Millaisia tuntemuksia teillä muilla on salasuhteen jälkeen, jos jatkatte oman kumppaninne kanssa?
Itse päätin noin 6kk kestäneen salasuhteen jokin aika sitten, kun ymmärsin etten tyttöystävääni aio jättää kuitenkaan. Salarakas rupesi vaatimaan minua itselleen (rakastuneena). Ymmärsin että välitän ykkösestä enkä voinut nähdä jättäväni häntä tuolloin.
Ikävä on salarakastakin, luopuminen on aina ollut vaikeaa, vaikken häntä rakastakaan. Ihastuin ja rakastuin kai fantasiaan. Hän oli sinkku ja siksi niin mielenkiintoinen, tuntematon. Kaikki oli siksi niin jännittävää. Oma kumppani oli niin ennalta-arvattava ja kai minäkin hänelle...
Näin jälkikäteen ajateltuna, oma kumppani, ennalta-arvattava tai ei, on paljon tärkeämpi ja nyt ketuttaa miten olen mennyt käyttäytymään häntä kohtaan.En pitänyt häntä minään kun oli vipinää toisen kanssa.
Pelkään että jään kiinni ja kaikki loppuu. Siksi on vaikea jatkaa suhdetta ja tehdä siitä parempaa ja läheisempää taas. Mitä jos siihen panostaa ja sitten huomenna kaikki paljastuu ja on ohi?
Syyllisyys ahdistaa, vaikken olekaan varma, voinko täysin ymmärtää mitä olen hänelle (hänen kannaltaan) tehnyt ja aiheuttanut.
Salakakkostakin näen silloin tällöin (ihmisten ilmoilla) ja sekin ahdistaa. Tavallaan on ikävä, pidinhän hänestäkin. Pelkään kuitenkin kaiken paljastumista ja hänen riutuvaa rakkauttaan, johon en todellisuudessa (sanoistani huolimatta) pysty vastaamaan.Ei hän ollut minulle niin tärkeä...
Miten näistä tuntemuksista pääsee eteenpäin? Tuntuu että itsetunto on alhaalla, ja välillä tulee hällä väliä fiilis, onhan tää jo ryssitty (niinkuin kaikki muutkin parisuhteeni), joten mikä tässä enää estää sikailemasta...? Tuohon tunteeseen en haluaisi taas ajautua, vaan sikailut saisi jäädä siihen. Mutta kun tausta on jo likainen, miten siihen rakentaa puhdasta päälle? Helppoa olisi luovuttaa ja sortua aina samaan likaan...Mikäköhän minussa on vikana kun uusi tuntematon aina viehättää aidan toisella puolella, VAIKKA tiedän että minulla on hyvä kumppani nyttenkin? Eikä sieltä aidantakaa vielä koskaan ole parempaa löytynyt, vain hetken uutuudenhuumaa, joka haihtuu ja jäljelle ei jää pitämisen arvoista..
Itse päätin noin 6kk kestäneen salasuhteen jokin aika sitten, kun ymmärsin etten tyttöystävääni aio jättää kuitenkaan. Salarakas rupesi vaatimaan minua itselleen (rakastuneena). Ymmärsin että välitän ykkösestä enkä voinut nähdä jättäväni häntä tuolloin.
Ikävä on salarakastakin, luopuminen on aina ollut vaikeaa, vaikken häntä rakastakaan. Ihastuin ja rakastuin kai fantasiaan. Hän oli sinkku ja siksi niin mielenkiintoinen, tuntematon. Kaikki oli siksi niin jännittävää. Oma kumppani oli niin ennalta-arvattava ja kai minäkin hänelle...
Näin jälkikäteen ajateltuna, oma kumppani, ennalta-arvattava tai ei, on paljon tärkeämpi ja nyt ketuttaa miten olen mennyt käyttäytymään häntä kohtaan.En pitänyt häntä minään kun oli vipinää toisen kanssa.
Pelkään että jään kiinni ja kaikki loppuu. Siksi on vaikea jatkaa suhdetta ja tehdä siitä parempaa ja läheisempää taas. Mitä jos siihen panostaa ja sitten huomenna kaikki paljastuu ja on ohi?
