Onko päässyt koskaan käymään niin, että omaa saamattomuuttasi tai muusta syystä elämäsi nainen on päässyt hyvin viritetyistä verkoistasi karkuun? Oletko tajunnut vasta kun on myöhäistä, että nyt menetit elämäsi naisen, voi miksi et toiminut ajoissa? Vituttaako? Vaivaako vieläkin, kaikkien näiden kuukausien/vuosien jälkeen menetetty tilaisuus? Kaipaatko yhä vielä?
Naiskaveripiirissäni tätä ainakin on tapahtunut ja niitä surraan yllättävänkin pitkään, suorastaan ehkä eletään sellaisessa harhassa(?) että nyt menetin sen sielunkumppanini eikä kukaan enää voi tuntua samalta, yhtä sopivalta...
Naiskaveripiirissäni tätä ainakin on tapahtunut ja niitä surraan yllättävänkin pitkään, suorastaan ehkä eletään sellaisessa harhassa(?) että nyt menetin sen sielunkumppanini eikä kukaan enää voi tuntua samalta, yhtä sopivalta...
Vastaukset 28
Vanhimmat
sen verran tarkennusta, että kyseessä on siis selkeästi oma moka tai siihen verrattavissa oleva juttu. Että tiedät, että olisit voinut omalla toiminnallasi saada erilaisen lopputuloksen aikaiseksi. Eli ei mitään sellaista haikailua jonkun jo alunperinkin saavuttamattoman perään...
Ensimmäiseen viestiin olisin vastannut kyllä.
Tähän täytyy, että en todellakaan tiedä.
Mistä tietää onko vika miehessä, joka ei ole ymmärtänyt vielä yrittää, vai naisessa, joka ei ole osoittanut, että yrittäminen voisi johtaa johonkin?
Jokainen nainen on saavuttamaton kunnes toisin todistetaan.
Kuinka monta kertaa olenkaan saanut kenkää tietäen, että pienellä periksiantamisella suhde olisi jatkunut. Joskus on harmittanut pitkänkin ajan jälkeen.
Ylensä kyse on ollut jostain periaatteellisesta asiasta ja olisin tulevaisuudessa joutunut toistamiseen selkä seinää vasten erouhkailujen kanssa, jollen jälleen tulisi antamaan periksi. Paras esimerkki on varmaankin: "Jos nyt lähdet baariin, takaisin ei ole tulemista." Niinpä olen sitten jäänyt sille tielleni koskaan palaamatta.
Kysehän ei ole siitä, ettäkö baari olisi ollut niin tärkeä asia vaan siitä, että minut oltiin valmiita lemppaamaan niin vähäpätöisen asian vuoksi. Miksi minä sellaisen naisen kanssa olisin ehdon tahdoin halunnut suhdetta jatkaa?
Ratikkakuskin kanssa olen kyllä yhtä mieltä siitä, että jos juttu loppuu johonkin tuollaiseen baariin lähtö -vääntöön, niin miksi sellaista naista edes kannattaa haikaillakaan. Ylipäätään nuo liian heppoiset erouhkailut ovat lapsellisten/kypsymättömien ihmisten juttuja, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä iän kanssa.
Entäs muut kollit; kertokaa ja avautukaa. Saatte kerrankin tuulettaa sitä vitutustanne siitä 7 vuotta sitten tapahtuneesta "turhasta erosta", kun se jäytää vieläkin...
siitä, miten usein mies käy baareissa, että olisiko tuollainen uhkavaatimus paikallaan vai eikö. Ei kai kukaan nainen siedä miestä, joka juoksee baareissa yhtenään?
Mistä voisin muka tietää olisiko joku ollut "elämäni nainen", jos siitä suhteesta ei ole tullut mitään? Eihän sellaista mitä ei ole kokenut voi kaivatakaan?
Aivan turha arvuutella mitä olisi voinut tapahtua. Ei sitä voi millään tietää. Elämää eletään eteen-, eikä taaksepäin.
On tullu ryssittyä ainakin neljä tai oisko kuusi kertaa, tuntuu et Ilta-sanomissa perjantaina 16.03.2007 ollut artikkeli "kuka lohduttaisi SINKKUA" osuu minuun kuin naula päähän monilta osin niin et kipeetä tekee, tietäs vaan kuinka lakkais toistamasta itseään. ja joo kaipaan toisia enemmän kuin toisia mutta kaipaan.
Mitä siinä pääpiirteittäin oli vai onko sillä lehdellä netissä joku arkisto, jossa voi lukea vanhoja juttuja vai onko ne maksullisia?
Noin 7 vuotta sitten yks jalokivi pääs käsistä, ja oha sitä tullu silloin tällöin mietittyä että oisko toisin tehdyt päätökset olleet sittenkin parempia..
