Profiili on laitettu ja toiveikkaana vastailtu viesteihin, joita on tullut ihan mukavasti. Kuva on profiilissa joten ulkonäkö on otettu huomioon vastatessa. Vaan yksi puuttuu, ja sen mukana kaikki. Viesteissä edetään ihan mukavasti, kunnes kerron olevani liikuntavammainen, en kuitenkaan pyörätuolissa oleva, nainen.
No, ok, joillekin se on paha paikka, mutta onko se sitä ihan oikeasti kaikille?
pettymyksiä on kuukauden aikana tullut jo parikymmentä. Itsetunto on siis nollilla.
Ihan totta, painunko unohduksen syövereihin ja olen loppuikäni yksin....
No, ok, joillekin se on paha paikka, mutta onko se sitä ihan oikeasti kaikille?
pettymyksiä on kuukauden aikana tullut jo parikymmentä. Itsetunto on siis nollilla.
Ihan totta, painunko unohduksen syövereihin ja olen loppuikäni yksin....
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon tähän kysymykseen tulee vastauksia. Väitän, että vammaisuus on Suomessa edelleen tabu.
Tiedän kokemuksesta miten liikuntarajoitteisuuteen ja vammaisuuteen suhtaudutaan :/ Ennakkoluuloja on valtavasti erilaisuutta kohtaan. Mitä tulee seurusteluun, mielestäni paljon riippuu myös siitä, minkä ikäinen olet? Yleensä tällaiset viat hyväksytään ihmisessä mitä enemmän ikää tulee
kyllä niitä kunnon miehiäkin löytyy...
Mutta omapa on valintasi...
No eipä nyt aleta tuomitsemaan kunnon miehiin ja ei kunnollisiin. Jollakin voi olla liikunta niin tärkeä osa elämää, että puolisoksi ei käytännössä kelpaa muu kuin samanlainen aktiiviliikkuja.
Minulla on pyörätuolissa istuva ja vaikeasti halvaantunut (mutta mieleltään ja järjenjuoksultaan terve) naispuolinen ystävä, jolla on ollut miessuhteita ja naimisissakin on ollut. Miehet hän on tavannut ns. livenä opiskelun jne. merkeissä.
Luulen kuitenkin, että netti voi olla hyvin hankala tutustumisväline sellaisessa tapauksessa.
Jos kerrot netissä olevasi liikuntarajoitteinen, niin ihmiset varmaan helposti kuvittelevat kaikkein pahimman kaavan mukaan mitä se tarkoittaa ja miten se voi vaikuttaa suhteeseen jne. (Ensimmäinen ajatus voi olla esim., että kumppani joutuu jollain tapaa toimimaan henk.koht. avustajana.)
Livenä tutustuessa sen sijaan näkee käytännössä, ettei liikuntarajoitteisuus välttämättä ole mikään este millekään.
ole uskalluksesta, vaan siitä, että esim. itselleni liikkuminen on niin suuri osa elämääni. Liikuntavammaisen kanssa minun on vaikea löytää yhteisiä juttuja.
Neuvoisin laittamaan profiiliin myös tiedon siitä, että olet liikuntavammainen ja myös selittämään mitä se kohdallasi tarkoittaa (esim. en pysty juoksemaan tms). Näin ei tule vääriä odotuksia vastaajille. Saanet sitten vähemmän vastauksia mutta eipähän tule sitten pettymyksiä viikon-parin kirjoittelun jälkeen.
Asia lienee sama (kärjistettynä) kuin jos ilmoitan olevani sinkku ja sitten ensideitillä selän takaa kirmaisee esiin kolme kakaraa ja vielä ilmoitan asuvani vanhempien luona kotona ja muuten, olen melkein eronnut, siis ainakin aikeissa, ihan kohta muutankin pois...
Olen siinä asiassa samaa mieltä "mies tampereelta" kanssa, että voisit halutessasi mainita profiilissasi sairaudestasi oireineen, jolloin nuo pinnalliset/rajoittuneet vastailijat karsiutuisivat pois ja sinulle vastaisivat ainoastaan "helmet":-)
Tuosta hänen kärjistetystä vertauksesta en sen sijaan ole lainkaan samaa mieltä. Kysymyshän on sairaudesta, ei siviilisäädystä. Ja täällähän ei kuitenkaan kysytä kenenkään sairauskertomuksista..Vai pitäisikö hra Tampereen mielestä jokaisen laittaa profiiliin tieto esim. allergioistaan, mahdollisista sydänsairauksista, oireettomasta MS-taudista yms. asioista, mitkä eivät näy päällepäin, toisin kuin nivelreuma? Lisäksi nivelreumahan saattaa olla täysin oireeton, joten meistä jokainen saattaa teorissa sairastaa sitä tietämättään.
