...eikä paljon muuta.
naurattaa kun täällä kirjoittelee pikkutytöt että "mieheni" sitä ja tätä.......
Vaikkei heillä mitään miestä ole! Kämppäkaveri on.
naurattaa kun täällä kirjoittelee pikkutytöt että "mieheni" sitä ja tätä.......
Vaikkei heillä mitään miestä ole! Kämppäkaveri on.
Vastaukset 33
Vanhimmat
vaikka kymmeneksi vuodeksi......
-enkö minä riitä hänelle.....?
-enkä minä saa lukea........
vauva olis niin ihquuuu.
ärsyttää, kun tuollaiset vanhukset eivät osaa kirjoittaa meiltä pissiksiltä lainaamaa sanaa oikein.;)
Se kirjoitetaan IHQ. Q-kirjain lausutaan "kuu" eli mitään u kirjaimia ei saa enää Q:n jälkeen laittaa. Eli se on joko Ihq TAI ihku, jos sen u:n sinne välttämättä haluaa laittaa, mutta tämä ihku ei enää tarkoita samaa asiaa kuin ihq.;)
vähän vanhempiakin kui pikkutyttöjä. Sellaisia jotka ovat olleet avoliitossa vuosia. Mitäs tytöt sille voi että pojat eivät halua naimisiin ihan heti. Voihan olla että poika haluaisi mutta tyttö ei. Miksi ei saisi kutsua omaksi mieheksi tai naiseksi? Ei kannattais naureskella muiden kustannuksella.
kun se on kuitenkin totuus. Miksi se ei käy?
Jos nyt avoliittoa tarkoitat. Aviomies - avoMIES. Oikein suomenkielisiä sanoja. Pelkkä lyhenne noista, "mies". Tarkoittaa myös yli 18-vuotiasta Y-kromosomin omistajaa.
Onhan se tyhmää, jos 16-vuotias tyttö puhuu 16-vuotiaasta miehestään... Mutta kyllä 18-vuotias on jo ihan laillisesti ja kieliopillisesti mies, vaikka se juuri sinua sattuisi kypsyttämään. Ja harvemmin alle 18-vuotiaat pojat ovat vielä kenenkään avomiehiä. Kannattaa kokeilla sitä AVOliittoa, voisit hukata siinä samalla tuon tiukan piposi.
Miksei avopuoliso käy? Kyllä herättäisi ihmetystä jos avopuolisot kutsuisivat toisiaan kämppäkavereiksi? Ehkä ei sinusta, mutta aika monesta... Ja kyllä se avovaimo ja avomies on aika "vakiintunut" käsite ja kelan papereissakin yms. taidetaan tuota termiä käyttää? Kyllä mä ajattelen kämppäkaverin ihan eri asiaksi. Oli sitten kyse mies tai naispuolisesta kämppäkaverista. Esim. nuorena moni asuu kimppakämpissä ja heillä voi kyllä olla poika ja tyttöystävä ihan erikseen, jonka kanssa seurustellaan.
Alentaako se jotenkin teidän avioliittoanne, jos joku avopari kutsuu toisiaan mieheksi tai vaimoksi? (Ja sekö avioliitossa on tärkeintä, muiden arvostus?) Tai käyttää sitä "liitto" sanaa? (hui!) Vai mikä siinä niin vaivaa? Voihan sormusten vaihtamistakin (ilman avioliitto lupausta) kutsua nykyään kihlaukseksi... Enemmän sen luulisi häiritsevän, kun joku avoliitto -sana?
Miten käytännössä jokapäiväisessä elämässä avioliitto ja avoliitto eroaa toisistaan? Jos ei ajatella mitään lain suomia etuisuuksia? Vaan noin muuten? Kyllä kämppäkaveri ja avopari eroaa aikalailla enemmän! Tai sitten me eletään ihan eri maailmassa...