Syyllisyys ahdistaa, vaikken olekaan varma, voinko täysin ymmärtää mitä olen hänelle (hänen kannaltaan) tehnyt ja aiheuttanut.
Salakakkostakin näen silloin tällöin (ihmisten ilmoilla) ja sekin ahdistaa. Tavallaan on ikävä, pidinhän hänestäkin. Pelkään kuitenkin kaiken paljastumista ja hänen riutuvaa rakkauttaan, johon en todellisuudessa (sanoistani huolimatta) pysty vastaamaan.Ei hän ollut minulle niin tärkeä...
Miten näistä tuntemuksista pääsee eteenpäin? Tuntuu että itsetunto on alhaalla, ja välillä tulee hällä väliä fiilis, onhan tää jo ryssitty (niinkuin kaikki muutkin parisuhteeni), joten mikä tässä enää estää sikailemasta...? Tuohon tunteeseen en haluaisi taas ajautua, vaan sikailut saisi jäädä siihen. Mutta kun tausta on jo likainen, miten siihen rakentaa puhdasta päälle? Helppoa olisi luovuttaa ja sortua aina samaan likaan...Mikäköhän minussa on vikana kun uusi tuntematon aina viehättää aidan toisella puolella, VAIKKA tiedän että minulla on hyvä kumppani nyttenkin? Eikä sieltä aidantakaa vielä koskaan ole parempaa löytynyt, vain hetken uutuudenhuumaa, joka haihtuu ja jäljelle ei jää pitämisen arvoista..
Vastaukset 4
Vanhimmat
pääsee irti tuntemalla - ajan kanssa. Ihan samoin likaisesta saa pesemällä puhdasta. Mitä kauemmin on ehtinyt olla suttapytty, sitä paremmin ja enemmän pitää jynssätä puhtaaksi :).
Hei, minulla on aivan samanlainen ongelma, olen vaan itse nainen..ja tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Kauhea omatunto vaivaa, vaikka tämä salasuhde onkin jo ohi. Mutta en uskalla panostaa tähän nykyiseen suhteeseen, kun pelkään että jään kiinni, ja mitä jos jään kiinni joskus 10 vuoden päästä kun meillä on jo perhe ym..ja kaikki loppuu siihen. Siksi olenkin ajatellut että hänelle ja minulle olisi helpompaa erota, kun en halua loukata häntä enempää...tunteita on minullakin vielä tätä "salasuhdetta" kohtaan...mutta se oli vaan hetkenhuumaa..mutta tuntuu silti että en välitä miehestäni, kun pystyn loukkaamaan ja valehtelemaan hänelle?? Mitä ehdottaisitte? ja miten jatkan tästä eteenpäin, etten aina lähde mukaan hetken villityksiin??? Onko ongelma siinä että en ole saanut olla tarpeeksi sinkkuna elämäni aikana??? olen kuitenkin suurimman osan nuoruudestani seurustellut?
Et taida todellakaan rakastaa miestäsi kun noin pystyt valehtelemaan. Itse olen nainen ja mieheni on ollut juuri tuollainen, krooninen patologinen valehtelija. Jätä miehesi ja ala kasvaa aikuiseksi. Katso itseäsi peiliin pitkästä aikaa. Itse lemppasin ukkoni pihalle. Tajusin, että hän ei minua rakasta, koska pystyy satuttamaan niin paljon ja mikä pahinta valehtelu jatkui ja jatkui. Parempi molemmille osapuolille.
olla rehellinen itsellesi ja kumppanillesi?
Se sun salasuhde voi olla arvaamaton ja kumppanisi saa vinkin jostakin, eikö olisi järkevää uskaltaa olla vaan rehellinen ja tehdä oikeasti muutos elämässä. Rehellisyydellä näet, mitä tarkoittaa luottamus ja miksi se on niin tärkeää suhteessa.
Et sinä voikaan rakentaa lantakasan päälle puhdasta, pohjat pitää ensin siivota. Mieti nyt itse tulevaa elämää. Entä jos kumppanisi joskus kysyy, että oletko koskaan pettänyt? Valehteletko silloin?