Joka tapauksessa älä masennu moisista pinnallisista ihmisistä - häntä pystyyn vaan, niin varmasti säkin löydät joko täältä tai sitten jostain muualta rinnallesi hyvän kumppanin. Voimia sulle!
No eihän tarkoitukseni ollutkaan sanoa, että kaikki taudit pitää ilmoittaa. Mutta kun alkuperäinen kirjoittaja haikaili sitä, että sairaudesta/vammasta kuullessaan monet kaikkoavat pakoon, niin tämän voinee parhaiten estää kertomalla siitä etukäteen, jolloin ne, jotka tällaisilla ominaisuuksilla varustettua neitoa eivät halua, voivat olla vastaamatta ja neito ei kohtaa vältettävissä olevia pettymyksiä...
Toivon alkuperäiselle kirjoittajalle onnea kumppanin löytämiseen. Ps. kaikissa meissä on jotain vialla - vikaa voi olla luissa, lihaksissa, hermoissa ja päänupissa. Tärkeintä on, että henkilöiden vikojen yhdistelmät sopivat yhteen siten, että täydentävät toisiaan... :-)
Ihan totta on, että aktiivisesti liikuntaa harrastavan kanssa yhteiselo ei varmaan liikuntavammaiselle sovi ollenkaan, eikähän siinä olekaan kyse mistään asenteesta, vaan harrastusten eroavaisuudesta.
Laitoin aiemmin ilmoitukseeni tiedon tilanteestani ja se (tietenkin) toi nipun yhden rivin yhteydenottoja ("mikä sua vaivaa"). Sinänsä varmasti oikeutettu kysymys, mutta näin vastaajan kannalta ei nyt heti eka viestissä haluaisi alkaa tehdä selkoa terveydentilastaan...
Varsinkin, kun tuttavuuden teko jää siihen. Tottakai kerron asian ihan alkuvaiheessa ettei tule turhia odotuksia puolin ja toisin.
Kiitti myös vinkistä sille kirjoittajalle, joka kertoi ystävänsä kokemuksista, ehkä tosiaan on helpompi löytää kumppani ns. luomumenetelmällä =)
Kyllä tästä vielä noustaan =)
Huomasin sattumalta viestisi, enkä malttanut olla kommentoimatta :)
Minulla on samantapaisia kokemuksia kuin sinulla. Juttu alkaa hyvin, mutta johonkin se sitten aina hiipuu. En suinkaan väitä, että syynä olisi aina tai useinmiten se, että minulla on tämä lievä liikuntavamma. Toisaalta on kuitenkin lopulta yhdentekevää, mistä hiipuminen johtuu: pettymys siitä seuraa joka tapauksessa.
En siis ole pyörätuolissa, vaan kävelen ilman apuvälineitä. Opiskelen yliopistossa (opinnot loppusuoralla) ja harrastuksiakin on, jopa joitain liikunnallisia :)
En halua nyt tässä kertoa enempää, mutta jos haluat kuulla lisää niin mailaile osoitteeseen [email protected]
En ole ajatellut asiaa, kun ei ole kohdalle sattunut, mutta en nyt keksi mitään syytä, miksen uskaltaisi deittailla. Ainakin mulle on tärkeintä sisimmän kohtaaminen, kun etsitään sitä oikeaa. En usko, että liikuntavamma on mikään semmoinen juttu, että se haittaisi. Ihmiset ovat tietty erilaisia ja hakevat eri asioita, mutta niinhän se on aina.
Tietenkin uusi ja odottamaton tilanne voi aluksi tuntua pelottavalta, kun ei tiedä, miten toimia. Sun täytyy vaan olla oma ittes, niin kyllä varmasti niitä deittejä löytyy. Mun mielestä sun ei aiakaan tarvii ruveta tota liikuntavamaas häpeilemään. Terveellä itsetunnolla kun lähtee, niin se on aina positiivista.
Ei sinulla ole syytä vaipua epätoivoon, mutta miksi et voisi olla rehellinen? Onhan liikuntavamma kuitenkin oleellinen osa ihmistä, miksi se pitäisi kieltää? Ne, joille se on ongelma, saavatkin pysyä poissa.
