Kertokaa nyt juku jotain sinkkuuden hyviä puolia. Tuntuu, ettei niitä ole yhtä ainuttakaan. Kamala nukkua yksin, seksiä ei ole (kun en harrasta yhdenillan juttuja). Tuntuu niin valtavan yksinäiselle.
Sikkuuden ilot?
Vastikään parisuhteensa pää...
19866842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 198
Vanhimmat
Eipä tässä muita hyviä puolia ole.
Ensinnäkin täydellinen vapaus ja riippumattomuus kenestäkään. Saat mennä ja tehdä mihin aikaan tahansa minne tahansa. Saat syödä ja juoda ihan mitä huvittaa. Eikä tarvitse välittä toisen tunteista ja mitä toinen ajattelee ym parisuhdesoopaa. Lyhyesti, saa elää elämää ihan itseään varten.
ps. osta moottoripyörä.
voit kuvitella viereesi ottamalla sen käteen oma käsi ei petä koskaan
osta moottoripyörä
...paikallisesta...söin...join muutaman...ja kotiin...ei kuulu natinaa, kitinää eikä tyhmiä kysymyksiä "missäs oot luurannu??"...nautin täysillä!! :) Eikä siihen tarvinnu edes kaveria...näkihän tuolla ihmisiä...se piisaa mulle ainakin tällähetkellä!
ihan sama juttu mulla..
Saa rauhassa katsella ja flirttailla kiinnostaville tyypeille, eikä kukaan tule mustasukkaiseksi. Voi käydä harrastuksissa ja tavata kavereita silloin kun tahtoo, eikä toinen osapuoli ole valittamassa, että "sulla ei ole koskaan aikaa mulle". Riippumattomuus on sinkkuudessa parasta.
jos es suhdetta on ollut. Tuo oli aika tv juttu. Ei mun ja mun tyttöystävän suhteessa ole turhia mustasukkaisuuksia, koska me luotetaan täysiin toisiimme :D
joo toi on kyllä täytä p.... ei ole semmosta ihmistä joka ei olis mustasukkainen sori vaan
Sinkkuna jo yli neljä vuotta ja ikä lähempänä viittä kuin neljääkymppiä.Mutta nautin olostani.
Enkä voi väittää etteikö seksiä saa jos/kun haluaa, pitää vaan rakentaa kahden aikuisen ihmisen suhde tätä varten jossa kumpikaan ei riipu eikä kitise.Sinkkuna elämiseen oikea asenne niin homma kulkee
Ihan totta kirjoitit ja viisaasti.
Minulla samanlainen suhde ja hyvin menee.
joten itsetunto nousee kohisten :)
jos olet ollut parisuhteessa, jossa itsetunto laskee. Em. parisuhde ei ole ollenkaan oikea kenellekään. Jos suhde menisi noin huonoksi, kannattaa olla mieluummin sinkku :-|
Mulle parhaat asiat sinkkuudessa:
Saa elää arkea ihan omassa rytmissä, saa nukkua päiväunet ja valvoa yöt silloin kun haluaa eikä kukaan valita, saa syödä mitä ja milloin haluaa, ei tarvi siivota jos ei huvita,
saa tulla ja mennä niinkuin haluaa, kenellekään ei ole tilivelvollinen, voi lähteä viikonlopun viettoon ja olla vaikka pari yötä liesussa, voi tavata uusia ihmisiä ja kaikki mahdollisuudet on avoinna,
ei tarvi olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka eivät varsinaisesti kiinnosta kuten toisen sukulaiset, kaverit jne. Ei ole appivanhempia!
Kyllä hyviä puolia on! Kyllä se siitä :)
Sinkkuudessa ei ole mitään hienoa. Ex oli paras ystäväni joten menetin erossa myös ystävyyden. Siis tuplamenetys. Ei ole mukava nukkua ypöyksin, ei ole ketään kenelle voi soittaa ihan milloin vain, ei ole ketään kenelle osoittaa oikeaa rakkautta, ja seksiä ei ole koska yhdenillan jutut eivät kiinnosta minuakaan. Pakko etsiä uutta seuraa, tämä on surkeaa.
Kiteytit sinkkuuden hyvin. Sinkkuus on kivaa jonkin aikaa, mutta kun sitä on ollut tarpeeksi se alkaa ahdistaa. Mulle kävi näin viime jouluna. Jouluna -05 ahdistus oli aika lähellä, mutta jouluna -06 se oli jo todellinen. Siihen on kuitenkin olemassa väliaikainen "parannuskeino", lähde tapaamaan ihmisiä. Se virkistää kummasti päätä, kun saa ajatukset pois omista murheista. Mulla se auttoi.
ex oli myös mulle paras ja oikeastaan ainut oikea ystävä.
Joten jäin todella yksin.
Minulle tuli pajon mielialaongelmia ja paniikkihäiriö ja nykyään pelkään ihmisiä kamalasti, en edes silmiin uskalla ketään enää katsoa.
Erosta on jo 4 vuotta ja olen varmaan lopun ikäni yksin koska olen nykyään tällainen panikoiva ujo ja arka yksilö, ei kukaan tällaista huoli.
En kuitenkaan enää murehdi sitä vaan olen oppinut nauttimaan omasta rauhastani.
Olen erakoitunut ja keksinyt kaikkea omaa kivaa tekemistä, minulla on paljon lemmikkieläimiä ja kasvattelen yrttejä jne.
Eikä minua ainakaan enää kukaan pääse loukkaamaan kun en ketään lähelleni osaa päästääkään, joten onhan sekin positiivinen asia.
Ainoastaan juhlapyhinä ja kyllä vähän näin kevätaikaankin tulee sellainen "olispa mullakin joku"-fiilis, kun töissä kuuntelee muiden kertoiluja mökillä olosta perheen kanssa jne.
Mutta on koirankin kanssa mökillä ollut mukavaa=)
Ja kun nyt ensin olisi edes se mökki..
moi olen sun kanssa samaa mieltä ainut hyvä asia on että saa mennnä miten haluaa minä en ole sinkku omasta halusta naisilla on kovat vaatimukset miesten suhteen pitää olla komea jne minä olen sitä mieltä että jos naiset eivät näe miehessä muutakuin ulkokuoren niin saavat mun puolesta painua hevonkuuseen eihän me miehetkään sanota että miltä naisten pitää näytää mulle ainakin riittä että on järki päässä eipä tässä muuta jatkan etsimistä hyvät kevään jatkot sulle heippa!
Mulla on vähän samanlaiset fiilikset kuin Tiinalla. Mä oon nyt ollut yksin jo yli 7 vuotta ja suoraan sanoen se on ollut elämäni huonointa aikaa. Viisi vuotta yksinäisyys ahdisti oikein kunnolla, silloin mökkeilykin oli tavallaan kärsimystä. Nyt parina viime vuotena olen huomannut, että olen alkanut erakoitumaan. Tulen toimeen itseni kanssa mutta yksinäisyys ei edelleenkään ole kivaa. En vaan uskalla päästää ketään oikein lähelle - ei tosin pyrkijöitäkään ole hirveesti ollut. Päin vastoin kun Tiinalla, minulta on 'harrastuksetkin' jääneet. Ennen olin varsinainen viherpeukalo ja innokas kokki - nyt en enää kumpaakaan. Eihän sitä enää viitsi ... vain itselleen...
Juha
sopivia ihmisiä.. Mutta kovin on erikoiset vaatimukset miehillä & naisilla. Useimmiten homma kaatuu, kun pitäisi heti alkaa pesiä, työikäisten kiireet ja lapset ei sovi toisen kuvioihin..
Mä ainaskin tykkään, kun ei kukaan kyttää, naputa duunimatkoista tai ajoista, voi mennä reissuun tai baariin jos ja kun huvittaa, puuhailla ja reissata muksujen kanssa. Aamulla kukaan ei motkota, kun olen pahalla tuulella, illalla saan nukahtaa kun nukuttaa, telkkaakaan ei oo pakko kattoa tai pitää auki jos ei huvita.
Aina yksin nukkuminen on välillä tylsää, mutta useimmiten sekin on ihan jees.
Ex oli mun paras ystävä ja se nainen oli mukana kaikessa mitä tein/tehtiin. Siistiä oli, nyt oon ollut sinkku (riippuu miten sen laskee) yli vuoden kumminkin ja ei oo yhtään siistiä. Voi olla yksin ja tavata satunnaisesti kavereita. Aika kamalaa. Eikä yhden illan jutut ole mua varten.
...vähän niin, että ne jotka ovat olleet pitkään parisuhteessa, eivät osaa olla yksin ja ne, jotka ovat olleet pitkään sinkkuina, eivät haluakaan ketään... Itse olen ollut sinkku jo vuosia ja kun alun yksinäisyyestä pääsin eroon, niin olen kyllä viihtynyt todella hyvin, enkä halua enää koskaan kokea sitä tuskaa, jonka miehet aiheuttaa. Hyviä puolia minullekin on se, että saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa; ja ainakin minusta tuntui välillä suhteessa siltä, kuin olisin äiti. Kun ei aikuinen mies osannut edes itsestään huolehtia. Ainoa miinus, jonka keksin on tosiaan tuo seksin puute, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei yksi hyvä puoli korvaa kaikkia huonoja! Ja minusta on ihanaa nukkua yksin; exäsi ei ilmeisesti ollut kuorsaaja...:) Ihmiset ei vain pidä muutoksesta, kyllä se siitä lähtee sinullakin sujumaan. Kai sinulla on sinkkuystäviä, lähde heidän kanssaan ulos, niin näet, että heilläkin on oikeasti kivaa!
Ei sinkkuudessa pelkästään huonoja puolia ole, päin vastoin! Ei tarvitse tehdä kompromisseja, on vapaa tekemään mitä itse haluaa, ja seksiäkin voi harrastaa ilman sitoutumiseen liittyviä rasittavia ongelmia. Ystävät ja perhe tuovat seuraa jos tuntuu yksinäiseltä tai tarvitsee kuuntelijaa.
kuuden vuoden suhteen jäkeen nautin todellakin tästä vapaudesta!!Tottakai on hetkiä jolloin tarvitsisi kumppania,mut en sen takia ihan heti uutta ottais.Seuraavan valikoin huolella.
Puutteeseen auttaa netti seksi suosittelen....:)
takana 26v avioelämää... päätty toisen osapuolen kuolemaan. Nyt nautin yksinolosta täysillä. Olihan sekin ihanaa aikaa kun oli toinen rinnalla jonka kanssa asioita jakoi, tuttu ja turvallinen kumpani vierellä ja aina tiesi mitä tuleman pitää.... Mut oon sen osan elämästä elänyt, ja nyt nautin "vanhoilla päivillä" täysillä... ja nauttin yhdenyön jutuistakin...
ja koti olis just samassa kunnossa kun sen töihin lähtiessä jättää!
Miks erotessa pitää sit kokonaan se ex hylätä..eikö voi jättää hyvän ystävyyssuhteen?
Odotan sitä päivää, että saan tarpeekseni ja heittäydyn ihanaan sinkkuuteen. Tällä hetkellä pidättelee asunnon loistelias sijainti. Kumpikaan ei halua lähteä! En ole saanut itseäni vakuuttuneeksi, että kun yhden oven sulkee, toinen ovi avautuu, vaikka niin moni sen kertoo olevan totta.
Vaan kun ei ole, pysykää yhdessä ,suosittelen kaikille, kun ikää tulee, on vain kariutuneita suhteita, ei ole sekään mikään hyvä ovi elämään, nuorena sitä luulee, tossa nurkalla uusi onni on, pötyä....koukerot alkaa ja itsensä repiminen,enpä enää eroaisi jos tietäisin, mitä ovi uuteen tarkoittaa...
olla itsekseen kunhan vain pystyy sen päätöksen tekemään. 30 vuotta avioliittoa takana, toistakymmentä vuotta alkoholistin ehdoilla mentiin, kun mitta tulee täysi, siinä ei paina talot eikä mannut. Nyt sinkkuna puolivuotta olleena voin sanoa, että on itsetunto kohonnut ja elämä on ihanaa, jopa niitä yhdenillan suhteitakin voi harrastaa, ei se ole vaarallista, päinvastoin.
suosittele,tossa edellä.Aivan totta, on olemassa alkoholi ja pahoin pitely ym, jolloin erota täytyy ,jo itsensä jaksamisen takia.Mutta kun vuosia menee eläen yksin ,eipä noi yhdenillan jutut korvaa touhuja parisuhteen, nouskoon minäkuva vaikka kuin ylös.4V tietoisesti olen yksin viettänyt, ja tiedän mitä molemmat muodot tarjoaa, ei ole helppo löytää sitä oikeaa elämän puuhiin.
molemmilla suhteilla, en kuitenkaan aio itseäni enää
pysyvään suhteeseen liittää, siitä on tarpeeksi,tosin myös hyviä kokemuksia, myös niitä tosi huonojakin, mutta onhan se niin, että jokainen se ratkaisun tekee itse.
Ehdottomasti parasta on vapaus ja oma rauha. Kun siihen on tottunut niin suhteessa voi olla jopa ahdistavaa olla.
On olla sinkkuna suhteessa, ei seksiä, ei rakkautta , mutta ei vapautta eikä omaa elämää ... Miksköhän mä en jo mene ? talo , mökki , koira ja pienet lapset ....
Minulla on pitkän liiton jälkeen sinkku elämää takana n. 4v.
