Sanotaan että miehen löytää vaikka sieltä lenkkipolulta, jos ei halua ravata baareissa ja roikkua netissä.. No ei ainakaan meidän kulmilla näy miehiä lenkillä. Kauniista ilmasta huolimatta. Kävin juuri iltalenkillä erittäin suositulla ulkoilualueella, ja oli suorastaan silmiinpistävää huomata (nuorten) naisten määrä siellä. Eli aivan selkeästi sadasta ihmisestä puolet oli nuoria/nuorehkoja naisia, joko yksinään tai pareittain. Lähes kaikki loput olivat pariskuntia. Tuosta noin sadasta vastaantulijasta huomasin vain 5-6 yksinäistä miestä, ja heistä 2 oli alle kolmekymppisiä, ja loput about 60-vuotiaita. Eli missä te miehet olette? Salillako, vaikka on näin nätti keli?
Ja mitä minun pitää tehdä, että voisin iskeä miehen lenkkipolulta? Kampitanko, vai pysäytän muuten vaan vauhdista? Entäs jos onkin varattu?
Ja mitä minun pitää tehdä, että voisin iskeä miehen lenkkipolulta? Kampitanko, vai pysäytän muuten vaan vauhdista? Entäs jos onkin varattu?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä käyn juoksemassa aamuisin, silloin kun käyn. Voi olla että moni muukin nuori mies tekee samaa... illalla katsoo sitten mielummin telkkaria :D
Ei se silti helppoa olisi, kun ollaan lenkillä niin ollaan lenkillä = napit korvissa, musiikki kovalla ja tyhjä katse eteen alaviistoon. Ei siinä mitään vaimoehdokkaita katsella. Kokeile ennemmin jotain yhdentekevää avausrepliikkiä lähikaupassa? Esim. "hei, ylettyisitkö antamaan noita xxx muroja tuolta ylähyllyltä" - voisi toimia jään rikkomisessa, ehkä. Tai mistä sitä ikinä tietää.
Huomenna taas 0600 ulos että ehtii vielä suihkun kautta aamiaiselle ja sitten töihin.
Itse ainakin käyn 21-23 välisenä aikana lenkillä, sopivan viileätä eikä ole joka paikka täynnä ihmisiä :P.
ja tv auki myös, ei salia, lenkkiä joskus harvoin, työmatkaliikunta riittää, siinä se
Ei se oo sen helpompaa miehilläkään. Vaikka en nyt kumppania niin etsimällä etsi niin kuitenkin pidän silmät auki myös lenkkipolulla. Joskus iloiseks yllätykseks, joku vastaa hymyyni.
Niin vielä tohon kysymykseen niin katso miestä silmiin ja hymyile. Ainakin muhun tekee myönteisen vaikutuksen. Saatan alkaa juttelemaankin jos sama suunta sattuu olemaan tai sitten juttua voi syntyä myöhemmin, uudestaan kohdatessa :)
Töihin menen seitsemäksi, joten lenkillä käyn ihan keleistä riippuen joko ennen päivän askareita ja kello kuutta, tai sitten päivän päätteeksi kahdeksan - yhdeksän aikoihin.
Sitten taas jos siellä joku hehkeä likka tulee vastaan niin mitä sille sanoo? Lenkkipolulla treenataan ja rentoudutaan, ei tehdä tökeröitä aloitteita paikassa jonne ne eivät oikein istu kirveelläkään.
Ihan tuntemattomalle en ainakaan ilman mitään esivalmisteluja menisi täräyttämään että lähteekös neiti sinne ja sinne niin voidaan tutustua. Asiaa helpottaisi oleellisesti jos ensinnäkin kohtaisi usein saman henkilön, jossain vaiheessa alkaisi kenties hymyilemään, tervehtimään ja vastaavaa niin ehkä voisin jonkun sanan vaihtaakin.
Käytännössä näin ei kuitenkaan käy.
tehdä tuttavuutta tuolla lenkkipolulla. Itse käyn kelien salliessa lenkin heittämässä, mutta kellonaika muuttuu joka päivä joten hankala samoja henkilöitä siellä nähdä.
Jos joku mukavan näköinen nainen/mies sattuu tulemaan vastaan niin usein hymy auttaa paljon ja vasta seuraavilla kerroilla sitten tervehtii ja kenties pysähtyy juttelemaan jos siltä vaikuttaa. Ja onhan se lenkkeily aina mukavampaa sitten kaksin kuin yksin :)
Kun ei naista saa niin miksi urheilla? Kuoleepa nuorempana.
Miehet menee trenaa. Ei ne silloin kattele naisia.
Joten jos joku mies joka mielyttää tulee vastaan pysäytä ja leiki eksyksissä olevaa.. Samalla voit pyytää apua esim. juoksetko kanssani seuraavalle risteykseen jne.
prkl...