Eipä täällä kaikki kirjoittajat ole pikkutyttöjä, ainakin minä pidän itseäni jo naisena. 30v lähestyykin uhkaavasti...
Mutta olet oikeassa siinä, että joku saattaa mieltää avoliiton pelkäksi kämppäkaverussuhteeksi. Veikkaan kuitenkin, ettei kukaan avoliitossa elävä ja seurustelukumppaninsa kanssa asuva mieti näin. Yleensä tämä kritiikki tuntuu tulevan ikisinkuilta, katkeroituneilta vanhoiltapiioilta tai seurustelusta suoraan naimisiin menneiltä. Avoliitossa eläville yhdessäasuminen on vakava asia, askel kohti naimisiinmenoa ja avioliittoa. Useat avopuolisot ovat jopa kihloissa.
Seuraavaksi ote Väestöliiton sivuilta:
"Seurustelusuhteen ja parisuhteen tapaan myös ”avoliitto” saatetaan määritellä monella eri tavoin. Viime kädessä itse kukin voi vapaasti katsoa, onko hän seurustelusuhteessa, vakinaisessa parisuhteessa vai avoliitossa."
Mikä sitten erottaa avoliiton avioliitosta? Elatusvelvollisuuden ja avio-oikeuden osalta lain mukaan:
"Avoliitto on kyllä tosiasiallisesti avioliittoon rinnastuva asuinliitto, mutta avoliitto on juridisesti ottaen avoin liitto ilman keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia."
Näin sanoo siis laki, vaikka mm. Kela ja Työkkäri velvoittavat avopuolisoa elättämään toista.
Avoliitto on siis juuri sellainen liitto, joksi sen osapuolet sitä nimittävät ja mieltävät. Meidän avoliitto on askel kohti avioliittoa. Olemme vakavissamme toistemme suhteen, mutta meillä ei ole kiire naimisiin. Jos se, että minä puhun avopuolisostani yleisnimityksellä "mieheni" häiritsee sinua, en voi kuin pahoitella. Olen pahoillani, että sinun maailmankatsomuksesi on noin rajoittunut ja vanhanaikainen. Mutta se ei muuta meidän suhteemme laatua, enkä aio muuttaa puhettani.
aina onnistuvat antamaan kuvan kuin ei todellakaan olisi mistään vakavammasta kyse, varsinkin miehet.
Ihan sinkkuina monet itseään pitävät?
Hassuja pareja ovat naiset niiiiiiin tosissaan mutta ne miehet......
että nainen kun antaa helposti, niin naimisiin ei tarvitse mennä, eikä lapsia miehen tehdä, (moni nainen onkin sitä täällä valitellut)
Avoliitto kuulostaa siltä että nainen on liitossa, ja mies vain leikkii mukana niin kauan kun on hauskaa, ja sitten naiset ihmettelevät - kuinka siinä näin kävi?
ihminen voi olla tusinan kertaa avoliitossa kenenkin kanssa.......hassua.
Varmaan nykypäivää...
totta se on että olen 42 ja naimisissa 15v
Tuosta täällä valittelusta... Tännehän on hyvä valittaa, jos menee huonosti. Ihmisiä ja avo-/ avioliittoja on aika paljon verrattuna näihin valituksiin. Yhtälailla täällä valitetaan avioliitoistakin ja molemmissa liitoissa pettämisestä. Jos menee hyvin, tuskin siitä TÄÄLLÄ valitellaan, ennemminkin ollaan sitten vain onnellisia eikä pyöritä netin keskustelupalstoilla...