Ehdottomasti tässä on hyviäkin puolia, voi itse päättää elämästään, tehdä mitä milloinkin itse haluaa, vapaus mennä ja tulla. Mutta sitten on toinen puoli..ehdottomasti tämä sinkkuus kasvattaa ihmistä kovemmaksi ja vahvemmaksi. Juuri sen yksinäisyyden sietämisen ym asioitten vuoksi.Siis senkin voi kääntää positiiviseksi. Kannattaa kuitenkin tietoisesti kasvattaa sosiaalista verkkoaan, vastakkaisen sukupuolen kanssakin voi olla pelkät kaverit yms. Kyllä se siitä. Seksittömään elämään tottuu ja voihan aina "säätää" jos on oikein tiukkapaikka ; ) Kevättä ja iloa elämään. Ole rauhallisin mielin ja elä päivä kerrallaan. Elämään kuuluu hyviä ja huonoja aikoja ja niistä kaikista selviää.. : )
hyvä ja rakentavasti kirjoitettu. Henkilökohtaisesti olen sinkku, ollut aina, ja katson, että olen tosi jäävi kirjoittamaan mitään hyvistä tai huonoista puolista, koska tottumus on toinen luonto. Sellaiset lohkaisut, mitä esimerkiksi ystäväni, joka otti toisen miehen heti eron jälkeen, kyllä loukkaavat. Hän sanoi, että hän ei missään tapauksessa voisi edes kuvitella olevansa sinkku. Ja eräs toinen ystävätär sanoi, ettei hän voi jäädä kotiin äitiyslomalla yksin, kun mies lähtee töihin, koska yksinäisyys ahdistaa. Ihmettelen, miten jollakin voi olla tuolla tavalla valinnan varaa. Että jos en voi olla yksin tai sinkku, niin sitten vain "otan miehen". Ja miten voi olla varaa olla olematta yksin?! Kyllä itsensä kanssa pitää tulla toimeen ja osata olla yksin. Sitä en kiellä, etteikö arkea olisi joskus mukava jakaa jonkun kanssa, vaikkei yhdessä asuisikaan. Sitä ihmettelen, miksi ihmiset menevät sellaisiin parisuhteisiin, joissa viedään toisen itsetunto. Miehet valittavat tätä usein.
nimittäin ihmiselle on terveellistä olla välillä yksin, miten tulla toimeen ja rakastaa toista, jos ei pysty olemaan "keskenään" itsensä kanssa.
Ystäväpiiriini kuuluu myös naisia ja miehiä, jotka eivät voi olla yksin parisuhteen päätyttyä, eli kuka tahansa kelpaa. Vaikea tilanne, luonnollisesti..
Itse viihdyn yksin liiankin hyvin ja jo pelkkä ajatus jonkun kanssa asumisesta on ahdistava. jatkan valitsemallani tiellä, eli seurustelen enemmän ja vähemmän satunnaisesti ja asun yksin.
Siinä yhdistyvät mielestäni lähes hyvät puolet; kumppani löytyy, muttei tarvitse koko ajan katsoa ja omassa kodissaan saa tehdä mitä lystää!
Siihen menee oma aikansa että näet asioita positiivisessa mielessä. Itsellä meni kaksi vuotta, ennenkuin aloin ymmärtämään että on asiat ihan hyvin, se sisälsi yhdenillan juttuja ja aikamoista sekoilua. Sitä laski aika häikäilemättömälle tasolle, iski varattuja miehiä yms. Nykyään taas seurustelen, ja jäätyäni sinkuksi jo kerran, en sitä pelkää enää niin paljoa, koska pärjäsinhän silloinkin yksin. Totuus on etten tällä hetkellä todellakaan haluaisi jäädä sinkuksi, sen verran hyvä mies mulla on. Mutta heti on alkanut tulla kiloja lisää, harrastukset jäänyt vähemmälle, yms. Niistä omista kavereista ja harrastuksista tarttis pitää kii. Mutta ehdottomasti molemmissa puolissa on hyviä ja huonoja, mutta muistakaa että suurella todennäköisyydellä kuollaan yksin, joten kyllä ittensä kanssa tarttis kaikkein parhaiten tulla toimeen. Ja siis kaikkeen tottuu...
hyviäkin puolia, mut on huonojakin, esim. ei voi käydä yhdessä missään,siis harrastaa. Pitää kaikkialle mennä yksin. Eikä voi vaihtaa ajatuksia ja chatista jos yrittää löytää ystävää arkeen, niin siellä vaan on seksin puutteessa olevia miehiä tai sellaisia jotka ei kuvansa perusteellakaan kiinnosta tai muutenkaan käy, koska syyt erilaisia en viitsi niitä nyt luetella enempää. Eli tarjonta ei vastaa toiveita. Loppujen lopuksi sinkkuus ei ole kiva asia, mutta sen olosuhteiden pakosta sietää. Ennemmin yksin kuin sopimattoman kans.
Sinkkuudessa on erittäin hyviä puolia.. esimerkiksi kaikki nuo edellä mainitut ettei tarvi selitellä menojaa ja tulojaan kellekkään.. mä oon ollu sinkku nelisen vuotta ja ei haittaa yhtää.. pienet säädöt aina välillä pitää mielen virkeenä ja sit joskus tulevaisuudessa se "oikea" kömpii esiin ja sitä on sitten aikaa seurustella.. mut nyt kaikki sinkku naiset ja miehet, lippu korkeelle ja ei se nii hirveetä oo olla sinkku!!
...että ystävää arkeen jostain chatista, tms.
Ystävyys muodustuu itselle ainakin ajan kanssa enkä muista yhdenkään ystävyyden alkaneen ja jatkuneen chatista, koska nainen on ollut todella sekava tapaus. Eikö sinulla sitten ole yhtään ystävää kun et ole ja elä parisuhteessa? Pahoittelen, sillä tilanteesi kuulostaa todella pahalta ja raskaalta.
Itse olen vapaa mies, koska parisuhteeseen kypsiä ja valmiita naisia on hyvin vähän. He käyttävät seksiä aseena saadakseen sitä ja tätä. Heidän mielensä muuttuu lasten hankinasta viimeistään silloin kun sisko tai paras kaveri on raskaana. Maksat heidän huvitukset ja he antavat omistaan sitten niihin yhteisiin kuluihin. Sinulla ei saa olla entistä eikä nykyistä elämää joka ei ole heidän tarkassa valvonnassa, etenkin raha -asiat heitä kiinnostavat, lähinnä se, riittääkö sitä heille tarpeeksi.
Yhden yön jutuista jää ikävä tunne, mutta helpompi rojauttaa silloin tällöin kesäyön lämmössä lomareissulla ja vetää vuosi käteen kuin alkaa piirittää ketään naista.
T: Lomalle lähtijä
Joo on minulla ystäviä, mut minulla ei oo miesystävää. Sen olisin halunnut löytää chatista, koska saan etsiä sinkkuna ystävää mistä haluan en kysy siihen sinulta lupaa ja ihan sama mitä sinä siitä ajattelet, että kypsy vain siihen. En tiedä ketä sekavia naisia olet tavannut ( oma viestisi oli jotenkin sekava mielestäni) mut et minua ainakaan, kun en oo tavannu ketään chatin kautta. Mut et itsekkään vaikuta mitenkään mukavan tuntuiselta. Minä en ainakaan huolisi sinua. Ihan kiva olla sinkku ei tarvitse olla sellaisen ystävä josta ei tykkää..jees..Ps: En lue viestiäsi jos vastaat..
Huonohkossa parisuhteessa molemmat osapuolet voivat tuntea itsensä yksinäisiksi ja onettomiksi.
En halua kuitenkaan haukkua parisuhdetta tai
sinkkuutta. Molemmissa on puolensa. Joskus
vain huvittaa sinkkuna ne sosiaaliset paineet (kun kaveritkin seurustelee etc.), jotka
on seurustelevienkin parien riesana.
Parisuhteen/sinkkuuden autuuden ja onnen yksipuoliset hehkuttajat tuskin kauhea realistisia. Seurustelussakin erilaisia kausia, jolloin menee hyvin ja sitten on suvantokausia.
Kyllä siellä chatissa pyörii ihan "normaalejakin" ihmisiä. Itse tapasin oman Kultsini vuosi sitten chatissa, olemme molemmat mielestänni tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä. Olemme myöskin toistemme parhaat ystävät. Tämän lisäksi olen tutustunut chatissa muutamaan samaa sukupuolta olevaan "hengenheimolaiseen" joiden kanssa pidämme yhteyttä sähköisesti viikoittain ja tapaamme toisimme esim. kesälomilla... niin että on siellä ihan terveitäkin tapauksia :))
Seksi on jännittävää, ja jos ei, niin voi vaihtaa partneria.
Voi lähteä mihin haluaa ja koska mieleen juolahtaa selittelemättä mihin on menossa ja koska aikoo palata.
Kotona on aina kaikki siinä järjestyksessä, mihin on itse tottunut.
Rahansa saa käyttää mihin haluaa. Kukaan ei ole naukumassa, että pitää hankkia sitä ja tätä, kun naapurillakin on.
Juhlapyhiä ja lomia ei tarvitse pilata tapaamalla puolison sietämätöntä sukua.
Kyllä tää sinkkuus tuntuu ihanalta,kun pääsi eroon narsistisesta pettävästä puolisosta,joka määräsi kaiken.Saa tehä itse päätökset kukaan ei napise ja nalkuta ja ystäville on aikaa voin heidän kaa käydä kuntosalilla ja muissa harrastuksissa,ja bailaamassa.rahat saa käyttää ihan itse.En ole yksinäinen mulla on paljon ystävii ja nekin useat sinkkuja sekä ihanat lapset melkee aikuisia.Sitte mulla on sexisuhde joka ei sido mihinkään.Ei saa jäädä neljän seinän sisään murehtiin elämälleen voi aina tehä jotain.....
Itse olen sinkku,elän omassa asunnossani,ja olen onnellinen. Toisinaan tietysti tuntuu,että olisi mukava jakaa vaikkapa tähtitaivas ja kuutamo jonkun tytön kanssa. Mutta ei sinkkuus merkitse sitä,että pitää olla aina yksin! Kavereita ja ystäviä saa tavata,jos haluaa. Ja jos seksiä kaipaa,niin sen kun runkkaa. Säästyypähän sukupuolitaudeilta ja yhden yön juttujen seurauksena syntyneiltä lapsilta(tietenkin niiltä säästyy muutenkin,jos käyttää ehkäisyä).
Itselleni suurin syy pysyä sinkkuna on vapaus. Saa kulkea missä haluaa. Voi lähteä vaikka ulkomaille tuosta vain,kunhan rahaa riittää.
Ihmisiä on tietenkin erilaisia. Toisille sinkkuus on taivas,toisille helvetti.
Sinkkuudessa on se hyvä puoli ettei tarvitse ilmoitella kenellekkään että milloin tuut, meet, minne meet, kenen kanssa meet ja mitä teet? Voi sisustaa kämpän niin kuin haluaa ja ostaa juuri sellaisia tavaroita kuin haluaa, ei tarvitse ottaa jonkun toisen tunteita tai mielipiteitä huomioon. Saat syödä kaikki karkit ja muut hyvät jutut ihan itse eikä tarvitse jakaa. Voit valvoa ja pitää valot päällä ihan niin kauan kuin sinua huvittaa. Sinkun ei tarvitse riidellä tiski- tai siivousvuoroista tai muustakaan. Elämän valintoja ei rajoita ajatus että mitäs toi toinen sit ajattelee jos mää teen näin. Voit vaikka muuttaa ulkomaille heti nyt jos siltä tuntuu. Ainut on sit se yksinäisyys, mut onhan ystävät sitä varten.
Mutta ei kaikilla sinkuilla ole ystävää..Kyllä ihminen ei saa olla liian itsekäs se ei hyvä asia...
Iksu79 kertoi monia sinkkuuden hyviä puolia, joihin olen itsekin tyytyväinen. Vapaus tehdä mitä haluaa ja saa tulla ja mennä milloin haluaa. Ei tarvitse ajatella tekemisiään toisen kannalta, vaan saa tehdä mitä haluaa. Uskon, että vapautta minulla olisi myös parisuhteessa, ainakin sellaisen parisuhteen itselleni haluaisin. Kun seuraan kavereitani, heillä on hyvät suhteet ja he saavat lähteä oluselle tai kahdelle tai tekemään mitä vaan milloin haluavat, eikä emännät niistä nipota. Eli ei vapaus välttämättä lopu siihen, kun suhteen aloittaa. On tietysti olemassa toisenlaisiakin naisia...
Olen ollut kolme vuotta sinkkuna ja mielialat vaihtelevat laidasta laitaan. Ihmisenä olen kasvanut paljon itsenäisemmäksi. Kaikenlaisia säätöjä on ollut, mutta naista ei vaan löydy. Välillä se ei haittaa, mutta alkuvuosi on tuntunut rankalta. Kavereita mulla on, joten yksinäni en joudu olemaan, mutta haluaisin sen oman kullan, jonka kanssa kuluttaa aikaa ja jakaa asioita. Sinkkuudessa on puolensa, mutta tätä on nähty tarpeeksi.
sinkkuelämän hyviin puoliin kuuluu se että voi mennä miten haluaa ei tarvitse ottaa toisen tunteita huomioon kun tekee omia päätöksiä ja on VAPAA.
Sinkkuus on olotila. Tämä olotila saattaa muuttua joskus, mikäli pitää silmät auki. Todella moni tekee hetimiten eron jälkeen sen virheen että menee kimppaan uuden tuttavuuden kanssa. Nämä suhteet eivät yleensä kanna. Vanha suhde pitää saattohoitaa pois ensin. Ei uusi "ihastus" ole se, jonka kanssa on aiemmin elänyt ja kokenut ne yhteiset elämykset. Seksuaalisuus on sinkulla joko löytää toinen sinkku, jonka kanssa nauttii toisistaan seksuaalisesti tai käsityöläisyys. Itse erosin viime keväänä, omasta aloitteesta pistin pillit pussiin 15 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Erilaisia mukavia tuttavuuksia on vastaan tullut, ei kuitenkaan mitenkään suhteeseen asti. Ystävyyksiä löytynyt, jotka on ollut tällä taipaleella hyviä keskustelu kumppaneita. Toki vanhojakin ystäviä on, uusien kautta maailmankuva laajenee. Exäni on ilokseni tavannut pari kk sitten uuden ja he menivät kihloihin. Itsellä ei kiirettä, elämää edessä ja kesä kohta!
sinkkuuteen on itsekkyys..
minun mielestä ole..Itsekkäitä ihmisiä on avo/avioliitoissakin..
Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa..itsekkyyttä on hyvä ollakin tässä elämässä ilman sitä ei pärjää..Mielestäni sinkkuus on mahtavaa aikaa saa oikeasti tehdä mitä haluaa yksin tai jonkun toisen kanssa..Olen ollut sinkku jo jonkin aikaa ja olen viihtynyt..Jokainen tekee valintansa elämässään..jotkut OSAA olla sinkkuina ja jotkut ei todellakaan tule toimeen itsekseen vaan aina pitää jonkun olla siinä..elättämässä tms.
siksi usein ajautuu tahtomattaan sinkuksi kun puoliso tai miesystävä tai henkilö jonka kanssa seurustelee on LIIAN itsekäs..Antaminen ja ottaminen pitää olla vastavuoroista..Kummankin pitää tehdä suhteen eteen töitä ja huomioida toinen.
