että jotkut ihmiset vain löytävät ne oikeat kemiat omaavat ihmiset ja aidosti rakastavat, tuntevat intohimoa. Tämä vaikka kuinka kipeää meistä ykkösistä tuntuu. Toki mekin voimme löytää sen todellisen suuren rakkauden.
Sitä en voi hyväksyä, että roikutaan kahdenvaiheilla jopa vuosikausia. Reilua olisi ilmoittaa, miten asiat ovat tai sitten palata entiseen, yrittäen luoda siitä mahdollisimman hyvän.
Koskaan ero, pettäminen ja muu parisuhdetta repivä
asia ei ole helppo vaan hyvin raastava.
Ja aina on mahdollisuus ettei se sittenkään vaihtamalla parantunut.
Nyt en siis kirjoita niistä rakastumis, himo jutuista, joilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Sitä en voi hyväksyä, että roikutaan kahdenvaiheilla jopa vuosikausia. Reilua olisi ilmoittaa, miten asiat ovat tai sitten palata entiseen, yrittäen luoda siitä mahdollisimman hyvän.
Koskaan ero, pettäminen ja muu parisuhdetta repivä
asia ei ole helppo vaan hyvin raastava.
Ja aina on mahdollisuus ettei se sittenkään vaihtamalla parantunut.
Nyt en siis kirjoita niistä rakastumis, himo jutuista, joilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kertoisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Riippuu millaiset ihmiset kyseessä, mutta minä ainakin haluaisin tietää heti ja ottaa vaikka aikalisän suhteeseen. Yhdessä ja nimen omaan niiden puolisoiden siitä pitäisi pystyä keskustelemaan, kuinka toimitaan. Asiat harvoin menee noin hyvin, mutta noin olisin halunnut itseni kohdalla toimia. Enkä roikkua epätietoisena miehessä, joka huiteli muualla, eikä tuntunut osaavan päättää, mitä elämältään haluaa.
Olet selvästi ajatellut asiaa, ehkis ajan kanssa.
Ennen kaikkea olisin vahvasti kanssasi samaa mieltä tuosta reilusta ilmoituksesta. Mielestäni se olisi kaikkien kannalta oikein.
Ai, että lähtijää riipaisee ilmoittaa, ketäpä ei, mutta lähtijähän on jo osansa valinnut.
Aale Tynni sanoi balladissaan "... sano vielä kerran Ellinoor, että rakastat...", vaikka mies seisoi uuden rinnalla papin edessä.
Älkäämme suostuko roikkuviksi, tai riiputeltaviksi; sydän ja mieli vapaiksi elämään omaa elämää.
Kaikkea hyvää niille, joita asia koskee!
suurta rakkautta, jota työkaverini kokee kolmannen miehensä kanssa. Lapsia on jokaiselle kahdelle entiselle ja tulossa tälle kolmannelle, jolla on omastatakaa myös kolme kahdesta avoliitosta??
Uskomatonta! Ei siinä ainakaan lapsia rakasteta. Mutta joka kerta on kuulema se elämäni suurin rakkaus. Ehkä hän ei tunne rakkautta lainkaan...?
Joo kaikenlaisia ihmisiä sitä on maailma pullollaan... Kukaan ei taida tietää mitä rakkaus oikeasti on. Jokaisella on vähän omat näkemykset sen suhteen.
Minäkään en voi kyllä hyväksyä mitään kahdenvaiheilla roikkumista, se on joko otto tai jättö, ei mitään siltä väliltä!
rakkaus häipyy kuin pieru saharaan kun kemiat laimenee. Huuma on kuin huumetta, pitää saada uutta. Kyllä se vanhuus varmaan taltuttaa, mutta hyvä olisi osata elää perustylsää elämää ja löytää se tyytyväisyys myös sieltä. Voi muuten sille viimeiselle miehelle olla kovat paikka kun se ihana nainen muuttuu petolinnun perseeksi.
Nyt sekoitat kaksi asiaa, rakkauden ja intohimon. Monet rakastavat aidosti kumppaniaan, mutta vastaan kävelee suuri intohimo. Se vie järjen (ja tekee orjaksi...:))! Siksi siihen "välitilaan" jäädään roikkumaan, kun muutakaan ei voida. Vaikka se tekee kipeää.
sen suuren rakkauden, siis rakastaa svästi eikö olisi parasta kertoa se mahdollisemman pian ykköspololle ettei häntä nöyryytettäisi petämällä ja valehtelemalla päin naamaa.
Olisihan se hirveän tuskallista hänelle, mutta sentään reilua. Minua petettiin kaksi vvuotta ja pelkkä ajatus tuosta kähmimisestä selkäni takana loukkaa hirveäsi. Olen sanont, miksi et kertonut aiemmin, eikö ollut muna, pelkäsitkö, että se kakkonen jättää?
No, niin jätti ja häipyi oman perheensä luo.
Yritä tässä nyt sitten kursia kokoon liittoa. En tiedä heidän rakkautensa laitaa, ilmeisesti nainen ei ollut niin tosissaan mutta ukkoni kyllä rakkaudesta sekaisin..
Nyt sitten harkitsen eroa, koska en ysty tuollaista parinvuoden pettämistä ja valehtelemista sulatamaan. Reilus olisi antanut toisen kuvan, mutta pitkä huijaaminen vei kunnioituksen ja arvostuksen häntä kohtaan.