Joku täällä jo mainitsikin, että liitto on sellainen, minkälaiseksi siinä olevat ihmiset sen määrittelevät. Jos mennään miten lystätään, sitten mennään. Joillekin avoliitto on kuitenkin vakava asia (näillä palstoilla on myös puhuttu, ettei uskalla ottaa monen vuoden seurustelunkaan jälkeen tuota askelta), saatikka sitten avioliitto, joka on luultavasti aika monelle vielä hyvin pyhä asia, toisille se taas ei merkitse yhtään mitään, eivätkä siis sen takia mene ikinä naimisiin. Se ei vaikuta silti heidän sitoutuneisuuteen. Molemmat liitot voivat päättyä yhtä huonosti, paitsi ehkä talouden kannalta.
kannattaa ennemmin katsoa kuin katua. Säälittävää kenties, mutta on se helpompi purkaa avoliitto kuin avioliitto, jos sukset menevätkin ristiin, tai kumppani ei yksinkertaisesti olekaan yhtään sopiva. Minusta tämä vain osoittaa avioliiton olevan iso asia edelleen. Ehkä isompikin kuin ennen.
Nykyään nuoret myös muuttavat ensin omilleen yksin asumaan. Nykyään sen naapuritalon kiltin Erkin ei tarvitse olla se parhain vaihtoehto loppuelämäksi. Tervetuloa nykypäivään.
Enpä osaa vastata muiden ihmisten puolesta. Mutta melko pahan yleistyksen heitit. Meidän avoliitto, eli saman katon alla eläminen, on kestänyt jo 6 vuotta ja varmasti jokainen, joka meidät tuntee huomaa, että kyseessä on vakava liitto. Niin myös mieheni mielestä.
En siis osaa vastata muiden puolesta, mutta sen tiedän, että minun avomieheni on tosissaan. Hän elää kuin "varattu" tai naimisissa oleva mies, eikä kuten sinkku.
Olen ehkä poikkeuksellinen nainen, mutta minulla ei ole kiire naimisiin enkä halua lapsiakaan ihan vielä. Seksistäkin pidän, enkä ymmärrä "periaatteellista pihtaamista". Miten seksistä pidättäytyminen voisi parantaa suhteen laatua?
Kuten jo yllä sanoin, en osaa vastata muiden puolesta, tiedän vaan millainen minun ja mieheni elämä on, millainen meidän avoliitto on. Me olemme keskustelleet naimisiinmenosta ja lapsien hankkimisesta. Mutta olemme molemmat olleet sitä mieltä, ettei perheen perustamisen aika ole vielä. Olemme molemmat opiskelleet (tai mulla on valmistuminen vasta kesäkuussa edessä) yliopistossa, ja olemme molemmat olleet sitä mieltä, että lapsia hankkitaan vasta kun "elämä on kunnossa".
Voihan se jonkun mielestä vaikuttaa vitkuttelulta, sinkkuuden perään haaveilemisesta tai siltä, ettei olla tosissaan. Olemme sentään asuneet yhdessä jo 6 vuotta ja seurustelleet 7. Mutta kuten totesin, minulla ei ole kiire naimisiin. Sillä mitäpä se yhden vokaalin ostaminen loppujen lopuksi muuttaisi tunteiden tai suhteen tasolla? Avioliitto tuo ainoastaan taloudellista ja juridista turvaa, se ei lisää rakkautta tai sitoutuneisuuden määrää.
Myös avoliitossa elävä mies (tai nainen) voi olla täysillä sitoutunut, rakastunut ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta puolison kanssa.
Olet aivan oikeassa siinä, että avoliittojen määrää ei säädä mikään laki. Mutta kyllähän ihminen voi seurustella vaikkapa 50 ihmisen kanssa tai jopa olla naimisissa tusinan kertaa. Eipä mikään laki estä sitäkään.
Avoliitto voi olla aivan yhtä vahva liitto kuin avioliittokin. Sillä mitäpä se papin aamen tai vokaalin ostaminen loppujen lopuksi muuttaa? Ei avioliitto lisää ihmisen rakastuneisuutta, parin yhteensopivuutta tai heidän sitoutuneisuuttaan. Avoliitossakin voi olla "täysillä mukana".
