Tytär/poikapuoli?

poikamiehiä vaan.....

itse olen aina tullut hyvin toimeen, niin isompien kuin pienempienkin, lasten kanssa. Kaikkia lapsia tulee kohdella tasavertaisena :)

Yhteen mennessämme mies oli hiljattain eronnut ja poika oli tuolloin kolmivuotias. Asui vakituisesti äitinsä kanssa, mutta oli isän luona vapaasti ilman tiukkoja tapaamisaikoja. Minulla ei yhteen mennessämme ollut lapsia. Saimme yhteisen lapsen parin vuoden kuluttua eli kokemusta uusperhekuviosta on.

En pysty parhaalla tahdollanikaan väittämään, että tilanne olisi ollut helppo, varsinkaan siinä vaiheessa kun yhteinen lapsemme syntyi. Poika oli tuolloin ja on edelleen mitä mukavin ihminen ja välimme ovat hyvät. Ongelmia minun kantiltani katsellen oli suhteessa mieheeni, joka ei millään käsittänyt, ettei minulla voinut olla ihan samoja tunteita poikaan kuin hänellä isänä ja kun siihen sitten syntyi se omakin lapsi, joka oli ensimmäiseni ja ainokaiseni. Oli miehellä vielä syyllisyyskin siitä erosta, kun se oli ikään kuin hänen syynsä - petti.

No, paras idea tässä kuviossa tuli mieheni exältä, joka otti minuun yhteyttä, tutustuttiin toisiimme ja oltiin yhdessä molempien lasten kanssa. Käytiin uimahallissa, vietiin lapsia huvipuistoon, muumimaailmaan, sirkukseen...jne kaikenlaiseen mukavaan, jolloin tutustuin poikaan paremmin ja näin hänet oman äitinsä näkökulmasta. Tämä ei tietysti ole kovin tavallinen kuvio ja kysyy molemmilta naisilta, exältä ja nyxältä, tiettyjä ominaisuuksia. Ehkä myös siltä mieheltä. Mutta mitäpä sitä ihminen ei olisi valmis tekemään lastensa ja onnensa eteen.