Tilanne on tämä: Oon asunu mun jätkän kaa 1,5 vuotta. Ollaan toistemme ensirakkaudet. Nyt se sanoi ettei meidän jutusta tuu enää mitään eikä se oo puhunu tästä mitään aikasemmin. Mä olisin valmis yrittämään vielä enkä haluis luopua koska rakastan sitä ihan hirveesti. Ehkä en vaan oo näyttäny sitä tarpeeks viime aikoina. Sen mukaan asiaan ei liity kolmatta henkilöä, ja uskon että se on totta koska oon kyselly sen kavereilta. Ja mitään ei kuulemma oo enää tehtävissä, se viettää yönsä äitinsä luona eikä se suostu puhumaan eikä tulemaan kotiin. Eli mun kysymys on: Mitä mä voin tehdä saadakseni sen antamaan mulle vielä yhden mahdollisuuden? Mä tiedän että se rakastaa mua vielä, mutta kun meillä on mennyt aika huonosti viime aikoina. Auttakaa ihmeessä, se on liian mahtava jätkä menetettäväksi!!!!
Ongelma!!!
Piku20
7913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä pidempään teillä on mennyt huonosti, sitä vaikeampaa voi olla korjata tilannetta.
Ehkä parasta olisi yrittää luoda sellainen henkinen yhteys mieheesi ja yrittää keskustella asiasta. Jos ei sekään auta voi olla ehkä parempi jatkaa elämää, eri teillä.
Niin raskasta kuin se onkin, aluksi, ei kuitenkaan kannata elää suhteessa, jossa kärsii. Itse elin, useita vuosia, päästin liian myöhään irti. Koko eämäni, opiskelu, ihmissuhteet, kaikki, kärsivät tuon suhteen takia.
Onneksi avasin silmäni lopulta ja huomasin kuinka maailmassa on muitakin ihania miehiä, jotka kohtelevat minua hyvin ja joiden kanssa ollessa kaikki on täydellistä.
Itselläni on aikaa jo ensirakkaudesta ja jälleen kerran eronnut, mutta kysymys on aina sama miksi rakkaus ei kestä?
Minusta tuntuu että ensimmäinen virhe minkä suurin osa meistä kaikista tekee on se että halutaan pitää kiinni rakkaudesta. Aito rakkaus kun ei voi elää sidottuna, vaan ainoastaan vapaana.
Mutta kun kokee rakkauden sen haluaisi pysyvän aina lähellä ja silloin alkaa sitomaan rakastettua ja kutomaan oman omistamisen verkon ympärille.
En todellakaan tiedä auttaisiko sinua jos pystyisit kertomaan osoittamaan ensirakkaudellesi kuinka paljon häntä rakastat. Rakastat häntä niinpaljon että hän on vapaa jatkamaan elämäänsi erillisellä tiellä jos se hänestä on ainut vaihtoehto. Toisaalta hän on vapaa olemaan kanssasi jos rakkaudessaan haluaa niin tehdä.
Mielestäni naisen tulee olla parisuhteessa kuningatar jonka mies naiselleen rakkaudellaan osoittaa. Mies on suhteen sankari jonka nainen miehelleen rakkaudellaan osoittaa.
Jos tämä ei enää toteudu. Jos joudut anelemaan mieheltäsi vielä uutta mahdollisuutta et ole enää hänen kuningattaresi ja rakkaus on jo poissa. Tilalla on jatkossa ehkäpä kiintymystä, mielihyvää, hetken hurmiota, mitä vaan mahdollisia muita tunteita ja tuntemuksia. Mutta ei enää rakkautta.
Olen myös sitä mieltä että meille jokaiselle on annettu monta mahdollisuutta rakastua ja löytää se oikea (ei ole vain yhtä oikeata, niitä on useampia)kunhan olemme valppaita valmiita tuntemaan ja silloin rakastamaan omistamatta. Nainen kuningattarena, mies sankarina!
Itselläni on takana samanlainen kokemus. Miehelleni vain tuli kausi että hän halusi olla "teinipoika", kokeilla omia siipiään ja mennä omien halujensa mukana.
Ehkä poikaystäväsi haluaa kokeilla sen nuoruuden vapauden...
Jos suhteenne todella päättyy, näe se uuden alkuna, älä vaivu epätoivoon. Jos olette toisillenne ne oikeat, kohtalo johdatta teidät vielä yhteen...
Tsemppiä!
Mä oon kyllä ollut sen kanssa ennenki. Ja 3 vuoden erossaolon jälkeen palattiin yhteen. Sillä oli toinen muija sillon mut ku mä lähetin sille viestin ja kerroin mitä tunsin sitä kohtaan niin se ei edes harkinnu vaan jätti sen muijan ja tuli mun luo. Nyt sillä on vissiin jo uus, mutta sen piti eilen tulla hakemaan sen tavarat, ja se oli kyllä käynyt muttei vienyt mitään. Mä en haluis luovuttaa mut en voi tehä muuta ku odottaa ja antaa ajan kulua, ehkä se muuttaa mielensä...
Teidän todellakin pitäisi keskustella että mistä kenkä puristaa.
Yritä saada poitsu käymään ja juttelisitte asioista (voit kirjoittaa valmiiksi paperille asioita, keskustellessa ne ei välttämättä muistu mieleen).
Jos hän ei todellakaan tule käymään, hakemaan kamojaan, eikä halua enää seurustella, vie ne kamat hänen äitisä luo ja yritä keksiä itsellesi parempaa tekemistä... Maailma on täynnä miehiä! Vaikka ensirakkauden haluaisikin kestävän ikuisuuden, ei se välttämättä kestä. Tai sitten tapaatte myöhemmin uudestaan ja elätte elämänne onnellisina...
Mutta kuten joku muukin kirjoitti, nuoruus saa olla suhteita täynnä. Yritä kuitenkin ajatella itseäsi, myös siltä kannalta että jos et saa mitä haluat (nykyistä takaisin) niin mikä olisi kakkos suunnitelma?!? Älä välitä mitä muut ajattelevat. Äläkä missään tapauksessa ala syyttelemään itseäsi. Sinulla on oikeus olla onnellinen.
Jaksamisia!!
Vanhan ja kokeneen neuvo! Kissa pöydälle ja puhutte vaikka koko illan asian auki. Jatkuu, jos on jatkuakseen se suhde. Jos ei löydy keskustelujen avulla yhteistä säveltä (miestä ei enään kiinnosta), niin unohda mies!
Ensirakkaus on aina ensirakkaus ja varsinaista rakastumisvaihetta kestää vain vähän aikaa, jonka jälkeen se muutuu kaveruudeksi/kiintymykseksi.
Olette vielä nuoria ja tuossa iässä sitä kumppania tulee vaihdettua ja seurustelusuhteet voivat nykymaailmassa olla lyhyitä.
Lycka till! Toivottavasti asiat selviävät!
saatiin tänään juteltua ja sovittiin että ollaan toistaseks kavereita, se muuttaa pois tiistaina ja palataan joskus yhteen jos siltä tuntuu. Seksisuhde tosin saa jatkua, en tiedä miksi. Ehkä se tosiaan haluaa kokeilla omia siipiään. Tullaan kuitenki näkemään toisiamme usein koska ollaan samalla luokalla. Että semmosta, kiitti vastauksista ja hyvää kevättä kaikille1