulla tai yhteiskunnassa on, minä en odota, että ne pitäisi ratkaista.. siinä vaiheessa kun olen sanonut sanottavani loppuun olen tyytyväinen. Ei siihen sen kummempaa ratkaisua tarvitse.. *hymy* kuulostaako monimutkaiselta?
Tarkoitatko ostoksilla oloa jossain kaupassa vai sitä kun olette kaupungilla ostoksilla? jos se on kaupungilla ostoksilla oloa, niin tuo juttu kuulosti oudolta, mutta jos se tapahtuu jonkin kaupan sisällä, niin minäkin teen tuota samaan. En yleensä jää poikaystäväni viereen kiehnäämään jos hn jää jossakin kaupassa katsomaan jotain vaan jatkan matkaani ja etsin itselleni myös jotian katseltavaa.. pointti on se, että kun mennään jonnekin kauppaan sisälle yhdessä niin myös lähdetään sieltä yhdessä, mutta muun ajan kaupan sisällä saa harhailla miten itseään huvittaa ja voi käydä välillä näyttämässä ostossaalistaan toiselle. Miksi jäisin katselemaan stereoita tai CD -levyjä poikaystäväni kanssa jos minua ne ei kiinnosta? Minä menen katselemaan sellaista mikä minua kiinnostaa. jos poikaystäväni jää katselemaan kauppaan tullessaan jotain mikä ei minua kiinnosta, niin minä jatkan matkaani ja jään katselemaan jotain jolloin poikaystäväni yleensä saa mut kiinni. Jos poikaystäväni haluaa jostain tuotteesta minunkin mielipiteeni hän pyytää ja silloin minä jään tietysti katselemaan tuotteita ja keskustelemaan niistä.
tuosta sun tyttöystäväsi haluamisista ja muusta osaa sanoa mitään kun en siltä kohti ole samanlainen.. jos haluan jotain minä itse säästän rahaa ja otan jostain muualta aikaa saadakseni sen mitä halusinkin.. ja olen myös hyvin säästeliäs..
Naisen kanssa keskustellessa yksi kerta asiaa kohden ei yleensä riitä kuten miesten kanssa.. asiasta pitää keskustella usein.. vaikka se kuulostaakin tylsältä niin mitään muuta keinoa ei siihen ole..
tehkää tuon tuhlaamisen suhteen joku kuukausi budjetti, mistä ei mennä ylitse tai aukaiskaa ylimääräinen pankkitili, jonne talletatte jonkin verran rahaa kuukaudessa tai joka toinen kuukausi (älkääkä missään nimessä ottako sille tilille pankkikorttia jolla voi tyhjentää sen tilin nopeasti automaatilta).
ehkä nämä neuvot auttaa jonkin verran???