Vanhurskauden ylle pukeminen

Kun vanhurskaus ”puetaan ylle”, onko kysymys ulkokultaisuudesta?

Jos emme pidä arvossa vanhurskauden lahjaa, emmekä halua sellaista vanhurskautta, joka ”puetaan ylle”, väheksymme Jumalan vanhurskautta, joka Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat.

Ulkokultainen vanhurskaus on muotojumalisuutta, ilman voimaa olevaa. Siinä vanhurskauden ylle pukija on ”minä itse”. On suuri ero sillä, kuka pukee vanhurskauden vaatteen yllemme. Jos me yritämme sitä itse pukea, emme todellisuudessa saa muuta kuin saastaisia vaatteita, näyttävätpä ne meistä kuinka kauniilta tahansa. Kun Kristus pukee meidät vanhurskaudella, ei meidän pidä sitä väheksyä eikä hylätä, sillä se vanhurskaus, jota Jeesus tarjoaa, on Jumalan hyväksymää. Jos kerran Jumala on siihen tyytyväinen, meidänkin tulisi olla tyytyväisiä, eikä yrittää löytää jotakin parempaa.

1 Sitten Herra antoi minun nähdä ylipappi Joosuan, joka seisoi Herran enkelin edessä. Saatana seisoi Joosuan oikealla puolella ja syytti häntä.
2 Mutta Herran enkeli sanoi Saatanalle: "Herra nuhtelee sinua, Saatana! Herra, joka on valinnut Jerusalemin, käskee sinun vaieta! Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?" [Sak. 1:17, 2:12 | Aam. 4:11]
3 Joosua seisoi enkelin edessä, likaiset vaatteet päällään.
4 Enkeli sanoi palvelijoilleen: "Ottakaa likaiset vaatteet pois hänen päältään." Sitten enkeli sanoi Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin." [Jes. 61:10; Miika 7:18; Luuk. 15:22]
5 Hän sanoi palvelijoille: "Pankaa puhdas päähine hänen päähänsä." Palvelijat panivat puhtaan päähineen Joosuan päähän ja pukivat hänet juhlavaatteisiin enkelin seisoessa heidän luonaan.
Sakarja 3:1-5

Edellä olevassa selostuksessa saastaisten vaatteiden riisuminen merkitsee samaa kuin pahojen tekojen poistaminen. Kristus verhoaa meidät oman vanhurskautensa viitalla, eikä naamioi syntiä, vaan ottaa sen kokonaan pois. Tämä osoittaa, että syntien anteeksiantamus on jotakin enemmän kuin pelkkä merkintä taivaan kirjoihin, että synti on mitätöity. Syntien anteeksiantaminen on todellisuutta. Se on käsin kosketeltavaa, jotakin mikä koskettaa elävästi asianomaista. Se todellisuudessa poistaa meistä syyllisyyden. Meidät on vanhurskautettu. Meidät on tehty vanhurskaiksi. Me olemme kokeneet todella radikaalin, syvällisen muutoksen. Todellisuudessa me olemme ihan eri henkilöitä kuin ennemmin.
Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (2. Kor. 5:17)
Niinpä syntien täydellinen ja vapaa anteeksiantamus tuo mukanaan ihmeellisen muutoksen, joka tunnetaan uudestisyntymisenä. Meistä ei voi tulla uutta luomusta ilman, että synnymme uudesti. Tämä on sama asia kuin omistaa uusi, puhdas sydän.

Minulla on uusi ystävä, jonka kanssa olemme tutkineet Raamattua. Ensimmäisellä kerralla hän ilmoitti minulle, että hän ei halua jättää karaokelauluharrastusta, koska se on hänelle tärkeä henkireikä elämässä, invaliidi kun on. Sovimme, että hän ei tee mitään pakosta, vaan odottaa, että Jumala näyttää hänelle oikean tien.

Tuosta kerrasta on nyt kulunut neljä viikkoa. Viimeksi nähdessämme hän kertoi minulle edellisen illan retkensä karaokelauluiltaan. Se oli ollut hänen mielestään "kauhea kokemus", aivan päin vastainen kuin ennen. Tätä hän siinä ihmetteli, miksi näin, koska hän todella piti laulamisesta. Miksi hän ei enää viihtynytkään tuon rakkaan harrastuksensa parissa? Miksi hän ei enää löytänyt lauluja, joita olisi voinut laulaa? Miksi muut "kaverit" solvasivat häntä koko ajan? Miksi hän sai yhä uudelleen mieleensä kysymyksen, miksi olen täällä?

Hän oli noiden neljän viikon aikana syntymässä uudelleen. Entinen oli poistumassa, uusi luomus oli tulemassa sijaan. Tuo uusi luomus ei enää viihtynyt vanhassa seurassa, mutta pahempaa oli vielä tulossa. Käyntiäni seuraavana yönä hän oli herännyt yhden aikaa pahan läsnäoloon, todelliseen painajaiseen. Hän rukoili ja taisteli siinä vuoteellaan kaksi tuntia, ja pyysi lopulta Jumalaa herättämään myös minut ja läheisensä rukoilemaan puolestaan. Niin tapahtuikin. Varttia ennen kolmea heräsin ja mietin, miksi herään. Mieleeni tulikin, että joku on ehkä hädässä. Aloin rukoilla, ja menin läpi kaikki rukousaiheet, mitkä muistin ja niiden joukossa oli myöskin Raamattua tutkiva ystäväni. Kun pääsin loppuun, nukahdin heti uudelleen.

Seuraavana päivänä hän soitti ja kertoi kokemuksensa. Taistelun kestäessä hän oli lopulta sanonut Jumalalle, että tässä minä olen tällaisena kuin näet, puutteellisena ja vajavaisena, mutta haluan silti, että otat minut armoihisi --- ja ihme tapahtui kolmen aikaan. Kirkas valo ympäröi hänet ja hänen sisimpäänsä laskeutui ihmeellinen rauha. Sen jälkeen hän nukahti ja heräsi vasta hieman ennen puolta päivää painajaisista vapaana, täysin levänneenä ja onnellisena. Sitten hän minulle soittikin.

Uskon, että Jeesus Kristus puki tuona yönä hänet vanhurskauden vaatteeseen, ja hänestä tuli uusi luomus. Vanha katosi ja uusi tuli sijaan. En ole häntä vielä nähnyt, mutta tiedän, että tuon muutoksen voi kyllä nähdäkin, joten odotan seuraavaa tapaamistamme innokkaasti. Siihen asti soittelemme. Yhä uudelleen hän haluaa iloita tuosta kokemuksestaan ja ylistää Jumalaa siitä, että tämä otti hänet vastaan.