No ei todellakaan ole. On paljon fiksuja, anteliaita, ystävällisiä, rauhallisia ja ujoja plus ei-tyrkkyjä sinkkuja ja on aina ollut. Joskus ihmisiä on pakotettu ympäristön painostuksesta naimisiin ja joskus luostarit ja vastaavat ovat olleet se ainoa toinen vaihtoehto. Tämä provosointi onnistui minun kohdallani. Oikeastaan mitään sinkkuja ole sellaiset, jotka seurustelevat,mutteivät ole naimisissa tai sellaiset, jotka ovat juuri lopettaneet parisuhteen/eronneet, minusta eivät ole.
ihminen ,ei pärjää kenenkään kanssa,ja hehkuttaa yksin elon ihanuutta.Rauhattomana törmäilee suhteesta toiseen, tai katkerana on hiljaa oikeista tunteistaan.
Minä olen ollut sinkkuna 3 vuotta ja olen viihtynyt. Ensin tuntui vähän oudolta tosiaan, kun ei ollut sitä toista siinä koko ajan, mutta kaikkeen tottuu. Ilman seksiäkin tottuu elämään, en edes aina muista, että semmostakin voisi harrastaa. Sinkkuudessa on se hyvää, että olet oman itsesi "herra", ei ilmoitusvelvollisuuksia kellekään omista menoista, syödäkin saat silloin kuin haluat ja kaikkea muuta saat tehdä tai olla tekemättä, silloin kun haluat. Etelänmatkallekin voi lähteä, ilman sen kummempia anomuksia, ex tempore. Kaikki on minulle ainakin ollut helpompaa, eli parempi yksin ja vaikka seksittä, kuin huonossa parisuhteessa. Näin olen kokenut.
sinkku = vanhapiika tai vanhapoika (sinkku on nykykieltä)
kaksivitosen tienoilla olevasta voi antaa kyseisiä nimityksiä, jos hän ei ole pariutunut siihen mennessä.
aika huvittavaa, kun lapsukaiset sanovat olevansa sinkkuja.
jos palataan vanhoihin muotoihin, sinkut loppuu siihen paikkaan.
eli
on hienoa olla sinkku, mutta onko yhtä hienoa olla vanhapiika tai -poika?
veikkan ettei ole.
oikeampaa tietoa. Sinkku eli single tarkoittaa yksin asuvaa naimatonta henkilöä (voi olla eronnutkin) kunhan asuu yksin. Ei siis välttämättä ole vanhapiikakaan, että semmottia.
Minusta sinkkuus ei ole sama asia kuin vanhapiika/poika. Olen ollut avioliitossa ja huonossa sellaisessa, olisin varmaan vieläkin ellen itse olisi valinnut sinkkuutta ex-mieheni vastusteluista huolimatta. Olen siis valinnut sinkkuuden. Avioliitossa olleena ei myös vanhapiika-nimitys ei vastaa tarkoitustaan.
sinkku ei sano kenellekään juuta eikä jaata.
aika huvittavaa edelleen, kun 18-vuotias kertoo sinkkuuden hyviäpuolia!!??
"Olen sinkku" lisäksi pitää kertoa selittelyt kehdosta asti, mutta kun sanoo olen eroonnut, ei tarvi selitellä enempää. Sinkku sanana on tv-sarjojen alkuun panema tavoiteltava olotila. Tv-sarjat antaa vääränlaisen kuvan sanasta sinkku. Sarjojen sinkut on neuroottisia miehenkipeitä naisia, älyä vailla olevia bimboja. Niistä suominainen yksineläjä on ottanut sanan positiivisena olotilana. Sinkku kääntää tavallaan entisen peräkammarinpojan tilanteen edulliseksi ja hieoksi, kun hän voi sanoa "Olen sinkku", eikä enää "Olen mammanpoika" peräkammarista.
Olen sinkku, isäni oli sinkku, samoin isoisä, isoisoisä myös. Isoisoisoisästä kaikki lähti, hän oli sinkkuuden puolestapuhuja aikanaan. Aion suositella samaa pojilleni, heitä on vasta kolme vauvaikäistä eri naisista, eikä suosittelu ole vielä ajankohtaista. Kunhan kasvavat, sitten kerron heille sinkkuuden hyvät puolet, ja niitä on paljon.
Kaiken saa päättää yksin kysymättä toisen mielipidettä (tosin vastuu täytyy päätösten seuraamuksista kantaa itse) Eripuraa ja riitelyä on elämässä todella vähän(itsekseen on hankala riidellä) Kaikki toisen elämän aiheuttamat ongelmat(esim. työttömyys) ym. on poissa eikä tarvitse murehtia kuin omista asioistaan. Rahansa voi käyttää miten haluaa ja asuntonsa sisustaa oman maun mukaan (eikä koti täyty niistä karseista hifivehkeistä ellei niin itse halua) Täysi vapaus tulla ja mennä niin kuin lystää(enkä tarkoita nyt kapakassa juoksemisia)Kyllä se on niin, että sekä parisuhteessa että sinkkuelämässä on omat murheensa ja onnensa. Täytyy myöntää, että välillä kaipaan ex- sinkkuelämääni vaikka parisuhteeni on hyvä. Onni täytyy löytää itsestä, ei sitä toinen ihminen voi tuoda.Jos jossain vaiheessa tulee ero, en taatusti ala parisuhteeseen pitkään aikaan vaan nautin sinkuudestani täysin.
itse ainakin olen erittäin tyytyväinen sinkkuelämääni. Sinkkuna ei tarvitse miettiä toisen mielipiteitä mihinkään asiaan, ei tarvi yrittää sovittaa aikatauluaan toisen kanssa, ei tarvi murehtia tyhjänpäiväisiä riitoja, ei tarvitse miettiä luottamusasioita, saa flirttailla rauhassa, voi tutustua uusiin ihmisiin ja miettiä voisko joku niistä olla otollinen kumppani, voi keskittyä itsensä kehittämiseen ja omiin harrastuksiin...
Seurustelussa on paljon ihania asioita, enkä osaa kuvitella että eläisin loppuelämääni yksin, mutta kannattaa nauttia vapaudestaan. Jos löytää sen oman kullan, voi sitten loppuelämän viettää hyvillä mielin varattuna, kun on saanut kokea elämää yksinkin.
1. Saa nukkua rauhassa silloin kun haluaa.
2. Laittaa ruokaa just silloin kun ITSELLÄ on nälkä.
3. Pestä VAIN oman pyykin.
4. Sakset ovat samassa paikassa mihin ne jätin :)
5. Likasia sukkia ei loju vessan lattialla.
6. Huoneilma on raikasta AINA.
7. Katsoa TVstä ohjelmia mistä itse pitää ja kuunnella ohjelmaa radiosta mitä itse tykkää.
8. Kukaan ei polta/juo kotonani.
9. Ei tarvitse riidellä.
10. Pääsee paaaaljon helpomalla siivoamisella.
11. Kukaan ei kysele, "kuka soitti" tai "kenelle soitit".
12. Matkustaa sinne minne itse haluat.
13. Ostaa itsellesi vaatteita silloin kun mieli tekee.
14. Ei ole mitään roskapussinvientivuoroja -ei riitoja.
15. Ei tiskausvuoroja -ei riitoja.
16. SAA nukkua YKSIN omassa sängyssään.
17. Ei tarvitse siivota toisten jälkiä.
18. Kukaan ei kysy, missä olet ollut/mitä tehnyt.
19. Ei tarvtse kysellä missä olit/mitä teit.
20. Rahapussillasi on vain yksi käyttäjä.
jne...listaa voisi jatkaa joku muu sinkku vaikka kuinka pitkäksi.
Mielestäni mulla on nyt kaikki hyvin kun olen päässyt eroon pitkästä toimimattomasta liitosta. En varsinaisesti ole sinkku koska seurustelen mutta molemmilla on omat asunnot. Nyt sovitaan milloin tavataan ja aikaa jää ihan itselle vielä runsain mitoin, eli saa tehdä ihan mikä sattuu huvittamaan silloin kun on yksin, luottamus molemmin puolin toimii.
Sinkkuna tosiaan saa tehdä ihan mitä vaan, milloin tahansa, ja kenen tahansa kanssa.
Yksinäisyyskään ei vaivaa, kavereita (niin tyttöjä kuin poikiakin) näen vähintään joka toinen päivä ja uusia tuttavuuksia saa solmia kaikessa rauhassa, ilman että kenelläkään on siihen mitään sanomista. :)
Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että omaa rauhaa,aikaa ja rahaa on sinkkuna paljon enemmän käytettävissä kuin parisuhteessa.
Parisuhde on siitä omituinen juttu, että siinä tavallaan "kasvetaan yhteen", ja opitaan toiselta luonteenpiirteitä, tapoja ja käyttäytymismalleja.
(esim. pahat pojat muuttuvat "kilteiksi", urheilijat sohvaperunoiksi, kiloja kertyy molemmille ja loppuviimein entiselle uraohjukselle kelpaa pieni talo keskellä peltoa, perunamaa ja Toyota Avensis sekä muksu ja kaksi koiraa...)
Sinkkuna saan kehittää itseäni juuri sellaiseen suuntaan kuin itse haluan, ilman kenenkään toisen ihmisen luomaa "viitekehystä".
Ennemmin elän sinkkuna kuin huonossa parisuhteessa, josta esimerkki alla.
1. Seurustellaan
1.1 Tapellaan.
2. Yritetään pelastaa suhde menemällä kihloihin
2.1 Tapellaan lisää
3. Yritetään jälleen eheyttää suhde. Tällä kertaa väännetään kersa ja mennään naimisiin.
4. Kasvatetaan lapset aikuisiksi ja tapellaan enemmän tai vähemmän koko aika (noin 18v).
5. Lapset kasvavat aikuisiksi ja muuttavat pois kotoa --> Vanhemmat ottavat avioeron.
Tämäkö nyt sitten on sitä onnea?
Kirjoitit siitä mikä tavallisesti melkein AINA tapahtuu. Tuntuu siltä, että jokaisen ihmisen on valitettavasti käytävä läpi ensin kaikki tuo, ennenkuin tajuaa sen, että itsenäinen elämä onkin parasta. Seurustellahan tosiaankin voi silloin milloin haluaa, kenen kanssa haluaa ja missä haluaa...kyllä elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
voikohan sinkku kehua, seurustelen siellä tällä,eikön tunne lie se joka normaali järjellä varustetulla määrää seurusteleeko, menee vaikka aviooon Mihin olemme menossa,yksin vanhana sitten huokaillaan,kun ei ole ketään, kas kun ystävät,ei vastaa sitä yhtä ja oikeaa.HOITAJAT EI KUITENKAAN SIIHEN VIEKULLE TULE NUKKUMAAN, VAIKKA KUIN PYYTÄSI.Vanhana ei kai pääse seurustelemaan , mihin vain, kuitenkin on ikävä toista ihmistä , nähty on .......
Jos sen hetkinen elämäntilanne miellyttää niin tietysti sitä voi kehua. Et voi suunnitella eläkepäiviä kahtakymmentäviittä vuotta aikaisemmin. Sitäpaitsi se on niiin vaikea tietää, elääkö se kakskymppisenä valittu kumppani siinä rinnallasi silloin vanhuudenpäivillä. Varhain valittuun rakkaaseen voi kyllästyä, hän voi löytää uuden elämänkumppanin, tai pahimmassa tapauksessa kumppanin voi menettää kuoleman kautta.
Minun mielestäni elämä pitää elää juuri silloin kun se on siinä, elikkä just nyt...huomenna sitä ei saata olla enää. Elämäniloa Sinulle !
1. Saa nukkua oman kullan kainalossa rauhallista unta.
2. Ei tarvitse aina laittaa itse ruokaa kun on toinenkin laittamassa, ja hän on vielä erittäin taitava siinä :)
3. Pestä VAIN oman pyykin. Näin meillä.
(4. Saksia on sen verran monet että aina löytyy kun tarvitsee.)
5. Likasia sukkia lojuu joskus vessan lattialla mutta en välitä, ne saattavat olla myös omiani.
6. Huoneilma on yleensä raikasta, ja jos ei ole, se ei välttämättä ole mieheni vika.
7. Katsoa TVstä ohjelmia mistä itse pitää ja kuunnella ohjelmaa radiosta mitä itse tykkää. Näin, koska televisioita on kaksi ja radioita useampia.
8. Kukaan ei polta kotonani. Juominen joskus on erittäin sallittavaa, meillä ei ole ongelmia alkoholin kanssa joten täyskieltoa ei tarvita.
9. Ei tarvitse riidellä pienistä, sillä tulemme hyvin toimeen keskenämme. Satunnaiset riidat puhdistat ilmaa ja sovinnonteko voi olla hyvinkin miellyttävää puuhaa ;)
10. Pääsee paaaaljon helpomalla siivoamisella kun meitä on kaksi siivoamassa. Eipä tarvitse minunkaan enää kanniskella painavia mattoja.
11. Kukaan ei kysele, "kuka soitti" tai "kenelle soitit", muuta kuin joskus pelkästä mielenkiinnosta. Mieheni ei ole sairaalloisen mustasukkainen.
12. Matkustaa sinne minne yhdessä haluamme. Pystymme kyllä tekemään kompromisseja, koska maailmassa todellakin riittää matkakohteita.
13. Ostaa itsellesi vaatteita silloin kun mieli tekee. (Ja miten tämä sitten liittyi sinkkuuteen..?)
14. Ei ole mitään roskapussinvientivuoroja -ei riitoja. Mies vie useimmiten ja minulla on eräs toinen homma. Ei ongelmia.
15. Ei tiskausvuoroja -ei riitoja. Meillä on tiskikone.
16. Ei TARVITSE nukkua yksin.
17. Ei tarvitse siivota toisten jälkiä. En ole mikään nipottava siisteyshullu, yhdessä siivoamme kun on tarpeellista. Tai joskus yllätämme toisemme iloisesti siivoamalla yksin.
18. On joku, joka on kiinnostunut missä olet ollut/mitä tehnyt. Ilman mustasukkaista kuulustelua.
19. Saa kysellä toiselta missä olit/mitä teit, eli "rakas, miten päiväsi meni?"
20. Rahapussillasi on vain yksi käyttäjä. Näin meillä.
Kiitos !
Tuota oli ilo lukea :) Olisipa teidänlaisiasi ihmisiä paaaaljon enemmän. Olen vilpittömän onnellinen puolestanne.