Lisäksi on syytä muistaa, että usealle parille avoliitto on vain yksi askel matkalla kohti hautaa. Seuraava askel voi olla kihlaus ja naimisiinmeno.
Minulla ei ole kiire naimisiin. Elän sielunystäväni kanssa, elämänkumppanini kanssa jonka haluan lapseni isäksi ja jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Mieheni tuntee samalla tavalla. Joten kerroppa, mitä se avioliitto meille toisi muuta kuin juridisia oikeuksia ja velvollisuuksia?
On totta, että nuoret muuttavat usein heti lukion jälkeen pois kotoa. Ja mitä elämän realiteetteihin tulee, on usein halvempaa vuokrata jonku kanssa kaksion/kolmion kuin yksin yksiön. Eikä kaikki halua/jaksa solussakaan asua.
Ei halvemmat asuinkustannukset ole syy muuttaa kenen tahansa kanssa yhteen, mutta opiskelijan tiukassa rahatilanteessa jopa 50 euron säästö kuussa tuntuu suurelta. Ja mikäpä siinä! En näe mitään tuomittavaa siinä, että ihminen haluaa muuttaa seurustelukumppaninsa kanssa yhteen. Ja erikseen sen jälkeen kun huomataan, että seurustelukumppani ei ollutkaan "se oikea".
Eihän kukaan pidä usean ihmisen kanssa (eri aikaan) seurustelemista huonona, joten miksi tehdä seurustelusta saman katon alla (= avoliitosta) tuomittavaa ja moraalitonta? Kukaanhan ei tästä loukkaannu, joten missä vika?
käytännössä. On se nähty.
sitten sinun sitoutumistasi suhteeseen, jos noin huonosti on käynyt joka kerta.
Tai millaisia ystäviä sinulla onkaan.
Itse olen nähnyt hyvin paljon juuri päinvastaista.
On kyllä niitäkin, jotka muuttavat aivan yksin asumaan, koska haluavat ensin itsenäistyä ja omassa rauhassa. Minä olen tällainen ja suurin osa ystäväpiiristänikin ovat tällaisia, opiskeluista huolimatta. Rahaahan saa työtä tekemällä.
En ymmärrä, miksei voisi asua oikeastikin saman katon alla, jos kerran jo käytännössäkin niin on. Vai nytkö päästään tähän asiaan, ettei saisi olla edes käytännössä näin? Että pitäisi elää kuten 40-luvulla, ensin naimisiin ja sitten vasta samaan sänkyyn ja sokkona kokeilemaan yhteiselämistä... Siinähän sitä oppii ne toisen elintavatkin nopeasti kertaheitolla, ja pääsee tappelemaan likaisista sukista ja kalsareista pitkin kämppää. Noh, kaikki tyylillään. Pahempana pitäisin, jos on ollut sen 12 kertaa naimisissa ja eronnut, kun ei olekaan ollut lopulta sopiva kumppani. Kertoisi hieman enemmän sitoutumisen tasosta.
miestä ottamasta hatkoja..
Jaah en tiedä ei ole osunut kohdalla sellaisia pareja. Mutta tunnen vain aikuisia 24-37 vuotiaita avopareja (tai yhdet n. 50 vuotiaatkin), jotka ovat jo pidempään olleet yhdessä. Yhdellä parilla on jo lapsiakin. Itse en huomaa mitään eroa heidän tai aviossa olevien kavereideni/tuttujen suhteen. Miehen työkavereista en edes tiedä edelleenkään kaikista ketkä on naimisissa, eikä sitä käyttäytymisestä huomaa. Enkä ole kysynyt, eivätkä ole mainostaneet. Ja yksi ystäväni meni naimisiin ja heillä ei ole edes sormuksia. 11 vuoden avoliiton jälkeen menivät naimisiin ja täytyy sanoa, että en huomaa mitä se olisi muuttanut? Ja itsekin sanoivat että ei muuttanut mitään.