Itse muistan, miten järkyttynyt olin, kun chattailin vuosia sitten mukavan miehen kanssa, ja sovimme tapaamisen. Etsin katseellani kuvaukseen sopivaan miestä, ja kohta viereeni kierähti pyörätuoli. Olin aivan sanaton. Minusta oli käsittämätöntä, ettei hän ollut kertonut asiaa. Itse kerroin ulkonäköni rehellisesti, olen tosi pyöreä ja tiedän, että se on oleellinen tieto, kun lähdetään treffeille.
Treffikumppanitkin ovat ihmisiä. Heillä on omat toiveensa ja rajoitteensa. Ei ole mitään mieltä yrittää "venyttää" ihmisten suvaitsevaisuutta omien tarpeiden mukaan. Jokaiselle löytyy varmasti vastine, kun riittävästi etsii. Ne turhat kulkijat saavatkin karsiutua matkan varrelta.
Ai järkytyit siitä kun joku istuu pyörätuolissa? Kuules, maailmassa on vielä jotain paljon pahempaakin, kuten xl-pullukoita
Itse en deittailisi xxl-naista joka on liik. vam. painonsa takia, :(
Mutta jos olet liik vam jostain muusta syystä kuten onnettomuus tai sairaus yms
en näkisi estettä
En tiedä miten pahasti liikuntavammainen olet, mutta ei sitä tarvitse profiilissa sanoa jos kerta se ei näy päällepäin, tai et ole pyörätuolissa. Minusta sinun ei kannata sanoa sitä edes sähköpostissa, jos siihen yhteydenotot kaatuvat. Tutustu rauhassa ensin mieheen, vaikka tapaatte, ja jos ilmassa on tarpeeksi kiinnostusta ja kemiaa, niin sitten myöhemmin voit kertoa siitä miehelle kasvotusten. Jos mies on sinusta oikeasti kiinnostunutm niin hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Ystävälläni on nivelreuma, eikä se ole kertaakaan häirinnyt hänen mies onneaan... Mutta eipä hän taida sitä hirveästi mainostakaan...
Siis ei... ei... ei.
Tollainen pitää mainita suoraan profiilissa. Se on just niin kuin joku jo aiemmin sanoi.
"Asia lienee sama (kärjistettynä) kuin jos ilmoitan olevani sinkku ja sitten ensideitillä selän takaa kirmaisee esiin kolme kakaraa ja vielä ilmoitan asuvani vanhempien luona kotona ja muuten, olen melkein eronnut, siis ainakin aikeissa, ihan kohta muutankin pois..."
Mulla on ollu myös joskus melkein-säätöä yhen tyypin kans, jolla oli kans jonkinlainen liikuntarajoite. Tää heppu olisi halunnut nähdä, mutta liian pitkä välimatka oli se syy, miksi ei onnistunut. En halua kaukosuhteita. Ei sillä rajoituksella ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, haluaako joku sut vai ei. Jotkut tosin voi käyttää peitesyynä esmes sopimattomaa kemiaa, mutta en tiedä sit.
Ovathan liikuntarajoitteisetkin ihmisiä, mutta kai jotkut sit kelaa et ne sais pysyä omassa "kastissaan", eli tavata vain samankaltaisia ihmisiä. En tiä.
.Tiedän mistä puhut,itse olen kanssa liikuntavammainen mies,täysin normaali muuten paitsi tuo oikeanpuoleinen halvaus tuossa,epilepsiakin,joka on ja pysyy. Mulla on ollut deitti-ilmoitus jo pitemmän aikaa millon missäkin palvelussa ja ilmoituksessa kun olen kertonut vammaisuudestani niin ei paljon kiinnostusta ole ollut ja viestejä tullut ! On se varmaan jonkinlainen pettymys miehelle kuitenkin kun olette tutustuneet jo,mies ehkä ihastunut,miettii kaikenlaista yhteisestä tulevaisuudestanne ja sitten kun kerrot tuollaisen totuuden itsestäsi kesken kaiken ! Miehen ajatusmaailma sinua kohtaan voi muuttua vallan,hän ei ehkä ole enää tositarkoituksella sinun suhteesi vaan haluaa vaan seksiä ja hetken huumaa ! Hän voi muuttua jopa väkivaltaiseksi,sen johdosta ettet kertonut itsestäsi jo alkuunsa
Liikuntarajotteisuus/liikuntavamma ei ikinä ole yhtä paha tabu, kuin se että on vikaa pääkopassa. Nämä vammat ovat aina ne pahimmat killerit mitä voi olla, ainoana paskana juttuna on vain se, että he jotka ovat vammaisia päästään eikä millään lailla ulkoisesti näy, pääsevät yleensä paljon pidemmälle kuin he joilla vammat/vammaisuus näkyvät ulkoisesti.