En minäkään silti ole mikään pinttynyt vanhapiika (aviossa aikaisemmin vuosia)vaikka teinkin tuon listan aikaisemmin sinkkuuden hyvistä puolista. En tuomitse teitä jotka asutte ja elätte yhdessä, en toki. Kyllähän minullakin miesystävä on, mutta erissä osoitteessa vaan ja sopivan kaukana :) Emmekä me tunne sidotuksi itseämme kumpainenkaan...silti luotto pelaa täydellisesti. Ja kesähän tässä on tulossa ja silloin vietämme paljon aikaa tuolla ulkosalla motskarin selässä :) Lämmintä kesää teillekin :)
Itselläni oli samanlainen suhde. Ei mustasukkaisuutta, ei vahtimista. Toinen kuitenkin kiinnostunut minusta. Ei silloin koe pakoksi ottaa toinen huomioon. Sitten naiseni ahdistui jostain syystä ja jätti.
Kaipaan rakastani viereeni ja seurakseni niin moneen tilanteeseen. En löydä paljoakaan hyviä puolia sinkkuna olosta kun kaiken joutuu tekemään yksin.
Ei ole kauheasti siunaantunut kavereita joten ei niistäkään aina apua.
Kaipaan niitä keskusteluja ja ihmistä jolle pystyin kertomaan kaiken. Sellainen on vain oma kumppani.
Voi voi valitettavasti en mäkään sinkkuudessa näe mitään iloja. Jos jotain vois aatella on että saa itse päättää aina itse mitä tekee ja mihin menee, mutta mitä iloa siitäkään on kun yksin ei oo kauheen kiva tehä oikein mitään. Silloin jos on jonkun kanssa on ihan kiva olla joskus yksinkin kun tietää että jossain kuitenkin on se toinen että periaatteessa ei kuitenkaan oo yksin.
Ainakin tulee mieleen että parisuhteessa ollessa piti aina sovitella kauppa ym muut reissut ja aikaa ei jäänyt itselle eikä harrastuksille ,nyt sinkkuna n. 2 v niin olen aloittanut harrastamaan kuntosalia ja pitämään kunnostani huolta ja huonoa on ettei ole esim. matkakavereita ulkomaille tai laivalle .Kukaan ei ole tökkimässä yöllä et hei käänny kun sää kuorsaat !
Kyllä sitä silti kaipaa elämänkumppania .
Erään kyselyn mukaan yli 70% sinkuista,ovat tyytymättömiä seksielämäänsä.Eli kumppaneita kyllä löytyy,mutta "aktit" eivät toimi niin hyvin kun parisuhteessa olevilla.Itse uskon tuohon kyllä,kun muistelen poikamiesaikoja.
näkyy naamassa , ja sitten vielä se syöpä eturauhaseen iskee,kun kylillä joskus huonoa seksiä harvoin harrastaa, jos harrastaa.Ja naiset vihaisena kulkee.Kun kauniina vakiparit harrastelee,sinkuksi jää väkisin...
itse en pysty sanoin kuvamaan tätä vapautta!
ei tarvitse sen ennempää rajoittaa elmää, vaan tarttua uuteen ideaa täysillä.
hyvää puolta. Ainakin itse ajattelen noin ns. parisuhdetyyppinä. Kunnon suhde missä on aikaa myös itselleen ja 100 % luottamus on kaiken paras. Sinkkutyypit taas ei voi ymmärtää mitä hyvää parisuhteessa voisi olla. Älä koita kääntää ajatuksiasi muuksi mitä ne ovat, kyllä se kiva kaveri löytyy kun on aika.
Vai ei voi ymmärtäää...minun tapauksessa ymmärretään sekin parisuhde (kokemusta 30v) oikein hyvin ja voi voi kun tämä sinkkuna oleminen on ihanaa....
Vaikka oonkin 94-syntynyt niin on mulla ollut suhteita varmaan enemmän kuin laki sallii.:)
Sinkkuna olemisessa on paljon hyviä puolia:on vapaa,ei tarvitse tuhrata kalenteria täyteen menoista,voi olla enemmän kavereiden kanssa.jne. on paljon hyviä puolia sinkku-elämässä. Tietenkään en ole kokenut mitään "härskimpiä" asioita kuten ensisuudelmaa tai seksiä. Mutta toivottavasti minun viestini auttoi edes muutamia ihmisiä,edes yhtä valaisemaan elämää.
yksin ei tarvise nukkua. itse nukun 3:n kissani kanssa ja MIESTÄ EN KAIPAA
Olen vasta jäänyt sinkuksi... Aluksi tuntui et siin ei oo mitää järkee, mut kyl se alkaa iloksi muuttua... Se on kyllä ilkeetä nukkua yksin mut siihenkin on totuttava.. Sinkkuudessa on hyvä puolia kun saa tehdä mitä haluaa eikä tarvia keneltäkkän kysyä lupaa... Ja yökavereita saa aina vaikka ei yhdenillan juttuja tekisikään.. Aina löytyy ystäviä jonka kanssa nukkua....
muuten kuin yksin! Ettekai te lapsenakaan nukkuneet kenenkään vieressä?? Kyllä mulla ainaski oli oma punkka.
Mä en taas pysty nukkuun ollenkaan, jos joku rojottaa vieressä? Olipa se oma aikuinen lapsi, siskoni tai kuka vaan.
Herään heti, kun toinen kääntää kylkee, raapii itteään, lakanat kahisee, on liian kuuma, kuorsaus, hengityksen haju, öinen möykkä (unissa puhuminen), piereskely, vessas ravaaminen, toisen sohiminen unissaan ym.
Siedättekö te tämän kaiken vai onko unenne niin sikeää, ettei nämä seikat herätä??? Ihmettelen?
ja kiireesti.Vai mikä sun maailmasi lienee.Siihen viereen otetaan ihminen jonka sietää kokonaan.
ihmisen, jota sietää kokonaan? Vain oma lapsi on sellanen, mutta en enää tietty nuku hänenkään vieressä, koska saatan sohasta unissani intiimiin paikkaan ja tulee köniin.
Mulla pitäis olla 3 metriä leveä sänky, ennen kuin sinne toisen päästäisin.
Johan ahtaus ahdistaa, kun ei voi kääntyillä niinku haluu? Eikö sinua?
Paksu peitto tekee aina liian kuuman olon. Entä kun siinä on vielä toinen "lämpöpatteri".
Olen joskus olosuhteiden pakosta nukkunut siskojeni vieressä. Aamulla kamala tappelu: miks sä huiskit, kuorsasit, hyppäsit veskis, teit sitä, teit tätä, mä en saanu yhtään nukkuu, voi vittu tätä elämää, koitetaan kestää,, tää loppuu.
Että silleen!
Luotatko sinä toiseen ihmiseen niin paljon, että uskallat nukkua kuin tukki hänen vieressään???
Kerro mulle vielä, miksi mun pitäis sinne hoitoon mennä?
Joku voi uida avannossa - toinen ei voisi kuvitellakaan.
Joku voi nukkuu toisen kanssa - toinen ei vois kuvitellakaan.
Se on näin yksinkertaista!
...nukkua toisen vieressä. Lämmin kroppa siinä kosketus etäisyydellä ja kun haluaa voi mennä toisen kainaloon nukkumaan. Toisen ihmisen rauhallinen hengitys ja jos kuorsaus häiritsee voi herättää ja vongata seksii sen varjolla et toinen herätti mut. :)
Hah, hieno kirjoitus :)
Vaikka itse olenkin toista mieltä - kaipaan toista vierelleni ... myös öisin, niin täytyy myöntää, että sinä osaat kyllä varsin seikkaperäisesti kuvata yhdessänukkumiseen liittyviä ... ongelmia.
Kauniita unia vaan sinulle sinne ikiomaan punkkaasi.
Ehdottomasti!
Hyvät puolet, sillä huonoja en ole löytänyt:
1. Saa mennä ja tulla selittelemättä.
2. Saa NUKKUA yksin ja niin pitkään kuin haluaa.
3. Voi löhötä kotona ja syödä kun on nälkä. (ei ruuanlaittopakkoa)
4. Ei tarvii suostua seksiin.
5. Saa päättää rahankäytöstään AIVAN ITSE!
6. Ei likaisia, toisen sukkia pestävänä.
7. Ei tarvitse sietää toisen hajuja.
8. Ei tarvi sietää toisen tapoja ja ärsyttäviä puolia.
9. Saa katsoa TV:tä sitä kanavaa kun haluu.
Olen tosissani, kun sanon etten kaipaa muunlaista elämää. Sinkkuna olo on parasta, mitä voi olla. Kuka alkaa vapaaehtosesti parisuhteeseen, joka ajautuu usein väkivallaksi??
Kun elää yksin, on aina turvallista ja itseään voi hemmotella kaikella kivalla. Seksi ei kuulu perustarpeisiin.
Olen sextaillut 10-vuotta sitten, eikä tee yhtään edes mieli. Yäk!
sinkkuúdessa on se hyvä puoli että saa tehdä ihan mitä ite haluaa eikä tarvi selittää kenellekään mihin on menossa jne... ja säästyy suuremmilta sydänsuruilta! :)
Se hyvä puoli tässä yksin asumisessa on, että saa tehdä mitä itseään huvittaa. Ei tarvitse jatkuvasti miettiä, että mitä toinen ajattelee mun tekemisistä tai sanomisista. Ja kyllä nukkuminen yksin on yhtä juhlaa! Mä en ainakaan osaa nukkua, jos joku toinen kyhjöttää vieressä. Parhaat seurustelusuhteetkin ovat olleet sellaisia, missä on nukuttu eri sängyissä...se ei ainakaan ole vähentänyt seksin määrää!
Sinkkuilu on huippua, ei tarvi kuunnella joka vitun päivä jonkun niin itseään täynnä olevan muijan valitusta siitä, kun on jäänyt tyhjä maitopurkki pöydälle, tai että on sänky petaamatta, ketä kiinnostaa, elämässä on isompiakin murheita!? Ja varsinkin se ainainen kihloihin/naimisiin menemisen ruinaaminen ärsyttää. Saati sitten että pitäs alkaa lapsia tekemään hiukan yli 20-vuotiaana, voi jeesus!
Ja miksi ihmeessä pitäs rassata hermojaan ja pilata elämänsä sitoutumalla ja olemalla mustasukkanen jostain muijasta, ja mitä järkee on viettää elämästään jopa monta vuotta yhen naisen kanssa kun niitä on tarjolla vähä vitusti, ja toinen toistaan paremman näkösiä, sitä kysyn minä? Eriäviä mielipiteitä varmasti löytyy, mutta niitä älkää osoittako mulle..;)
Itse seurustelin viisi vuotta ja sen eron jälkeen tuntui, ettei yksin voi koskaan tulla onnelliseksi. Juuri yksin nukkuminen, seksittömyys, yksin syöminen, yksin kaupassa käyminen...kaikki tuntui onnettomalle yksin. Mutta koitti myös se päivä, että tajusin olevani onnellinen sinkkuna. Se hetki kun asian tajusin, on vieläkin yksi elämäni hienoimpia. Nyt olen ollut pian vuoden sinkkuna, ja nautin yksin nukkumisesta, vain omien tiskien tiskaamisesta, siitä kun on aikaa ystäville, voi lähteä hetken mielijohteesta reissuun eikä yleensäkään tarvitse elää elämäänsä toisen mukaan. Sinkkuaika tekee hyvää sinulle itsellesi. Saat miettiä millainen juuri sinä olet ja mitä haluat elämältäsi. On uskomattoman hieno fiilis kun ei ole riippuvainen. Ystävien rooli nousee tosin sitäkin tärkeämmäksi. Onnea sinkkuiluun. Kaikkien tulisi mielestäni jossakin vaiheessa elämässä nauttia olosta yksin, sitten on vasta valmis olemaan toisen kanssa. Se ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta. Täytyy vain muistaa olla hyvä itselle ja tehdä niitä asioita mitä todella haluaa:)
Kyllä mä sun "sinkkuelämän" tiiän.... ;) Kukin tietty tavallaan
sinkkuuden ilojahan on monia.. saa olla aivan rauhassa eikä kukaan sano mitä pitäisi juuri tällä hetkellä tehdä, saa mennä minne haluaa ja tehdä mitä haluaa, ei ole ketään ketä jaksaisi muistutella mitä taas tuli tehtyä.. hanki seksikaveri jos seksiä haluat ei sen tarvitse parisuhteeseen asti mennä jos kummatkin on saman asian tarpeessa.. nyt ilo irti elämästä vielä kun voit!!! :)
Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Noita juttuja lukiessa tuli sellainen olo että seurustelu tai parisuhde olis "ihan kamalaa", kun puoliso vaan valittaa, valvoo perään ja piereskelee ym ym. Kahden elämän yhteensovittamisessa on aina ongelmansa, ja jos tuntuu ettei halua myöntyä niihin niin on ehkä parempi olla yksin.
Itse oon ollut sinkkuna oikeastaan aina, tahdostani riippumatta. En ole itsekäs, en tietääkseni ruma, enkä nykyään ujokaan, vaan koulutettu, sosiaalinen ja "missimittainen" ihminen. Mutta jutut ja toiveet ei vaan kohtaa, vaikka ihmisiä paljon tapaankin. Pidän itseäni parisuhde- ja perheihmisenä, ja toivon että se puolisko vielä löytyy...
Pitkäaikaisessa sinkkuudessa tulee ehkä erilaisia ongelmia esiin kun lyhytkestoisemmassa. Halu antaa, saada ja kokea rakkautta, arvostusta, läheisyyttä, kosketusta, palautetta, turvallisuutta ym on tietysti kova. Toinen ihminen toisi mukanaan toisen "elämän" omine mielenkiinnonkohteineen, ystävineen, harrastuksineen, tapoineen ym. Vaikka yhteensovittaminen joskus on hankalaa niin kyllä ne kaikki rikastuttavat paljon toisenkin elämää.
Sinkkuna joudun tekemään kaikki päätökset yksin, hoitamaan arjen yksin, usein viettämään illat, viikonloput, juhlapyhät, lomat ym yksin (kun kaverit seurustelevat ja viettävät ne keskenään). Juhliin ei ole avecia. Elinkustannukset ovat paljon kalliimpia yksin (asuminen, ruoka ym). Sairastamaankin joutuu yksin, eikä kukaan ole turvattomuuden hetkellä vierellä.
Sinkku on yleensä se, joka joustaa suunnitelmissa ja aikatauluissa (usein kaverit soittavat silloin kun itse tarvitsevat seuraa, kun esim. puoliso on pois tms). Tulevaisuutta on vaikeampi suunnitella yksin (vaikka parisuhteessakaan ei tulevaisuudesta aina tiedä, voi kuitenkin tehdä suunnitelmia yhdessä, jos/KUN lähtökohtana on se että juttu kestää!).