Itse en edes muuttaisi yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen eli kyse on mulle vakavammasta kuin "pelkästä seurustelusta". Mutta ainahan poikkeuksiakin löytyy. Ja myös aviossa olevat voivat esittää sinkkuja...
Ai avopuoliso onkin sinusta kämppäkaveri? Oletko kokeillut asua kummankaan kanssa? Et ainakaan tiedä eroa.
Jos sinulla nyt napsahtaa sanasta "avoliitto", olisi ehkä kannattanut vastustaa sitä silloin 70-luvulla, kun tuota sanaa alettiin laajemmin käyttää, ja se sai merkityksensä.
Jos asuisin kämppäkaverin kanssa, maksaisin vain vuokran puoliksi. Minulla olisi oma huone, oma sänky, omat kumppanit, omat tavarat, omat ruoat, omat kaapit, oma auto...Siis omat rahat. Mutta koska asun avoliitossa avomieheni kanssa, meillä on yhteinen asunto, yhteinen sänky, harrastamme yhdessä seksiä (emmekä edes muiden kanssa), yhteiset tavarat, ruoat, kaapit, auto. Näin siis käytännön yhteiselämisessä. Laskujakin maksellaan yhdessä. On omaa rahaa ja yhteistä rahaa. Niin kuin avioliitossakin. Joten kutsun asumismuotoamme avoliitoksi, se on selkeä ja kaikille tuttu ilmaisu.
Jos keksit jonkun uuden sanan (synonyymiksi avoliitolle) ilmaisusta "asumme avioliiton omaisissa olosuhteissa", niin kerro toki se. Kannattaa alkaa sitä viljellä, ennemmin kuin tuota "kämppäkaveri" -sanaa, jolle on jo toisenlainen merkitys.
käviskö se?
Jos et parempaan pysty, niin tyydy sinä nyt sitten tuohon. Kannattaa tuota sanoa kaikille ystävillesi, ja laukoa, etteivät asu avoliitossa, vaan vosusuhteessa. Katsotaan, omaksuvatko tuon sanan. Me ja muutkin kaltaisemme asumme edelleen avoliitossa avopareina.
Toivottavasti sinäkin koet vielä rakkauden ja vosusuhteesi, ettet aivan kireäksi jää.
Hahahah... RaksPoks kirjoittaa ihan järkeviä, mutta vastapuolen kommentit ovat aika ihmellisiä. vai vosusuhde? Hehheh... Pikkasen on joo pipa kireellä!
Kertokaapa nyt rehellisesti, että mikä siinä avoliitossa teitä nyt häiritsee muuta kun se termi "avoliitto"? "Vosusuhteesta" voinee kyllä jo jotain päätellä...
Entä tyttöystävä/poikaystävä jonka kanssa seurustellaan (eikä asuta yhdessä)? Hänkin siis on verrattavissa pelkkään kaveriin? "me ollaan vaan kämppiksiä", "me ollaan vaan kavereita"? Suhteeni Emmiin on ihan verrattavissa Jukkaan.
RaksPoks luettelikin jo aika pitkälle niitä eroja mitä kämppäkaveruudessa/avoliitossa on. Mitkä asiat kuuluu avoliittoon ja mitkä kämppäkaveruuteen ja mitkä ei.
Jonkun pariskunnan pitäisi tehdä sinulle (aloittajalle) testi. Että kertoisi olevansa naimisissa vaikka eivät olekaan. Huomaisitkohan mitään. Jos sinä et itse pystyisi elämään avoliitossa samanlailla kuin avioliitossa niin joku ihan hyvin pystyy.
Kämppäkaverilla on todellakin jo toinen merkitys, joten sitä ei kannata alkaa käyttää.