Mut toisaalta on niin turhaa enää jälkikäteen murehtia, elämä tuo tullessaan uusia tilasuuksia.
Aivoilla on hauska tapa alkaa unohtamaan entisten suhteiden ikävät puolet, jolloin kaikki entiset suhteet ennenpitkään on niitä muka täydellisiä menetettyjä tilaisuuksia :D
" elämäsi nainen on päässyt hyvin viritetyistä verkoistasi karkuun? Oletko tajunnut vasta kun on myöhäistä, että nyt menetit elämäsi naisen, voi miksi et toiminut ajoissa?"
Jos Elämäni Nainen ei ole tajunnut tehdä aloitetta/ilmoittaa selkeämmin kiinnostuksestaan/halustaan seurustella vakavammin, niin ei ole minun mokani.
Aloittajan motiivi koko ketjulle oli tyypillisen naisellinen: ajatus lähtee siitä, että miehet jäävät haikailemaan elämänsä naisia, kun taas naiset eivät jää haikailemaan ketään miestä, vaan porskuttavat eteenpäin. Aloittaja tietysti halusi lukea miesten viestejä, joissa harmiteltaisiin menetettyjä mahdollisuuksia. Prinsessojen touhua.
"Aloittajan motiivi koko ketjulle oli tyypillisen naisellinen: ajatus lähtee siitä, että miehet jäävät haikailemaan elämänsä naisia, kun taas naiset eivät jää haikailemaan ketään miestä, vaan porskuttavat eteenpäin. Aloittaja tietysti halusi lukea miesten viestejä, joissa harmiteltaisiin menetettyjä mahdollisuuksia. Prinsessojen touhua."
Ahaa, sinähän syväanalyysin heitit tähän keskusteluun ;)
En minä ainakaan ole porskuttanut eteenpäin haikailematta taaksejäänyttä. Enkä automaattisesti odota miesten jäävän kitisemään menetettyjä mahdollisuuksia. Enkä kumpaakaan myöskään toisin päin...oliks selkeesti ja naisellisesti ilmaistu ?
Tämä aloitukseni oli ihan ilman prinsessaperspektiiviä sellainen ilmaan heitetty ajatus/aloitus, kun tuossa viikonloppuna oli ystävän kanssa tilanne, jossa hän on jäänyt suremaan jotakin omaa mokaansa, josta seurasi ero. Eikä hän siis meinaa päästä asiasta ylitse. Huviksemme vaan pohdittiin, että onko tämä jotenkin enemmänkin naisten tapa, vai haikailevatko miehetkin joskus menetettyjen suhteiden perään ja vatvovat, että olisi pitänyt sitä ja tätä...?
Aurinkoista kevätpäivää kaikille mukaville vastaajille! Siellä on ihana ulkoiluilma. Terveisin PrinsessaPunaposki alias MatamiMimmi*
"...kun taas naiset eivät jää haikailemaan ketään miestä, vaan porskuttavat eteenpäin"
Et sitten osannut lukea neutraalisti aloitusta ("Naiskaveripiirissäni tätä ainakin on tapahtunut ja niitä surraan yllättävänkin pitkään") vaan sumensit välittömästi pääsi prinsessafiksaatiollasi. Alat olla itsesuggestiossasi siinä pisteessä, että kannattaisi miettiä pystytkö kohta enää tunnistamaan hyvää naista kun sellaisen kohtaat, vai näetkö vain vihamielisyyttä kaikkialla.
Nuorempana impulssien hallinta tai sen täydellinen puute itkua tasaisesti. alkoholi vaimennus yrityjsien pieni suuri mies sessiossa joku muka otti pöydästä etäisyyttä. Nutta Aiheeseen Olen tietoinen että on nykyhetkessä tapahtunut sellainen asia. kerron ensin miksi .hoidon myötä olen saanut impulssit täysin hallintaan edellyttäen ravinto neste lepo palautuminen balanssia. Halllinnan menetys. Kun ihmistä koskee siihen arkaan paikkaan niin seurauksena saadaan taantumaan ja tottelemaan. miksi reagoin MI JA mix joku kosketti sen tidän se mistä se tuli tarvitsi sitä en vaan ikinä haluais olla juuri se niinkuin en se kohde oisko viimenen kerta siinä roolissa kun on potkittu ja tallattu aivan toppiin kukaan ei vaan osoittele enää tähän suuntaan pientä häirintäähän toi nyt oli .tunteita korkeintaan peräsuolessa kokeneelta.miksi tunnen niin miksi tunnen kaikessa mitä teen mix tunteettomat pitävät niistä asiosta mitä teen monet tuntevat samoin ja saavat jotain käsittämätösntä siten näille ihmeteltäväksi.mullakin on taidetta vaikka näyttelyyn mut tommosille en niitä viitsi näyttää MIksi itkemme itken myös helposti lääkkeetöminä aikoina jos vaikee mielen liikutus miksi olet se mikä olet niin kai sitten on tapahtunut LOVEX
Jos naiset eivät tajua oman parhaansa päälle, ei se ole minun vikani.