Tietenkin jokaisella on omanlainen elämäntilanne ja tarina, eikä nämä koske kaikkia sinkkuja, mutta tässä muutamia asioita jotka itse koen kurjaksi sinkkuudessa. Kyse ei ole siitä ettenkö osaisi tehdä asioita yksin, siihen nämä vuodet ovat kyllä opettaneet. Mutta mukavampaa se olisi kaksistaan :) Yksin saan tietenkin valita mitä leipää haluan syödä ja surffailla tv-kanavia just niin paljon kun itse haluan! Ja mielummin olen yksin kuin huonossa suhteessa, vaikka tämä ei silti ole oma valinta.
Onneksi on paljon ystäviä olemassa, vaikka heitä ei aina usein näekään. Osaan ainakin arvostaa niitä hetkiä ystävien kanssa, kuten myös parisuhdetta ja sen mukanaan tuomia asioita. Harmittaa kun niin monet pitävät niitä itsestäänselvyytenä!
Sairastamaankin joutuu yksin? Lainasin tekstiäsi. Minä sanoisin että SAA SAIRASTAA YKSIN!
Olisi kamalaa, jos joku ärjyisi nouse ylös siitä ruokaa laittamaan. Jos sanoisin olevani sairas, tuo joku ärjyisi laiskaksi ja lähtisi ovet paukkuen tai pahoinpitelisi minut, kun en jaksa laittaa sitä safkaa?
Ihanaa, että saa sairastaa yksin!!
Niin, tuota just tarkoitin... että kun joillain on asiasta niin negatiivinen kuva! Johtuen ehkä kokemuksista, valitettavasti. Kamalaa jos asiat ovat niin kuin kuvasit!!!
Mutta tilanteen ei tarvi olla parisuhteessakaan noin huono, yhtä hyvin se voi olla niin, että sairastaessasi joku kävisi edes kaupassa tai laittaisi ehkä ruokaa, ettei sun itse kipeänä tarvitsisi! Tai jopa ois lämmintä mehua ja peittelis... Jos nyt ei aina ihan niinkään mutta ehkä edes joskus! Kyllä mä ainakin mielelläni niin toiselle tekisin...
Hei N-31!
Toivon Sinulle rinnallesi kaltastasi parisuhdetta arvostavaa miestä. Positiivinen kirjoituksesi erottui edukseen täällä pääosin mustavalkoisten joko-tai -kirjoitusten joukossa.
Onnea ja menestystä elämääsi!
Ihmiset ovat nykyään niin itseään täynnä(itsekkäitä),varsinkin naiset.Etsivät täydellistä partneria muistamatta että itselläkään ei todellisuudessa ole laadukasta tarjottavaa.Hulluus piileekin siinä että he LUULEVAT että näin on...ja kaveri vaihtuu..ja taas vaihtuu.Tulos: lammikko kyyneleitä!Siis feminismi on taustalla ideologiana.
Sinkkuna on vain kiva katsella ja antaa heidän juosta tyhjän perässä.On ihanaa rakastaa itseään ,siitä ei tule pettymystä.On "autuaampaa ja palkitsevampaa antaa itselleen kuin toiselle".
enemmän rauhallista ja turvallista yksin oloa kuin jatkuvaa repivää kitinää ja narinaa toisen huonoista puolista?
En vaihtaisi koskaan sinkkuuttani pois!!
Eihän parisuhde aina pelkkää kitinää ja natinaa ole... Itse ainakin arvostaisin parisuhteen mukanaan tuomaa turvallisuutta ja rauhaa enemmän kun yksinoloa. Ei se parisuhdekaan aina auvoista ole mutta voisin vaihtaa jo nämä sinkkuuden huonot puolet parisuhteen kiemuroihin... Tiedän että niitäkin on mutta sehän on luonnollista. Pitää vaan osata suhtautua niihin eikä tyytyä huonoon suhteeseen/kohteluun! Ja on kuitenkin olemassa hyviä ja onnellisiakin suhteita!!! Sellaista minä etsin :)
Totta! nykyjään ihmiset ovat enemmän itseään rakastavia "paskiaisia" mutta mitä sitten? Pitäisikö meidän orjentoitua avioliittoon ja tehdä lapsia vain sen takia kun ihmisten on tarkoitus lisääntyä?
Itse olen sinkku ja kaipaan todellakin monesti vierelleni naista mutta sitä on jo tottunut tähän sinkkuuteen siinä määrin ettei etsimällä etsi mitään.Sukulaiset ja muut kyllä kyselevät että miten noin salskea nuorimies ei ole hankkinut naista rinnallensa, johon vastaan yleensä huumorilla että parempi pysyä erossa niistä paholaisista.
Ne jotka väittää että naisten kanssa ei tule kuin riitoja ja eroja ovat väärässä, sillä oma käyttäytymismalli määrittelee hyvin pitkälti miten suhteessa tulee käymään, mikäli viljelet kielteisiä ajatuksia suhteesta niin tuho on taattu kuten varmasti kaikki tietää.
Naisen kannalta - jos suhde sisältää useita vieraissakäyntejä - vieläpä kovasti peiteltyjä - ja epämääräisiä kommentteja ja silkkaa hyljeksintää - liian lihava, ei viisari värähdä - niin olen tässä pari kuukautta sinkkuna elellyt teini-ikäisen tyttäreni ja koirieni kanssa. En ole oikein tottunut, mutta kai kaikkeen sitten loppujen lopuksi tottuu. Yksinäisyyteenkin.
Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi mun mielipide tästä asiasta. Olen ollut jo 19-vuotta yksin sinkkuna. Ja olen tälläinen onnellinen erakko luenteenlaadulla varustettu mies joka pärjää paremmin yksin kuin kaksin huutavan ja aina valittavan eukon kanssa parisuhteessa. ;))) T:happy single
Ainahan mitalissa on kaksi puolta, omalta kohdaltani voin sanoa etten vaihtaisi tätä "sinkun" elämää, luulisin että kaikki on kiinni siitä onko itsensä kanssa sinut, silloin ei ole mitään pakottavaa tarvetta saada itselleen rinnallakulkijaa, toki itsekin kuljen aina silmät ja mieli avoina ja jos se "salama" on iskeäkseen niin mikäs siinä.
Mihinkään kotileikkiin en kylläkään usko itseni enää alkavan, semmonen viikonloppusuhde olisi aivan riittävä suhde tämmöselle viiskymppiselle ja paljon harrastavalle niehenköriläälle...
Aikansa se vie jos on tottunut että joku on.
Hyvät puolet on vapaus tehdä mitä milloinkin haluaa ja on aikaa itselleen ja vaikka uusille harrastuksille.
Kuulostat aika läheis riippuvaiselta,eli elät vain onnellista elämää jos on joku..täytyy tulla toimeen itsensä kanssa että voi olla oikeasti onnellinen jonkun toisen kanssa.
Itse olen ollut sinkkuna 8v ja olen nauttinut joka hetkestä.
Pyöreät kolmekymmentä tuli just täyteen, eikä miehestä/miehistä seurustelumielessä tietoakaan. Välillä tule sellainen olo, että onko mussa jotain vikaa, kun ei miestä löydy, mutta sitten kysyn itseltäni, olisinko valmis sitoutumaan toiseen ihmiseen. Tähän mennessä vastaus on aina ollut "ei". Seksinnälkään auttavat "lelut" ja yhdenyönsuhteet, joita harrastan noin kolme-neljä kertaa vuodessa. Yleensä käyn baareissa kavereitten kanssa vain bilettämässä, mutta silloin tällöin on hyvä purkaa paineita ja varmistua iskuvoimastaan. Useamminkin kelpaisi, mutta näin AIDS:in aikoina olen mieluummin vähän varovainen. Kumia käytetään, totta kai!
(Jos eläisin parisuhteessa, haluaisin kyllä varmasti joka yö pari kertaa, mutta ilman seksiä voi sinkkuna elää vallan mainiosti.)
Elämistä helpottaa vielä jo vuosia sitten rakentunut todella laaja ystäväpiiri, niin miehiä kuin naisia. Vaikka viime vuosina iso osa on ruvennut seurustelemaan, ei kukaan ole onneksi jäänyt joukosta pois, en minäkään parion. Johtuu ehkä siitä, että hämmästyttävän monen pariskunnan molemmat puoliskot ovat samasta kaveripiiristä ja mustasukkaisuusdraamat olisivat täten täysin naurettavia.
Hiukan pelkäsin sosiaalisuuteni kärsivän, kun paras ystäväni alkoi seurustella ja muutti 200 kilometrin päähän, mutta aika hyvin tekemistä on riittänyt. Kalenterissa on eka vapaa viikonloppu joskus toukokuun puolenvälin jälkeen... Suurin osa vapaa-ajasta on juuri sitä, että mennään jonkun luokse isolla porukalla, otetaan vähän kuppia, katsotaan leffoja, pelataan esimerkiksi Carcassonnea, käydään mahdollisesti keikalla... Mikäli elämääni ilmestyisi jostain poikaystävä, olisi hänellä pienoinen totuttautuminen elämäntyyliini, eli siihen, että minulla on varsin vilkas sosiaalinen elämä enkä aio siitä luopua. Tietysti, mikäli hän ei olisi muiden mielestä täysin urpo, hän varmaan olisi tervetullut kuvioihin mukaan. Olemme hyviä sulauttamaan ihmisiä piireihimme...
Mutta se, että alkaisi seurustelemaan vain sen takia, että saisi elämäänsä sisältöä ja ettei olisi yksin on mielestäni erittäin toimimaton ratkaisu. Miten suhde voi toimia, jos seurustelun pääasiallisena syynä on "no sä kun olit siinä ja mulla oli tylsää"?
Lisäksi voin siteerata erästä amerikkalaiskoomikkoa (nainen): "Vanhaksipiiaksi jääminen on vähän kuin hukkumiskuolema. Erittäin rentouttava ja miellyttävä kokemu sen jälkeen kun on lakannut rimpuilemasta vastaan."
Olen ehdottoman samaa mieltä että ei ole mitään pointtia alottaa suhdetta vaan siksi ettei tarvitsisi olla yksin ja saisi elämäänsä sisältöä!
Olen ollut vuosia sinkku ja en olisi voinut edes kuvitella seurustelevani 20-vuotiaana tai siitä vähän vanhempana. 25-vuotiaana alkaa jo jonkin verran tuntemaan itseään ja alkaa jo tunnistamaan kaltaisensa. Alkaa tietämään mitä elämältä ja suhteelta haluaa, toisin kuin muutama vuosi sitten. On saanut elää ja kokea omana itsenään ilman että toisesta on "kasvuikäisenä" on tullut osa identiteettiä´"jota ilman ei ole mitään".
Ihmiset on erilaisia, itse en ymmärrä ihmisiä joille seurustelu on itseisarvo, toinen taas ei ymmärrä ihmistä jolle ei ole, kumpikaan ei ole oikeassa, on vaan erilaisia kokemusmaailmoja.
Minulle seurustelun aloittaminen siksi että "no sä olit siinä ja oli vähän tylsää" -nyt on kivempaa, ei ole vaihtoehto. Haluan kokea sen tunteen joka ei jätä mitään epäilyksen varaan, oikean tunnistaa heti, -kun kerran on maistanut ydintä, tulee aina tietämään maun-. En halua tyytyä vähempään. Siihen asti elämä sinkkuna on elämää, kaikkine onnen hetkineen ja murheineen. Täällä eletään vaan kerran, siitä haluan ottaa kaiken irti :)
Itse olen todella tyytyväinen sinkkuuteen.
Takanani on vain yksi seurustelusuhde, joka kesti vain kuukauden. Samassa asunnossa ei kuitenkaan asuttu. Seurustelu osoitti sen, ettei parisuhde edes sopisi minulle.
Paljon mukavampaa, kun saa mennä, eikä tarvi kellekkään kertoa menemisistään.
Olen tällä hetkellä 26 vuotias. Itse tyydytän itseäni kädellä. Pojilla se vain on niin helppoa!
Kyllä minä pysyn loppuikäni sinkkuna!
Kivan näköisille tytöille saa flirttailla ja katsella kivan näköisiä tyttöjä lehdistä ym..
On se vain rentoa olla sinkku!
Viestisi oli lyhyt ja ytimekäs, reilu ja varmaan ihan totuudenmukainenkin. Ihanaa kun ihminen on tyytyväinen just sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Huomenna kaikki voi olla jo toisin :) Olen iloinen puolestasi :)
olen ollut jo niin kauan yksinäni, etten osaisi/pystyisi jakamaan tilaani kenenkään toisen kanssa vakituisesti. riippumattomuus ja se ettei ole kenellekään tilivelvollinen mistään, eli vapaus tulla ja mennä (oma rauha) on minulle niin suuri juttu. tietysti joskus haaveilen kumppanista, mutta... kyllä sinkkuus voittaa silti.
En valita sinkkuna olemista. Takana 29vuotta avioliittoa.Erosimme 2vuotta sitten.Hyviä puolia sinkkudesta on. Olet vapaa,päätät itse asioista,oma rauha.Joskus kyllä olisi kiva juttukaveri? Pidetään kyllä yhteyttä ex-vaimon kanssa,meillä on hyvätvälit
moi.. niimpä.. sanoisin jos tietäisin hyviä puolia sinkkuelämässä... alkaa pikku hiljaa jo kyllästyä tähän sinkkuuteen!!!
on, kun saa vetää käteen just silloin, kun siltä tuntuu... ei tarvi mennä aina kylppäriin nypläämään..!
miehille helpompaa, tämäkin! Vedä nyt käteen silloin kun huvittaa kun ensin pitää kaivaa hieromasauva esille ja etsiä sopiva seinä johon sen kiinnittää ja toivoa että tytär ei tule juuri silloin kotiin. Kyllä kaikki on helpompaa kun on mies talossa!
Jos parisuhteesi on vasta päättynyt, se on menetys, jonka suremiselle ja sulattelulle pitää antaa aikaa. Ei varmasti tässä vaiheessa mikään tunnu miltään mutta se kuuluu asiaan. Murehdi rauhassa mutta älä jää rypemään menetykseen. Pidä arkielämä kuosissa, tapaa kavereita, liiku ja ulkoile, hemmottele joskus itseäsi. Vähitellen ahdistus helpottaa ja elämä alkaa maistua. Sitten tiedät, haluatko jatkaa sinkkuna vai hakea kaveria. Onnea matkaan!
tuntuu --> mahassa ei kierrä juuri koskaan.
voi sitä tehdä suhteessakin
ei voi piereskellä, kun tulee ns. kananmunaleijoja. Hiukanko olisi epäreilua, suorastaan kidutusta, toista kohtaan.
Parhaita puolia on vapaus. Yhden-illan jutut. Aika harrastuksille ja itselle.