Esim. salilta ainakin minut löytää. Ongelma on, kun naiset on arkoja puhumaan, niin niistä ei tiedä etsiikö ne kaveria itselleen.
Miten esim. lenkkipolulla jutustelisi, kun ei tiedä haluaako nainen jutustella. Eikä haluaisi kuitenkaan häiritä ketään.
ainakin oman ikäisiäni. Ainakin koiran ulkoiluttajien kanssa on helppo vaihtaa pari sanaa, koska he eivät mene tuhatta ja sataa eteenpäin. Ja koirasta saa halutessaan helposti puheenaiheenkin.
kukaan tavannut kumppaniaan lenkkipolulla? Kuulostaa nimittäin sellaiselta kivan söpöltä ajatukselta, joka ei koskaan toimi todellisuudessa. Ne jotka ovat oikeasti liikunnallisia lähtevät lenkille treenaamaan eivätkä iskemään naisia/miehiä. Kuinka pirussa sitä edes aloittaisi keskustelua jonkun kanssa, kun ravaa kieli vyön alla ja epäilee että toinenkin haluaa lenkkeillä? Kamppaatko vastaantulevan? Juoksetko edellä "pakoon" juoksevan takaa kiinni ja alat ahdistelemaan? Itse en kyllä pistäisi pahakseni, jos joku nainen alkaisikin juttelemaan ja voin hyvinkin hidastaa vauhtianikin jutteluun sopivammaksi. Eipä tuota ihmettä ole kuitenkaan toistaiseksi tapahtunut.
lenkkipolulla, mutta kuten tuolla edellä jo kirjoitinkin niin niillä poluilla liikkuu myös koiran ulkoiluttajia ja muita, jotka pikemminkin nauttivat luonnosta kuin urheilevat. Sellaisten kanssa tulee aina silloin tällöin vaihdettua pari sanaa (yleensä säästä). Ja kun saman ihmisen kanssa vaihtaa ne pari sanaa useampaan otteeseen, niin hänestä tulee jo niin tuttu, että voi alkaa jutella myös jos sattuu törmäämään kaupan kassajonossa tai jossain muualla.
Tuossa lähiympäristöni lenkkipolulla on myös kuntoilupaikkoja (puisia pölkkyjä, joita voi nostella vatsa- ja selkälihasten harjoitteluteline). Siinä urheilumielessä liikkujatkin usein pysähtyvät ja on helppo tokaista jotain (säästä :-))
Oma ongelmani on surkean huono kasvomuisti, eli jos joku ei moikkaa ensin niin itse painelen luultavasti tunnistamatta ohi. Ja etenkin talvella on vaikea edes painaa mieleen kasvoja, kun on pimeää ja ihmisillä pipo/hattu/huppu päässä.
Myös mä olen havainnut, ettei alle 30 vee miehiä näy. Sama juttu on ollut talven hiihtolenkeillä. Miehet on joko yli 40 vee tai alle 16 vee olevia urheilijanuoria. Ehkä oman ikäiset liikkuu eri aikaan, myöhemmin illalla.
Toisen "häiritseminen" kesken lenkin tuntuu aika vaikealta eli ehkä pitää kokeilla pysähtyä ensin itse jonnekin sopivaan paikkaan katselemaan maisemia tai tutkimaan opastetaulua tms. Sitten vain toivoa, että joku muukin tekee samoin ja olla valmiina aloittamaan keskustelu siitä opastetaulusta tai jostain muusta yleisestä.
Joo suloinen ajatus tuo lenkkipolulla tapaaminen, mutta ei oikein toimi käytännössä...
Tytön tapaaminen lenkillä oli tietty monet kerrat haaveena sinkkuaikoina; yksin kun viettää iltaa niin siinä on helppo lähteä purkamaan energiaa vaikkapa pururadalle. Tämä on kaunis haavekuva, todellisuus vaan tapaa ampua tuollaiset haaveet alas, jos ei ennemmin niin viimeistään myöhemmin.
Esiin tulee monia ongelmia. Listaan alle muutaman mitkä tiedän omakohtaisesta kokemuksesta.
- Itse menen lenkille juoksemaan, eli tarkoitus on kohottaa kuntoa. Hiki virtaa ja väsymys näkyy kasvoilta. Ei se ole mikään metro-poikien trendikäs iltapiipahdus merkkivaatteissa vaan raaka hikilenkki joka vedetään sellaisissa vaatteissa minkä likaantuminen ei niin haittaa. Kasvot punaisina, yltä päältä hiessä ja hiukset sekaisin, en usko että tällainen mies on kovinkaan houkuttelevan näköinen
- Miten tavata ketään? Auttaisi jos näkisi saman ihmisen useampaan kertaan, aivan tuntemattomalle kun on paha mennä juttelemaan, jos edes muutama kerta olisi nähty niin olisi paljon luonnollisempaa lähestyä. Paha vaan kun on aika harvinaista että itsellä ja jollain toisella olisi niin tiukasti sama aikataulu että osuttaisiin radalle yksiin. Ja miten siellä kohtaisi? Juokset takaapäin toisen kiinni ja sanot "moi, käytsä täällä usein?" Ainoa todellinen mahdollisuus on osua esim. venyttelypaikalle yhtä aikaa, siinähän sitä voi jo lähestyäkin toista. Mutta jos noin ei käy, niin mitkä on ne vaihtoehdot? Juosta takaapäin rinnalle ja alkaa juttelemaan? Tai jos juostaan vastapäisiin suuntiin niin pyörähtää ympäri ja lähteä mukaan?