Itse pettäminen n aikalailla haalistunut mielestäni, muta ei epärehellisyys ja epäluotettavuus. Olisivatpa saaneet toisensa kaksi samanlaista. Intohimoa voi olla petäjälä sivusuhtessa samoin kuin aidossa syvässä rakkaudessa, ei ne sulje toisiaan pois.
sanoisin sen, ettei uskottomallekaan heti täysin selkeästi avaudu, onko kysymyksessä uusi "oikea rakkaus". Sitä pitää miettiä ja pohtia. Oikeastaan sitä kauemmin mitä harkitsevammasta ihmisestä on kysymys. Eikö harkinta olekin hyvä asia? Loppujenlopuksi olisi melko karmaisevaa, jos kumppani rakastuisi, välittömästi ilmoittaisi siitä vakikumppanilleen ja häipyisi. Ei olisi reilua sekään.
Nämä asiat ovat vaikeita eikä niihin koskaan ole oikeaa standardivastausta... ja siinäpä se onkin: Vaikka valmis standardivastaus olisikin, niin ei sitä tilaamalla saa. On otettava vastaan sitä mitä eteen sattuu tulemaan. Kuten elämässä aina.
kuulla, että puolisolla on ollut rakkaussuhde kaksi vuotta joina hän on esittänyt puolisolleen aivan muuta. Harkintaa... olisi harkinnut silloin aikoinaan, nyt harkitsee vain itsekkäästi rikkoen kokoperheen elämän ja mielen.
lähtenyt (itsekkäästi, aivan) hyvästä pitkästä suhteesta toisen miehen matkaan todella vauhdilla. Olin periaatteessa onnekas, koska tunteeni nykyistä miestäni kohtaan tuli kertarysäyksellä. Ei rakastuminen yksin vaan perustunne siitä, että haluaa elää juuri tuon heebon kanssa... että hän sopii minulle tärkeimmiltä kohdin paljon paremmin kuin exmieheni. Vaikka asiat menivätkin onnekkaasti näin, niin ei sekään helppoa ollut! Ei minulle, ei exmiehelleni, ei uudellekaan ,joka oli juuri eronnut ja jolla yksinhuollossa 2-vuotias lapsensa, ei exmieheni ja minun lapsille. Eikä tietysti kenenkään sukulaisetkaan asiaa kakistelematta nielleet, vaikka sittemmin ovat suhtautuneet asiaan oikein hyvin.
Kun minun kohdallani salamaero oli mahdollinen, niin sitä se ei ole kaikkien kohdalla. En edes suosittele sitä kenellekään! Jotkut vain tarvitsevat aikaa miettiä eivätkä kehtaa, kuka mistäkin syystä, kertoa asiasta kumppanilleen. Ei tuomita heitä. Varmaankin olisi karmaisevaa, jos mies (tai nainen) salaisi suhteensa kaksi vuotta. Mutta on myös karmaisevaa ilmoittaa haluavansa erota, hyvästä suhteesta, "vain" toisen miehen tähden. Miehen, jonka silloin on tuntenut kaksi kuukautta... Karmaisevaa on olla myös hyvä aviomies, jolle tämä kerrotaan.
Elämä onkin vastaanotettava juuri sellaisena kuin se eteen tulee. Valittaa tietysti aina voi, muttei se mitään auta. Pahentaa vain asioita.
lapset saavat tietää isänsä valehdelleen kaksi vuotta päin naamaa. Tässä ei ole kysymys mustamaalaamisesta, ei todellakaan. Toinen lapsista vaistosi isässä olevan outouden ja sitten laski yksi ynnä yksi ja tuli kysymään. Jos olisin valehdellut olisi luotto mennyt molemmilta vanhemmilta.
Oliko se nainen sinulle tärkeämpi kuin me, taisi olla! Sinä valehtelit meneväsi työmatkalle ja kun soitin sinulle väitit meneväsi miesten kanssa saunaan. Oliko sillä naislla lapsia??? Miten äiti voi????
Aikaa on kulunut, toinen sanoo, että on se niin perkeleellistä ja ,että nyt me ainakin opittiin ettei tehdä niinkuin isä.
Toisella lapsella on yhä suuria vaikeuksia vaikka kuinka olen tukenut ja auttanut.
Ei me lasten kanssa juurikaan näistä puhuta, mutta kuten piokani sanoi ettei sitä koskaantäysin unohtaa voi kyllä siitä arpi jää.
Niin, että pohtikaa ja miettikää sitä suurta rakkauttanne, Tärkeintähän on teille te itse ja rakkautenne. Melkoista peliä kun pitää pitää puolisoaan varalla,jos se uusi rakkaus ei onnistuisikaan. Se aurinkokin kun kiertää sitä omaa napaa. Kysyn, mitä pahaa lapset ovat tehneet tämän ansaitakseen? Niin nämä rinta rottingilla itsekkyytensä kailottajat, kyllä sekin eteen tulee, että sydän murtuu ( ei tosin omien lasten tuskasta) vaan oman minä, minän kivuista.
varmasti olen jossain sanonut, että elämä on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee. Ja tulee muutokset niin tai näin, niin karmaisevaa on kaikilla.
Sanoit lapsesi todenneen, ettei tehdä niin kuin isä... Itse asiassa en minäkään kuuna päivänä aikonut pitkän hyvän avioliiton aikana rakastua toiseen ja erota melkein samantien. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Eli ihminen on autuaan tietämätön siitä mitä elämä mukanaan tuo.
Oletko aivan varma, että mies piti sinua "varalla"? Luulen, että kakkossuhteet ovat suureksi osaksi niitä varasuhteita, joista harvoin suunnitellaan ykkössuhdetta.