Huonoja puolia on vakituisen seksin puute.
Mielummin oon kyllä naimisissa, mutta olin 5 vuotta sinkku ennenkuin perustin perheen.
olla yksin.olen tällä hetkellä sitä.
Mielestäni sinkkuuden AINOA hyvä puoli on se kun saa harrastaa seksiä milloin haluaa ja kenen kanssa huvittaa, ei tartte miettiä kun antaa palaa vaan. Muuta hyvää siitä ei ole löytynytkään, kaikki muu on huonoja puolia, ei ole sitä jotain jonka kainaloon nukahtaa illalla luottaen että aamullakin herään siitä.
Parisuhteessakin voi elää vapaasti, ainoo vaan että seksin harrastaminen täytyy unohtaa muiden kanssa, tähän tosin vaaditaan erityisesti luottamusta ja avoimuutta sekä rehellisyyttä asioiden suhteen, mutta toimii, kokemusta on! Tosin kaikista ei ole siihen ettei ystävien kanssa tavatessaan pysty pitään näppejä irti ja lähtee pelehtiin vällyjen väliin.. Siis voi tavata kavereita tai siis pitää tavata ja mennä heidän kanssaan tuntematta huonoa omaatuntoa sekä ennenkaikkea uskaltaa ottaa (ja tietty antaa sille toisellekin osapuolelle) omaa aikaa!
Kiitos, että aloitit tämän kirjoitusketjun. Oli oikein antoisaa lukea se. Itse olen joutunut sinkuttelemaan jo seitsemisen vuotta ja nyt huomasin, että kaltaisiani onnettomia sinkkuja on muitakin. Onneksi on myös onnellisia sinkkuja.
Hyvää jatkoa kaikille sinkuille ... ja muillekin!
Hemmetin hyvä keskustelu pitkästä aikaa.
Kiitos keskustelun aloittajalle.
Tässähän oppii itsestäänkin paljon kun lukee muitten kommentteja.
Edelleen meidän parillisten liitoissa ikiaiheet kuten likaiset_sukat_väärässä_paikkaa ja miks_se_kyttää_mun_tekemisiä pännii eniten.
Pitäisi minunkin mennä itteeni ;-).
Onnea elämään teille kaikille, yksin, kaksin tai vaikka kolmisin!
Saa olla yksin
Mua ällöttää miesten haju. Ravassa rypenyt koirakaan ei haise niin pahalle.
Tuntuu, että äijissä ei ole hajutonta kohtaa kuin kämmenissä?
Suu, hampaat, korvat, kainalot ja munaskuista puhumattakaan.
Sitä paitsi, kaikki naiset eivät tunne lainkaan tarvetta seksiin.
Se inhottaa enemmän kuin viehättää!
Olen elänyt 15-vuotta ilman seksiä, eikä ole mitään "puutteen" tunteita.
Sinkkuus kunniaan ja arvoon arvaamattomaan!!
Mua ei hajut rassaa, mut ilman seksiä elo sujuu oikein hyvin...en ees haluais miestä riesoikseni.
Niin,sinkkuuden ilot ? Oot vasta parisuhteesta
eronnut. Voi,voi. Se tulee viemään aikaa. On
pari pientä juttua. Jos osaat olla itsesi
kanssa,siis,vaan sinä ja tunteesi ja ajatukse-
si,siis sitten kun osaat,sen perästä helpottaa.
Aikaa se vaan saattaa viedä vuosia.Sitten kun
vuosia on mennyt tarpeeksi,sinä et halua edes
ketään siihen sekoittamaan kuvioitasi. Siinä on
vielä sekin,että uskallatko ryhtyä joskus uu-
teen suhteeseen,eli haluatko kokea kenties uu-
destaan sen pettymyksen,joka sen myötä on mah-
dollisesti tulossa. Ihminen kaipaa kuitenkin
aina ja aina vaan toista ihmistä. Löydät joskus
vielä varmasti onnesi,mutta ihan oikeesti koke-
muksesta voin vaan kertoa sen,että oppimalla
olemaan yksin opit myös sen taidon,jota tarvi-
taan elämiseen toisen ihmisen rinnalla.
Moi! Tässä vastausta on kuule hyviä juttuja on loma viikko ja olen harrastanut jo 20 eri miehen kanssa seksiä se on vasta elämää :D
Tuntuu että täällä sinkkuuden autuutta hehkuttavat lähinnä ne, joilla on ollut huonoja suhteita. Ette tiedä mistä jäätte paitsi. Moni sanoo että on hienoa kun saa mennä vapaasti ja päättää itse omista asioistaan. Hyvässä suhteessa ei tarvitse luopua vapaudestaan, vaan elämänlaatu kohoaa! Rakastaminen ja vastarakkauden saaminen on kuitenkin ihmisen elämän tärkeimpiä asioita, on ihanaa jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa.
Ei sinkkuutta aina itse valita. Sitä vaan jää yksin, vaikka ei haluaisi. Niin kävi minulle jo 12 v sitten, kun ex-mieheni löysi mielenkiintoisempia naisia.
Olen ollut sen jälkeen "sinkku". Olen kyllä sen jälkeen tapaillut miehiä, mutta kovinkaan vakavaa parisuhdetta en ole löytänyt. Sinkkuuden autuutta en hehkuta, mutta elämä on kyllä hyvin paljon helpompaa yksin ollessa. Jää toki monet hyvät parisuhteen kokemukset pois, mutta ei sitten ole niitä huonojakaan asioita. Joten plussat ja miinukset menevät tasoihin. Kun yhden pitkähkön suhteen on läpi käynyt, niin nyt osaa nauttia tästä yksin olemisesta. Itsensä kanssa on oikeasti opittava tulemaan toimeen, se kun ei ole niitä helpoimpia asioita sinkkuuden alussa. Mutta vuosi vuodelta se on helpompaa ja totuus on että "rima nousee" kaverin suhteen.
Hmh, voi olla että mielipiteeni on puolueellinen, sillä en ole koskaan ollu varsinaisessa suhteessa (ja olen vasta 19), mutta toisaalta enpä sitä kaipaakaan. Mielestämi on hölmöä verrata sinkkuuden ja parisuhteessa olemisen plussia ja miinuksia, ellei ota huomioon henkilön omaa luonnetta.
Minulle sinkkuus on juuri sopiva, ainakin tällä hetkellä. Saattaisin esittää kysymyksen, "onko seurustelussa mitään hyvää?". Joku toinen taas tarvitsee sen toisen ihmisen vierelleen. Minulle riittävät ystävä ja perhe. Joskus tietty kaipaa seksiä, mutta hyvin sitä on pärjännyt ilmankin. Ts. olen neitsyt, vaikka en täysin kokematon sängyn puolellakaan ole.
Tuntuu vain siltä, että parisuhde ei sovi minulle. Viihdyn liian hyvin yksin. Minulle sinkkuuden hyviä puolia on oma rauha, vapaus tulla ja mennä miten sattuu ja elää miten haluaa. Toisaalta en pelkää sitä mahdollisuutta, että tulen kuolemaan yksin. Onnellisen elämän voi elää vaikkei olisikaan parisuhteessa. Kuten sanoin, minulle riittää että ympärilläni on ystäviä.
ei tarvitse pettyä kun äijä/muija ei tulekaan. minä sovin päivällä poikaystäväni kanssa että hän tulisi meille tänään, mutta nyt hän perui. minulle lupaus on aina lupaus ja nyt on todella paha mieli. ja kun mun äijä ei vissiin edes tajunnu että tulin syuruliseksi. tai sitten tajus, mutta ei välitä. tällästä se on aina, ainakin miellä. taidan kyllä kohta viettää itekki sinkkuelämää.
erosin 11vuoden avoliitosta, ja koskaan elänyt yksin. olin kauhuissani että mitä tästä tulee! mutta hankin harrastuksen, tapaili kavereitani, he ovat olleet SUURI tuki minulle. Päivät menee töissä..lemmikki eläin..lähde ulos..nyt 6kk eron jälkeen, olen tavannut uuden miehen ja elämä maistuu jälleen:D tsemppii sulle!
Hei ihmiset, kyllä sinkuillakin on nastaa!
Olen eronnut ja karannut jo vuosia sitten, enkä ole katunut päivääkään! Kotiin tullessa ei tarvitse selitellä kenellekään, pyykätä paskaisia kalsareita, hääriä keittiössä, jne
Seksi - no, sitä saa, jos haluaa, minäkin aina tarvittaessa, vaikka olen nainen 45 v. Ei tarvitse olla yhden yön juttu, jos hyvältä maistuu. On myös miehiä, jotka tykkää hyvästä seksista, mutta ei seurustelusta. Mulle tämä on elämäni parasta aikaa.
SIIS, KYLLÄ SINKKUELÄMÄSSÄ ON HYVIÄ PUOLIA - se on vaan omasta elämäntilanteesta kiinni, miten asian kokee.
että 3 ukkomiestä rinkiin ja aina saa, ukkomies tekee hyvän työn eikä puhu mitään. Suhde/ suhteet voi jatkua kauan aikaa, riippuu kuinka viisas olet ja onko mies viisas vai tyhmä.
loppujen lopulta yksin jokainen. Joku vain auttaa meidät maailmaan ja alamme hengittää omilla keuhkoillamme.
Vaikka sairasvuoteemme ympärillä olisi sakki ihmisiä, kuolemme ypö yksin.
Eikö silloin ole tärkeää opetella tuntemaan itseään ja viihtymään omassa seurassaan.
Sinkkuus ei ole monellekaan pakkotilanne vaan vapaan valinnan tulos.
Äitini jäi leskeksi ja sanoi nyt jälkeen päin, ettei ottaisi miestä enää mistään hinnasta. Niin monelta kärsimykseltä säästyy, kun elelee itsekseen.
En usko että yksikään parisuhde on demokraattinen??? Aina toinen osapuoli kärsii enemmän ja joustaa enemmän.
Naiset, nostetaan sinkkuus kunniaan!!!
Tämä on niin totta! Jokainen ihminen on yksin, ei välttämättä yksinäinen. Parisuhteessa ei saisi menettää omaa identiteettiään ja tehdä aina toisen tahdon mukaan. Yksinoleminen voi auttaa löytämään oman sisäisen maailmansa ja se voi koitua tulevassa parisuhteessa kaikkien eduksi. Oppii tietämään mitä tahtoo ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Ehkä tulevassa parisuhteessa osaa olla oma itsensä esittämättä toisen mieliksi jotakin roolia. Nuorena ja kokemattomana yleensä yrittää olla jotakin muuta kuin on. Siitä yleensä tulevat ne ongelmat.
Se että jotkut vanhemmat naiset leskeksi jäätyään eivät ota uutta miestä kertoo juuri siitä, että oma henkinen kasvu on tapahtunut. On oivallettu, että tänne synnytään yksin, eletään yksin (muiden joukossa) ja lopulta kuollaan yksin. Koskaan ei tiedä milloin parisuhde syystä tai toisesta päättyy, silloin on omasta itsestä kiinni miten pärjää. Toinen ihminen ei voi olla kaiken pelastus, vahvuus elää pitäisi löytää itsensä sisältä. Toista suhdetta ei ehkä enää tule, turha käyttää loppua maallista vaellusta miettien synkkiä ajatuksia. Kerran täällä vain ollaan, otetaan siitä ilo irti jokainen omalla tavallaan. Yksinoleminen voi olla rikastuttava kokemus, jos sen niin ottaa.
Olipa oivasti kirjoitettu. Yksinäisyys ja yksinolo ei todellakaan ole sama asia! Yksinäisyys on tunne joka tulee susta sisältä, jos sen yrittää "poistaa" toisen ihmisen kautta niin epäonnistuu varmasti. Kaikille yksinäisille suosittelisin henkistä kasvua. Ja ymmärryksen että täällä todellakin ollaan yksin- Parisuhtessakin. Toisen kanssa eläminen muuttuu silloin paljon helpommaksi. Kun molemmat ovat yksilöitä.
Viisas kirjoitus!Minulla on avioliittoa
ja uskollisuutta takana 25 vuotta.
Nyt kolmisen vuotta vapaana naisena. Avioliitto päättyi kai lähinnä saatuani sydänperäisiä oireita ja jouduttuani ensiapuun. Siellä mietin elämääni ja jatkuvaa avioliiton "suoritusta". Kukaan ei meitä tulee palkitsemaan hyvin kärsitystä parisuhteesta ja hyvin kasvatetuista lapsista ja uhrautuneisuudesta.
Tärkeintä on tuntea itsensä, rajansa ja vahvuutensa. Ja todella...sen, että emme todellakaan voi sysätä vastuuta elämämme onnistumisesta kenellekään muulle, meidän on itse otettava vastuu siitä, että teemme siitä mahdollisimman onnellisen tallomatta silti toisten tunteita. Kävin muutaman kerran parisuhdeterapiassa keskustelemassa "terveen itsekkyyden rajoista" ja tein päätökseni.
Nyt elän varsin omannäköistä elämääni, olen tyytyväinen siihen, että ratkaisut ovat omassa hallinnassani ja olen valinnut ystäväni oman mieleni mukaan.
Olen kai varsin kiinnostava nainen miesten keskuudessa, mutta tämän ikäiset miehet ovat ikävä kyllä alkoholisoituneita ja "antaneet periksi", katkeroituneita ja suurin osa hakee elättäjää tai pelkkää seksiä.
Olen tosi tyytyväinen elämääni, vaikka se on suurelta osin työtä, taloni remontointia ja tulevaisuuden suunnittelua, mutta ei tarvitse riidellä, kuunnella kiukuttelua ja sietää pitämättömiä aikatauluja vain kiusanteon tähden.
Seksi on tärkeää minulle, mutta senkin olen ratkaissut vakituisella nuorella rakastajalla, joka on varattu.
Kuulostaa ehkä kovalta...mutta nyt on tämä tilanne ja uteliaana katson, mitä on nurkan takana tulevaisuudessa.
Ja yöpöydälläni kymmenen punaista ruusua kukkalähetin tuomana rakastajaltani sekä tulppaaneja "salaiselta ihailijaltani".
Näillä eväillä ja vahvana eteenpäin, kuitenkin herkkyyden säilyttäen....
näyttää osittain sangen henkiseltä tekstiltä - on löydetty olennaisia asioita, mutta mitä pidemmälle päästään sitä vähemmän henki..seksi tämäkin tapaus muuttuu. No, jokainen taaplaa tyylillään.
en ole ehkä se oikea henkilö sinulle näitä asioita kommentoimaan, kun ongelmana on mulla juuri päinvastainen seikka. Eli kaikki jutut jäävät lyhyiksi, enkä nyt tarkoita tällä yhden illan juttua. Pitkästä parisuhteesta ei mulla ole edes kokemusta.
Mutta sen verta kauan olen elänyt sinkkuna, että tasan tarkkaan olen oppinut sen hyvät ja huonot puolet. Paras puoli on, se ettei tarvitse ajatella tai huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestä. Saa vapaasti tulla ja mennä, kukaan ei kysele eikä marise. Kavereille jää paremmin aikaa. Enkä nyt täysin allekirjoita tuota ettei sinkkuna saa seksiä. Riippu tietty periaatteista. Voi sitäkin silloin tällöin kokea vaikkei yhden illan juttua suoranaisesti harrastaisikaan. Kyllä sinä varmasti löydät nopeasti uuden mukava tyypin jonka kanssa pystyt taas jakamaan surut ja ilot. Tuo nukkuminen yksin oli mulle jopa vähän huvittava kommentti. Joka tapauksessa ihan yksin sitä jokainen nukkuu... mutta tässä tapauksessa mulla ei ole pohjaa kommentoida enempää. En voi muuta sanoa kuin, siihenkin kyllä ajanmyötä tottuu. Usko pois! Tsemppiä :)
Ei sinkkuudessa minun kohdallani ole mitään hyvää. Turha tulla väittämään että siinä olisi mitään hyvää, koskaan en ole seurustellut vaikka tahtoisin. Yksinäisyyttä päivästä toiseen, ei harrastukset tai kaverit sitä yksinäisyyttä lievitä.
Minä en voi ainakaan tällä hetkellä edes kuvitella muuta kuin sinkkuutta. Olen kerran ollut vihitysti naimisissa ja elämämme oli todella ihanaa. Olin silloin niin nuori, että luovutin liian helposti ja kadun sitä joskus edelleen.
Sitten kuitenkin löysin samasta työpaikasta erittäin sorjan ja norjan naisen, joka sanoi mm. että minä oikeastaan vein hänen neitsyytensä siksi, koska hän ei ollut koskaan aikaisemmin nauttinut kunnolla seksistä. Myt hän nautti niin, että naapurit rupesivat jo olemaan kateellisia. Mutta kuinka minä ihmissuhdeammattilainenkin menin lankaan. Hän oli alussa niin yli-ihana ja sai minutkin uskomaan ihmeellisyyteeni. Sitten tulikin kuitenkin esiin ns. hyvin voimakkaasti narsistisesti täyttymätön persoonallisuus , jonka tarkoituksena olikin vain tuhota kaikki. shokkini oli suuri ja tajusin, että hän onnistui niin paljon, että vieläkin pelkään naisia ja naisen kosketusta hyvin paljon, vaikka olen suht´ kokenut enkä ole aikaisemmin joutunut pelkäämään. Hän lähes tuhosi minut, vaikka olen mm. hyvin uskollinen ja ottanut aina rakkaani ehkä liiankin täysillä huomioon. Ehkä hän onnistui juuri siksi aiheuttamaan niin valtavan määrän tuskaa, että en ole siitä lähestulkoonkaan vielä edes selvinnyt.
Vapaudesta en osaa sanoa kun on yhteiskunnassa muutenkin rajoitteita. Olenhan vasta 19 vuotias, en ole seurustellut kenenkään kanssa, ja rakastan omissa oloissani olemista. Minulla on paljon rakkaita ystäviä, niin miehiä kuin naisiakin, kaksi kissaa, panostan opiskeluuni.. Toki on ollut aikoja jolloin olen itkenyt yksinäisyyttäni, mutta olen päässyt sen yli kun hengailen seurustelevien ystävieni kanssa ja kuuntelen heidän riitojaan ties mistä asioista. Eikä minulla ole kiirettäkään mihinkään semmoiseen, en ole tässä maailmassa jatkaakseni sukua etc. Etsin vielä itseäni ja haluan kartuttaa kielitaitoani, opiskella.. Mitä kauemmin olen sinkkuna ollut, sitä enemmän olen oppinut ihmisluonteesta. Se on jotain sanoinkuvaamatonta, vaistot pelaavat.. Olen ylpeä itsestäni ja minkälainen olen. Ei ole enää niinkään väliä löydänkö rinnalleni ketään, mutta jos joku ehdokas tupsahtaa joskus nokan eteen, olen tarpeeksi viisas tietääkseni löytyykö Hänestä sitä jotain mikä täydentää minua. Seksiin tulee himo mutta siitä pääsee yli, se on mielestäni yliarvostettu asia, ja toisaalta aliarvostettu. Sitä käytetään niin usein niin väärin.. Kuten elämää itsessään, ei kunnioitusta.. Hmm..
Ei luultavasti ole helppo löytää sinkkuudesta niitä merkkisiä puolia. En tiedä erosi syytä, mutta veikkaan, ettei se johtunut henkisestä tai fyysisestä väkivallasta. Sinkkuna voit itse päättää minne/milloin menet ja miten rahasi käytät. Parisuhteen loputtua elämään jää sellainen valtava aukko ja läheisyyden kaipuu.
Oman elämäni laatu parani huomattavasti kun erosin lopultakin avomiehestäni. Hän ei sietänyt taipumustani biseksuaalisuuteen ja erotiikkaa tai upeata seksiä hänen ja minun välillä ei lopulta enää ollut lainkaan.(ei tainnut ikinä ollakaan... >;D) Eron syynä ei ollut salasuhteilut, vaan jatkuva riitely ihan kaikesta. Jos hän ei muuten saanut päivääni pilattua, niin alkoi vaikka v_ttuilla naapuriston naisista,liikuntaharrastuksistani etc.
No, nyt jaksan työssäni paljon paremmin kun ei tarvitse lähteä aamulla pahoillamielin liikkeelle.
Iltapäivällä en tarvitse ajatella sitä henkistä helvettiä, joka huushollissa, jota kodiksi kutsutaan illalla taas odottaa.
Henkinen hyvinvointi on elämänlaadun tärkeimpiä rakennusaineita!!!
Muista: Parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Hyvää ja onnellista kevättä kaikille!!! ;)
Joskus jopa minä kaipaan ihmistä, jonka saisi vain viereen. Mutta olen pohjimmiltani varmaankin sellainen ikisinkku, sillä suhteissa en ole viihtynyt. Aikaisemmissa viesteissä oli jo mahtavia kommentteja sinkkuuden hyvistä puolista, kuten saa syödä, juoda, mennä, tulla, siivota, urheilla, opiskella, tutustua uusiin ihmisiin, silloin kun haluaa. Jos eläisin suhteessa tällä hetkellä, en varmasti olisi lähdössä koko kesäksi pois täältä Suomesta täysin eri kulttuuriin töihin. Nyt odotan matkaa innolla, koska Suomeen ei jää ketään kaivattavaa. Hauskaa kevättä.
Oikein hyvää reissua sinulle ja nauti elämästä :)
SUOMI24:n APRILLIPILAAN, Ministerille morsian!
Hyvä, että suu oli tyhjä aamukahvista, kun etusivu aukeni:)
samoin =) kävisköhän tällainen raskaana oleva sinkku =p
Niin oon ollut tässä kutakuinkin pian 25 vuotta ihan sinkku ja voisi jopa antaa vasemman jalkani siitä, että ei tarvitsisi olla sinkku. Mutta niillä korteilla pelataan jotka jaossa jää käteen.
Älä menetä toivoa - jos todella tahdot parisuhteen, niin ala ajatella, että korteissa näkyy tänä vuonna se oikea partneri. Niin minä ajattelen, koska olen kyllästynyt minäkin tähän yksinolemiseen. Itseä on tutkiskeltu jo ihan tarpeeksi ja nyt olisi kiva tutkiskella välillä maailmaa yhdessä jonkun kanssa. Minulla on ainakin tälle vuodelle tilauksessa upeita kokemuksia :)
-voin mennä, tulla, harrastaa mitä vaan kenen kanssa huvittaa
-kukaan ei valita jos siivous, tiskaus ym. siirtyy ja siirtyy
-voin pistää stereoista lempimusiikkia kämpän täyttävällä volyymilla jos siltä tuntuu
-ei tarvi kiistellä mitä telkkarista katotaan
-ei ylipäätään ole mitään turhaa ihmissuhdevääntöä, mielialan arvuuttelua jne.
En silti sano että olisin tyytyväinen 24/7.
Onhan siinä,on vapaa tekemään ihan mitä vain!!!
ei tarvi kuunnella toisen mielipiteitä ja saa tulla ja mennä niinkun itse haluaa..
Iloja ovat seuraavat asiat ,ei tarvitse huolehtia toisen tunteista ja muistta tarpeista ,eikä seurata onko toinen uskollinen ,vai mitä tekee ?Eikä tilivelvollinen itsekkään kenellekkään menoistaan ja muista puuhistaan ,saa katsella ketä huvittaaa .ja ottaa ja jättää aina kun huvittaa ,kenet tahansa .Tämähän on elämää .Varsinkin ,kun on jo kokenut ikirakkautta ja 4 avoliittoa .ikäiseni ovat jo vähän jämähtäneet paikoilleen ,tai yrittävät epätoivoisesti olla kaikkea mahdollista ,muuta kuin olla omia itseään .
minulla sellainen tilanne että..mies ei oikein tiedä asuakko täällä vai omassa.muutti kirjansa viime syksynä tänne kun huomasi että minulla oli muitakin *ottajia* =/
noh menin töihin ja siitä tuli ensimmäinen kiveys..ei suostunut kaitsemaan minun lapsia kun olin töissä 4h/viikko..jätti vuokra osuutensa maksamatta ja minulle tuli siitä oikeusjuttu =(
suostui itse siihen että menen töihin!! sanoi vielä pomolle itselleen *olisi hyvä jos tulisi vakituinen työ!!!*
nyt helmikuussa heitti vuokralaiset pois omasta kämpästään.on ostanut sinne jo sängyt itselleen ja 'poitsulle'.ja minä en tiedä haluaako 'leikkiä'isää tälle tulevallekkin lapselle??? olen kyllä niin pihalla kuin voi...
tuntuu että olisi yksi huollettava vähemmän kun antaisin vaan periksi..=(
soittaa vain yhdennpuhelun
miksi ottaa riesakseen jonkun siihen nurkkiin pyörimään,,,ei koskaan.
litran maitoa,???
tulee halvemmaksi ostaa maito,'
hmm.. sinkkuna olemisen ilot.. joo.. itse määrää omat tekemiset,tulemiset,menemiset..ei tarvii selitellä..ei keksii valkosia valheita..oma hiljaisuus ja rauha kun sitä eniten tarvii..siin ne parhaimmat.. toki huonojakin löytyy mutta niinhän niitä on joka asiassa. täytyy vaan osata nauttia elämästä ja ottaa ilolla kaikki vastaan mitä saa.positiivisuus peliin.. sillä pärjää pitkälle.. nimim. sinkkuna vuoden verran.. :)
Juuri noin ajattelen minäkin ja kun muistaa pitää lipun korkealla ja ajatella positiivisesti vaikka elämä vastustaakin niin totta on että tää on silloin helpompaa, ei mikään auta. Kyllä positiivinen ajattelu asioista kun asioista kannattaa ! :-)
Tuo oma vapaus riippuu siitä, millainen on seurustelukamu, kyllä moni osaa antaa omaa aikaa ja tilaa, mutta mitä ne sellaiset menot on, jotta joutuisi kertoa valkoisia valheita ; ) Sorge, tuo särähti, oli pakko piikittää : )
Heip!
kirjoittelit että onko sinkkuna oleminen kivaa.
itse olen ollut sinkkuna nyt kaksi vuotta n.kuuden vuoden suhteen jälkeen. Ja elämä on todella mukavaa!
pikemminkin miettii että miksi sitoutuisi!!!
Kyse on siitä miten suhtautuu sinkkuuteen jos ajattelet sen olevan kurjaa niin tottakai se on silloin sitä!
Otappa itseäsi niskasta kiinni ja opettele elämään itseksesi (joka vaatii aluksi totuttelua) kun olet oppinut käymään itse harrastuksissa/lenkillä, nähdä kavereita tms. ja suunnittelemaan omat menosi on varmasti tulevassa parisuhteessakin enempi sisältöä kun sinulla on oma elämä! kun nyt tuo surkuttelu kuulosti siltä että sinulla ei sitä ole!
Ja hemmotella voi itseään tekemällä hyvää ruokaa ja juomalla vaikka lasi viiniä siihen kylkeen, katsoa hyvä leffa! Keinoja kyllä löytyy!
Keksi vain aktiviteetteja itsellesi ja uppoudu vaikka hyvään kirjaan ennen nukkumaan menoa niin ei sekään ole niin ikävää sitten! Ala vain nauttia omasta seurastasi, niin huomaat että sehän vasta mukavaa onkin!
Sinkkuuden ainakin yksi hyvä puoli on, että voit keskittyä vain ja ainoastaan itseesi. Päätät itse minne menet ja mitä teet. Sinulla on aikaa miettiä mitä todella haluat elämältä.
Olen samaa mieltä ja sinkkuuden aikana oppii tuntemaan itsensä eri tavalla. Ajattelemaan eriltä kantila erilaisia asioita...toisin sanoen kasvatat itse itseäsi ja useinmiten positiiviseen suuntaan. Itsetutkiskelu vahvistaa...