Montakin tapausta on mennyt nuoruudessa ohi ihan omaa saamattomuutta/ujoutta, pitikin olla niin tajuttoman ujo nuorempana ettei uskaltanut oikein toimeen ryhtyä. Mutta yksi tapaus siltikin on ylitse muiden. Omaa jääräpäisyyttä päästin hyvän naisen menemään. Tavattiin muuten sattumalta reilu 10 vuotta seurustelusuhteemme päätyttyä ja molemmat kyllä kaiholla muisteli sitä seurustelua. Oli myös mukava huomata että molemmat haikaili että muutama asia todellakin olisi voinut mennä toisin. Mutta minkäs teet kun naisella on jo perhe toisen miehen kanssa. Ehkä voisi sanoa että yksi todella suuri rakkaus on sitten minulla ollut ja sitä ei unohdeta. Ja todellakin, ei kukaan voi enää tuntua samalta ;)
olemalla passiivisia. Kun kerran miehet tekevät suurimman osan aloitteista, voidaan hyvin sanoa, että naiset ryssii näitä tilaisuuksia moninkertaisesti miehiä enemmän. Uskallan väittää, että useat miehet eivät tee aloitetta, ennenkuin nainen on antanut selviä merkkejä kiinnostuksesta. Jos nainen todellakin on niin saamaton, ettei pysty aloitetta tekemään, niin sitten kannattaa lopettaa ruikuttaminen ja opetella näyttämään kiinnostuksensa selvästi. Ja edelliseen ei lasketa sitä, että nainen antaa merkkejä, jotka voidaan tulkita vähintään kahdella tavalla.
kun ei anna mitään kiinnostuksen merkkejä. Terv. kokemusta on.
Tähän pätee jälleen se vanha viisaus "sitä saa mitä tilaa". Jos nainen on passiivinen, vain perinteisiä sukupuolirooleja kannattavat miehet kiinnostuvat hänestä. Muunlaiset miehet sen sijaan eivät kiinnitä häneen mitään huomiota.
Samaa mieltä
vaan se on myös sitä, että yrittäjistä pitää valita niitä itseä kiinnostavat ihmiset. Eli kun yrittäjiä käy kääntymässä, niin eihän niitten kaikkien kans aleta olemaan tietenkään :) Hassu mies :)
Valita kiinnostava mies silloin kuin sellaisen kohtaa, eikä rajoittua ajattelemaan vain niitä yrittäjiä.
olla kateelinen naisille.
Kumpa miehenä joskus pääsisi tuohon, että yrittäjiä kävisi kääntymässä.
Taitaisi tulla valinnan vaikeus vastaan :)
Oi, monesti just se menetetty mahdollisuus maistuu kitkerimmälle. Muistan vieläkin niitä yli kahdenkymmenenvuodentakaisia menetettyjä sulottaria, vaikka nykyisenkin kanssa menee hyvin.
On pakko todeta, että mun kohdalleni on sit vissiin osunut ne kaikki ryssijät, kun ei niitä täällä näytä olevan ainakaan tän ketjun perusteella.
- Kaks pettäjää
- Yks suhteenaikainen nettideittaaja
- Yks pahoinpitelijä
- Yks taloudellinen hyväksikäyttäjä
- Yks draamakuningatar
Kaikki niistä ryssi ja tuli sitten jätetyksi ja jok'ikinen niistä vinkuu vielä vuosienkin jälkeen takas ja kertoo, kuinka pahoillaan ne on tekemisistään.
Mistä näitä sit sikiää, kun täällä kaikki vastaa kysymykseen, että "no joo... kai sitä vähän kaipailee....tai ei nyt kuitenkaan suuremmin..."
kauan jaksa mietiskellä. kun tajuaa sen että näitä elämäsi naisia on ihan tarpeeksi. ja aina löytyy parempi nainen...niin ihan rauhassa sitä voi ottaa.
vaivaa jonkin aikaa ja tilanteesta riippuen.
Ihmisen mieli vaan on sellainen, että kääntää tapahtuneet asiat jossain vaiheessa oikeaksi totuudeksi.
Akateemisia, filmitähden näköisiä, todella hauskoja ja fiksuja naisia kaikki.
Harmittaa kuin pientä oravaa, luultavasti lopun ikää.