Kuvitellaan tilanne, että olet löytänyt unelmiesi ihmisen ja hetken tutustumisen jälkeen paljastuu, että hän on ollut sinkkuna "pitkän aikaa". Kenellä alkavat hälytyskellot soida tai ainakin herää kysymys, että miksi noin hyvännäköinen on vielä sinkku??!! Onkohan kyseessä luonnevikainen vai jotain muuta hämärää?
Mikä on sellainen hyväksyttävä aika, jonka voi olla sinkku ilman, että epäilyt herää uudessa kumppanissa.
En kysele tätä itseni vuoksi vaan kaverin kanssa tuli asiaa tuumattua ja hän "sinisilmäisenä" ei suostunut näkemään pitkässä sinkkuajassa mitään outoa.
Mikä on sellainen hyväksyttävä aika, jonka voi olla sinkku ilman, että epäilyt herää uudessa kumppanissa.
En kysele tätä itseni vuoksi vaan kaverin kanssa tuli asiaa tuumattua ja hän "sinisilmäisenä" ei suostunut näkemään pitkässä sinkkuajassa mitään outoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eiköhän kaikki pitkään sikkuna ole ihan täysiä sekopäitä...
Jos edellisestä suhteesta on kovin lyhyt aika, niin se herättää epäilyksiä. Osaako kumppani olla lainkaan yksin, vai onko hänellä pakonomainen tarve olla jatkuvasti suhteessa jonkun kanssa? Pitkä sinkkuaika ei häiritse minua lainkaan, olenhan itsekin ollut pitkään sinkkuna, enkä pidä itseäni kovin häiriintyneenä.
No voihan kyseessä olla ihan kuule normaali tyyppi, joka ei ole vaan löytänyt ketään kehen ihastuisikaan. Esim. pitkän suhteen jälkeen voi olla vaikea löytää edes ketään kehen ihastuisi.
Jos lasketaan vain täysi-ikäisenä vietetyt vuodet, olen kohta ollut sinkku 25 vuotta putkeen. Onhan noita miehiä näkynyt joskus perässäkin juoksemassa, mutta ei ole mieleistä näkynyt. Tai on, mutta ovat jo olleet ukkomiehiä.
Sitä ei onneksi tarvitse miettiä, olenko outo. Ihan rehellisesti vain: olen. ;)
Pitää kyllä paikkansa...
ukkomiehissähän juuri on haastetta. Saada ne luopumaan vaimostaan eikä vain pyöriä toisena naisena.
Voivoi...
Ei kannata soitella hälyytyskelloja, ennen kuin on oikeasti syytä! Ei kaikki tule samasta muotista. Suomesta löytyy noin 5000000 erilaista tarinaa.
Jokaisella on oma henkilökohtainen historiansa. Voi olla asioita, ettei seurustelu ole yksinkertaisesti ollut mahdollista taikka se ei ole kiinostanut. (esim. henkilökohtaisia kipeitä asioita. Ja jos sellaista on, niin vain hullu avautuu tutustumisen alkuvaiheessa..)
Minut on muutaman kerran ammuttu alas, kun en ole alkanut luottamusta herättävasti tilittämään historiaani.
Tärkeintä on millainen on nyt ja tulevaisuudessa. Mutta tuntuu, että monet haluavat valkata vielä tietyn luotettavan historian omaavan henkilön...
Tuo kysymys, (täällä netissä) kuuluu sarjaan... Pakkoa kerota jotain luottamusta herättävää, jos haluaa päästä eteenpäin.. ahdistaa koko kysymys.
Yksi hyvä puoli löytyy:
Kertoohan se jotain kysyjästä..
Jos toinen "haluaa" tulla epäluuloiseksi, niin siihen riittää liian hyvä tanssitaito. Kokemusta on siitäkin...
Että voi pieniin asioihin homma tyrehtyä, kun ei mennä ihan standardi odotusten mukaan.
Kenellekään ei oikeasti tarvitse ruveta tilittämään omia menneitä suhteitaan, niiden kestoa, laatua tai niiden olemattomuutta. Vai onko uuden ihmisen tapaaminen nykyään joku työhönottohaastattelua kaipaava tapahtuma, jossa pitää esittää CV? Kasvakaa jo aikuisiksi!
Aina kannattaa epäillä kaikkea kaikesta.
Välillä on myös tervettä ottaa ase käteen ja kovistella itseään peilin edessä. Mistä sitä tietää minkälainen hullu siellä onkaan vastassa...
Olisipa hauska tietää, mitä naiset ajattelee niistä tuhansista aikuisista miehistä, jotka on täysin kokemattomia. :P
Itseä ainakin huvittaa kun mietin, että olen jo parin-kolmen kympin puolivälissä, mutta en ole edes jutellut yhdellekään naiselle epäformaalissa tilanteessa. Vielä huvittavampaa on miettiä jotain niinkin "normaalia" kuin suutelemista. Heh, yleensähän ensisuudelmat koetaan teini-iässä, keskimäärin olen siis jo 10v ikäisiäni jäljessä. :D
Toisaalta, asia ei vaivaa itseäni, koska en koe olleeni valmis tutustumaan naisiin nuorempana, enkä ole valmis siihen vieläkään. Mitään vaihtoehtoja ei siis ole missään vaiheessa edes ollut, minulle juuri tämä elämäntapa on ollut se ainut oikea.