Olet sitten tyttö tai poika niin pornoa saat katsoa niin paljon kuin haluat ja masturboida saa koska ja kuin paljon tahansa.
moikka...
olen ollut koko ikäni (25v) sinkku... en ole KOSKAAN:seurustellut, käynyt treffeillä, suudellut, pitäny hyvänä ketään, harrastanut missään muodossa seksiä jne...
ainoastaan ns näen ihmisiä kun olen töissä->työnarkki.. kun työaika loppuu loppuu ns elämä...
pentuna olin koulukiusattu (koko peruskoulun ajan n 10v)..silloin opiskelin enkä koskaan tehnyt muuta..vkl:t himassa.. tätä on jatkunut tähän päivään asti..opiskelun muuttuen työnteoksi..sain ammatin ja vaki tulot...
mutta muuta mulla ei sitten olekaan olen aina tehnyt töitä...
nytkin jos mulla on vapaa päiviä yleensä ne nukun ja sit taas töihin...
muutamia vuosia sitten oli pakko päästä joka ainoa vkl ulos.. mut nyt sekin on jäänyt..ulkona käyn korkeintaan n 4-5 krt/vuosi
eilen kävin ulkona mutta olin jo puolilta öin kotosalla...
olen kaikille hyvä kaveri jne..mutta kukaan ei halua muuta kanssani..
en hirveästi hymyile, naura... jotkut sanovat että näytän apealta jne... mutta miksi pitäisi näytellä kun ei kiinnosta
ja kiinnostun yleensä ihmisistä jotka on varattuja...
tän hetkisin haaveeni olisi löytää vaimo ja saada lapsia mut...
että ei tässä tilanteessani mitään kehumista ole :/
Sinun täytyy käydä ulkona enemmän, olet nuori. Paikkoja on monia mistä voi etsiä ja moni löytää kaverin itselleen. Sitten...hymyä huuleen niin eiköhän tytöt kohta tule sinun luoksesi :)
Ihmisen apea ilme pelottaa toista ihmistä, jopa eläintäkin. Ei uskalleta tehdä aloitetta. Olen ihan varma että sinäkin vaimon löydät vielä :-)
Nyt sinun täytyy vain alkaa nauttia vapaudestasi. Onhan se tietenkin tylyä ja läheisyyden kaipuu saattaa olla lähes ylitsepääsemätön, mutta nyt saatkin hetken ajatella vain itseäsi. Minne olisit halunnut mennä kun kumppanisi ei halunnut tai mitä olet aina halunnut tehdä/harrastaa. Nauti. Tee sitä mitä tykkäät, tapaa kavereita, luo uusia kaverisuhteita ja vaikka flirttaile vapaasti, kukaan ei vahdi sinua. Ja ties vaikka tapaisit uuden ihanan ihmisen jakamaan elämääsi! :) lycka till!
pari on oikea, eli homma toimii 100%:ti, niin sinkkuilu ei tule edes mieleen saati ole edes vaihtoehto
Omasta mielestä kyllä sinkkuelämässä on hyviä puolia.Kukaan ei puuskuta koko ajan kiinni sinussa ja vahdi joka ainoaa liikettä.
Vaikka juu, onhan se synkkää nukkua yksin eikä seksiä ole, varsinkaan kun ei yhen illan juttuja harrasta.
Minä sitä nyt harvakseltaan teen mutta ei enempää tarttekkaan.Juuri kun on päässy yhestä rentusta eroon niin ei tartte vakituista hankkia heti uudestaan.Voi sitä vähän nyt nauttia vapaudesta ja että voi tehdä mitä haluaa ja mennä miten vain.
Sitten kun tulee se joku ihanuus eteen,josta haluaa enemmänki niin sitten keskitytään siihen.
Sinun osalta voin sanoa, että oisit iloinen kun on vapaus olla miten itte haluaa.Joskus on hyvä olla yksin, tosi homma.
Olen yli kolmekymppinen nainen. Vapaudenkaipuuni on todella suuri ja luulen että olen sitoutumiskammoinen ja rakkauspelkuri. Olen ollut pari kertaa suhteessa jossa todella välitin miehestäni, mutta en vaan osaa osoittaa rakkautta ja hellimpiä tunteitani. Ikäänkuin tahtomattani "sabotoisin" suhteeni. Todellakin löydän sinkkuudesta paljon hyvää. Vapaus mennä ja tulla miten haluaa...ja etenkin nyt kun kevät on hyvää vauhtia tulossa....jee jee
sä kelpaisit mullekin seuraksi ei vain yhden illan vaan pitemmän aikaisen suhteen välillä tietysti kumpikin voi olla yksin mutta pelkkä sinkkuus ei hyvä asia pitemmän ajan päälle
Sinkkuuden hyviä puolia:
- ei ole parisuhdevitutusta ja muuten pahaa mieltä kun toinen käyttäytyy taas itsekkäästi ja välinpitämättömästi
- kämppä ei ole sekaisin äijän jäljiltä/tavaroita väärissä paikoissa
- ei mustasukkaisuutta, ei riitaa missä ollaan ja mitä tehdään kulloinkin, omista menoista ei tarvitse keskustella.
- Ei kuorsausta mikä estää nukahtamisen
Minä en tykkää olla yksin.Tahtoisin miesfrendin josta voisin välittää ja olisi joku joka välittäisi minusta.Muuta en toivo mieheltä.Uskon että jokainen täysipäinen ymmärtää mitä kaikkea tämä pitää sisällään.
sinkkuna elämä on parasta!!! mun mielestä heikot ihmiset haluu väkisin seurustella koska eivät osaa olla yksin...saa tehdä just sitä mitä ite haluu! ja mitä seksiin tulee, hommaa vakipano eli seksiä ja poois
Hyvää puolta tai jos pitää henkisestä masokismista. Eli siitä että katselee toisten onnea kuinka tietää että kaikki kaverisi laukeavat ihanaan orgasmiin joka ilta naisen kanssa kun itse tumputat himassa yksin.
Onko tämä vitsi vai äärisairaalloinen läheisriippuvuus?
Ihminen on tarkoitettu parieläjäksi ja perheenä eläjäksi. Yksinäisyys syö ihmistä sisuskaluja myöten. Sinä teet luonnollisesta tarkoituksesta sairauden? Eläimissä on sekä laumassa eläviä, että yksineläjiä, vähemmän niissäkään jälkimmäisiä.
Mielipiteestäsi päätellen olet nuori, jonka aikakaan ei ole vielä sitoutua, sekin on luonnollista. Kolmekymppisenä ehkä alat ajattelemaan perheen perustamista. Yksinäinen vanhuus ilman läheisiä ei ole sinkkuuden arvoista. Valitettavasti yhä useammalle vannoutuneelle sinkulle tulee eteen yksinäinen vanheneminen. Uraputkinaiset toteavat liian myöhään perhesidonnaisuuden merkityksen.
..uraputkimiehet? Tilastojen mukaan yksinelävät miehet kuolevat monta vuotta vakisuhteessa eläviä miehiä aikaisemmin. Naisilla taas tilanne on päinvastainen, luultavasti parisuhdeväkivallan takia. Että se siitä parisuhteen houkutuksesta. Pitänee vain tienata uraputkessa tarpeeksi, että pystyy palkkaamaan sen hekilökohtaisen hoitajan...
Olen 34 v. yhä nuoren näköinen,enkä todellakaan haikaile perhettä.En halua että joku mellastaa kodissani kellon ympäri.Jos joku näkee sinkkuudessa vain huonoja puolia,sitä sanotaan läheisriippuvuudeksi...
Olla vapaana, kun nyt sinulla on kaikessa rauhassa mahdollisuus tutustua ihmiseen, jonka tapaat ja joka voi olla se juuri oikeanlainen kulta sulle. Huono parisuhde maailman huonoin olotila, ja jos siitä ei osaa lähteä...estää ihaniin ihmisiin tutustumisen. Ja suhde, jossa on vain sen takia, koska ei halua olla yksin, on vain riippuvuutta, ei rakkautta. Sinkkuna sulla on kaikki ovet auki ja hyvä, että teet, miten sydän sanoo. Yhden illan jutut ei sovi kaikille. Ei mullekkaan ne sovi. Ole ystävien kanssa. Harrasta mitä haluat. Ja hei, kesä tulee..silloin tapaat varmasti mielenkiintoisia ihmisiä, jos vain liikut jossain.
kun ero on tullut hyvästä suhteesta,rakkautta piisas ja meni oikein hyvin,ei juuri riitoja. Kaveri vaan sai päähänsä että välimatka,30km on liian pitkä. Miten tästä ikävästä pääsee eroon??
Voisit vaikka hankkia uuden jakson elämääsi. Mene ulos ja tapaa uusia ihmisiä. Ole avoin ja juttele...ole positiivinen uusille asioille ja äläkä missään tapauksessa valita heti kättelyssä miten entinen kaveri jätti...vaan paina taka-alalle koko juttu...siitä se sitten alkaakin...uusi elämä :)
Vaikka yksinäisyys tuntuu pahalta, on toimimaton parisuhde vielä pahempi: Salakavalasti suhde voi valua toisen pompotteluun, kiristämiseen, pakottamiseen "hyvän parisuhteen nimissä". Alussa suhde tuntuu toimivan, mutta sitten huomaakin että kaveri olikin taitava markkinointimies ja vielä parempi manipuloija. Olisikohan siksi ollutkin vapaa?? Panee epäilemään sitä.
Älä hätäile, kyllä löydät vielä oman kullan joka on odottamisen arvoinen tapaus!
Hyvien puolien puuttumista ei saa tunnustaa. Trendi vaatii olemaan cool sinkku, ei saa näyttää yksinäiseltä tai yksinäisyyttä potevalta. Jos erehtyy tunnustamaan kaipuuta ihmiseen, kaverit tiputtavat kylmälle kamaralle väitteellä läheisriippuvaisuudesta.
Ajattelin vain ilmasita mielipiteeni taas...että minulla se on toisin. Joskus minä laitan sen asian vaakalaudalle että...onko minulla ystäviä liikaa? Pitäisikö ystäviäni karsia?...mutta sitten tulee aina mieleen se sanonta: Ystäviä ei ole koskaan liikaa. Olikohan se joku sinunlaisesi yksinäinen ihminen, joka sen lausui aikoinaan?
Minusta vaan tuntuu joskus että minä en riitä koska töistä tulon jälkeen puhelimet soi...ovikello soi.
Ja vaikka asun yksin niin aika ei tahdo riittää kaikille ystävilleni tasapuolisesti. Liian usein joudun sanomaan että just nyt ei ole aikaa. Ja se tunne mikä siitä jää, se ei ole mikään hyväilevä.
Onni on siinä että meitä on niin monenlaisia.
sinkulla voi olla runsaasti ystäviä, mutta hän kokee yksinäisyyttä. parisuhteessakin voi tuntea yksinäisyyttä.
sitten voi olla yksin, mutta ei tunne yksinäisyyttä.
jos kaipaa parisuhteeseen, ei kai ystävien määrällä ole sen kanssa mitään tekemistä?
Kuka siitä parisuhteesta tässä nyt ensiksi kirjoittikaan?
olen huomannu kun muutaman vuoden ollut yksin että höperöksihän tuota tulee, alkaa puhumaan itsekseen, alkaa viihtymään yksin, se on huono homma kun ei enää osaa olla kenenkään kans tähän tottuu, mutta pahalle se tuntuu antaisin mitä vaan jos olisi joku jonka kans jakaa elämän hyvät ja huonot puolet.... kerrassaan masentavaa elää näin ja saa olla aina puutteessa, kukaan ei ikinä halaa tai mitään muutakaan...
ei oo ketään joka valittaa siivoamisesta, rahan kulutuksesta yms.
voi katsoa pornoa milloin haluaa yms yms...
Jengi luulee, että tämä on provo, mutta oikeasti. Nuo on juuri niitä syitä, miksi tuntuu ihanalta olla sinkkunainen taas, mies saa nyt nalkuttaa ihan itselleen vaan, minä katson kotona videoita :-)
Ok. Sinkkuuden hyviä puolia mulla
- saan tehdä mitä haluan silloin kun haluan ilman, että pitää kysyä toisen mielipidettä
- seuraa riittää ja saan päättää mitä teen sen suhteen, ilman huonoa omatuntoa (olen kait sitoutumiskammoinen kun miehiltä seurustelu sana niin hyvässä kuin pahassa mielessä saa aikaan reaktion, että karkuun ja äkkiä)
- on enemmän aikaa kavereille
- Ja on enemmän aikaa omalle ITSELLENI, voin siis hemmotella itseäni ilman, että se olisi toiselta pois
jne...
Kyllä sinkkuudessa on omat hyvät puolensa... Se vain vie aikaa että ne huomaa ja tajuaa... Mutta ajan kanssa... Ja sinkkuudesta kannattaa nauttia niin kauan kuin sitä kestää, sillä tuskin se kuitenkaan lopullista on -edes mulla... :-)
puolia. Ei tarvitse elää alkoholisoituneen miehen kanssa ja milloin saa luuvitosen otsaan, eikä tarvitse kuunnella haukkumista tai sietää henkistä alistamista..Ei tarvitse olla ilmainen palvelija niin kuin mies kuvittelee useimmiten naisen vain olevan( nämä huonot tapaukset). Sinkkuna on yksinäistä, mutta siihenkin tottuu ja ei hevillä ota uutta miestä.Semmoisia en ainakaan huolisi jotka etsivät seksiseuraa, semmoiset ei fiksuja. Onneksi elämän kokemus opettaa varovaisemmaksi ja tarkkanäköisemmäksi miehen suhteen. Sinkkuna siitä kivaa, kun saa tehdä mitä haluaa ei tarvitse kysyä siihen muiden lupaa.
En ole löytänyt vielä yhtään huonoa puolta, ihan totta. Olin 11v avoliitossa, sen jälkeen 2 vuotta sinkkuna johon kuuluu 4v selibaattia, omasta vapaasta tahdosta ( avoliitto meni yhteisasumiseksi ja kulissiliitoksi jo kolme vuotta ennen purkautumistaan, joten lakkasi seksit ex:n kanssa jo 2v ennen suhteen päättymistä ).
En vain kerrassaan löydä mitään varsinaista valittamista sinkkuna olosta. Tietenkin yksinään ei huvita jutella, mutta ystäväthän on sitä varten ja koirien kanssa touhuillessa yksinäisyys unohtuu. Toisaalta mun työ, dösää ajan toistaiseksi, vaikuttaa siihen että ihmisiä näkee ja puhuttuakin tulee niin paljon, että kotonakaan ei seinät kaadu päälle, kun SAA olla edes joskus omissa oloissaan... jonka sitten täyttää luonto, taide, koirat, liikunta.
Ainoa missä huomaa varsinaisesti kaipaavansa elämänkaveria, on ettei tule kenenkään kanssa sellaisia yhteisiä kokemuksia kuten tuli ex:n kanssa, kun käytiin vaelluksilla Lapissa yms. Sitten kun joskus olen vanha... ei ole kenen kanssa muistella, koirat kun ei elä kuitenkaan niin kauaa.
No, mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa, mutta se on vain mun ajatustapa, tunnen monia taistelupareja jotka eivät voisi elää ilman toistaan, vaikka välillä riidat ovat päivittäisiä.
Tove Jansson sitaatti: " Yksin et nauti näkinkengästäsikään " pitää kyllä hyvin paikkaansa, joskus yksin on kova pala niellä, mutta siihen ei saa ripustautua! Elämä on elämistä varten ja maailma on täynnä mahdollisuuksia. Koskaan et saat tietää kuka huomenna vastaasi kävelee, joten pirteää mieltä ja hanki... ei elämä, vaan hyvä harrastus : )