suhteesi alku

Eli onko suhteesi alkanut pikkuhiljaa hissuksiin, kerran pari viikossa näkemällä? Ja aikuisiällä 35-40 vuotiaana.

Tällainen tilanne menossa ja koska on myös ensimmäinen uusi suhteeni päälle kolmekymppisenä en oikein tiedä johtaako tällainen koskaan mihinkää. Itselleni tämä vauhti on sopivaa kun on se oma elämä, menot ja paljon töitä, mutta kuitenkin olen melko varma että haluan tämän johtavan pidemmällekkin. Nuorempana olin kaikki heti tänne tyyppiä ja piti koko ajan nähdä ja olla yhdessä, nyt sellainen ei oikein tunnu itsestä hyvältä - kaipaan kyllä miestä kun en häntä näe, mutta tarvitsen kyllä oman aikani. Miten miehillä? Toki on yksilöeroja, koska toiset on aina päätäpahkaa tyyppejä, mutta näitä hitaammin edenneitä kokemuksia?
2461
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Minullekin sopii oikein hyvin tuollainen "hissuttelu", kun pitää olla omaakin elämää, aikaa ja tilaa. Ahdistaisi jos joutuisi koko ajan nyhjäämään yhdessä ja järjestämään elämänsä toisen ihmisen ehdoilla.

Äänestä

Enpä tiedä kannattaako sitä etukäteen luoda mitään ennakkomallia siitä miten ja missä vaiheessa sitä etenee. Siitä tulee vaan turhia rajoituksia sille, miten kuuntelette toisianne vauhdin suhteen.

Kai se on olennaista puolin ja toisin hieman kuulostella ja mennä sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Loppupeleissä homma ratkeaa kuitenkin tunnepuolella siinä tahdissa kuin ratkeaa. Jos olette löytänee toisistanne toisillenne mukavat "ratsastuskaverit" niin eiköhän se vauhtikin löydy ilman sen kummempia ennakkopohtimisia.

Ihan hyvä sitä on olla molemmilla myös siitä omaa tilaa ja aikaa suhteen alussakin ettei ala ahristaa puolin ja toisin ... ja säilyy pieni vire puolin ja toisin sen suhteen että on sitä elämää seurustelun alkamisen jälkeenkin...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


aikuisiällä, ei nuorena kirjoitti:

Eli onko suhteesi alkanut pikkuhiljaa hissuksiin, kerran pari viikossa näkemällä? Ja aikuisiällä 35-40 vuotiaana.

Tällainen tilanne menossa ja koska on myös ensimmäinen uusi suhteeni päälle kolmekymppisenä en oikein tiedä johtaako tällainen koskaan mihinkää. Itselleni tämä vauhti on sopivaa kun on se oma elämä, menot ja paljon töitä, mutta kuitenkin olen melko varma että haluan tämän johtavan pidemmällekkin. Nuorempana olin kaikki heti tänne tyyppiä ja piti koko ajan nähdä ja olla yhdessä, nyt sellainen ei oikein tunnu itsestä hyvältä - kaipaan kyllä miestä kun en häntä näe, mutta tarvitsen kyllä oman aikani. Miten miehillä? Toki on yksilöeroja, koska toiset on aina päätäpahkaa tyyppejä, mutta näitä hitaammin edenneitä kokemuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu