Usko on henkilökohtaista

osoittaa taas mainiosti sen, miten tulkinnanvarainen raamattu on.

""Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee." (Room 14:22.)

Tämä osoittaa, että uskovaisella on suuri vapaus valita tekemisiään. "

Tuon raamatunlauseen voi tulkita mm. niin, että ateisti voi hyvin pitää ateisminsa, koska on sen oikeaksi havainnut. Samoin voi tehdä muslimi.

Mikä kumman tarve uskovilla on korostaa vapauttaan, jota tarkemmin tutkien ei ole? Kun nimittäin uskova (vaikka ritari) nyt kommentoi tuota minun raamattutulkintaani, niin hän takuuvarmasti sanoo, että se on väärä. Ts. siihen rajautui "uskovan vapaus".

Eihän sitä vapautta ole koskaan ollutkaan.

'Käykäämme sentähden uskalluksella
armonistuimen eteen, että saisimme
laupeuden ja löytäisimme armon,
avuksemme oikeaan aikaan.'
Hebr.4:16

Sallinet. että laitan tähän tämän päivän Raamatun tutkisteluni. Teksti aihe sopii aloitukseesi, joten en avaa siitä uutta ketjua.

PYHIEN YHTEYS; Ef. 3:14-21

3:14 Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,
3:15 josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
3:16 että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
3:17 ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
3:18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
3:19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
3:20 Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,
3:21 hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.
Paavali jatkaa esirukoustaan.
---
Hän rukoilee, että kirjeen saajat yhä enemmän vahvistuisivat uskossa, rakkaudessa ja Kristuksen tuntemisessa (j. 14-19).
Kristuksen asuminen uskovan sydämessä ei ole tunteen asia, vaan uskon asia (17).
Paavali rukoilee, että tämä tapahtuisi kaikkien pyhien kanssa (18).

Meidän on hyvä muistaa Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous ”että he kaikki olisivat yhtä” (Joh. 17:21). Yhteyttä tulee siis rukoilla.
Uskon syntyminen, jonka vain Jumala antaa, on ihme. Samoin on ihmettä uskovien yhteys.
Sitä rukoili Vapahtajamme ja sitä meidänkin tulee rukoilla.

Lopussa Paavali vakuuttaa, että Jumala voi tehdä paljon enemmän, kuin mitä anomme tai ymmärrämme pyytääkään (20).
Tähän voimme luottaa.
Rukous päättyy ylistykseen:
”Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti.

Paavalin rukouksesta voimme mekin ottaa oppia.
Tämä rukous opettaa meille, että Jumalaa saamme lähestyä kuin omaa isäämme (14). Tärkeintä siinä on, mikä koskee Jumalaa, hänen nimeään, valtakuntaansa ja tahtoansa.
Sen lisäksi saamme rukoilla kaikkia omia tarpeitamme, ajallisia ja hengellisiä.

Jeesus kehoittaa Vuorisaarnassaan meitä menemään omaan kammioomme ja rukoilemaan Isää Jumalaa salassa (Matt. 6:6). Myöskään ei tule hokea turhia ja monisanaisesti (Matt. 6:7).

http://elftown.lysator.liu.se/_RELIGION people always shove it down your throat