- Moniko on lenkillä vakavissaan urheilemassa ja kuka vaan rennosti hiukan ulkoilee? Vakavaa urheilijaa ei välttämättä todellakaan kiinnosta mikään juttelija (häiritsijä) kesken tiukan treenin.
Okei, olihan tuossa vähän selittelyä, eikä tällainen tapaaminen mikään mahdottomuus ole. Hankala ja harvinainen vain. Harva suhde vaan alkaa siitä että toinen ihminen kerran tulee vastaan lenkkipolulla ja se on sitten siinä, ette kenties koskaan näe enää toiste. Säännöllisesti treenaavat aktiiviharrastajat toki voivat useamminkin kohdata lenkkipolulla, mutta satunnaisen harrastajan mahdollisuudet ovat aika heikot. Ellei nyt sitten tietoisesti laita parhaita päälle ja lähde lenkkipolun varteen vain näyttelemään juoksijaa, paikalle osuvan lenkkelijän iskeminen mielessään.
Minut löytää lenkkipolulta vain joskus kello 7 aamulla, illalla minut löytää salilta. Mutta kun siellä käyttämälläni salilla on vielä pahempi ongelma kuin sinun lenkkipolullasi, paitsi että jokikinen nainen on miehensä kanssa...
Minä käyn, mutten hirveän aikasin, mielummin klo 8 jälkeen. Ehkä muilla miehillä sama ongelma?
Juu sama homma. Taino nyt poikkeuksellisesti kävin jo ja olihan siellä kieltämättä aika paljon naisia liikenteessä. Ihan monta olisin kelpuuttanut treffeille samantien.
Mutta siinäpä se sitten... Ei se vaan sovi suomalaiseen kulttuurin mennä ahdistelemaan kesken ulkoilujen. Ja tuskinpa naama punaisena ja hikisenä, hiukset silmillä olisin kovin hehkeältä urokseltakaan vaikuttanut. Muutenkaan en välttämättä ole se muodikkain lenkkeilijä. Minä kun menen sinne hikoilemaan välillä veren maku suussa ja oksennus kurkussa.
...m! Kaikki naiset eivät halua, että aina tullaan tuttavuutta tekemään. Jos esimerkiksi käy kovemmalla lenkillä tuskin silloin kellään oli se mies tai nainen kovinkaan ole mielessä toiseen tutustuminen. Yleensä ajan ja paikankin valitsee siten ettei ole liika ihmisiä "tiellä". Jos rauhallisesti kävelee mikäs siinä, jos joku tulee juttelemaan, mutta huomioden aika. Jos esimerkiksi illalla myöhempään liikkuessa joku yrittää tulla lähemmäs tuttavuutta tekemään on luurin näppäin valmiina 112:seen :)
Kaikki koiran omistavat varmaan tietävät, että se on mainio tapa tutustua luontevasti vastakkaiseen sukupuoleen. Meikäläinenkin törmäsi aikoinaan hyvin moneen samanikäiseen naisimmeiseen (olen siis mies) kun olin ulkoiluttamassa perheemme koiraa. Silloin tosin olin niin nuori ja ujo, että en sitten edennyt ujoa keskustelua pidemmälle.
Nykyään taas maailmalle lähdettyäni olen usein mennyt juttelemaan koiran ulkoiluttajalle, varsinkin jos rotu on ollut sama kuin perheemme koiralla aikoinaan tai koira on päättänyt tehdä aloitteen naisen puolesta tulemalla haistelemaan ;)
Sanomattakin on selvää, että naisen/miehen pokaaminen ei saa olla syy koiran hankkimiselle, ei ainakaan se tärkein syy !
Niin, ja vielä tuosta lenkkeilystä. Aina ei ole pakko lähteä juoksulenkille, joskus voi lähteä ihan kävelylenkille. Minä ainakin olen nähnyt sekä käveleviä että juoksevia naisia. Juoksevia ihmisiä näkee ehkä enemmän pururadoilla, mutta kadulla saattaa vastaan tulla juuri näitä iltakävelijöitä tai koirankusettajia, joita voi sitten jututtaa tyyliin "meillä oli tuon rotuinen koira vuonna 2".
Eli kuntoilu kuntoiluna ja iltakävely iltakävelynä. Maanantaina esim. juoksemaan ja tiistaina pieni happihyppely kävelyn merkeissä.