Se on kyllä tosiaan valitettavaa, miten Suomessa vammaisuus näkyy edelleen erittäin isona heikkoutena/tabuna, miksi sitä nyt ikinä haluaakaan kutsua.
Niin perhana unohdin kokonaan vastata kysymykseen eli uskallanko deittailla liikuntavammaisen kanssa?
Kyllä mitä luultavimmin uskaltaisin, jos tapaisin ihanan naisen ja saisisin kuulla, että tämä on pyörätuolissa, jalat halvaantunneena, en torjuisi missään tapauksessa ainakaan suoralta kädeltä.
Hyvä kysymys...Itsekin reuman tapaista sairautta sairastavana ja kohta kolmikymppisenä sinkkuna tuota on tullut pohdittua useamman kerran. En ole vielä keksinyt hyvää tapaa ilmoittaa sairaudestani, joten en ole sitten sitä treffi-ilmoitustakaan kokoon kyhännyt. Inhoan sairauksista puhumista ja varsinkin omastani, joten tästäkin syystä on jäänyt treffi-ilmot täyttelemättä.
Aloittaja on rohkea nainen, jatka samaan malliin. :)
rullaan vaikka tuolissa!!!!!! Sehän on täysin ikävä vahinko, jos on fyysinen rajoite, silloin keksitään ratkaisu. Tietysti se on totta, että jos ei alapää toimi, ei tule lapsia eikä sitä voi olettaa.
Toisilla ovat ehkä liiankin liikunnallisia ja seksuaalisia ja toteuttavat itseään ;D Täytyy myöntää, jos ei ole aerobick ainesta siis ihan mielenkiinnoltaan eikä liikkeiltään ;DDDD Sekin täytyy tiedostaa, olevansa älykäs ja kyllähän sen myös tietää ja harrastukset sen mukaisia ja osaaminen.
Hei.
Aluksi onnea etsintään! :)
Suosittelisin kyllä olemaan jo ilmoituksessa rehellinen.. niin karsit pois ne, joita tuo vammasi haittaisi. Ja siten saat vastauksia niiltä "helmiltä".
Kokemuksest tiedän, että kyllä voi tulla vähempi mieluisia vastauksiakin.. mutta ohita ne vaan. Joku saattaa pimpoilla, että pitäs kelvata jos kerta vammanen on tyyliin.. pöhpöh!
Jos pystyt, käytä huumoria kuvaillessasi sairauttasi.. ;) Itse muistaakseni taisin kuvailla jtn tyyliin "mun perässä pysyy välillä liiankin hyvin, käyn vähän hitailla välillä, juu ei vaan sitä b-rappua ole sitten käytössä tässä mallissa, joskus tarvii käydä teettään vähä remppaa kroppaan" ym.. x)
Itse löysin nykyisen aviomieheni tätä kautta.. ja monta muuta kivaa tyyppiä, jotka eivät kolahtaneet kuitenkaan.. Sitä voi yllättyä, sairaudesta riippuen, kuinka paljon ns. kohtalotovereita voikaan löytyä/osua kohdalle.
Häpeäkseni pitää myöntää, että jätin sitä itsekin tylysti joillekin vastaamatta aikoinaan.. ja en täysin normina(jos olisin siis) itsekään tahtoisi mtn "vamia" jarruttelemaan menoa. Mutta onneksi moni ei ole niin täydellinen.. ;)
Voisi kuvitella liikuntarajoitteisen ihmisen olevan keskivertoa supliikimpi ja muutenkin ajattelevaisempi ja vähemmän pintapuoleisiin turhuuksiin takertuva - Kyllä se häpeä on sen ihmisen puolella joka toista arvioi sen perusteella ettei esteratajuoksu enää onnistu - kuinka moni edes tekee moista puolisonsa kanssa? Lenkkeilyä nyt vielä näkee mutta eikai kukaan nyt parisuhdetta sen takia hae ettei tartte juosta yksin? O_o
Sitäpaitsi empiirisen kokemuksen perusteella voin sanoa että jokaisella ihmisellä on joku vamma - jos se ei näy päällepäin, sen on oltava päässä -- kysyn vaan, kumpi nyt kuulostaa houkuttelevammalta?
moi,mistä päin olet ja haluatko 35 vuotiaan siistin miehen yövieraaksi.vain kysymällä saa vastauksen ja olisin tulos jos kiinnostaa.0465677497