Voisitko perustella miksi tuo ”vosusuhde” olisi hyvä sana? Mitä se kuvaisi? Sitä, että nainen suhteessa on joku vosu vai (mikäs mies sitten on?)? Ja mitä se tarkoittaa? Vai tulikohan kirjoitusvirhe ja tarkoitit avosuhdetta? Ja ainahan voit kutsua heitä seurustelukumppaneiksi, poikaystäväksi, tyttöystäväksi, naisystäväksi, mieystäväksi, emännäksi, isännäksi, jos "vaimo", "mies" ja "liitto" ottaa noin koville. Vai ottaisiko nuo muutkin vaihtoehdot, ehkäpä. Ja mikäs estää tietysti kutsumasta "vosusuhteeksi". Jos se sinusta on mainio. Mutta mikäs vosusuhteen mies ja nainen sitten olisi? Tästä voisit keskustella tuttujen avoparien kanssa. Keskustelusta tulee varmasti mielenkiintoinen!
Ja mies puheessa voi tarkoittaa ihan vain miestä. Siis tiedäthän nainen/mies. Muista käyttää aina sitä "AVIOmies". Ettei tule sekaannusta mistä miehestä puhut! Vaimon kanssa sitä ongelmaa ei tulekaan.
(työkaveri:) onko teillä lapsia?
- joo, minulla ja kämppäkaverillani on 2 lasta.
(lapsen kaverin vanhempi:) vietkö lapset neuvolaan tänään?
- en ehdi, kämppäkaverini vie.
(juhlissa:) hei, olen tiina.
- hauska tutustua, olen minna, ja tämä on kämppikseni matti.
(pankissa venelainaneuvottelussa:) miten olette ajatelleet hoitaa takaisinmaksut?
- kämppiksen kanssa puoliksi.
(kaukaisen sukulaisen kanssa puhelimessa:) tulethan kesällä sukujuhliin?
- totta kai, tulemme kaikki. kämppäkaveri ja lapset ovat jo ihan innoissaan juhlista...
No voi, että... ja sinullako on. Onneksi olkoon! Se taitaa ollakin elämäsi suurin saavutus. Miehen saanti. Vaikutat itse enmmän pikkutytöltä.
Ehkäpä monet käyttää puolisosta, anteeksi avopuolisosta nimitystä "mies" tai "vaimo" siksi, että se on lyhyempi ilmaisu? Itsekin käytän ystävien/tuttujen puolisoista niitä. Olivat he naimisissa tai ei (enkä aina vähemmän tutuista edes tiedä/muista ovatko). Toivottavasti eivät loukkaannu...
Kämppäkaveriksiko sitten pitäisi kutsua? Se vasta aiheuttaisi sekaannusta! "Kämppäkaveri" mielletään yleensä vähän erilailla! Voisin luetella eroja, mutta en nyt viitsi vaivautua. (sen verran vaan, että on olemassa sanonta "elävät avioliiton omaisissa olosuhteissa" ja se ei taida päteä kämppiksiin...)
Kyllä muakin naurattaa tuo kiihkoilu "kämppäkavereita" te vaan ootte! Että kiva kun muillakin on hauskaa, kun vain mulla.
Ei tulisi mieleen kutsua omaa avomiestä (kesällä aviomies) kämppäkaveriksi. Tai kutsua jonkun avopuolisoa kämppäkaveriksi/kämppikseksi!
Olen menossa naimisiin kesällä. Sitä ennen olemme olleet joitakin vuosia avoliitossa. Mitä muuttuu? En ole ennustaja, mutta luulen että vain sukunimi ja siviilisääty. Ja eron tai kuoleman sattuessa asiat menee erilailla. Muuten elämä jatkuu samanlailla käytännössä kuin ennenkin. Mutta kertokaa nyt ihmeessä paremmin tietävät, että onko sittenkin kyseessä aivan mullistava elämän muutos. Jota en osaa odottaa! Ties vaikka tulee sitten heti ero, jos en pidä muutoksesta. Ja hyvä ois miestäkin varoittaa (siis sitä miespuolista henkilöä, jonka kanssa nyt asun ja olen naimisiin menossa)!